Oman vanhan ketjun nostaminen on perseestä. Suotakoon se silti tällä kertaa, koska se on ainoa avaamani ketju Jatkoajassa palstahistoriani aikana. Suurin syy ketjun nostoon on silti se, että melko tarkkaan kolme vuotta sitten olimme tilanteessa, jossa Porin Ässät oli organisaationa sekaisin kuin seinäkello. Ketjun avausta edeltävinä vuosina oli pyöritetty melkoista valmentajarulettia ja organisaatiossa kävi ovet myös toimistolla, pelaajistosta puhumattakaan. Jokainen voi käydä ketjun alusta katsomassa, missä tilanteessa seura oli tuolloin, 2018 yhdeksän pelatun ottelun jälkeen.
Tämän jälkeen alkoi tapahtua. Organisaatiossa alettiin tilkitä vuotoja ulospäin ja korviinkuiskuttelijoita vähennettiin kuormasta. Sitten tapahtui pieni notkahdus korjausliikkeessä ja Ässät oli hetkessä median keskipisteenä. Maailman nopein, lyhin ja kaunein päävalmentajapesti Jari Pasasen kanssa lanseerattiin, sekä kuopattiin. Kaukoranta tuli kuvioihin mukaan ja en halua sen kauden jälkipyykkiä enää edes muistella. Tästä lähti sitten korjausliike vol2. ja uusi tiedoitustilaisuus kierros käynnistyi. Ässiin saatiin selkeät pelisäännöt; sekoilun ja monilla rattailla ajamisen oli loputtava. Uusi kehitysjohtaja tuli ulos ja tehtiin päätös pitkäjänteiseen työhön sitoutumisesta pelaajapolkuineen. Samaan pitkäjänteiseen toimintamalliin sopi tietenkin myös valmennuksen pitkät sopimukset.
Kommentteja keväältä 2019;
"– Tässä valmennustiimissä korostuu johtamisosaaminen, kyky oppia ja opettaa, monipuolisuus sekä yhteistyökyky. Lisäksi tästä tiimistä löytyy kokemusta, suoraselkäisyyttä sekä paineensietokykyä, jota kiistatta meidän lähitulevaisuudessa tarvitaan, Ässien kehitysjohtaja Tommi Kerttula kommentoi Ässien tiedotustilaisuudessa.
– Tämä on minun kasvattajaseurani ja täältä löytyy upeita muistoja. 35 vuotta on kulunut siitä, kun lähdin maailmalle. Kyllä tässä on tunnetta mukana ja varmasti ensimmäisissä peleissä sitä tunnetta on erityisen paljon, Selin kertoi tunnelmistaan."
Lopetin avaukseni vuonna 2018 toteamalla;
"Puitteet on Porissa saatu huipputasolle ja imua sekä kiinnostusta seuraa kohtaan oli ennennäkemättömällä tavalla. Hukataanko tuo noste nyt kokonaisuudessaan, vai onko kyseessä vain tarpeeton uhkakuva? Olen ollut mukana tukemassa Ässiä jokaisessa käänteessä, milloin tukea on tarvittu/kysytty. Viime aikaisten tapahtumien jälkeen on ensimmäistä kertaa tuntunut siltä, että jonkun pitäisi nyt muuttua, että se taloudellinenkin tukeminen tuntuisi taas hyvältä. Missä nyt oikeasti mennään ja ennen kaikkea minne ollaan menossa? Jonkinlaista suunnanmuutosta tarvitaan, eikä se rajoitu nyt ainoastaan pelillisiin asioihin."
Alkuunsa projekti ja muutostyöt toivat uskoa jokapäiväiseen tekemiseen. Seurasta huokui nimenomaan ammattimaisuus ja jonkun aikaa näytti siltä, että korjausliike on likimain täydellinen. Ässät on taas uskottava seura ja kasvojen pesu vuosikausien sekoilujen jälkeen on totta. Kolme vuotta on nyt kulunut ja edustusjoukkueen urheillullisen menestyksen meistä jokainen voi todeta taulukoihin ja vanhoihin tilastoihin katsomalla. Ässillä on edelleen hienot faciliteetit tarjolla. Ultimaattista sekoilua ei ole näkynyt toimistolla ja talouspuoli on hoidettu paremmin. Lisäksi meillä on hyvät juniorit. Jääkiekko on kuitenkin tulosurheilua ja pitkäjänteisellä työllä tähdätään aina johonkin maaliin. Onko tällainen maali missä ja ollaanko se saavutettu, tai saavuttamassa lähitulevaisuudessa?
Kehitysjohtaja peräänkuulutti suoraselkäisyyttä ja paineensietokykyä. Näitä varmasti on riittänyt, koska mikään ei horju tällaisellakaan hetkellä, kun ulkoinen paine on todella kova. Taustalla on paljon hienoja tavoitteita. Organisaatio toimii muilla tavoin uskottavasti, mutta silti sen keihään kärkenä ja ikkunana ulospäin on joukkueen otteet. Maailmanlaajuinen pandemia sekoitti pakan, mutta sen taakse ei voi piiloutua. Joukkueesta näkee tällä hetkellä, että kesäharjoittelu ei ole onnistunut kaikkien pelaajien kohdalla toivotulla tavalla. Näitä on hyvin vaikeaa korjata kesken kauden. Joukkueelta puuttuu peli-identiteetti. Yhdessä sovittuja asioita ei noudateta ja tämä realisoituu sitten huonona viisikkopelinä sekä isoina virheinä. Sen sijaan, että lähtisin osoittamaan sormella valmennusta, pelaajia tai toimiston porukkaa nimeltä, osoitan kokonaisuutta.
Miten tähän on tultu ja mitä seuraavaksi? Onko Ässillä seuraavaan pitkäjänteiseen projektiin olemassa työkaluja? Miten tämä kuluva projekti puretaan osiin, kun sen aika on? Onko projektin maaliin vetämisen alle uhrattu liikaa? Tavoitteita ei olla saavutettu, se on selvää. Vastuu tästä on kannettava. Korjausliike ja pitkäjänteinen työ ei ole kantanut hedelmää urheilullisen menestyksen mittareilla. Onko organisaation henkilökemiat kunnossa? Jos eivät ole, tämä heijastuu kaikkeen. Nuoria pelaajia ei saa hukata, he ovat Ässien tulevaisuuden pelillisiä toivoja. On aivan turha ruotia yksittäisiä pelitapahtumia pelin aikana, kun kaikesta näkee, että kokonaisuus sakkaa. Sen alla on kaikki; peluutus, kokoonpanot, taktiikat, pelaajien tahtotaso ja kehittyminen. Sanomattakin on selvää, ettei juuri mikään mene eteenpäin sen enempää harjoituksissa, kuin itse pelissäkään. Joukkue junnaa paikallaan ja valitettavasti se paikka on sarjan viimeisenä. Yhdellä sanalla kuvattuna, tilanne on sekava. Palaverit, harjoitukset, henkilökohtaiset kehityskeskustelut ja peleissä toteutettava sapluuna. Kaikissa edellämainituissa on ongelmia. Kuinka korkealla on ongelmia, sitä minä en tiedä ja se on selvitettävä.
Pyörä on pyörähtänyt, kolme vuotta on kulunut. Organisaation toiminta on ulospäin uskottavampaa kuin 3 vuotta sitten, mutta siinä kaikki. Onko aika pestä kasvot uudelleen? Kaikkien kenkiminen ei ole ratkaisu, sitä ennen on oltava jonkinlainen suunnitelma. Sitä toteuttamaan on valittava sellaisia henkilöitä, ketkä voivat ottaa oppia organisaatiossa aiemmin tehdyistä virheistä. Tämän kauden pelastamiseksi henkilövaihdoksilla voidaan saavuttaa tavoitteen mukainen lyhyt boosti. Isossa kuvassa ongelmia se ei korjaa. Pahoittelut wall of textistä, voin heitellä vaikka onelinereita jouluun saakka, mutta nyt se on uloskirjoitettu.