Eikö tämä toteamus ole vähän banaali? Kaikkihan tietävät, että (vielä, kyllä niitä työssä käyviä työttömiäkin tänne saadaan oikealla politiikalla) köyhät ovat työttömiä. Tukien tarkoitus on mahdollistaa jonkinlainen elämänlaatu niille, jotka syystä tai toisesta ovat tähän köyhdyttävään tilanteeseen (=työttömäksi) päätyneet.
Banaali tai ei, suurin osa köyhistä on työttömiä ja suurin osa työttömistä on köyhiä. Tukien tarkoitus on mahdollistaa jonkinlainen elämänlaatu sille ajalle, kun on työtön. Mikään tuki ei nosta köyhyydestä, mutta helpottaa tilannetta. Ratkaisu on kuitenkin väliaikainen.
Työllistämisestä puhuminen on tärkeää ja keinoja kannattaa miettiä. Samalla kannattaa kuitenkin muistaa, että täystyöllisyys on utopiaa ja osa työttömistä on syystä tai toisesta vaikeasti työllistettäviä kaikissa mahdollisissa järjestelmissä.
Nythän Suomessa on lähes täystyöllisyys, kun rakenteiden aiheuttama työttömyys jätetään pois. Rakenteiden aiheuttama työttömyys poistuu ainoastaan rakenteita muuttamalla. Yksikin prosenttiyksikkö pois työttömyydesta nostaa lähes 20 000 ihmistä pois köyhyydestä.
Tästä syystä työttömien reservi on sen koosta riippumatta miehitykseltään tietyiltä osin vähän vaihtuva. Tukien alentaminen siis kurjistaa niiden - ideaalitilanteessakin ainakin n. 4-5% työikäisistä - entisestään kurjaa elämää, jotka joutuvat tuilla elämään. Tunnetuista syistä (robotisaatio, AI jne.) työttömyys saattaa käytetyistä keinoista riippumatta kasvaa jo tulevan parin vuosikymmenen aikana.
Automaatio toki syö joitakin työpaikkoja, mutta tekoälyyn on vielä matkaa. Nyt ollaan joissain harvoissa tilanteissa vasta koneoppimisen tasolla, mutta tekoäly on vielä kaukainen haave, vaikka sitä paljon jo rummutetaan.
Tuossa kurjistamisessa missasit pointtini kokonaan. Työttömänä on kurjaa. Kyllä (joskin jotkut valitsevat sen tietoisesti). Pointtini on se, että koitetaan ensisijaisesti lyhentää työttömyysjaksoa. Tällä tavalla kurjuudesta pääsee pois. Tukien lisääminen tai nostaminen ei auta tätä millään tavalla. Tukia nostamalla työllistymiskynnys nousee ja "kurja jakso" pitenee. On siis keskityttävä syyhyn, ei seuraukseen, mikäli ongelma oikeasti halutaan ratkaista. Uskonkin, että olet tästä samaa mieltä lähes kaikissa muissa tapauksissa, mutta ideologiasi sotii tätä vastaan juuri tässä tapauksessa.
Työllisyyteen varsinkaan pysyvästi purevista keinoista ei ole lähellekään niin suurta yksimielisyyttä kuin julkisessa keskustelussa esitettyjen väitteiden nojalla voisi kuvitella. Esimerkiksi kokoomuksen lempilapsi,
tuloverojen laskeminen, on vaikutuksiltaan tutkitusti aika heppoinen ja tulee usein valtiolle kalliiksi. Tuloverojen säätelyllä lienee enemmän finanssipoliittista merkitystä kuin vaikutuksia työllisyyteen.
Tuloverojen lasku lähinnä luo uusia työpaikkoja. Mikäli tukijärjestelmä johtaa rakenteelliseen työttömyyteen, ei siitä ole apua. Tästä olemme samaa mieltä. Verojen laskussa pääpointti on kuitenkin se, että liian korkea veroaste laskee verokertymää sen nostamisen sijaan. Muistelen OEDC:n tutkineen asiaa ja taisivat tulla siihen tulokseen, että 44 % on se raja jonka jälkeen siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Suomen kohdalla tuohon 44%:iin siis kuuluu myös veroluonteiset maksut, kuten erilaiset vakuutukset, joita palkasta vähennetään. Tämä ei sinällään vaikuta työttömien asemaan.
Vastikkeellisista malleista mielenkiintoisimpana pidän Tanskan mallia, mutta siihen suuntaan menemisellä ei ole Suomessa aitoa kannatusta. Minua kiinnostaisi tietää esimerkkejä mielestäsi hyvin toteutetuista työllisyyspolitiikkalinjauksista maailmalta. Keneltä Suomen kannattaisi mielestäsi ottaa oppia?
Yksi iso asia on elämän hallinta. Tämä on oikeasti iso asia, joka vaikuttaa kokonaisvaltaisesti elämän laatuun. Ihan sama onko pitkäaikaistyötön vai pätkätyötön, pienikin kiinnitys työelämään vaikuttaa myös kaikkeen muuhun. Ihminen ikään kuin automaattisesti ottaa itseään niskasta, kun elämässä ja arjessa on tietty rakenne ja suunta. Olen huomannut tämän varsin selkeästi myös omassa tuttavapiirissäni. Ihmisen jäädessä työttömäksi, harva on ns. vaikeasti työllistyvä. Pitkä työttömyysjakso sen sijaan tekee nohevastakin ihmisestä vaikeasti työllistyvän.
On työ sitten keikkaluontoista tai osa-aikaista, on siitä suuri apu ihmiselle itselleen. Suomen nykyinen jäykkä systeemi vaan sotii tätä vastaan. Ensimmäisenä tietysti tuet. Mitä järkeä lähteä tekemään töitä, jos tulotaso ei muutu? Etenkin pitkään työttömillä tämä on suuri este. Toinen on yleissitova palkkaus. Yleisen luulon mukaan yritys maksaa ihmiselle työpaikalla vietetystä ajasta ja ihminen ikään kuin myy aikaansa yritykselle. Näinhän asia ei kuitenkaan ole. Yritys maksaa ihmiselle lisäarvon luonnista. Tästä lisäarvosta yritys laskuttaa asiakastaan. Asiakkaan maksamilla rahoilla yritys sitten maksaa palkkaa.
Hyvänä esimerkkinä yritys, jossa työskentelen itse. Laskemme, että ensimmäisen 12 kk ajan uusi työntekijä on keskimäärin kustannus. Luotu lisäarvo on siis pienempi kuin työntekijästä aiheutuvat kustannukset. Seuraavan 12 kuukauden ajanjaksolla uusi työntekijä keskimäärin tuo yritykseen yhtä paljon rahaa kuin hänen kustannuksensa ovat. Kolmantena vuonna työntekijä keskimäärin alkaa tuottamaan. Investointi maksaa itsensä takaisin keskimäärin kolmessa vuodessa. Ymmärrettävistä syistä uuden henkilön palkkaus mietitään aika tarkkaan ja pienikin riski estää uuden työpaikan synnyn. Noh, tämä on vain yksi esimerkki.
Viittasin tuossa Tanskan malliin. Se on kieltämättä hyvä malli, mutta jostain syystä vasemmisto tuo siitä esiin ainoastaan ansiosidonnaisen nostamisen. Sen keston lyhentämisestä sittä vaietaan täysin. Rusinoita pullasta, sanoisin. Mielestäni hyvän mallin perusteet ovat siinä, että työn vastaanottaminen kannattaa aina ja toisaalta se, että työpaikan luominen kannattaa aina.