Anttilan keväthuimaus
Anttila kun ampaisee ylös hyökkäykseen,
Poskiluut on korkeella, lätkäkin hallussa.
Harhautus ja maali on hällä mielessään,
Huutohonsa yhtyvät narrit satapäin.
Längeistä hän on uittanut puoli tusinaa,
Lämärillä höystää ihan varmuudeksi vaan.
Katso kuinka maaleja on jo valotaululla,
sloovaani, kaazaani, omski ja moni muu.
Siperian halleissa veri vaahtoaa,
Anttila kun slaaveja tieltänsä viskoopi.
Anttilalle auki on taivas ja maa,
Liiskamalleen junnulle näin karjahtaa:
"Tunnetko sä piltti kuka niittäjä on tää?!
Kuule, frendis huutaa kun häntä mäiskitään.
Katso, veriloistossaan tervehtii jo sairasvuoteelta
Datsukki, Gusevi, Kovy ja moni muu".
Volgalle hän matkustaa narrilaumoineen,
Suippolakki rinnassaan irtokiekot ryöstää hän.
Raa'asti taklaa hän ohi mennessään,
Torpedot saa peliinsä goutsinsa pään.
Katso, kuinka hampaaton Nizhni-Novgorod,
Kun puuttuu sekä Skudra että mulkku-Potapov.
Taas jäi ilman pisteitä itäjengit kotihalleissaan,
Torpedo, Dinamo, Sotsi ja moni muu.
Anttila on pitkä mutta jaksaa hän vaan,
Siellä miss' on luistellut kylvää hän tuhoa.
Harvoin hän saa huilia, työtä piisaa ain',
Armoa ei heikoille anneta lain.
Tietänee sen pakki, jonka Marko nippuun vei,
Sentteri ja veska, joilla palaa ollut ei.
Tietänee sen kotifani joka vieraspaikkakunnalla,
Pietari, Astana, Riika ja moni muu.