Arizona Coyotes 2018–2019

Piti tulla myös nostamaan tätä ketjua ylöspäin => Antti Raanta pelaa itseään nyt isosti parrasvaloihin, huikeaa tekemistä illasta toiseen ja muutenkin Kojoottien pelaaminen on aivan eri tasolla kuin tässä männävuosina...

Dylan Strome ja Brendan Perlini Chicagoon, Nick Schmaltz aavikolle.

Muuten treidi ehkä oli ihan ok, mutta on aivan käsittämätöntä, että kuinka huonoa draftaaminen on ollut. Vuoden 2014 draftin 20. varaus vaihdetaan samaisen vuoden 12. varaukseen ja vuoden 2015 3. varaukseen. Tälläisiä hutikuteja ei pienellä budjetilla elävä organisaatio yksinkertaisesti pysty tekemään, seurauksena siitä on juurikin vuodesta toiseen sarjataulukon pohjalla räpeltäminen.

Muutenkin pelaaminen on ollut ehkä Mestis-tason kiekkoa lähiaikoina. Ainut positiivinen osa-alue pelissä on alivoima, muuten kaikki tekeminen on suoraan sanottuna ihan täyttä paskaa.

O3L kirjoitti:

Dylan Strome ja Brendan Perlini Chicagoon, Nick Schmaltz aavikolle.

Laajenna klikkaamalla

Kuten Jatkoaikakin uutisoi, Schmaltz on loppukauden sivussa. Ehti iskeä 17 otteluun 14 pinnaa. Uskomattoman huonoa tuuria Arizonalla - Ensin Raanta ja nyt Schmaltz.

FutureHockey kirjoitti:

Kuten Jatkoaikakin uutisoi, Schmaltz on loppukauden sivussa. Ehti iskeä 17 otteluun 14 pinnaa. Uskomattoman huonoa tuuria Arizonalla - Ensin Raanta ja nyt Schmaltz.

Laajenna klikkaamalla

Ei Schmaltzin menetys ole edes kauden isoimpia takapakkeja loukkaantumisten osalta. Kierre alkoi jo paljon ennen kautta ja kakkossentteriksi kaavailtu Dvorak on pois koko kauden. Chychrun oli myös pitkään pois ja vasta nyt alkaa saada peliään kuntoon. Raannan jälkeen toiseksi pahin menetys on varmaan monille ulkopuolisille hieman yllättäen Demers. Ainoa pakki, jonka parina OEL pelaa tasaisen hyvin. Galchenyuk oli poissa pidemmän pätkän ja Grabnerkin on telakalla. Loukkaantumisten taakse on helppo, joskin turha mennä, mutta onhan tuollainen noin kapean kärjen joukkueessa aivan kamala lista.

Omalta osalta kiinnostus Kojoottien kauteen loppui hyvissä ajoin ja pelejä on tullut katsottua vain alun toistakymmentä. Tänäkin vuonna suurin jännitys kohdistuu (hävittävään) draftlottoon. Millä tuskin lie merkitystä, muutenkin kärkivaraukset on menneet pieleen ja niistä on pitkälti jo hankkiuduttu eroon. Deadlinella voisi potkia pihalle Stepanin, Goligosken ja Hjalmarssonin. Kenenkään panosta ei jää kaipaamaan ja jos vastineeksi saa edes jotain. Tuskin nuo minnekään edes kelpaavat. Jos ei näytä hyvältä menneisyys niin se pari kautta sitten valoisammalta näyttänyt tulevaisuuskin on alkanut saada synkkiä varjoja.

Aika nostaa vaihteeksi tätäkin ketjua ylös. Maaliskuu alkaa ja joukkue on aidosti mukana kamppailussa viimeisistä playoff-paikoista. Eteenpäin on siis viime kausista menty! Edelliset kymmenen ottelua tuonut seitsemän voittoa ja esitykset noin muutoinkin ovat olleet varsin kelvollisia. Tätä voinee pitää kaikin puolin erittäin hyvänä suorituksena kun otetaan huomioon lukuisat loukkaantumiset joiden kanssa joukkue on saanut oikeastaan koko kauden taistella.

Jos positiivisia asioita nostetaan esiin niin Kuemper on onnistunut täyttämään ykkösvahdin roolin enemmän kuin hyvin. Takuuvarmaa suorittamista illasta toiseen. Kuemperilla on sopimusta myös ensi kaudeksi, joten jos Raanta onnistuisi pysymään kunnossa ensi kaudella olisi maalivahtiosasto oikein hyvissä kantimissa.

Myös koko joukkueen puolustuspelaaminen on saatu tälle kaudelle kuntoon ja päästettyjen maalien määrä sille tasolle, että joukkueella on useimpina iltoina mahdollista taistella pisteistä. Ja onhan puolustuksen materiaali myös se joukkueen selkeä vahvuus jo pelkästään nimilistaa katselessa. Puolustuksessa Jordan Oesterlen kanssa solmittiin jokin aikaa sitten muutaman vuoden jatko, joten ensi kaudeksi puolustuksen ydinrunko tulee pysymään luultavimmin muuttumattomana. Vielä kun Jason Demers palaa loukkantumisen jäljiltä kaukaloon löytyy puolustuksesta todellista kilpailua pelipaikoista, joka on pelkästään positiivinen asia. Suurin pettymys puolustuksen puolelta on ollut Kevin Connauton, joka antoi viime kauden lopussa hyviä näyttöjä siihen suuntaan, että pystyisi nousemaan vakiopelaajaksi kokoonpanoon, mutta tällä kaudella syystä tai toisesta herra ei ole löytänyt omaa rooliaan. Myös Goligosken ajoittaiset aivopierut saavat välillä ruudun äärellä haromaan hiuksiaan, mutta vastapainoksi herra kykenee myös erinomaisiin kiekollisiin oivalluksiin joiden myötä panos jää kuitenkin useimpina iltoina positiivisen puolelle.

Hyökkäykksestä ilahduttavaa on ollut Galchenyukin otteet, jotka ovat olleet tasaisesti noususuunnassa. Myös Stepan on löytänyt hieman tehokkuttaa hyökkäyspäässä, joka on luonnollisesti elintärkeä asia mikäli joukkue haluaa jatkaa taistelua playoff-paikasta. Kellerillä on varaa sekeästi parempaan vaikka joukkueen sisäistä pistepörssiä johtaakin. Mielenkiintoista nähdä myös mikä tulee olemaan Dvorakin panos loppukauden suhteen. Herra pelasi kauden ensimmäisen pelinsä viikolla Floridaa vastaan ja nousi ottelun aikana samantien ketjuhierarkiassa Kellerin rinnalle.

Hyökkäyksen positiivisin yllättäjä on kuitenkin ollut Conor Garland. Mies joka iski aikanaan hurjia pisteitä QMJHL:ssa, mutta siirtyminen ammattilaiskaukaloihin otti aikansa. Kaksi edellistä kautta menivät AHL:ssa varsin vaatimattomin tehoin, mutta tällä kaudella Coyotesin loukkaantumishuolet avasivat paikan NHL:n puolelle ja mies iski tilaisuuteensa kiinni. 12 maalia tähän mennessä on enemmän kuin hyvä suoritus ottaen huomioon joukkueen vaatimattomat hyökkäystehot. Garland solmi myös kahden kauden, todella halvan, jatkosopimuksen ja on siis kisaamassa rosteripaikoista ensi kaudellakin.

Noin ylipäätään joukkueen selvimmät ongelmat liittyvät hyökkäyspeliin ja sen tehokkuuteen. Maalintekeminen on hyvin haasteellista, josta jotain kertoo sekin, että joukkueen parhaalla maalintekijällä kasassa on vain 14 maalia. Jos loppukauden aikana joukkue onnistuu nostamaan hyökkäyspään tehokkuuttaan jonkin verran en näe mahdottomana, että Coyotes pujahtaisi mukaan playoffseihin.

Sunnuntaina oli myös Shane Doanin paidan jäädytysseremonia. Upea tilaisuus vieläkin upeammalle pelaajalle. Voin kuvitella etten ole ainoa, jonka suosikiksi Coyotes valikoitui nimenomaan Doanin takia. Laitetaan vielä linkkikin seremoniaan vaikka varmasti kaikki vannoutuneet kannattajat ovat kyseisen tilaisuuden katsoneetkin. https://www.youtube.com/watch?v=4ofGpF3bBLg

Ja meno senkun jatkuu. Viides peräkkäinen voitto. Viimeiset 10 ottelua 8-2-0. Brad Richardson painoi neljä maalia samassa ottelussa ensimmäisenä Kojoottina sitten Keith Tkachukin ja 1997. Kova lento on päällä Phoenixin kupeessa.

ipaz kirjoitti:

Ja meno senkun jatkuu. Viides peräkkäinen voitto. Viimeiset 10 ottelua 8-2-0. Brad Richardson painoi neljä maalia samassa ottelussa ensimmäisenä Kojoottina sitten Keith Tkachukin ja 1997. Kova lento on päällä Phoenixin kupeessa.

Laajenna klikkaamalla

Ja puoli jengiä sairastuvalla. Aika hienoa tosiaan. Kojootteja kohtaan on kyllä löytynyt aina sympatiat.

Huhhuh, mikä lentokeli on ollut aavikolla päällä tällä runkosarjan toisella puolikkaalla. Nyt Coyotes on noussut toiselle wild card - paikalle kolme pistettä Wildin edelle. Ensimmäiseen wild card-paikkaan matkaa 2p ja Pacificin kolmosena olevaan Vegasiin 4p.

Ei tässä uskalla vieläkään alkaa kovin itsevarmasti pudotuspeleistä haaveilla, mutta helevetin hyvältä näyttää tällä hetkellä. Aivan sama vaikka pleijareissa tulisi 4-0 kuokkaan, haluan vain kokea ne!

Toivottavasti en nyt vaan mennyt jinxaamaan mitään! Aika taikauskoiseksikin on tässä meininki itsellä mennyt :D

Ja tulihan se ilmeisesti jinxattua, neljän ottelun tappioputki alla ja playoffsijojen ulkopuolelle jouduttu..

Kaikki on toki vielä mahdollista, mutta luottoa ei järin paljon ole. 4 maalia viimeiseen kolmeen peliin ei vakuuta. Ensi viikon pelit Avalanchea, Blackhawksia ja Wildia vastaan ratkaisevat miten käy. Tulosta on tultava.

Pahasti sakkaa Yotesin kone kauden tärkeimmillä hetkillä. Äsken viides tappio putkeen, tällä kertaa Islesille 2-0 lukemin. Kaksi erää Arizona oli selvästi heikompi, ja NYI vei maalipaikat tyyliin 2:1-suhteella. Kolmannessa erässä Yotes sentään piristyi, mutta vaisuksi kiri lopulta jäi.

Todella turhauttavaa faneille, kun ensin joukkue pelaa itsensä mukaan poff-kisaan vastoin kaikkia odotuksia, mutta näyttää nyt hyytyvän kalkkiviivoilla. Viimeisessä 8 pelissä Yotes on tehnyt 1.38 maalia peliä kohden, eikä jengissä ole vielälään yhtään 20 maalin tai 50 pisteen tekijää. Sen terävimmän kärjen puuttuminen hyökkäyksestä taitaa sittenkin vain alkaa näkyä.

Arizona Coyotesin kausiketju Jatkoajassa on näjemmä sitten reilu 60 viestin mittainen.

No mutta seura on nyt myyty uudelle omistajalle. Kiinteistöbusineksellä omaisuutensa luonut latinomiljärdööri Alex Meruelo osti Coyotesin. Meruelo yritti ostaa 2011 NBA:n Atlanta Hawksin, mutta kauppa ei silloin onnistunut. Yksi iso tekijä tässä kaupassa on NHL:n Board of Governorsin taholta luottamus siitä, että Meruelo pystyy rakennuttamaan uuden hallin Phoenixin keskustaan.

"I think (Meruelo) is committed to trying to get a new arena in the right location and making it work," Bettman said. "He is a person of substantial means, and he is very good, if you look at his career, in turning around businesses and making them successful. I think this is an extraordinarily positive step for the Coyotes and their fans in Arizona."

Huonoista yleisömääristä lätkäotteluissa huolimatta Phoenix on edelleen yksi P-Amerikan nopeiten kasvavista kaupungeista ja talousalueista. Halli vaan on niin väärässä paikassa kuin voi olla 30km päässä kaupungin keskustasta. Nykyään kun kaikki uudet areenat rakennetaan aivan kaupunkien ytimeen ja ympärille kasataan kunnon viihdekeskus.

Muutto samaan halliin NBA Sunsin kanssa ei enää onnistu mitenkään, kun nykyisin nimellä Talking Stick Resort Arena kulkeva Coyotesin alkuperäinen kotihalli rempattiin muutamia vuosia sitten täysin koripallon ehdoilla. Coyotes muutti sieltä aikanaan pois, koska osasta paikoista ei näkynyt kunnolla jäälle.

Jäällä tulevaisuus Arizonassa näyttää valoisalta, mutta ilman uutta hallia Meruelo siirtää seuran aivan varmasti muualle. Eli Houstoniin.