Bondeissa on ollut ihan liikaa hyviä biisejä! Jos listaa parhaita, niin 10 on ehdoton minimi ettei tarvitse jättää hirveästi pois suuruuksia.
10. Tom Jones - Thunderball. 60-luku on jäätävän kova niin leffojen kuin musiikinkin osalta, eikä tämäkään tehnyt siihen poikkeusta. Biisi on ehkä tehty hieman hätäisesti kun Johnny Cash ja vastaavat eivät soveltuneet Bond-maailmaan, mutta Tom Jonesin miehekäs tulkinta sopii Bondeihin täydellisesti!
9. OHMSS-tunnari + Louis Armstrong - We Have All the Time in the World. Lazenbyn ainoa Bond on niin loistava kuin se on, koska kaikki oheinen toimii hänen ympärillään. Leffasta löytyy hieno instrumentaali sekä Bondin rakastumiseen hyvin kietoutuva balladi, johon vanha mestari Armstrong roudattiin käytännössä kuolinvuoteeltaan.
8. Adele - Skyfall. Klassikkojen hengessä tehty hyvin toimiva balladi. Adelen hype oli tuohon aikaan niin naurettavalla tasolla, että se kääntyi jopa biisiä vastaan. Ei se nyt niiiiin hyvä kuitenkaan ole. Tätä joutui myös kuuntelemaan erilaisissa kotibileissä, vaikka niissä ei välttämättä muuten kuunneltukaan järkevää (klassisempaa pop/rock/iskelmä) musiikkia, eivätkä isännät/emännät olleet mitään leffa/bondfaneja.
7. AHA - Living Daylights. Bond muuttui uskottavammaksi noihin aikoihin, ja biisitkin muuttuivat hieman. Duran Duran, AHA ja kuka ikinä vetääkään License to Killin ovat kuitenkin edelleen aika puhdasta poppia. Bondille olisi voitu antaa ihan oikeaa rockiakin, jota ei ikävä kyllä uskallettu jatkaa aikanaan Live and Let Dien jälkeen. Tämä on kuitenkin paras näistä ”räväköistä poppi”-biiseistä. Varsinkin Lupa Tappaa on yllättävän löysä leffan teemoihin nähden. Ihme ettei Bon Jovi saanut omaa Bond-biisiään, se oli kruunannut putken.
6. Matt Munro - From Russia with Love. Klassinen Bond-biisi, joka imee sinut heti agenttiseikkailun maailmaan. Munro on niin hyvä laulaja, että hän tuo mieleen Frank Sinatran! Itse Sinatraa ei saatu Bondeihin, mutta hänen tyttönsä Nancy kuitenkin vetäisi yhden tunnarin. Myös
You Only Live Twice on tyylikäs ja tarttuva kappale. Voisi olla listalla, mutta eihän tänne mahdu läheskään kaikkia.
5.
Carly Simon - Nobody Does It Better. Bond siirtyi 70-luvulla kevyen komedian puolelle, ja biisit muuttuivat samalla entistä kauniimmiksi mahtipontisuuden kustannuksella.
For Your Eyes Only voisi olla myös tässä kohtaa, mutta tilaa ei ole tarpeeksi. Carly Simon on minulle tunnetumpi artisti kuin Sheena Easton, joten valitsin nyt hänet tähän. Homma toimii myös livenä! Carlyn suu on aika Mick Jaggermainen, mutta ei kai se naista pahenna.
Carly Simon - Nobody Does It Better - The Spy Who Loved Me
4. Tina Turner - GoldenEye. Hieno paluu Bondimaiseen tunnelmaan 70-80-lukujen jälkeen, jolloin tunnarit olivat rakkauslauluja sekä kasaripoppia. GoldenEye on leffana hieno kokonaisuus vaikka Neuvostoliitto olikin jo hajonnut. Sen jälkeen alamäki olikin siten jyrkkä ja pitkä. Turnerin biisi + Dalton olisi mahdollistanut jopa kaikkien aikojen Bondin rakentamisen.
3. Garbage - World is Not Enough. Vaikka Brosnanin Bondit olivat aika heikkoja, niin biisit toimivat keskimäärin paremmin kuin 70-80-lukujen vastaavat. Myös
Sheryl Crowen Tomorrow Never Dies on hyvä, mutta tila näkyy loppuvan listalta. Garbagen biisi on erittäin Bondimainen, ja se voisi hyvinkin edustaa Connerynkin leffoja. Shirley Manson on tyylikäs keulahahmo rockbändille. Surullista että Madonna pääsi näyttelemään elokuvaan, mutta Shirley esiintyi vasta vuosia myöhemmin Terminaattori-sarjassa. Manson olisi ollut hyvä tyttö pieneen rooliin Brosnanille, ja hän olisi sopinut täydellisesti Connerylle jos he olisivat syntyneet lähempänä toisiaan, koska Shirley on yksi Skotlannin parhaista vientituotteista. Homma toimii erittäin hyvin myös livenä. Manson on 90-lukua kuumempi vuosina 2003-2013, mutta en löytänyt järkevää taltiointia Bond-biisistä tuolta ajalta.
Garbage - The World Is Not Enough (Live "Late Show with David Letterman" 1999)
2.Chris Cornell - You Know My Name. Bondiin saatiin lopultakin rockia 35-vuoden odottelun jälkeen kun Craig aloitti stinttinsä. Jos näitä lahjakkaita ukkeleita olisi ollut vähänkin enemmän puikoissa, niin tämä lista olisi erilainen. Cornellkin on rock n rollin kevyemmän osaston edustaja, ja hän kuulostaa toki hyvältä mutta myös räväkältä vuosien söpöilyn jälkeen. Jos Garbage oli hieno elämys elokuvateatterissa, niin tämä oli vähintään samaa tasoa ja sai katsojat heti agenttitunnelmaan!
1. Dame Shirley Bassey - Goldfinger/Diamonds Are Forever. Bassey on James Bondin ääni vähän samalla tavalla kuin Connery on the Bond. Hänelle sävellettiin hienoja biisejä, ja ääni teki sitten tehtävänsä. Voin vain kuvitella sitä fiilistä kun Basseyn ääni on aikanaan soinut teattereissa. Kuvaavaa on että hän kykeni vetämään näitä biisejä hyvin vielä vanhemmalla iällä. 65-vuotias Shirley livenä:
Shirley Bassey - Diamonds Are Forever / GOLDFINGER (2002 Live)
Vaikka tässä on jotain 15 kappaletta, niin tila loppui näemmä silti kesken.
Live and Let Die jää ylimääräiseksi. Sen voi laittaa ykköseksi tai kakkoseksi. Riippuu vähän mielentilasta haluaako rockia vai Shirleyn dramatiikkaa. Surullista ettei Bond-tuottajat tajunneet jatkaa räväkkää linjaa hyvän Mooren avauksen jälkeen. Leffat toisaalta sukelsivat Kummelit-osastolle, niin biisien kevennys oli sinällään ymmärrettävää.
Paskimmat on paljon helpompi listata. Niitä ei ole paljoa, joten top5 on jo varsin riittävä.
1.Madonna - Die Another Day. Harva hetki on aiheuttanut elokuvateatterissa niin suurta myötähäpeää kuin Madonnan biisi ja näyttelemään joutuminen. Ehkä jotkut paskat DC/Marvel-supersankarit ovat olleet myös karmeita, mutta niistä on osannut jotain pelätäkin valmiiksi. Leffan alku oli vielä lupaavaa settiä, mutta Madonnan terästämien alkukuvien jälkeen sukelletaan roskalaatikkoon suht kovaa ja syvälle josta ei ole enää paluuta. Kappale ei kuulosta pätkääkään Bondilta ja autotune-musa on muutenkin todella outo ilmiö. Järkyttävä pudotus Garbagen jälkeen.
2. Alicia Keys - Another Way to Die. Voitin aikanaan ilmaislippuja elokuviin jotka oli pakko käyttää loka-marraskuussa kun Quantum of Solace julkaistiin. Kävinkin katsomassa tuon leffa kahdesti koska luulin missanneeni jotain ekalla kerralla, mutta se oli kyllä ihan yhtä paska myös toisella katselukerralla. Siinä yritettiin mm kerätä halpoja nostalgiapisteitä kopioimalla Goldfingerin kullattu Shirley Eaton. Kappale oli myös samaa maata. Todella sekava sillisalaatti, joka oli ehkä kyhätty nopeasti. Olisi voinut toimia pelkkänä instrumentaalina, tai ainakin Keys olisi pitänyt jättää pois vokaaleista. Hänet oli varmaan otettu hätäisesti mukaan lähinnä siksi, että mukana piti olla ison statuksen laululintunen.
3. Sam Smith - Writings on the Wall. Jatkaa kahden edellisen jalanjäljissä. Hyvät Bond-biisit nostavat tunnelmaa teatterissa ja katsoja pääsee asettumaan agenttiseikkailun tunnelmaan rauhassa. Pahimmillaan meno on taas samaa kuin näissä kolmessa. Biisi ei tunnu loppuvan koskaan, ja 3-4min pätkä tuntuu jatkuvat ainakin 10 minuutin ajan. Spectre oli myös yhtä huono leffa kuin kaksi muutakin, joten aika käsikädessä tässä mentiin. Kappale oli sinällään ihan hyvin sävelletty, ja se olisi voinut olla unohdettava, mutta laulajaksi olisi pitänyt palkata joku tekijä eikä laittaa säveltäjää puikkoihin. Naisellinen naukuminen miehen suusta ei sovellu Bondiin ja koko kappale vedettiin vielä samalla soundilla.
4. Lulu - Man with the Golden Gun. Hieno Live and Let Die herätti toivoa kun katsoin Bondeja ala-asteella järjestyksessä. Conneryn lähtö ei tuntunut niin pahalta, kun Mooren debyytti oli monella tapaa onnistunut. Sitten matto vedettiin alta kovaa, kun seuraavassa oli jäljellä vain huonoin asia eli junttikyttä! Live and Let Die on yksi sarjan parhaista biiseistä, ja tätä yritettiin jatkaa palkkaamalla tuon ajan kuumin jenkkirockkari Alice Cooper. Tuottajat laskivat kuitenkin alleen tajutessaan että meikkaava ja kevyen radiomateriaalin ohella myös ”pelottavia kauhulauluja" esittävä artisti ei soveltuisi kokoperheen imagoon jota ajettiin Mooren kanssa sisään. Tilalle otettiin salonkikelpoinen poppari Lulu ja tulos on hätäinen. Biisi kuulostaa ihan mainoksen taustalle tehdyltä rallatukselta. Puuttuu vain ett lopussa huudettaisiin ”osta nyt supertarjouksesta, vai 9,99”. Lulu on sinällään ihan räväkkä tyttö poppariksi, hänellä on hyviäkin juttuja urallaan mitä olen vähän tutkaillut.
5.Shirley Bassey - Moonraker. Bassey kaivettiin esiin vielä kerran, kun tuottajat päättivät rahastaa Star Warsin nosteella. Bassey laulaa edelleen hyvin, mutta kappale on aika samanlainen kuin itse leffakin, sieluton, rutiininomainen ja keskinkertainen. Bassey olisi ansainnut paljon enemmän, mutta musiikit kulkevat samoja latuja Mooren leffojen kanssa.
Tuosta näkee aika suoraan, että heikoimmissa Bondeissa on myös heikoimmat biisit. Eron tekee lähinnä Tomorrow Never Dies ja Diamonds Are Forever joissa on selvästi parempi biisi kuin leffa. View to a Kill ja Octopussy ovat myös parempia kuin leffa, mutta se johtuu lähinnä siitä, että Mooren viimeiset ovat lähempänä 1 tähteä kuin 3.
---------------------------------------------
Jos sanotaan vielä jotain ensi viikon Bondeista, niin World is not Enough ansaitsisi enemmän tunnustusta kuin se saa. Se on mielestäni selvästi paras 3 Bondista jotka kirjoitettiin pelkästään Brosnanille. Siinäkin on tiettyjä ongelmia, mutta perusrunko on ihan eri planeetalta kuin voimakkaasti vasemmalla kädellä vedetyssä Tomorrow Never Dies’ssa tai läpeensä huonossa päätöksessä.
World is not Enough sisältää kuitenkin monia mieleenpainuvia kohtauksia, ja pahikset ovat vähintään keskitasoa koko sarja huomioiden. Denise Richards on suurimpia heikkouksia. Hänen roolistaan kilpaili ainakin Tiffany Amber Thiessen. Hän ei hävinnyt Richardsille ainakaan rinnanmitalla, mutta en tiedä olisiko Tiffany ollut yhtään sen parempi päätyttö, varsinkin kun Sophie Marceau on hieman turhan hyvä näyttelijä Bond-tytöksi. Kuvaavaa on se, että omistamissani DVDssä on aina toisessa levyssä Bondin naama ja toisessa päätytön. Tämän leffan kohdalla siihen on kuitenkin lyöty Electra King!
MacGyverista ja Teräsmies-sarjasta tuttu Teri Hatcher olisi voinut olla hyvä Bond-tyttö (vaikka ala-asteelaisen silmään hän näyttikin vanhalta n. 35-vuotiaana) Tomorrow Never Dies’ssa, mutta hänet tuhlattiin täysin turhaan vilahdus-rooliin. Ainoat hyvät kohtaukset tuosta leffasta ovat julisteen avulla pakeneminen Indiana Jones-tyylisesti ja 2 sekunnin pätkä, jossa pääpahis alkaa esittämään kiinalaista naista potkimalla ilmaa ja päästelemällä jotain ninja-huutoja!
Täytyy myös vielä mainita että
onneksi Timothy Daltonin ekasta Bondista poistettiin typerä kohtaus, jossa hän olisi paennut poliiseja Lentävällä Matolla! Tuo oli kuin suoraan Mooren leffasta, ja se olisi ollut typerä jopa niissä Octopussyä lukuunottamatta.
The Living Daylights Deleted Scene 1- Bond on the Flying Carpet HD