Käytännössä mulla aikanaan pelaaminen loppui "pleikkakakkoseen", ja silläkin jo pelivalikoima jäi vähäiseksi. Änärit, GTA Vice City ja Gran Turismot toki tuli pelattua, mutta kovin kattavaa kirjastoa ei ikinä ollut tai kertynyt. Joku ~1,5 vuotta takaperin tuli palattua pelaamisen pariin Switchillä, tosin tässäkin on tullut enemmän mehusteltua wanhoilla tutuilla. Super Mario Odyssey, Breath of the Wild ja vastaavat fyysisinä peleinä, siihen kylkeen storesta näitä retropaketteja. Ihan älyttömiä tuntimääriä ei ole kertynyt, puhumattakaan että jaksaisi/huvittaisia noita takoa tuntitolkulla. Enemmän aikaa on alkanut mennä noihin vanhoihin peleihin, ja noita on jaksanut enemmän "vetää läpikin". Tuntui muuten hyvältä pelata RS2 läpi nillä samoilla CD-levyillä, joilla homma tuli ensimmäisen kerran tehtyä ~20 vuotta takaperin. Ja ihan nasulia teki pistää elite four nurin Pokemon Bluessa aikanaan joululahjaksi saadulla Gameboy Colorilla, vaikkakin itse pelikasetti ei se samana jouluna lahjaksi saatu ollukkaan. Puhumattakaan, Tetriksestä. Mulla on vieläkin tallessa se sama peli, joka tuli ysärin alkuvaiheessa Gameboyn mukana.
Oikeastaan innostus retroiluun alkoi, kun vanhemmilta löytyi niitä vanhoja pelejä, joita tuli skidinä pelattua. PS1 peleistä löytyi varmaan jokainen, joka ei mennyt vaihdossa kun hommattiin PS2. Harmittavasti siinä meni silloin pari peliä, joita nyt kaipaisi. PS2 peleistä löytyy lähes jokainen, parin kohtalosta en tiedä. Gameboyn peleistä löytyi vain Tetris, oli sattunut jäämään konsoliin sisälle. Ei mitään maita ja mantuja mullistavia asioita, mutta jotenkin tuosta vain intoutui. Nyt on jokin verran tullut ajoittain eBayta katseltua ja aika ajoin tilattuakin tavaraa.
Tuli sitten tänään postista noudettua Gameboy Advance SP, Pokemon Gold ja parit wanhan liiton Gameboyn pelit. Nyt lähiaikoina on tullut hurahdettua käsikonsoleihin paristakin syystä: ei tarvitse miettiä aluerajoja ja noita on helppo käyttää vieläkin. Helppo ottaa reissuun mukaan, eivät vie tilaa ja telkkariakaan ei tarvitse hommata. Yhtään GBA peliä ei ainakaan toistaiseksi hyllystä löydy, mutta ~20 GB/GBC:n peliä kylläkin. Ja noihin tuo SP tuntuu oikein mukavalta upgradelta niin kokonsa kuin taustavalonsakin puolesta.
Mitä enemmän on tullut retroiltua, sitä enemmän SNES, handheldit, PS1 ja PS2 tuntuvat omilta. NESsiä tuli junnuna hakattua varmaan tuhansia tunteja, mutta jotenkin tuon aikakauden peleistä "omilta" tuntuvat vain ne, joita tuli silloin pelattua. Jotenkin en vain syty eri klassikoista, jos niitä en junnuna tahkonnut sormet ruvella. SNES alkoi olemaan jo sitä tasoa, että helmiä löytyy vieläkin. Valitettavasti ainakin toistaiseksi emulaattorien ja minin avulla. Junnuna pelit olivat hyvin pitkälti tasoloikkaa tai EA:n NHL-sarjaa, mutta varsinkin SNESsin RPG-genre on sittemmin iskenyt. PS1 tavallaan laajensi sitten pelivalikoimaa. Tuossa iässä alkoi englanti sujua paremmin, ymmärrys alkoi riittämään "monimutkaisempiinkin" peleihin ja kun konsoli saatiin modattua ja Virosta pelejä tuli pilkkahinnalla, niin myös eri genrejä sai kokeiltua. Toki tuo konsoli oli tavallaan "välietappi" pelien osalta, kunnes PS2 sai 3D-grafiikat näyttämään hyviltä. PS2 tosin jäi mulla aikanaan hyvin pitkälti Gran Turismon hakkaamiseksi, joten kurottavaa on.
Gameboy oli mulle vielä pari vuotta takaperin yhtä kuin Pokemon (Red/Blue) ja Tetris. Muutoin ei skidinä paljon tullut tuolla konsolilla pelattua, mutta noita senkin edestä. Super Mario Landia jonkin verran, mutta olihan se vaisu verrattua NESsiin, SNESsistä puhumattakaan. Vähän kuin olisi ollut sellainen tuntematon velipuoli, jossa oli jotain samaa, mutta silti liikaa eroavaisuuksia mennäkseen veljestä. Mario & Yoshi oli ihan mukava peli, mutta rehellisesti sanoen pari vuosikymmentä meni ilman, että tuota olisi edes muistanut. Muita junnuna pelaamiani Gameboyn pelejä en edes muista nimeltä, muistan vain niitä olleen jokunen enemmän. Mutta kun pari vuotta takaperin tuli hankittua Link's Awakening ja Oracle of Seasons, niin se oli menoa. Aivan mahtavia pelejä vieläkin.
Gameboyn ja GB Colorin pelit ovat ennen tätä päivää menneet sillä samalla konsolilla, joka tuli saatua joululahjaksi joskus ysärin lopussa. GBA SP:n hankinnan jälkeen tosin taitaa tuo GBC lopulta eläköityä. SNES on puhtaasti emulaattorien ja minin kautta pelattavissa, yhtään peliä ei löydy fyysisessä muodossa. NES menee Switchillä ja minillä, sen kummempia tarpeita en koe tuon osalta ainakaan toistaiseksi.
PS1 ja PS2 pyörivät mulla toistaiseksi siten, että pelit ovat käytännössä kaikki aitoja (parin kohdalla noilla wanhoilla viron importeilla mennään, mm. Tekken 3:n aito levy ei enää toimi) ja alustana PC:n emulaattorit. Pelejä noille alustoille löytyy yhteensä varmaankin ~40 kappaletta toistaiseksi. Sinänsä noista varsinkin PS2 kiinnostaa, kun moni "legenda" on aikanaan jäänyt testaamatta ja tekniikka alkoi olla sillä tasolla, että Lara Croftin rinnoista ei olisi enää saanut viiltohaavoja. Ensimmäinen Tomb Raider never forget... Ja suoraan sanoen, nuo pleikkarin ekat Änärit ovat niin karuja, että melkein pahaa teki. Eivät siis yksinkertaisia kuten SNESsin versiot, vaan raa'asti karuja. Aika on tehnyt tehtävänsä.
Pitkään on tullut mietittyä, että hommaisin tuohon pöydälle wanhan kuvaputkitelkkarin ja siihen kylkeen PS2:n ja SNESsin. Voisi sitten mukavasti sohvalta takoa wanhoja klassikoita, tutusta peleihin jotka aikanaan jäivät eri syistä testaamatta ja vaikka järjestää ajoin peli-iltoja kaverien kesken. Mitään varsinaisia tavoitteita ei mulla ole ja mitään täysiä kirjastoja ei huvita kerätä, mutta joku ~50 PS1 ja PS2 peliä ja ~20-30 SNESsin peliä kiinnostaisi saada kasaan, toki hinta ja laatu huomioiden. Mistään Earthboundista en rupea maksamaan useita satasia, CIB-setit eivät sinänsä kiinnosta ja mitään paskaa ei huvita hommata vain hommaamisen ilosta. Paitsi kun eBaysta jotain tilaa, niin siihen kylkeen voi näitä parin dollarin Gameboyn randomeja hankkia. Hyvin harvasta on mitään iloa ollut, mutta eivätpähän vie tilaa tai maksa käytännössä mitään.
Mitä noihin minikonsoleihin tulee, niin vähän on kaksijakoiset fiilikset tullut. Nintendon konsolit ovat olleet ihan laadukkaita ja hintansa väärtejä. Pelkästään Link to the Past ja Earthbound pitävät huolen siitä, että SNESsin versio koukuttaa. NES tarjoaa luokattomasta ohjainten johtojen pituudesta ihan hyvän paluun junnuaikoihin, vaikka mielelläni sitä pelaisi Chip 'N Dalea, Duck Talesia ja vaikka TMNT:n jatko-osaa. Sitä, jossa ei pitänyt uida viemärissä. Lolo sentään toimii hyvin Switchillä. Pleikkari sen sijaan oli melkoinen pettymys. Toki kun hinta tippui tasolle "olematon", niin pitihän se kotiuttaa ja mielummin tuota pelaa kuin selkäänsä ottaa, mutta... Noh, tuon minin peleistä tarkoituksena olisi joskus omistaa kiinnostavat pelit originaalina ja tehdä tuota ministä sisustuselementti tähän yhden huoneen man caveen.
Jotenkin mulla on tullut tässä sellainen fiilis, että originaali setup on se, mitä kaipaan. Pyörivän CD:n ääni, vähemmän ergonomiset muotoilut ja vastaavat ovat osa sitä, miksi aikanaan tuo aikakausi jätti niin legendaariset muistot. Voi olla vaikea ymmärtää, mutta nykyisin mä löydän sen nautinnon kaikista niistä epätäydellisyyksistä, jotka aikanaan tarjosivat sen täydellisen pelikokemuksen. Ja tuon aikakauden peleissä tykkään siitä, että saat sen mitä pakettiin pistettiin. Ei mitään gigojen kokoisia julkaisupäivän päivityspaketteja, lisäosia tai vastaavaa. Jos peliin oli jäänyt bugi, sen kanssa elettiin. Typoista nyt puhumattakaan. Ja kun patcheja ja vastaavia ei ollut oikein mahdollista tehdä, niin pelit myös tuntuvat "autenttisemmilta". Hiotuilta, muttei silti täydellisiltä. Ja suoraan sanon, että noilta aikakausilta on toki iso kasa pelejä, jotka olisivat saaneet jäädä julkaisematta kokonaan ja mitään hiontaa ei ollut.
Sinänsä jännä, mutta Segan peleihin en ole päässyt sisälle. Switchille tuli hankittua joku klassikkopaketti tai mikä tuo onkaan, mutta ei sitä kauaa jaksanut pelata. Segaan mulla on sen verran tuntumaa nuoruudesta, että tasan yhdellä kaverilla oli Sega. Sillä sitten satunnaisesti pelattiin jotain wanhaa änäriä kun sinne eksyttiin. SNESsille löytyi uudempia painoksia niin monesta kodista, että aika harvaan ne kerrat jäivät.
