Naisasiat

Näin varmasti käy mikäli tähän ongelmaan ei puututa. Aivan varmasti.

Onneksi tähän puututaan ja lapsen isä, äiti ja lapsi on varannut ajan ammattilaiselle.

Jerry100 kirjoitti:

Koska emme asu yhdessä ja näitä tilanteita on alkanut olla myös silloin kun minä en ole paikalla. Ja muutenkin antaa minun mielestä väärän viestin jos lapsi laitetaan aina kuriin vain kun minä olen paikalla. Tällöin äidin auktoriteetti on mennyt.
Tosin lapsen äiti on hyvin jämäkkä.

Laajenna klikkaamalla

Onko oireilu alkanut siitä kun olet tuolla naisystäväsi asunnolla alkanut hengailemaan vai onko jo sitä ennen?

Mikä sinun reaktiosi olisi jos naisystäväsi toisi jatkuvasti jonkun kaverinsa lojumaan sinun sohvannurkkaan kysymättä sinulta? Alkaisiko jossain vaiheessa kiukuttamaan? Ei muuta kuin Jerry100 suihkuun rauhoittumaan että tytöt voi jatkaa Emmerdalea.

Hyvä että ammattiapua on haettu. Toivottavasti sinutkin otetaan sitten mukaan "talkoisiin" ja kerrotaan toimintatavoista, joita voitte toteuttaa kun olet paikalla. Tiedän ettei se kiinnosta varmaan kovinkaan paljoa, koska lapsihan ei ole sinun. Se on vaan aikamoisen iso osa teidänkin yhteiseloa ja jos meinaatte tosissaan naisenne kanssa olla, niin pakkohan sinun on osallistua arkeen ja sinut on siihen otettava mukaan.

Tsemppiä, ja toivottavasti asiat järjestyvät niin että kaikilla on hyvä olla.

Malkkinen kirjoitti:

Jos on kokemusta pienistä vauvoista, niin tapa muistuttaa hyvin paljon unikoulua. Annetaan huutaa ja raivota niin kauan, että lapsi tajuaa huutamisen hyödyttömyyden.

Laajenna klikkaamalla

Tälläistähän "unikoulua" missä lasta huudatetaan, ei missään nimessä enää suositella. Aiheuttaa vain vakavia psyykkisiä vaurioita vauvalle.

Freya kirjoitti:

Tälläistähän "unikoulua" missä lasta huudatetaan, ei missään nimessä enää suositella. Aiheuttaa vain vakavia psyykkisiä vaurioita vauvalle.

Laajenna klikkaamalla

Ihan oikeassa olet. Sopii paremmin vähän vanhemmalle, joka jo ymmärtää, että sillä raivoamisella ei saavuta mitään.

Malkkinen kirjoitti:

Onko oireilu alkanut siitä kun olet tuolla naisystäväsi asunnolla alkanut hengailemaan vai onko jo sitä ennen?

Mikä sinun reaktiosi olisi jos naisystäväsi toisi jatkuvasti jonkun kaverinsa lojumaan sinun sohvannurkkaan kysymättä sinulta? Alkaisiko jossain vaiheessa kiukuttamaan? Ei muuta kuin Jerry100 suihkuun rauhoittumaan että tytöt voi jatkaa Emmerdalea.

Hyvä että ammattiapua on haettu. Toivottavasti sinutkin otetaan sitten mukaan "talkoisiin" ja kerrotaan toimintatavoista, joita voitte toteuttaa kun olet paikalla. Tiedän ettei se kiinnosta varmaan kovinkaan paljoa, koska lapsihan ei ole sinun. Se on vaan aikamoisen iso osa teidänkin yhteiseloa ja jos meinaatte tosissaan naisenne kanssa olla, niin pakkohan sinun on osallistua arkeen ja sinut on siihen otettava mukaan.

Tsemppiä, ja toivottavasti asiat järjestyvät niin että kaikilla on hyvä olla.

Laajenna klikkaamalla

Oireilua on ollut joskus aikaa ennen minua mutta silloin se "meni itsestään ohi" vuosia sitten. Tarkalleen en osaa sanoa kuinka laajasta ongelmasta silloin oli kyse.

Tuo kaverin roudaaminen sohvan nurkkaan nyt oli aika outo vertaus. Omistan oman asuntoni toisin kuin tämä lapsi.

Tässä asiassa päätösvalta on täysin vanhemmilla. Toki lasta tulee kuulla ja asiasta keskustella mutta lapsi ei päätöksiä voi tehdä. Lapselle pitää koittaa selittää hänen kielellään miksi näin on mitä on.

Itse en terapeutin tapaamisiin osallistu mutta sieltä odotan että tulee näkemystä ja kantaa asiaan miten edetään ja toimitaan tässä.
Ja kyllähän mua paljon kiinnostaa sen lapsen hyvinvointi kun onhan hän iso osa myös minun arkea ja jotta olemme kaikki sovussa niin se on vaaan paljon helpompaa silloin.
Isäksi en kuitenkaan älä vaan jonkinlaisen miehen mallin. Tuen ja turvan tai vastaavaa. Näin ajattelin tämän muotoutuvan. Aika näyttää.


Kiitoksia näkökulmasta.

Jerry100 kirjoitti:

Kokonaisuudessaan hyvä kirjoitus.
Mutta miten tilanne jossa lapsi ei tiedä toimimiensa väärin? Ja jos tietää niin oikeuttaa omat toimensa silti? Tai vain ei välitä koska haluaa näyttää valtansa mitä koittaa ottaa? Jotenkin tuo miehenmallin puute näyttää näkyvän?

Erittäin hyvä esimerkki eiliseltä. Katsottiin telkkaria sängyssä makoillen. Lapsi tuli yläkertaan ja koitti ottaa kaukosäätimen käteen ja vaihtaa kanavaa. Ajatuksen tasolla siis oikeutti sen ettei kysynyt saako vaihtaa kanavaa. Tai kiinnittänyt mitään huomiota siihen että äitinsä katseli telkkaria.
No äiti ei antanut kaukosäädintä ja lapsi koitti väkivalloin saada sen itselleen. Lyömällä. Karjumalla. Keräsi jotain raivoa.
Tilanne oikeastaan ratkesi vasta sitten kun lapsi vietiin kylmään suihkuun. Sitten tilanne rauhottui. Anteeksi pyytäminen liki mahdotonta. Ei vain suostu.

Tähän siis äitinsä ja lapsen isän kanssa on hakemassa ammattilaisen apua että sinänsä koitetaan katsoa se kortti myös.

Laajenna klikkaamalla

Onko siis oikeasti varmaa, ettei lapsi ymmärrä, ettei hyviin käytöstapoihin kuulu vain vaihtaa kanavaa, kun itsestä tuntuu? Vai voiko olla, että oikeasti tietää, mutta sillä hetkellä ei vain pätkän vertaa kiinnosta? Omat lapseni harrastavat ihan samaa ja karjuvat, että vaihda kanavaa, hänen lempiohjelmansa alkaa just nyt. Ärsyttävää, epäkunnioittavaakin, mutta sanoisin, ettei lainkaan tavatonta teini-ikäisten keskuudessa, jolloin ihan kaikki pyörii oman navan ympärillä. Siis ihan kaikki. Mutta sen tiedän, että esim. ystäviensä luona eivät toimisi samalla tavalla, joten kyllä ne oikeasti tietävät, mikä on oikein ja mikä väärin. Välillä annan vaihtaa kanavaa, välillä en. Mutta joka ikinen kerta sanon, että tuolla tavalla ei voi käyttäytyä, vaan pitää kysyä ja mieluiten ystävällisesti. Joskus asiasta seuraa suurempi vääntäminen, joskus ei. Mutta aikuiset päättää, vaihtuuko kanava lopulta vai ei. Suihkuun vieminen kuulostaa lapsen nöyryyttämiseltä, vaikka varmasti hyvät tarkoitusperät siinäkin on ollut.

Toiset ihmiset eivät osaa pyytää anteeksi. On hyvä, että asiaan kiinnitetään huomiota, mutta anteeksipyyntöä on turha vaatia heti riidan jälkeen, koska varsinkaan tällaisten ihmisten kapasiteetti ei siihen riitä. Järkevintä on ihan vaikka lyhyesti käydä riita läpi ja lempeästi kysyä, onko lapsella jotakin sanottavaa. Jos hän ei itse osaa pyytää anteeksi, voi kysyä lapselta, että pitäisikö sinun pyytää anteeksi. Itse kysyn usein vielä, että mitä pyytävät anteeksi, jotta asiasta ei pääse vain sanomalla ”anteeksi”. Toisille ihmisille anteeksipyyntö on ikään kuin kasvojen menetys, vaikka eihän siitä ole kysymys. Mutta anteeksipyyntöä voi pikkuhiljaa harjoitella. Omista lapsistani toisen on aina ollut vaikea pyytää anteeksi. Siis jo ihan pienenä. Tiesi kyllä tehneensä väärin, mutta anteeksi ei pyytänyt, vaikka kuinka pyysi, maanitteli ja komensi. Ja ihan samat säännöt on ollut kuin toisellakin lapsella, jolle anteeksipyytäminen ei ole tuottanut minkäänlaisia haasteita. Lasten kanssa täytyy siis toimia vähän eri tavalla päästäkseen samaan lopputulokseen.

Hyvä, että perhe hakee ammattiapua, sillä luultavasti lapsi puhuu eniten juuri sille tuntemattomalle aikuiselle, jota ei tarvitse miellyttää eikä miettiä, onko toista vanhempaa vastaan, jos on toiselle kiltti tms. Tilanteen ollessa tämä sinunkin kannattaa ehkä yrittää pysyä mahdollisimman huomaamatonta ja vain tukea äitiä, kun olette kaksin.

BOL kirjoitti:

Tilanteen ollessa tämä sinunkin kannattaa ehkä yrittää pysyä mahdollisimman huomaamatonta ja vain tukea äitiä, kun olette kaksin.

Laajenna klikkaamalla

Haluaa vain sen kaukosäätimen eikö lopeta eikö kunnioita toista niin mitä tässä voi tehdä ? Periksi jos antaa niin saa aina luopua kaikesta mistä lapsi osaa kiukutella. Miten ohjaat yltyvän raivon sammutetuksi pahaksi mieleksi? Jos toinen ei osaa antaa periksi.

Itse en osaa vastata tähän.

Joo siis. Itse en ihan paria poikkeusta lukuunottamatta ole halunnut puuttua näihin lainkaan.(En ole siis vienyt häntä suihkuun) Pyrin tukemaan Äitiä näissä tilanteissa kun ne ottavat häntä tosi koville.

No, se on helppo huudella täältä sivusta, kun ei itse elä tilanteessa. Empatiani ovat teidän puolellanne, koska tilanne vaikuttaa raskaalta. Itse yritän valita taisteluni, sillä elämä teinien kanssa voi olla yhtä konfliktia, jos kukaan ei koskaan anna periksi. Se ei tarkoita samaa kuin, että antaa aina ja kaikessa periksi ja teini saa tyrannisoida perhettä. Se tarkoittaa sitä, että toisinaan, yleisen perherauhan nimissä, antaa periksi. Tosin tässä nimenomaisessa kaukosäädin-tilanteessa olisin itsekin saattanut olla antamatta periksi. Näihin ei oikeasti taida olla vain yhtä oikeaa vastausta.

Tuon ikäisille lapsille tulee jossain vaiheessa usein tarve olla aina oikeassa. Tarve määrätä kaikesta. Ovat häijyjä ja ilkeitä ja kuvittelevat, että sillä saavat haluamansa. Kiihtyvät ilman näkyvää syytä nollasta sataan todella nopeasti ja maailmanloppu tulee jostain ihan naurettavasta asiasta. Ehkä fiksuinta olisi oppia tunnistamaan tilanteet etukäteen. Pitää vaikka kirjaa, mitä on tapahtunut ennen kuin räjähdys tuli ja etsiä yhteisiä nimittäjiä? Kokeilla eri variaatioita, miten tilanne saadaan laukeamaan. Milloin kannattaa antaa periksi ja milloin pitää tiukasti kiinni siitä, mitä aikuinen itse haluaa. Kaikkea ei voi varmasti selittää yksin vanhempien erolla tai uusilla kumppaneilla, koska vastaavaa sattuu ihan ydinperheissäkin, missä kaikki oli minuutti sitten ihan kunnossa ja mitään suurta perhedraamaa ei ole ollut. Lapsille pitää kuitenkin muistaa joka päivä sanoa, että ovat rakkaita ja elämässä tärkeimpiä. Eikä kannata odottaa, että vastaukseksi saa yhtään mitään tai mutinaa kummempaa. Oma lapseni lähetti minulle yksi ilta viestin ”sä oot ihan kiva”. Suuri voitto, mutta koski tietenkin vain sitä hetkeä. Seuraavassa hetkessä olen taas elämänpilaaja, mutta sekin on ihan ok, koska lapsen näkökulmasta näin varmasti onkin. Lapsen tärkeys pitää sanoa ääneen, vaikka just sillä hetkellä ei tuntuisikaan siltä. Lapselle saa kuitenkin myös sanoa, ettei pidä hänen käytöksestään, jos hän on käyttäytynyt väärin tai huonosti. Kyllä palautetta saa ja pitääkin antaa, mutta jos haluaa, että viesti menee perille, hetki kannattaa valita huolella. Kotona annettu palaute kantaa elämässä pitkälle ja sieltä se kommunikointi opitaan. Lapselta voi myös ihan suoraan kysyä, miten hän haluaisi vanhemman toimivan, kun raivo valtaa mielen. Aina se ei ole mahdollista, mutta jos edes joskus vanhempi voi oikeassa kohtaa vähän himmata, se on lapselle suuri voitto. Tieto siitä, että hänen mielipiteillään on väliä ja niistä ollaan oikeasti kiinnostuttu, voi jo itsessään helpottaa tilanteita.

On nämä suhteiden alkuvaiheet joskus jollakin tavalla raastavia siinä vaiheessa kun tunteita herää ja kuitenkin miettii voiko toiseen luottaa ja mikä on lopulta naisiaan, vai onko se joksi luuleekin. Tunteeko vaiko eikö tunne oikealla tavalla millainen toinen on.
Vanhat huonot kokemukset aiemmista suhteen aluista nousee välillä pintaan kun luulee näkevänsä taas seikkoja joita ei haluaisi nähdä. Kuvitteleeko vain, vai onko oikeasti jäljillä, että taas oli nainen, joka toimii toisin kuin sanoo toimivansa.
Elämää paljon nähnyt osaa tietyistä signaaleista tehdä päätelmiä. Joskus olen saanut jonkun aiemman naisen lopulta myöntämään että todella toimi toisella tavalla kuin sanoi aiemmin. Pienissä erissä myöntää.
Mutta ehkä tässä nykyisessä tapauksessa oma mieli tekeekin tepposet ja tulkitsen väärällä tavalla ne signaalit. Tai totuus on vain puolesta välistä mitä hetkittäin luulee.
Vielä nykyistä hauskempaa olisi kun ei miettisi tällaisia. Siihen pyrkien, ainakin toistaiseksi. Epäluulo lopettanut monet hyvät suhteet. Se pitää myös muistaa. Se heijastuu sanoihin ikävällä tavalla ja ilmapiiri muuttuu lopulta peruuttamattomalla tavalla.

Vai onko kyse vain omasta itsevarmuuden puutteesta kun näitä miettii. Sitä kyllä löytyy. Siis itsevarmuutta, mutta myös sen puutetta tietyssä kohdin. Fakta sekin, että elämä, parisuhteet ja kaikki tekeminen ovat yhtä suurta eräänlaista peliä joka koko ajan elää ja muokkaantuu. Vaikka johdat 5-1, niin tilanne todella voi kääntyä ennen loppusummeria 5-6 lukemiksi.
Mutta aina tulee uusia mahdollisuuksia.

Patarouva kirjoitti:

Ehkä hänestä on ollut turvallista halailla näitä ystäviään, kun on ollut ns. turvallisesti varattu. Ehkä hän pelkää, että joku näistä ystävistä retkahtaa häneen. Ei tuossa oikein muuten järkeä ole.

Laajenna klikkaamalla

Vielä tähän palaten, noinhan se varmaan itseasiassa on. Kun @oiler99 pohti sitä, että pitääkö tämä ihminen elämässä, niin kysymys varmaan kuuluu, että palaako kaikki ennalleen ja jos palaa, niin koska. Koska onko tämä ihminen sitten kumminkaan ns. elämässä, jos ei halata eikä nähdä?

Miehien on sanottu olevan putkiaivoja ja ainakin minun kohdallani se taitaa olla totta. Olisin nimittäin itse varmaan tyytyväinen tilanteeseen, kun nainen vääntäisi minulle tuon käytöksessään tapahtuneen muutoksen rautalangasta sanoen, että nyt niin kauan kun olen sinkku ei ole soveliasta halailla, kun siinä voi syntyä väärinkäsityksiä puolin ja toisin. Mutta sitten, jos pariudun uudestaan voidaan taas halata, koska sittenhan se on selvää, ettei siinä mitään kaveruutta kummempaa ole. Ja muuten vakuuttaisi, että ystävyys jatkuu muilta osin, kuten ennenkin.

Draco kirjoitti:

Vielä tähän palaten, noinhan se varmaan itseasiassa on. Kun @oiler99 pohti sitä, että pitääkö tämä ihminen elämässä, niin kysymys varmaan kuuluu, että palaako kaikki ennalleen ja jos palaa, niin koska. Koska onko tämä ihminen sitten kumminkaan ns. elämässä, jos ei halata eikä nähdä?

Miehien on sanottu olevan putkiaivoja ja ainakin minun kohdallani se taitaa olla totta. Olisin nimittäin itse varmaan tyytyväinen tilanteeseen, kun nainen vääntäisi minulle tuon käytöksessään tapahtuneen muutoksen rautalangasta sanoen, että nyt niin kauan kun olen sinkku ei ole soveliasta halailla, kun siinä voi syntyä väärinkäsityksiä puolin ja toisin. Mutta sitten, jos pariudun uudestaan voidaan taas halata, koska sittenhan se on selvää, ettei siinä mitään kaveruutta kummempaa ole. Ja muuten vakuuttaisi, että ystävyys jatkuu muilta osin, kuten ennenkin.

Laajenna klikkaamalla

Kyllä mä pystyn helposti halaamaan naispuolisia ystäviäni ilman että tulee väärinkäsityksiä. Ei toi mitenkään järkevältä kuulosta.

@oiler99:n tapauksessa uskoisin naisen tietävän/luulevan että kaveri on häneen ihastunut/voi ihastua. Siksi selvät pelisäännöt ettei loukkaa toista.

mikko6000 kirjoitti:

Kyllä mä pystyn helposti halaamaan naispuolisia ystäviäni ilman että tulee väärinkäsityksiä. Ei toi mitenkään järkevältä kuulosta.

@oiler99:n tapauksessa uskoisin naisen tietävän/luulevan että kaveri on häneen ihastunut/voi ihastua. Siksi selvät pelisäännöt ettei loukkaa toista.

Laajenna klikkaamalla

Täähän on vähän kuin joku dekkarisarja. Totuus alkaa valjeta, kun esitetään oikeita kysymyksiä ja punnitaan, mitkä vaihtoehdot käy järkeen. :)

Jeffrey kirjoitti:

Kuullostaa kivalta, että hän ei jättänyt sinua sen enempää roikkumaan. Tosin ehkä olisi voinut jo aikaisemmin asian ilmaista.

Itse toimisin niin, että tekisin hänelle selväksi sen, että hänestä pidän mutta arvostan hänen ratkaisuaan ja tapaa toimia. Anna hänelle tilaa, joskin pyri unohtamaan samalla. Tee kuitenkin painostamatta selväksi, että olet mahdollisesti tulevaisuudessa valmis häntä tapaamaan jos niikseen tulee.

Laajenna klikkaamalla

Ollaan nyt kahdesti ohimennen nähty eri yhteyksissä tuon puhelinsoiton jälkeen viimeisen parin viikon aikana. Ihan hyvässä hengessä on juteltu niitä näitä ja ainakin ekalla kerralla oli ihan aidosti ilahtunut mun näkemisestäni. Hän on käynyt viime aikoina uskomushoidoissa päästäkseen eroon synkistä ajatuksista joita hänellä eron jälkeen oli. Ainakin itse sanoi hoitojen tehonneen eikä surua enää juurikaan ole. Sanoi laittaneensa lähipiirilleen tiukat rajat nyt kun ei sormusta enää sormessa ole. mitä siis se puhelukin koski. Eli miehet ei saa häntä enää esim. halata tai koskettaa ollenkaan. Ainakaan siis toistaiseksi.

Olen sen puhelun jälkeen aika lailla antanut hänen olla rauhassa ja selvittää päätään. En ole soittanut tai pitänyt nyt muutenkaan yhteyttä, kun ei ole sen aika. Ehkä odotan vielä ainakin kuukauden tai pari ja katson sitten syksymmällä että mikä tilanne on. Kyllä se ystävyys on siellä vielä olemassa, ei se ole minnekään kadonnut.

Tähän ketjuun varmaan pakko todeta, että tässä on nyt avioerosta mennyt reilu vuosi, ja selvästikin se on riittänyt allekirjoittaneen alitajunnalle asioiden käsittelyyn. On tullut tässä kesällä käytyä parin mukavan kauniimman sukupuolen edustajan kanssa treffeillä, ja pystynyt taas nauttimaan siitä. Ei tosin vielä mitään vakavampaa ole syntynyt. Mutta kaikkein hälyttävin tapahtuma oli tänään, kun asuntonäytössä ollessani olin enemmän kiinnostunut siitä todella näpsäkästä kiinteistövälittäjä neitokaisesta kuin asunnosta :D

Eli kyllä kait se elämä tästä taas voittaa..

MegaForce kirjoitti:

Ero taisi tulla.. Hirveä olo

Laajenna klikkaamalla

Jos tuli niin voimia! Pää kylmänä eikä turhia ylilyöntejä.. Ajan kanssa hiljalleen helpottaa ja asiat järjestyy kyllä omalla painollaan.

Nyt ystävien kanssa mahdollisimman paljon ja kunnon hikiliikuntaa!

Kaikkea hyvää!

Laitetaanpas tännekin, kaikenlaista ja aikamoista sitä voi sattua... Naisystävälleni ja minulle tuli pitkän suhteen päätteeksi bänät viime vuoden lokakuussa, oli paljon ns. olosuhdeasioita, jotka hankaloitti helwetisti yhteiseloa, toki muutakin, ei mitään kolmansia osapuolia kuitenkaan.

Tämä nainen tässä kevätpuolella oli tapaillut yhtä tyyppiä enemmän tai vähemmän vakavissaan, mutta hankaluutta toi kundin elämäntilanne johon kaivattiin lähinnä äitiä alakoulu-ikäiselle lapselle enemmän kuin aikuista naista rinnalle (meillä molemmilla on lapset jo käytännössä aikuisia, HopLop-helwetti ei enää todellakaan houkuttele). No laittelimme tässä alkukesästä viestiä toisillemme, paljon oli ehtinyt noissa "olosuhteissa" muuttumaan, tapasimme ja lähennyimme, mimmi katkaisi "suhteen raakileen" tämän kundin kanssa ja päädyimme takaisin yhteen, which is nice... Ja kivaa on ollut!

Nyt viime pe olimme kaveriporukalla ulkona ja yksi porukasta (joka ehti tässä välillä FB-kaveriksi tuon toisen kundin kanssa) tägäsi meidät kys. tapahtumaan kanssaan (ekaa kertaa "julkisesti" taas yhdessä). Kys. tapahtumasta ajelimme meikäläisen auton ladyn parkkiruutuun pe-iltana ja kuinka ollakaan, la-aamuun mennessä auton kylkeen, ovenkahvan alapuolelle oli ilmestynyt osimoilleen 40-50cm pitkä, avaimella tms. terävällä esineellä tehty syvä naarmu. Naarmu on niin julma ja näkösällä, että sen olisi 100% varmasti huomannut pe-iltana, joten pe-la yönä se on siihen tehty. Auto taasen oli sellaisella parkkipaikalla, ettei siitä kukaan "ohi mennen" kävele vaan sinne pitää ihan tarkoituksella mennä ja parkkiruutu ei ole missään "ajoväylän reunassa" jos joku nyt kuitenkin satunnaisesti sinne angsteissaan eksyy. Samalla parkkipaikalla oli yöllä yli 100 autoa ja kävin la-päivällä läpi ne kaikki, jotka vielä paikalla oli => yhdessäkään ei naarmun naarmua.

Tämä meikäläisen vuoksi lojoa saanut kundi asustelee alle kilometrin kävelymatkan päässä tuosta parkkipaikasta, mutta en tietenkään pysty millään ilveellä todistamaan, että hän olisi käynyt mustasukkaisuus-/whitutuspäissään autoani tärvelemässä. Ladyn mukaan "ei ole ollenkaan aggressiivinen" tms. tietty eihän hän ole ollut kaverin kanssa tekemisissä "negatiivisten asioiden" ympärillä aiemmin.

Toki pitäisin kohtuullisen erikoisena sattumana jos koko hemmetin parkkipaikalta, yli sadan auton joukosta (joista moni paljon hienompi "ökyauto"), valikoituu täysin randomin ilkivallan kohteeksi juurikin auto joka seisoo tämän ladyn parkkiruudussa (eikä ole hänen oma autonsa)?

Rikosilmoitus on tehty, auto laitetaan maalaukseen ja sit vaan odotellaan josko toistuu?

Salama15 kirjoitti:

Tämä nainen tässä kevätpuolella oli tapaillut yhtä tyyppiä enemmän tai vähemmän vakavissaan, mutta hankaluutta toi kundin elämäntilanne johon kaivattiin lähinnä äitiä alakoulu-ikäiselle lapselle enemmän kuin aikuista naista rinnalle (meillä molemmilla on lapset jo käytännössä aikuisia, HopLop-helwetti ei enää todellakaan houkuttele). No laittelimme tässä alkukesästä viestiä toisillemme, paljon oli ehtinyt noissa "olosuhteissa" muuttumaan, tapasimme ja lähennyimme, mimmi katkaisi "suhteen raakileen" tämän kundin kanssa ja päädyimme takaisin yhteen, which is nice... Ja kivaa on ollut!

Laajenna klikkaamalla

Joo-o. Nainen siis vaihtoi lennosta kun sen toisen kanssa ei ollutkaan kivaa?

Nordis kirjoitti:

Joo-o. Nainen siis vaihtoi lennosta kun sen toisen kanssa ei ollutkaan kivaa?

Laajenna klikkaamalla

Ei kun sen toisen kanssa olis pitänyt palata 15 vuotta omassa perhetilanteessa takaspäin... Ja kuten sanottu, ”tapailusuhde” joka ei (ainakaan tän ladyn puolelta) ollut edes edennyt kovin vakavaksi.

@Salama15 Kiva, että ootte palanneet kimppaan! Toivottavasti pienimunainen pääsee asiasta äkkiä yli.

Nordis kirjoitti:

Joo-o. Nainen siis vaihtoi lennosta kun sen toisen kanssa ei ollutkaan kivaa?

Laajenna klikkaamalla

Mitäs vikaa siinä on? Jos on kevyt suhde eikä mitään vakavampaa.

teppana kirjoitti:

Mitäs vikaa siinä on? Jos on kevyt suhde eikä mitään vakavampaa.

Laajenna klikkaamalla

Ei siinä mitään, mutta itse välttelen sellaisia naisia, jotka vaihtaa miestä useammin kuin autoa ja tässä tapauksessa kaikki on tapahtunut pienimunaiselle liian nopeasti.

Nordis kirjoitti:

Ei siinä mitään, mutta itse välttelen sellaisia naisia, jotka vaihtaa miestä useammin kuin autoa ja tässä tapauksessa kaikki on tapahtunut pienimunaiselle liian nopeasti.

Laajenna klikkaamalla

Sä et joko lukenut kunnolla tuota juttua, tai sitten et vain ymmärtänyt. Tuota pienimunaista en välttämättä tunne, mutta yhteenpalanneet olen tavannut useamman kerran. Analyysisi ei näkemykseni mukaan sovi ko. naiseen. Riippuu toki autonvaihdon frekvenssistä, jos nyt ihan hiuksia lähdetään halkomaan.

Nordis kirjoitti:

Ei siinä mitään, mutta itse välttelen sellaisia naisia, jotka vaihtaa miestä useammin kuin autoa ja tässä tapauksessa kaikki on tapahtunut pienimunaiselle liian nopeasti.

Laajenna klikkaamalla

Niin minäkin...

Nordis kirjoitti:

Joo-o. Nainen siis vaihtoi lennosta kun sen toisen kanssa ei ollutkaan kivaa?

Laajenna klikkaamalla

Tätä tapausta sen tarkemmin tuntematta kysyn ihan yleisellä tasolla, että sinunko mielestäsi pitäisi jatkaa sen hepun kanssa, jonka kanssa ei niin hyvin viihdy?

Snakster kirjoitti:

Tätä tapausta sen tarkemmin tuntematta kysyn ihan yleisellä tasolla, että sinunko mielestäsi pitäisi jatkaa sen hepun kanssa, jonka kanssa ei niin hyvin viihdy?

Laajenna klikkaamalla

Ei missään nimessä pidä jatkaa, mutta jos se heppu on kuvitellut, että siitä tulee jotain ja nainen on sitten yhtäkkiä ilmoittanut, että palaankin exän kanssa yhteen. En tiedä miten nopeasti tuo on tuolle hepulle tapahtunut.