Verkkolehden uusimmat jutut

Terveys

  • 10 291
  • 56
R

Rankkari

Jäsen
Terveys, tuo juttu, jota joskus erehdytään pitämään itsestäänselvyytenä.
Arka, ja yleisesti vaijettu aihe, joten esitän että pidetään kirjoittelu tälläkertaa kohteliaana.
Terveydestä voi kirjoittaa oman näkemyksensä. Oli sitten kyseessä oma terveys, joka heittelee. Läheistensä, taikka vaikka se, mitä on kokenut käytännössä, taikka lukenut mediasta.
Oli sitten kyseessä fyysisestä taikka henkisestä terveydestä, niin sana on vapaa.
Kukahan uskaltaa aloittaa..?
 
M

Murkula

Jäsen
Suosikkijoukkue
Maajoukkueet,Tappara,NY Rangers,Juniori- SaPKo
Terveys on itselle henkilökohtaisesri arvo numero 1. Sairastuin 6 vuotiaana leukemiaan ja sana jotka sen toteamisen yhteydessä vajaa 30 vuotta sitten kuulin eivät unohdu. Kun pikkupojalle valkotakkinen sanoo, että "olet nyt sairastunut niin vakavasti että pitää varautua ettei tästä selviä" niin siinä sitä on sitten pää pyörällä.
Seuraavaksi lähtee hiukset ja kohta muistuttaa michelinmiestä.
Sairaalassa lasten osastolla tajuaa että monet lapset jotka katoavat leikkitiloista ovat kuolleet. Eikä ne jää edes omiksi ajatuksiksi vaan jotain kautta ne asiat selvisi. En ole nähnyt missään niin paljon iloisia sairaita ja surullisia sekä epätoivoisia vanhempia.
Minä paranin ja olen onnekas.
Aikuisiällä on sitten todettu välilevyjen pullistumat ja ainaiset selkävaivat. On ollu kaksi veritulppaa, joskin jaloissa. Ja lopuksi vielä chronintauti / suolitulehdus jolla saikin sitten Kelan kanta-asiakaskortin.

Kaikesta edellä kirjoittamasta huolimatta voin elää täysillä ja olen onnellinen mies.
Mutta muistan joka päivä huomioda itselleni jos ei mikään paikka reistaa. Terveys on arvo jonko ymmärtää täysin vasta sitten kun sitä ei ole. Onnellisia silti he kenen sitä ei koskaan tarvitse todeta.
 
U

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
Nostanpa tämän, koska olen hieman tylsistynyt.

Eli terveys. Se on jotain, mikä ei ole minulla ollut täydellistä koskaan. Eli en tiedä, osaanko koskaan arvostaa sitä eniten elämässä. Toisaalta, en itke FB-päivityksiin, jos olen flunssassa. Joten joo, arvostan päiviä, jotka jaksan elää täysillä.

Kirurgi alkoi sohia päätäni jo aikas vauvana. Jatkui vuosia ja johti lopulta epilepsiaankin. En ole katkera, joskus vaan vituttaa. Elän vaihetta, kun en tiedä, mikä on oikein ratkaisu. Pärjäänkö vielä töissä? Taistelenko hoidostani? Onko enää mitään oikeaa keinoa? Onneksi minua auttaa huippulääkäri ja lähelläni on vertaisia (ja olen sitä tietenkin itse monille). Henkisesti olen pärjännyt, ihme kyllä. Välillä menee vain vitutuksella, välillä aivan läskiksi heitetyllä huumorilla. Nämä vaivat kun hulluja siitä, että kukaan ei niitä näe, kuule tai haista ulospäin.

Sinänsä sääli, josko en täyteen työelämään enää kykene. Olen kuitenkin luonteeltani sellainen, että tarvitsen rehellisen totuuden, mieluiten äkkiä. Se väliin mahtuva arpomisvaihe on raskain.

Mutta kuten edellinen, elän aikas täysillä liikoja miettimättä. Minulla on tarpeelliset läheiset, jotka helpottavat arkea. Enkä väkisin sellaisiin tutustukaan, jotka ei tällaiseen samaistu yhtään millään tavalla.
 
A

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Olen siitä onnellisessa asemassa että mikään sairaus ei haittaa päivittäistä elämääni. Perinnöllinen kuulon alenema on toisessa korvassa, joka selkeämmin sanottuna tarkoittaa sitä että jos suljen oikean korvani kädellä, niin en saa selvää mitä parin metrin päässä normaalilla puheäänellä puhuva ihminen sanoo. Onhan toi omiaan pieniä hankaluuksia varsinkin töissä tuomaan, mutta olen jo toisaalta niin tottunut että vaistomaisesti käännän hieman oikeaa puoliskoa päästäni vaikkapa asiakkaan suuntaan kun pitää todella keskittyä kuuntelemaan sitä mitä toinen sanoo.

Astma on ollut penskasta asti ja siihen yhteydessä olevat allergiat, mutta nämä pysyvät täysin oireettomina, kun en altista itseäni allergian lähteilleni eli kissoille tai koirille. Allergialääkkeet on onneksi keksitty, koska tykkään molemmista otuksista. Omaan huusholliini en silti pystyisi niitä ottamaan.

Jotain pieniä urheilun tuomia kremppoja on kropassa, mutta niistä on turha sen ihmeempiä valittaa.

Mielenterveyden kanssa on ollut nuorempana varsinkin haasteita. Parempaan päin on näin aikuisiällä huomattavasti menty.
 
G

godspeed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Heikki Silvennoinen, Ali Leiniö
Kaksisuuntainen mielialahäiriö on nykylääketieteen mukaan parantumaton, ja minä alan olla jo aika finaalissa. Diagnoosi tuli vasta 2012 mutta olen kärsinyt mt-ongelmista jo vuosikausia ennen sitä, lukiosta lähtien. Eli reilusti suurimman osan elämästäni. Olen määräaikaisella eläkkeellä ja vielä koetetaan kestääkö pää koskaan normaalia elämää, sillä on tämä pahimman muotoisena todella invalidisoiva sairaus. Monesti mietinkin, että koska se piippu löytää tiensä suuhun. Ihmiset eivät aina ymmärrä mistä on kyse, joten en nytkään jaksa yrittää sen laajemmin sepostaa. Ei sillä, että jaksaisinkaan, kun olen niin väsynyt...
 
G

Glove

Jäsen
godspeed kirjoitti:
Kaksisuuntainen mielialahäiriö on nykylääketieteen mukaan parantumaton, ja minä alan olla jo aika finaalissa. Diagnoosi tuli vasta 2012 mutta olen kärsinyt mt-ongelmista jo vuosikausia ennen sitä, lukiosta lähtien. Eli reilusti suurimman osan elämästäni. Olen määräaikaisella eläkkeellä ja vielä koetetaan kestääkö pää koskaan normaalia elämää, sillä on tämä pahimman muotoisena todella invalidisoiva sairaus. Monesti mietinkin, että koska se piippu löytää tiensä suuhun. Ihmiset eivät aina ymmärrä mistä on kyse, joten en nytkään jaksa yrittää sen laajemmin sepostaa. Ei sillä, että jaksaisinkaan, kun olen niin väsynyt...
Laajenna klikkaamalla
Semmoista tekstiä, että olisi voinut itse kirjoittaa viimeiset rivit. Oma diagnoosi on vaikea masennus. Aiemmin kertaalleen ”parantunut” mutta tiedä sitten parannuinko? Ja milloin lie alun perin alkanutkaan, koulukiusaamisesta ala-asteella? Nyt olen kuitenkin siinä vaiheessa, että masennukseni alkaa osoittautua lääkeresintentiksi. Tälle vuodelle kokeiltu seitsemää eri lääkettä. Nyt odottelen pääsyä magneettistimulaatiohoitoon ja jos ei sekään auta niin sitten sähköhoitoon. Olisin itse ollut valmis menemään suoraan sähköhoitoon, mutta koska hoito tehdään nukutuksessa, on siinä omat riskinsä fyysisistä sairauksista johtuen ja lääkärit oli sitä mieltä, että kokeillaan magneettihoitoa ensin. No, tässä kropassa pitää elää elämän loppuun asti vaikka se nyt on enemään ja vähemmän rikki sieltä sun täältä. Eipä nämä fyysiset sairaudet ole juuri elämääni rajoittaneet silloin kun hoitotasapaino on ollut kohdillaan. Masennus sen sijaan unettomine öineen vaikuttaa huomattavasti. Kun ei jaksa niin sitä ei vaan jaksa. Ja vaikka jaksaisikin niin ei saa aikaiseksi. Onhan tämä vähän tämmöistä löyhässä hirressä roikkumista kun ei tiedä itsekkään onko sitä vielä joskus työkykyinen vai ei?
 
V

Vuokralainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho! Arsenal
Sen mä vaan sanon, että fyysisten ja henkisten kipujen äärilaidalla käyneenä en vaihtaisi lähes terveenä oloa yhtään mihinkään.
 
P

penaz

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toverit, Inter, Pohjoiskaarre
Sain viime elokuussa urheilulliselta, terveet elämäntavat omaavalta, siihen asti täysin terveeltä 55-vuotiaalta kaveriltani lyhyen sähköpostiviestin: "minulla on haimasyöpä ja elinaikaa jäljellä lääkärin arvion mukaan 6-9 kuukautta". Olen kaveriani tapaillut, viimeksi tänään Tyksissä. Keskustelimme tietysti hänen sairaudestaan, voinnistaan ja tällä kertaa myös tulevasta saattohoidosta. Sen lisäksi myös höpötettiin normaaleista jutuista kuten lastemme urheiluharrastuksista ja sijoittamiseen liittyvistä asioista sekä kertoilin mielestäni hauskoja juttuja tuntemistamme ihmisistä ja tapahtumista. Tapaaminen oli hyvin intensiivinen ja yllätyin, kun huomasin jutelleemme 1 1/2 tuntia.

Kaverini on ollut suuren luokan kovia riskejä ottava sijoittaja, joka on joskus hyvin menneiden vuosien jälkeen ollut kotikaupunkinsa suurimpia veronmaksajia. Vieläkin hän yrittää jaksaa lukea Kauppalehteä Nyt hänen viimeinen rahan sijoituskohteensa on yksityisen saattohoitokodin valitseminen.

Runsaat kaksi viikkoa sitten kaverini kunto oli romahtanut ja hän oli mennyt Turun kaupunginsairaalan päivystykseen, mistä hänet oli siirretty samassa talossa olevalle syöpäosastolle. Viikon päästä hänet kotiutettiin ohjeella, että jos kuumeesi nousee 38 asteeseen mene päivystykseen. Kahden päivän päästä kaverini kuume nousi 39,4 asteeseen. Hän meni illalla päivystykseen ja yöllä kolmen aikaan lääkäri sanoi, että mene kotiin ja syö panadolia. Paikalla oli nuori miessairaanhoitaja, joka oli hoitanut kaveriani hänen edellisellä päivystyskäynnillään. Hoitaja oli sanonut, että ethän sinä tuossa kunnossa voi lähteä kotiin ja hoitaja sai järjestettyä ilmeisesti puhuttuaan lääkärin kanssa kaverini syöpäosastolle. Siellä todettiin hänellä olevan sappirakon tulehdus ja keuhkokuume. Minulle tuli mieleen, että mitenköhän moni potilas Suomessa kuolee huonon hoidon tai hoitamattomuuden vuoksi tuollaisten päivystyksessä työskentelevien lääkäreiden vuoksi.
 
M

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
adolf kirjoitti:
Olen siitä onnellisessa asemassa että mikään sairaus ei haittaa päivittäistä elämääni. Perinnöllinen kuulon alenema on toisessa korvassa, joka selkeämmin sanottuna tarkoittaa sitä että jos suljen oikean korvani kädellä, niin en saa selvää mitä parin metrin päässä normaalilla puheäänellä puhuva ihminen sanoo. Onhan toi omiaan pieniä hankaluuksia varsinkin töissä tuomaan, mutta olen jo toisaalta niin tottunut että vaistomaisesti käännän hieman oikeaa puoliskoa päästäni vaikkapa asiakkaan suuntaan kun pitää todella keskittyä kuuntelemaan sitä mitä toinen sanoo.
Laajenna klikkaamalla

Onhan sinulla kuulokoje tuossa huonommassa korvassa?

Jos ei, niin lääkärin lähetteellä kuulolääkäriin/keskukseen ja hommaamaan kuulolaitetta toiseen korvaasi. Ei kannata kärvistellä turhaan jos toisen korvasi kuulo on noin huono. Laitteella saat palautettua ison osan peruskuuloa ja sitä käyttämällä myös aivosi tottuvat taas normaalimpaan yhteiskuuloon ja stereoääniin yksipuolisen "monoäänikuulon" sijasta.

Kuulolaitteisiin saa nykyään näppärästi kytkettyä eri sortin vimpainta bluetooth-yhteydellä, mm. vahvistavia mikrofoneja ja vaikkapa television/tietokoneen/kännykän äänet suoraan laitteeseen ja sitä kautta korvaan. Helpottaa melkoisesti. Myös induktiosilmukka-asetus edesauttaa vaikkapa teattereissa tai muissa vastaavissa paikoissa.

Kuulolaitteet sovitetaan ja säädetään yksilöllisesti kuulokäyrän mukaan joten tarvittaessa voi laitteen saada kumpaankin korvaan, jolloin toisessa korvassa on kovemmat asetukset ja toisessa vaikkapa hyvin lievät asetukset. Kun kuuleminen on tasapainossa erotat kaikin puolin ääniä paremmin.

nimimerkillä "perinnöllinen kuulonalenema kummassakin korvassa"
 
U

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
Nostanpa tällaisen ketjun, jotta keksisin edes jonkun, mihin tämä juttu sopii.

yle.fi

Emeritusprofessori ihmettelee terveydenhuollon resurssien tuhlausta, kun vanhuksia operoidaan turhaan: "Elämällä on alku ja elämällä on loppu"

Arvostettu terveydenhuollon asiantuntija Martti Kekomäki kertoo uutuuskirjassaan, miten hän remontoisi terveydenhuoltoa.
yle.fi yle.fi

"Kekomäen mukaan Suomessa ylihoidetaan potilaita jonkun verran, mutta keskimäärin hoitopäätökset ovat järkeviä. Kirjassaan Kekomäki toteaa, että "potilaan ikä saattaa määrätapauksissa pakottaa harkitsemaan hoidon rajoittamista".

Arvostus tälle emeritusprofessorille. Myös Merja Kyllönen kommentoi aiemmin aihetta hienosti A-talkissa. Hän taisi pohtia, että onko kuinka eettistä hoitaa vanhuksia, joilla on useampaa diagnoosia, eikä niiden hoidolla elämän tasoa pysty parantamaan. Näissä toki läheisten rooli suuri.

Itse en halua liiaksi viedä muilta hoitoa, jos omat sairauteni vie toimintakykyni liian aikaseen. Tai leikin ajatusleikkiä, että olisin esim. sydänpotilas, joka on parhaassa työiässä vielä. Jos hänelle tulisi kiire päästä hoitoihin ja jonossa edessä olisi 90-vuotiaita, olisi tuossa tärkeä miettiä tulevaisuutta. Vanhukset eivät muutenkaan osaa enää ajatella, onko koko lääkearsenaali heille hyödyllinen, silti heille niitä tungetaan.

Enkä kylmältä koita kuulostaa, omassa lähipiirissä tämä on aika ilmiselvää monille.
 
K

Kiekkokatsoja

Tää on hyväaiheinen ketju, mutta kovin vähän on kirjoituksia toistaiseksi. Tää on kuitenkin yksi tärkeimmistä asioista elämässä.
Ehkä se menee niin, että terveydestä ei kirjoitella, ennenkuin aihe osuu omalle kohdalle ikävästi?
Itse odottelen seuraavaa terveystutkimusta, jossa saan lisätietoa. Heh, voihan se olla niinkin, että oli sitten tulos positiivinen tai negstiivinen.. nii alan taas elää täysillä.
 
K

Kiekkokatsoja

Jänskä juttu, että kun elämän asiat on ok, niin teveys reistailee.
No se siitä.
Mitenkäs tää koronajuttu? Tää taitaa olla vaivana/huolena tämän vuoden, ja kenties ensikin vuoden.
Mediassa on ristiriitaista tietoa koronan sairastamisesta. Toisaalta se kuulemma on ollut perusflunssana, ja joillakin rankkana tautina. Onkohan kukaan palstalaisista sairastanut, tai laheiset sairastaneet koronaa?
 
U

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
Itsellä koronan myötä vahvistuu kuva, että moni arvostaa terveyttään vasta, kun se alkaa pettää. Töitä, töitä, töitä, joista rahaa, rahaa, rahaa on monen tärkeysjärjestyksessä se edellä menevä tekijä. Kun terveys meinaa pettää, koittaa joku sinnitellä töissään ehkä pelon kanssa, että ei tietäisi, miten pärjäisi sairauden kanssa. (perustuu omiin bongauksiini, ei yleistystä sen enempää)

Kiekkokatsoja kirjoitti:
Mitenkäs tää koronajuttu? Tää taitaa olla vaivana/huolena tämän vuoden, ja kenties ensikin vuoden.
Mediassa on ristiriitaista tietoa koronan sairastamisesta.
Laajenna klikkaamalla

Ehkä kaikella historiallani olen rauhallisempi kuin moni. Kävin taannoin oman vikani kanssa päivystyksessä ilman mitään panikointia. Lääkärin työ vaikutti helpommalta, kun olin hyvä kommunikoimaan (pieni oma kehu haisee).

Media voi ahdistuneemmille olla hankalakin väylä. Tällaisille eteen tulee väsymys ja epäluulo, että mihin uskoa. Media etsii lisää ja lisää asiantuntijoita, mikä toki on hyväkin asia. Selviytymistarinoita ehkä kaipaan enemmän, ihan mielten hyvinvointia ajatellen. Itsekin olen realisti ja näen pahuutta edessä, mutta tässä tilanteessa voisi silti hyvääkin tehdä nuo hyvät asiat.
 
K

Kiekkokatsoja

UnenNukkuja kirjoitti:
Itsellä koronan myötä vahvistuu kuva, että moni arvostaa terveyttään vasta, kun se alkaa pettää. Töitä, töitä, töitä, joista rahaa, rahaa, rahaa on monen tärkeysjärjestyksessä se edellä menevä tekijä. Kun terveys meinaa pettää, koittaa joku sinnitellä töissään ehkä pelon kanssa, että ei tietäisi, miten pärjäisi sairauden kanssa. (perustuu omiin bongauksiini, ei yleistystä sen enempää)



Ehkä kaikella historiallani olen rauhallisempi kuin moni. Kävin taannoin oman vikani kanssa päivystyksessä ilman mitään panikointia. Lääkärin työ vaikutti helpommalta, kun olin hyvä kommunikoimaan (pieni oma kehu haisee).

Media voi ahdistuneemmille olla hankalakin väylä. Tällaisille eteen tulee väsymys ja epäluulo, että mihin uskoa. Media etsii lisää ja lisää asiantuntijoita, mikä toki on hyväkin asia. Selviytymistarinoita ehkä kaipaan enemmän, ihan mielten hyvinvointia ajatellen. Itsekin olen realisti ja näen pahuutta edessä, mutta tässä tilanteessa voisi silti hyvääkin tehdä nuo hyvät asiat.
Laajenna klikkaamalla
Hämmentyneenä luin. No moneksikin, heh ylälainaus, uus havaintoni., no joo pikku juttu joo, mut oikeesti hieno juttu kun kommentoit. Arvostan paljon tapaasi kommentoda tätä asiaa.
Terveys elämän isoin asia.. joka hitto vieköön on usein liian itsesttänselvyys. Itekin oon taikonoinut näittet juttujen kanssa josku, mut se siitä.
Unennukkuja toi asiaa enemmän esille, kuin itse osaisin. kiitos.
 
S

Steril

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kivikovat liiganousijat
Tämä ei liity suoranaisesti koronaan, mutta ketjun aiheeseen eli terveyteen kyllä.

Viime syksystä alkaen olen elänyt glaukoomadiagnoosin kanssa. Ei sinänsä mikään henkeä uhkaava sairaus, mutta näköä uhkaava kyllä. Löytyi sattumalta, kun menin sovittamaan optikolle piilolinssejä, likinäköinen kun olen. Silmänpaineet huiteli neljässäkympissä, kun normaalin yläraja on kahdenkympin paikkeilla. Siitä sitten pikapikaa lähete silmälääkärille, josta tämä lääkäri- ja lääkitysrumba alkoi ja jatkuu edelleen, mahdollisesti koko loppuelämän ajan.

Selvennykseksi en verran, että glaukoomahan on todella harvinainen sairaus nuorilla. Itse olin juuri täyttänyt 20, kun sain diagnoosin. Monille samanikäisille koko sana ei edes kerro mitään. Vittumaisen glaukoomasta tekee se, että se reagoi hoitoihin usein melko hyvin, mutta ei aina. Oli aika pysäyttävää tajuta, että sokeutuminen uhkaa mahdollisesti suht nuorella iällä. Näköaistia kuitenkin pitää itse kaikkein arvokkaimpina. Tosin onneksi suurempaa vauriota ei ainakaan vielä omalla kohdallani ole havaittu ja toistaiseksi silmätipat ovat riittäneet pitämään paineet normaalin ylärajoilla.

Terveydestä ylipäätään, kyllä oma suhtautuminen on tässä viimeisen puolen vuoden aikana muuttunut jo ennen koronaepidemiaakin. Ja kliseisesti kyllä sitä osaa arvostaa enemmän tämmöisen jälkeen, eikä todellakaan pidä itsestäänselvyytenä.
 
U

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
Kiekkokatsoja kirjoitti:
Hämmentyneenä luin. No moneksikin, heh ylälainaus, uus havaintoni., no joo pikku juttu joo, mut oikeesti hieno juttu kun kommentoit. Arvostan paljon tapaasi kommentoda tätä asiaa.
Terveys elämän isoin asia.. joka hitto vieköön on usein liian itsesttänselvyys. Itekin oon taikonoinut näittet juttujen kanssa josku, mut se siitä.
Unennukkuja toi asiaa enemmän esille, kuin itse osaisin. kiitos.
Laajenna klikkaamalla

Kiitos. Joskus mietin, mitä uskaltaa laittaa, koska näissä voi johtaa aivan vääriin käsityksiin. En tosiaan itse terveyttä osaa arvostaa kuin päivä kerrallaan, edes lottovoitolla kun sitä ei takaisin saa.
 
S

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Steril kirjoitti:
Viime syksystä alkaen olen elänyt glaukoomadiagnoosin kanssa. Ei sinänsä mikään henkeä uhkaava sairaus, mutta näköä uhkaava kyllä. Löytyi sattumalta, kun menin sovittamaan optikolle piilolinssejä, likinäköinen kun olen. Silmänpaineet huiteli neljässäkympissä, kun normaalin yläraja on kahdenkympin paikkeilla. Siitä sitten pikapikaa lähete silmälääkärille, josta tämä lääkäri- ja lääkitysrumba alkoi ja jatkuu edelleen, mahdollisesti koko loppuelämän ajan.

Selvennykseksi en verran, että glaukoomahan on todella harvinainen sairaus nuorilla. Itse olin juuri täyttänyt 20, kun sain diagnoosin.
Laajenna klikkaamalla

Oho. Paska mäihä. Mutta jos yhtään lohduttaa, niin aika harva tuohon sokeutuu. Tsemppiä kuitenkin joka tapauksessa.

Hyvä kun otit puheeksi. Pitäisi itsekin käydä tämän koronaepidemian jälkeen silmälääkärillä kaiken varalta. Itselläni on ikää 40 vuotta, ja suvussa on glaukoomaa ollut joitain tapauksia. Isäni oli itse asiassa sairastuessaan pari vuotta nuorempi, kuin mitä minä nyt. No, nyt äijä lähenee jo 80 vuoden lukemia, ja näkee edelleen ihan ikäisekseen normaalisti. Hänellä tosin ei lääkitys auttanut, vaan leikkaus jouduttiin tekemään. Mutta se tepsi hyvin, ja lääkkeitä ei ole joutunut käyttämään sen jälkeen.

Kävin reilu kymmenen vuotta takaperin silmälääkärin tarkastuksessa juuri tuon sukutaustan kautta tulevan kohonneen riskin vuoksi. Silloin viesti oli, ettei silmissä ollut mitään rakenteellista muutosta, joka viittaisi glaukooman riskiin lähitulevaisuudessa. Ohje oli, että kun neljänkympin korvilla alkaa olla lukulaseille tarve, niin riittää siinä yhteydessä tutkiminen. No, lukulaseille ei ole ollut vielä tarvetta, vaikka ehkä ensimmäisiä merkkejä alkaa havaita, jos lukee pitkään. Mutta veikkaisin, että ilman niitä pärjää vielä vuosia. Siksi voisi olla aiheellista tutkituttaa tuon glaukooman mahdollisuus jo nyt
 
K

Kiekkokatsoja

UnenNukkuja kirjoitti:
Kiitos. Joskus mietin, mitä uskaltaa laittaa, koska näissä voi johtaa aivan vääriin käsityksiin. En tosiaan itse terveyttä osaa arvostaa kuin päivä kerrallaan, edes lottovoitolla kun sitä ei takaisin saa.
Laajenna klikkaamalla
Kiitos Jatkokommenteista. Aina höpistään jatkoajassa provo ja vastakkainasettelijoista, mutta löysin nyt yhden hyvän realistisen nimimerkin, joka uskaltaa kommentoida, arkojakin asioita.
 
S

Steril

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kivikovat liiganousijat
Sistis kirjoitti:
Oho. Paska mäihä. Mutta jos yhtään lohduttaa, niin aika harva tuohon sokeutuu. Tsemppiä kuitenkin joka tapauksessa.

Hyvä kun otit puheeksi. Pitäisi itsekin käydä tämän koronaepidemian jälkeen silmälääkärillä kaiken varalta. Itselläni on ikää 40 vuotta, ja suvussa on glaukoomaa ollut joitain tapauksia. Isäni oli itse asiassa sairastuessaan pari vuotta nuorempi, kuin mitä minä nyt. No, nyt äijä lähenee jo 80 vuoden lukemia, ja näkee edelleen ihan ikäisekseen normaalisti. Hänellä tosin ei lääkitys auttanut, vaan leikkaus jouduttiin tekemään. Mutta se tepsi hyvin, ja lääkkeitä ei ole joutunut käyttämään sen jälkeen.

Kävin reilu kymmenen vuotta takaperin silmälääkärin tarkastuksessa juuri tuon sukutaustan kautta tulevan kohonneen riskin vuoksi. Silloin viesti oli, ettei silmissä ollut mitään rakenteellista muutosta, joka viittaisi glaukooman riskiin lähitulevaisuudessa. Ohje oli, että kun neljänkympin korvilla alkaa olla lukulaseille tarve, niin riittää siinä yhteydessä tutkiminen. No, lukulaseille ei ole ollut vielä tarvetta, vaikka ehkä ensimmäisiä merkkejä alkaa havaita, jos lukee pitkään. Mutta veikkaisin, että ilman niitä pärjää vielä vuosia. Siksi voisi olla aiheellista tutkituttaa tuon glaukooman mahdollisuus jo nyt
Laajenna klikkaamalla

Paljon kiitoksia tsempistä, tosiaan onneksi glaukoomaan viittaavia vaurioita ei tarkemmissa kuvauksissa löydetty, joten näön suhteen ollaan siinä vielä melko turvassa. Onneksi ehdin armeijan käydä juuri ennen diagnoosin saamista, muuten olisi napsahtaneet todennäköisesti B-paperit. Ja tosiaan olen miettinyt monesti, mitä jos en olisi sinne optikolle silloin mennyt? Mitään oireita ei nimittäin ollut. Minun tapauksessa paineet olivat lääkärin mukaan niin korkeat, että näköhermon vaurioitumisen riski on yli 40-kertainen normaaliin verrattuna. Parhaassa tapauksessa voisin edelleen olla täysin tietämätön tästä välitöntä hoitoa vaativasta asiasta.
 
U

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
Kiekkokatsoja kirjoitti:
Kiitos Jatkokommenteista. Aina höpistään jatkoajassa provo ja vastakkainasettelijoista, mutta löysin nyt yhden hyvän realistisen nimimerkin, joka uskaltaa kommentoida, arkojakin asioita.
Laajenna klikkaamalla

Tätä se tosiaan teettää, kun elämänkokemus perustuu enemmän terveyshaasteille kuin perhe- ja työelämän pienen pienille vastoinkäymisille. Okei, työelämän vastoinkäymisiin törmää paljonkin tällaisella sairaudella.

Lainaan tähän hieman palstatoveria toisesta ketjusta (kiitos ja anteeksi @Patarouva):

Patarouva kirjoitti:
Myös työssäkäyvillä ihmisillä voi olla perussairauksia ja työ sellaista, mitä ei voi etätyönä tehdä. Jos hän sairastuu koronaan ja kuolee niin joku heti syöksyy kommentoimaan, että sillä oli perussairaus. Mitä siitä, että hän oli tähän mennessä esim. kommentoijaa isompi veronmaksaja.

Veroista aina tuntuu se lopullinen huoli olevan hyvätuloisellakin, ettei vaan joudu tämän kriisin takia enempää maksamaan. Jollakin tavalla tästä kriisistä me joudumme kaikki loppujen lopuksi maksamaan. Sitä ei enää voi estää.
Laajenna klikkaamalla

Tällaista kun itse ilmaisee palstoilla, löytää harvoin tykkääjiä, mikä kertoo myös jostain. Toki sairastajat monessa on vähemmistöä, mutta tällaisissa heitä (eli meitä) unohdetaan aivan liiaksi. Vanhukset sen sijaan, hehän ovat kaikkien elämässä jotenkin läsnä.

Joo, en vie tätä asiaa enempää politiikkaan. Stop nyt. Ja sori, tuo sisälsi pienesti vastakkainasettelua.
 
Viimeksi muokattu:
J

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Yleisesti ottaen monivammaisena voin sanoa että harva lääkäri tutkii ketään jollet kerro läpikotaisin missä vika. Tämä muuttuu vasta kun et pysty kertomaan ja olet hädässä.

Kaikki hoito riippuu pitkälti itsestä. Jokin vaikutus on terveyskeskuksella ja yksityisellä, se kalliimpi yksityinen ei tee autuaaksi jos istut tuppisuuna etkä osaa kertoa missä vika. Aina ei ole helppoa kertoa, ei tiedä mikä vaikuttaa mihinkin ja kun mennään keski-ikää kohti niin kolottaa jo vähän joka puolelta.

En ole törmännyt lääkäriin joka passittaa kevyesti useisiin eri kokeisiin ja tutkimuksiin.
 
Viimeksi muokattu:
P

-pasi-

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Jupe kirjoitti:
Yleisesti ottaen monivammaisena voin sanoa että harva lääkäri tutkii ketään jollet kerro läpikotaisin missä vika. Tämä muuttuu vasta kun et pysty kertomaan ja olet hädässä.

Kaikki hoito riippuu pitkälti itsestä. Jokin vaikutus on terveyskeskuksella ja yksityisellä, se kalliimpi yksityinen ei tee autuaaksi jos istut tuppisuuna etkä osaa kertoa missä vika. Aina ei ole helppoa kertoa, ei tiedä mikä vaikuttaa mihinkin ja kun mennään keski-ikää kohti niin kolottaa jo vähän joka puolelta.

En ole törmännyt lääkäriin joka passittaa kevyesti useisiin eri kokeisiin ja tutkimuksiin.
Laajenna klikkaamalla

Tässä on usein se myös että saisi kyllä olla jonkinlainen omalääkärisysteemi kun nyt menee lekurille niin siellä on aina joku uusii lääkäri joka vielä usein ulkomaalaistaustainen (ainakin näin Jyväskylän suunalla ollut). Sen mitä itse saa sanottua toinen ei ymmärrä edes senkään vertaa ja lopulta tuloksena on sekava kertomus sairashistoriaan ja ehkä toinen saa sen buranapaketin hyvällä tuurilla vaikka sille edes tarvetta. Tietenkin hieman pystyy parantamaan kertomuksia kun pistää itse paperille jutut ylös mitä pitää kertoa, mutta kuitenkin. Itsellä ei ole moneen vuoteen minkäänlaista hoitosuhdetta ollut, on kuitenkin fibromyalgiaa, kilpirauslääkitystä, selkäongelmia, allergiat alkanut vaivamaan ja varmaan tuhat muuta ongelmaa. Sitten kun monen kuukauden jonotuksen jälkeen saa ajan niin sitten törmää taas tuohon kielimuuriin ja ei saa asioita yhtään eteenpäin. Olisihan se kiva vaikka mitään ihmelääkkeitä ja hoitoa ei ole että edes esim. kilpirauhasarvoja jotenkin tarkailtaisiin.
 
J

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
-pasi- kirjoitti:
Sitten kun monen kuukauden jonotuksen jälkeen saa ajan niin sitten törmää taas tuohon kielimuuriin ja ei saa asioita yhtään eteenpäin.
Laajenna klikkaamalla
Kielimuuri onkin hankala, itse en ole siihen juurikaan törmännyt, se tästä vielä puuttuisi. Pari kertaa työpaikkalääkärinä ollut ulkomaalainen ja valitettavasti ei mitään hyvää sanottavaa, asiat ei etene vähäisenkään kielimuurin vuoksi.

Se mikä eniten tökkii ja on todellinen ongelma on että tiedot on edelleen miten sattuu lääkäreiden järjestelmissä, eikä Kanta toimi kuten pitäisi. Käyn monilla eri erikoislääkäreillä ja tuntuu ettei ne ole selvillä mun taustasta tippaakaan.
Erikoislääkäri maksaa +100€ 20min(vaikka on vakuutus niin onhan tuo kova hinta), koko aika menee siihen että kertoo voisiko tämä liittyä siihen ja siihen mitä on historiassa. Luulisi että Kanta-palvelussa voisi olla ne potilaan top5 sairaudet siinä punaisella. Ei tämä niin vaikeata ole, suunnitelkaa se järjestelmä oikein, ja aivan varmasti me kaikki ollaan annettu luvat käyttää tietoja.

Lääkärillä on todellakin iso vaikutus, itsellä kun vakuutus niin olen aina googlannut alansa parhaat ja varannut sinne ajat. Jostain niidenkin kannukset on hankittu, eikä ole tarvinnut pettyä, esimerkiksi ortopedeinä Harri Heliö ja Tapio Kallio on kovaa luokkaa.

Kardiologi millä olen myös joutunut käymään on Suomen pikaluistelumaajoukkueen lääkäri.
 
U

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
-pasi- kirjoitti:
Tässä on usein se myös että saisi kyllä olla jonkinlainen omalääkärisysteemi kun nyt menee lekurille niin siellä on aina joku uusii lääkäri joka vielä usein ulkomaalaistaustainen (ainakin näin Jyväskylän suunalla ollut).
Laajenna klikkaamalla

Tässäkin monenlaista vaihtoehtoa. Itsellä kun on selkeä diagnoosi, joka vaatii erikoissairaanhoitoa, eli erikoistunutta lääkäriä, on vain yksi hoitotaho vaihtoehtona. Ja esim. Turussa on syvä kuilu perusterveydenhuollon (eli kaupunki) ja erikoissairaanhoidon (yliopistollinen) välillä. Kaupungin terveyskeskuksen lääkärille voin mennä nuhan kanssa, mutta tuolla eivät selvää saa diagnooseistani. Oma osastonsa on vielä yksityiset, jotka ainakin minun tapauksessa ovat saaneet hoitotietoni hyvin.

Tässä korostuu juurikin tuo mitä @Jupe totesi. Erikoissairaanhoidossa jos hyppään polilta toiselle, osaan painottaa, miltä ajalta voisivatkaan epikriisini selata. Viime viikolla koitin epätoivoisesti selostaa hammaslääkärille diagnoosejani, oli muuten työlästä. Otan seuraavaksi mukaan kanta.fi:sta kuvakaappauksen.

Jupe kirjoitti:
Luulisi että Kanta-palvelussa voisi olla ne potilaan top5 sairaudet siinä punaisella.
Laajenna klikkaamalla

Tämä kieltämättä olisi tehokas.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy

Verkkolehden uusimmat jutut

Ylös