Vaikka peli on 0-0 niin ompahan ollut erän alku SaiPalta. Kisapuistoo kiehuu ja SaiPa painaa peliä vastustajan päähän jatkuvasti. Vaikka paine näyttäisi purkautuvan niin helvetti kiekko hankitaan väkisin takaisin ja paine jatkuu.
Siinäpä se hienosti sanoihin puettuna, mitä täälläkin on keskusteltu.
”Pojat sitä ja pojat tätä”. Ei mitään oman egon nostatusta, vaan sitä, että täällä ollaan pelaajia varten.
Olen sanaton. Kylmiä väreitä, hymyä, iloa ja joku tunne, jota en osaa edes selittää.
Tätä on ollut ihan saatanan kova ikävä. En ole edes tajunnut kuinka kova.