Saman olen havainnut monessa musiikkielämäkerrassa. Lapsuudesta ja bändin tai artistin alkutaipaleesta kirjoitetaan satoja sivuja, mutta kun päästään klassikkoalbumeihin, niin ne ohitetaan muutamalla sivulla. Muutenkin rockin sivuilmiöistä tässä kirjassa ei oikeastaan ole kuin Dion omat sekoilut...