Ennakkosuosikkini Haavisto on aikaisemmissa tenteissä ollut yllättävän kohmeessa, mutta tuossa yksilötentissä hän teki kyllä vakuuttavan suorituksen. Puhe onnistui minusta paremmin kuin kolmella aiemmalla ehdokkaalla. Urpilaisella oli liikaa arvopohjaista hörhöilyä ja tunteisiin vetoamista...
Loppuvuosi oli yleisesti ottaen itselläni aika hiljaista leffarintamalla, mutta joulukuussa tuli sentään kolme pätkää katsastettua. Seuraavaksi pari sanasta niistä.
Unholy: Edeltävän joulun perinteinen kauhuleffalahja piti katsoa pois kuleksimasta ennen tätä joulua. Unholyssa kuuromykkä tyttö...
Itsekin tykkäsin kyllä tuosta Pelastakaa lapset -jaksosta. Pöydän ääressä oli mukavan aidon tuntuista meininkiä eikä sellaista oman imagon kiillottamista ja krokotiilin kyyneleiden vääntämistä, jollaiseksi tämmöinen varainkeruujakso voisi helposti myös lipsua. Paras esitys oli minustakin...
Rakkaiden päivä jätti kahtiajakautuneen jälkimaun. Paikoitellen oli varsin kiusaantunutta menoa, paikoitellen ei niinkään. Hynysen, Robinin ja Vickyn setit ainakin olivat ihan hyvät ja puhuttelevat katselijoitakin silmällä pitäen, kun taas Hätiksellä, Yrjänällä ja Ellinooralla lipsahti vähän...
Yllätysten päivä oli varsin yllätyksetön. Monet olivat sortuneet valitettavan tylsiin biisi- tai ehkä pikemminkin artistivalintoihin: Anna Puu lauloi vanhalle kaverilleen Jannalle, Hynynen vanhalle kaverilleen Yrjänälle ja Yrjänä vanhalle kaverilleen Hynyselle. Anna Puun osalta se hänen...
Robinin päivältä en paljoa odottanut, enkä mitään ihmeitä saanutkaan. Kiusallista myöntää, mutta hän on kuitenkin itse asiassa tämänvuotisesta artistikattauksesta ehkä Hynysen jälkeen lähimpänä sydäntäni sen perusteella, kuinka paljon olen kenenkin tuotantoa kuluttanut. Aikoinaan tätini...
Hynysen päivä edusti odotetusti kauden parasta antia tähän asti (tai ehkä voisi jo sanoa, että kauden parasta antia ylipäätään, koska Robinin jakson suhteen odotukset eivät ole järin korkealla). Hänen tuotantonsa on myös tämänvuotisista artisteista minulle kaikkein tutuinta ja pidänkin siitä...
Palstakollegoihin ei näköjään ole oikein uponnut tämä tuorein VE-kausi. Missähän aineissa lienen itse katsellut noita jaksoja, sillä minusta kausi on ollut ihan hyvä pari viimeisintäkin jaksoa mukaanluettuna. Esitysten saralla on nähty useita nappisuorituksia ja pöytäkeskusteluissakin on ollut...
Pekka ja Pätkä salapoliiseina: En yleensä ole suuri komedialeffojen ystävä. Mausteena komedialliset ainekset tekevät kyllä ihan terää minkä tahansa genren edustajassa, mutta mielestäni jokaisessa tarinassa tulee mielenkiinnon vangitakseen olla riittävästi myös asiallista sisältöä, ja...
Bongasin hiljattain asuintaloni rappukäytävästä Flightplan-nimisen Blu-Rayn ”saa ottaa” -lapulla varustettuna ja juoni vaikutti takakannen perusteella sen verren vetävältä, että pakkohan tuo oli ottaa pois kuleksimasta. Kiitoksia vain tuolle nimettömälle lahjoittajalle. Flightplanissa Jodie...
En ole katsonut nyt oikein mitään ns. oikeaa sarjaa, mutta pari dokumenttisarjaa kuitenkin. Niistä kommentit alla.
Depp vs Heard: Tämä kolmiosainen kokonaisuus käsitteli siis Johnny Deppin ja Amber Heardin surkuhupaisiin mittasuhteisiin yltänyttä oikeustaistelua. Etukäteen en tiennyt aiheesta...
Kauheaa leväperäisyyttä, minulta oli näemmä jäänyt yksi Vain elämää -jakso rästiin. Sain onneksi tämän viikonlopun aikana katseltua niin sen kuin ihan uusimmankin jakson, joten seuraavaksi kommentit molemmista samassa syssyssä.
Ellinooran päivä:
Ellinoorakaan ei ole minulle läheinen artisti...
Jaahas, A.W. Yrjänän päivä on nyt sitten taputeltu. Itselleni CMX ei ole koskaan ollut mitenkään läheinen yhtye. Joitakin biisejä olen tietysti kuullut radiosta tai muista satunnaisista lähteistä, mutta omaan korvaani ne ovat kuulostaneet kaikki aika samalta (siltä Ruosteelta) – saattaa toki...
Tuli katsottua Dexter toistamiseen alusta loppuun tuossa jokin aika sitten. Ensimmäisen kerran katsoin sen sellaisella hullulla bingetystyylillä viimeisenä opiskelukeväänäni vuonna 2017 – silloin meni parhaimmillaan tai pahimmillaan kokonainen kausi päivässä ja koko sarja parissa viikossa. Nyt...
Katsoin vähän aikaa sitten Ari Asterin debyyttiohjauksen nimeltä Hereditary – Pahan perintö. Kauhuelokuvat ovat muutenkin mieleeni, mutta tuntuu ettei hyviä sellaisia tahdo löytyä sitten millään. Usein kyseisen genren edustajat tuppaavat nimittäin sortumaan jo tuhanteen kertaan nähtyihin...
Eipä ollutkaan tullut seurattua Vain elämää:tä muutamaan kauteen, mutta kyllähän konsepti on sinänsä ihan toimiva ja tämänkertaisesta kattauksesta ainakin Hynynen kiinnosti, joten päätin tehdä paluun ohjelman pariin. Hynysessä tosin kiinnosti lähinnä se, miten hän tuossa porukassa lopulta luovii...
Pitää varmaan laittaa pari sanaa vielä Oppenheimerista itsekin, vaikka tuntuu että kyseisestä leffasta on kaikki oleellinen jo sanottu, enkä pystyisi muutenkaan tekemään oikeutta noin laadukkaalle pätkälle. Jotakin kertoo jo sekin, ettei missään vaiheessa iskenyt kyllästyminen Finnkinon...
Katsoin Orphan: First Kill -elokuvan toissa viikonloppuna, joten spoilereissa pari sanaa siitä. Teksti spoilaa tavallaan myös sitä ensimmäistä, aitoa ja alkuperäistä Orphan-leffaa.
Oho, niinpä tosiaan olikin, että tuo Ukkometso on Paten soolotuotantoa. Kyllähän minä sen olen tiennyt ja ajattelin keikan aikanakin kyseisen biisin tullessa, että tämähän ei tosiaan ole varsinaisesti Popedaa. Mikä lie blackout tullut äsken. Joka tapauksessa biisi on kutkuttavan hyvä.
Joo...
Olin itsekin tuolla Popedan viimeisellä patellisella keikalla, joten pari sanaa pläjäyksestä näin hiukan jälkijunassa. En siis itse ole todellakaan mikään Popeda-uskovainen, mutta olen kuunnellut bändiä kasuaalisti ja suht hittipainotteisesti sellaiset kymmenkunta vuotta. Eipä tuo ehkä mitään...