Nainen heräsi keskellä yötä ja huomasi, että hänen aviomiehensä ei ollut hänen vierellään nukkumassa. Nainen meni alakertaan etsimään miestään. Hän löysi miehensä keittiöstä pöydän äärestä istumasta, kahvikuppi kädessään ja syvissä mietteissään tuijottamassa edessä olevaa seinää.
Nainen näki, kun mies pyyhkäisi kyyneleen silmäkulmastaan ja hörppäsi sen jälkeen kulauksen kahvia.
”Mikä hätänä, kultaseni?” nainen kysyi, ”Miksi olet täällä tähän aikaan yöstä?”
Aviomies katsoi kahvikuppiaan ja kysyi surullisena: ”Muistatko, kun
me seurusteltiin 20 vuotta sitten ja kun sinä olit vasta 16?”
”Kyllä vain,” vaimo vastasi.
”Muistatko, kun isäsi sai meidät kiinni autoni takapenkiltä rakastelemasta?” mies kysyi.
”Kyllä, minä muistan,” vaimo vastasi istuutuen tuolille miehen viereen.
Aviomies jatkoi: ”Muistatko, kun isäsi tunki haulikon naamaani kiinni ja sanoi: ’Joko sinä viet tyttäreni avioon tai minä lähetän sinut vankilaan 20 vuodeksi’?”
”Minä muistan myös sen,” vaimo vastasi pehmeällä äänellä.
Mies pyyhkäisi toisenkin kyyneleen silmästään ja sanoi: ”Minä olisin päässyt tänään pois vankilasta.”