Hintapolitiikka on kieltämättä paras tapa ohjata kulutusta. Hinta nousee ja kulutus laskee. Tai tuloverotus nousee ja kulutus laskee ylipäänsä.
Sitten asiaan. Sähköautoilu ei ole ratkaisu lähitulevaisuudessa. Akkujen raakamateriaalivarannot eivät maailman laajuisesti riitä. Tästä syystä raaka-aineiden hinnat lähtevät nousuun ja tästä seuraa akkujen hintojen nousu. Mitään mullistuksia ei akkualalle ole näkyvissä, jotka seuraavaan kymmeneen vuoteen muuttavat tilannetta mihinkään ainakaan teollisessa mittakaavassa.
Mikäli liikenteen päästöjä halutaan todella laskea on vastaus julkinen liikenne. Pk-seudulla asuu suunnilleen 20% koko väestöstä. Silti täälläkään julkinen liikenne ei vielä pysty kilpailemaan omalla autolla ajamisen kanssa helppoudessa. Ei lähellekään. Tästä ainoan poikkeuksen tekee Helsingin ydinkeskusta. Mitä jos otettaisiin sellainen lähtökohta, että pyritään parantamaan julkisen liikenteen kilpailukykyä veronkorotusten sijaan? Tulos olisi parempi ympäristön kannalta ja ruuhkatkin helpottaisivat, jolloin ihmisten ei enää tarvitse jonotella autoissaan. Raidejokeri on varmasti ensimmäinen askel oikeaan suuntaan, mutta ihan busseillakin voidaan ratkoa monia haasteita.
Jo tälläkin hetkellä julkinen liikenne on yksityisautoilua halvempaa:
Joukkoliikenteen kustannukset
Kirjoitus on hieman vanha, mutta pitää edelleen paikkansa. Hinnan ollessa kohdillaan (kuten tuo yllä oleva kertoo), ongelma on jossain muualla. Oman kokemukseni perusteella tämä on laatu ja helppous. Tässä on tietysti helppo sanoa, että yhteiskunnan kustannukset kasvavat. Voi olla, mutta tuon mukaan kuluttajille jäisi enemmän rahaa käyttää muuhun, joka sitten palautuu arvonlisäveron, työnantajamaksujen ja ansiotuloveron myötä. Puhumattakaan säästyneestä ajasta, jos ruuhkat helpottavat.
Yksityisautoilijat eivät luonnollisestikaan välittömästi vaihda julkiseen liikenteeseen, vaikka sitä parannettaisiin. Ajanjakso, joka alkaa siitä, kun tasoa nostetaan ja päättyy siihen, kun tarpeeksi moni yksityisautoilija on vaihtanut julkiseen liikenteeseen, on se vaadittava investointi suorien kustannusten ja tuottojen osalta. Kaikki tämän jälkeen tuleva on sitten investoinnin takaisin maksua, joka tietyssä pisteessä muuttuu voitoksi.
Tässä on taas kerran hyvä esimerkki siitä, kuinka lyhytkatseista verojen nosto on. Nollasummapeliä harvoin kuitenkaan pelataan.
Se, että Helsinki rakentaa satojen miljoonien pyöräilysiltoja on tietysti monellakin tavalla katastrofaalinen virhe. Pyöräilysesonki ajoittuu lomasesongin päälle, jolloin hyöty on negatiivinen. Päästöihin tällaiset ratkaisut eivät tule vaikuttamaan. Se ei poista sitä faktaa, että julkinen liikenne on se millä liikenteen päästöjä täällä saadaan laskettua. Polttoaineiden veronkorotukset tekevät liikkumisesta ylipäänsä kalliimpaa, yksityisestä ja julkisesta samalla tavalla. Tämä johtaa liikkumisen vähentymiseen ja sitä kautta talouden hiipumiseen.