Tai sitten on vaan ongelmia auktoriteettien kanssa?
Pirnes sanoi pleijarien aikana, että Ruotsissa samaan aikaan pelatessa Jensen ei ollut mikään esimerkillinen urheilija. Rivien välistä luettuna vaikutti siltä, että yöelämä, viina ja naiset kiinnostivat lenkkipolkua, ottelupalaveria ja kuntosalia enemmän. Vaikka sinänsä tapansa parantaisi, niin seepra ei välttämättä pääse raidoistaan. Vaikka juoksu yöelämässä muuttuisi perhe-elämään ja palkkakuitteja katsoessa hiffaisi treenin merkityksen, ei välttämättä asenne auktoriteetteja kohtaan tyystin muutu.
Olli Jokinen esimerkiksi veti korkin kiinni ja muuttui savolaisesta kukkopojasta kapteeniksi Keenanin jengissä, mutta silti persoonassa oli enemmän särmiä kuin kenelläkään muulla yli 700 NHL-pisteen suomalaisella. Ja mä uskon, että se suorapuheisuus ja vaatimustaso olivat juuri niitä syitä, miksi Jokinen pelasi rapeat 1200 peliä maailman kovimmassa Liigassa ja kantoi C:tä rinnassa. Hänen onnistui Keenanin koulussa kääntää se entinen heikkous vahvuudekseen ja kasvaa rumasti sanoen vittupäästä vaativaksi liideriksi. Keittiöpsykologina sanoisin, että Jensen on nyt tuossa tienhaarassa. Hänen ei tarvitse muuttua kuohituksi lampaaksi, vaan hänen pitäisi pystyä kanavoimaan ajoittainen auktoriteettien kyseenalaistaminen joukkueen ja itsensä eduksi.
Eiköhän tässä parin kuukauden sisällä kuulla Jensenin NHL-sopparista. Näytöt Euroopassa on jo annettu, eikä tämän kauden näytöillä kiinnostus rapakon tuolla puolen ainakaan vähentynyt.