Suurimmat pettymykset puhalleltu, olen viime päivät miettinyt seuramme tulevaisuutta ns. isossa kuvassa.
Strategiset haasteet ovat selvät:
- Rajallinen väestöpohja (yleisö, yhteistyökumppanit, pelaaapotentiaali)
- Vanhentuva peliareena
Tämän hetken operatiiviset haasteet:
- 2019-20 kauden pelaajabudjettiin ei voitane panostaa yhtä paljon kuin "juhlakauteen"
- 2018-19 epäselvä pelillinen identiteetti
- Joukkue uusiutuu normaalia enemmän
- Ydinkannattajukunta ja seura/joukkue ovat etääntyneet kuluneen kauden aikana
- Juniorijoukkueiden vetovoima pienenemässä entisestään
Organisatorinen haaste:
- Hallituksen homogeenisuus
Pelaajapolkuun minulla ei ole mitään fiksua sanottavaa. Helppo olla yhtä mieltä palstaveljien kanssa, että tämä täytyisi fiksata. Niin on toki seuran johtokin linjannut. Ei kun tsemppiä.
2019-20 joukkueen rakentamiseenkaan ei ole paljon annettavaa. Pakko luottaa, että Tuomenoksa vetää kanin hatusta entistäkin haastavammassa tilanteessa.
2018-19 pelikirja meni poskelleen kuten täälläkin jo sata kertaa vatvottu. Tertsi oli jääräpää liian kauan. Mutta miehellä on riittävästi kunnianhimoa. Ja mies tietää, että jos 2019-20 menee poskelleen niin kutsua liigan top-4 joukkueen peräsimeen, ihailtuun Ruotsiin tai Sveitsiin ei tule. Tulevaisuus löytyy sen sijaan Tanskasta, Saksasta tai Telian "kolmetoista tusinassa" lurpsahtaneena kommentaattorina. Siksi uskon, että kauden pelikirjaan tulee ei vain yhden vaan kahden pykälän parannus. Joukkueen (liian suuri) uusiutuminen on tässä se arvaamaton tekijä. Tulokset voivat pelikirjan parannuksesta huolimatta olla pettymys. Sitten pitää vaan satsata siihen viimeiseen Tertsin kauteen.
Se mihin uskallan eniten sanoa on kannattajatoiminta.
SaiPa on yrittänyt panostaaa monella tavoin ottelutapahtumiin. Myös yhteistyökumppaneille on räätälöity mahdollisuuksia. Peukku niistä. Mutta ydinkannattajien ja joukkueen läheisyyden merkitystä ei lätkäjohtomme riittävästi tajua. Siitä pitäisi tehdä kauden 2019-20 yksi kantava teema. Muutama konkreettinen idea:
- Joku pelaajista mukaan päätyyn seisomaan ja laulamaan joukkueelle fanien kanssa. Miettikää mikä voima tällä olisi. Vaikutus olisi moninkertainen vaikka marraskuisen tiistain kauppakeskusvierailuun. Tämä vaatii vain asennemuutoksen, että pelaajat ovat kannattajia varten muutenkin kuin kaukalossa. Vemppaosastolta löytyy aina joku, joka voi tulla. Kyse on vain halusta ja mielen avaamisesta.
- Kannattajatapahtuma etäsaipalaisille. Varsinkin Helsingissä, mutta myös Tampereella on paljon SaiPan kannattajia. Kun oman seudun kannattajapotentiaali pienenee, pitää viedä katiska kauemmaksi. Edellistä ideaa mukaillen: joku pelaajista vieraskatsomoon Nordiksella (jossa helposti 500 kannattajaa) tai Teerenpeleihin katsomaan peliä kannattajien kanssa. Tilaisuudesta vaikka tapahtumapaita, jota myydään nimmarin kanssa.
- Etäkannattajille erikoistarjous Etelä-Saimaan kanssa maksumuurin takana oleviin SaiPa-artikkeleihin. Tyyliin 20 €/kausi. Tai yhteistarjous SaiPan pelilipun kanssa: kyllä me silloin tällöin tulemme Kisapuistoonkin, siihen voisi houkutella.
- Strateginen idea on siis saada kannattajilta enemmän rahaa seuralle, mutta ei vain perinteisellä "lippu ja kalja" -tavalla. Eivät kaikki tietenkään halua tai voi, mutta on niitä jotka sekä haluavat että voivat, jos seura pystyy tuottamaan elämyksellistä arvoa. SaiPa-nimisen tuotteen ydin ovat kuitenkin pelaajat.
Lopuksi tuohon hallitukseen. Olen itse kahden yhtiön hallituksessa, yhdessä puheenjohtajana, joten olen hallituksien kokoonpanoja joutunut miettimään. SaiPan hallituksessa viisi kuudesta jäsenestä on omistajia, kuten myös toimitusjohtaja. Tämä on kyllä suoraan 80-luvulta. (Hallituksissa joissa itse olen, toisessa on omistajia 1/6 ja toisessa 2/6.) Ymmärrän, että kun on rahat laittanut kiinni niin on kiva olla hallituksessa, ja kaikkihan omiin kykyihinsä uskovat. Mutta tämä tuskin on yhtiölle hyväksi. Ainoa "ulkopuolinen" jäsen SaiPan hallituksessa on Ville Suni, jonka voi ajatella edustavan sponsoreita. En tunne miestä, mutta päälle päin näyttää hyvältä valinnalta. Uskon, että seura ja omistajat hyötyisivät monipuolisemmasta hallituksesta. Ihan ensin sinne voisi valita yhden intohimoisen, fiksun ja avarakatseisen kannattajan. Ei siis kannattajien edustajana vaan omistajien edustajana tuomaan kannattajanäkökulman mukaan hallituksen keskusteluihin. Ihan varmasti löytyisi hyviä kandidaatteja. (Ja ei, en todellakaan ajattele tässä itseäni.) Moderniin tapaan vaikka avoin haku ja tiukat haastattelut.
Lopuksi vetoomus: seurajohto, please vetäkää meidät kannattajat takaisin lähemmäs joukkuetta ja sen arkea. Ei meitä muuten realistisista sijoista 6-10 kamppailu pitkän päälle jaksa kiinnostaa. Se olisi suuri harmi. Sekä meille että seuralle.
EDIT: Haluan vielä tarkentaa, ettei kritiikkini kohdistu missään nimessä yhteenkään nykyiseen hallituksen jäseneen henkilönä. En tunne heitä, voivat olla kukin oikein hyviä jäseniä. Kyse on kollektiivin kokonaisprofiilista.