Se, mitä katselen nyt verrattuna ehkä kolmeenkin edeltävään kauteen on pelaajien reaktio maaleihin, joukkueena. Ei kaartelua, ei puolivillaisia läpyjä ja tylsistyneitä eleitä, onnitteluja, jos sattuu huvittamaan. Nää elävät toistensa onnistumisia, rymyävät onnellisen näköisinä niinkuin pitääkin. Tunteen puute on ollut Jokerien suurin vihollinen alkuhuuman haihduttua. Mut tää näyttää nyt mun mielestäni ihan hyvältä! En nyt mitään ole julistamassa, mutta hyvä intuitio.