Olen lukenut tuon kyseisen gradun ja en ylläty ollenkaan, että tykkäät Pellisen mallista. Sehän ylikorostaa tuota rebound-laukomista, sitä ylivääristäen. Se pelityyli oli esim Risto Dufvan Lukolle oleellinen aikanaan. Eikä sillä tyylillä ole päästy finaaleihin kertaakaan. Tämän hetken voittava moderni jääkiekko on enemmän.
Pellisen mallilla Tappara on voittanut onnekkaasti jo 7 vuotta. Samaten Kärpillä "kävi kova tuuri" esim tämän vuoden runkosarjassa. Itse en lapsenmaisesti usko, että nämä jengit vuodesta toiseen tuurilla voittaa, vaan heidän pelisysteeminsä perustuu parempilaatuisten maalipaikkojen järjestelmälliseen rakentamiseen. Ne on sieltä helposti nähtävillä, jos itse jaksaa silmätestillä ne paikat tilastoida.
Ja tätä Pellisen maalitodennäköisyysmalli ei täysin osaa huomioida. Eihän tuo huomioi esim poikittaisyöttöjen ja maskipelaajien merkitystä, jotka ovat juuri niitä tekijöitä, jotka nostavat osumaprosentteja maalipaikoissa. Jani mainitsee tämän gradussaan sivulla 11-12 kohdassa "muut muuttujat". Ne vaan jätetään laskuista pois ja joitain hataria olettamia voidaan tehdä.
Pellisen gradusta:
Royal road -syöttöjen jälkeisten maalipaikkojen osumaprosentissa on jopa 10-kertaisia eroja perusvetoon verrattuna erään tilastotutkimuksen mukaan. Jos syöttödataa ei ole saatavilla, niin miten perustelet poikittaisyöttömaalipaikan olevan yhtä vaarallinen mitä tavallinen maalipaikka? Pellisen malli tasapäistää ne, kuten hän itse ilmoittaa.
The Most Important Line on the Ice You've Never Heard Of
Siitä sitten opiskelemaan jääkiekkoa. Myös Washington Capitals voitti näiden samojen rebound-laukomismallien ohi Stanley Cupin. Hävisi laukomiset jokaisessa playoff-sarjassaan, mutta voitti sarjat. Lisäksi siihen liittyy tuo momentum-kontrolli.
Goal-based Metrics Better Than Shot-based Metrics at Predicting Hockey Success
Tuosta sitten vielä se, että jääkiekko on maalintekopeli. Ei laukausjakauman voittamispeli.