Meni kyllä mielenkiintoiseksi ja ihmettelin kun kolme saman roolin (kahden alemman ketjun) hyökkääjää hankittiin kerralla. Beagle ja Roussel ovat minulle pelaajia joita täällä toivoinkin, mutta Schaller tuli myös minulle puskista. Samoin puskista tuli tuo Bärtschin jatkosopimus tuollaisena.
Beaglen ja Rousselin kohdalla olen tosiaan tyytyväinen pelaajiin, mutta en ole tyytyväinen sopimuksiin. Kummallakin on mielestäni miljoona ja vuosi liikaa. Se on tosin totta, että ei tuo noin 4% joukkueen katosta venettä kaada, katto on noussut taas eikä joukkue ole nyt siinä tilanteessa jossa jokaisen sentin perään pitäisi tarkasti miettiä miten nuo käyttää, mutta siltikin siti toivoisi kahden alemman ketjun pelaajille alle kolmen miljoonan sopimuksia enkä olisi halunnut nähdä neljän vuoden pahveja jo ikääntyville pelaajille.
Tosin Sportsnetin Rick Dhaliwal kirjoitti;
"Hearing Beagle to Vancouver will be 4 years and 3 million. Was 3 years and 2.5 million on Friday. Market for this player was very active, that’s free agency."
Kuuleman mukaan 10 joukkuetta oli kiinnostunut Beaglesta ja Rousselista. Kaikki kiinnostuneet joukkueet olivat kuulemma Canucksin edellä sarjataulukossa. Benning olisi voinut lopettaa tuon kilpajuoksun heidän kanssaan ja jättää esimerkiksi Beaglen hommaamatta tuon yhden vuoden ja puolen miljoonan taalan vuoksi, mutta hän selvästi halusi pelaajan ja korotti tarjousta. Vaikea ennustaa tulevaisuutta, muttta nuo kolmas ja neljäs vuosi sopimusta saattavat muodostua vielä ongelmiksi. No katsellaan mitä tuleman pitää. Beaglen kerrotaan olevan ainakin armoton tekemään töitä jään ulkopuolella kuntonsa eteen, joten saattaahan hän pystyä pitämäänkin tasonsa kohtalaisen hyvin.
Beagle on varmasti hyvä joukkuepelaaja ja tuo arvokasta johtajuutta Sedinien jälkeiseen johtajuustyhjiöön. Häntä tullaan kuormittamaan paljon omassa päässä, alivoimalla ja tärkeissä aloituksissa. En ole kuullut hänestä kuin positiivista rooliinsa, jota tuo veli-Ferriksenkin viesti komppasi. Roussel tuo taas fyysisyyttä ja tekee joukkueesta sitä kautta hankalamman pelata vastaan. Ärsyttävä pelaaja vastustajalla ja pistää myös kyllä itsensä peliin. Hän täyttää osaltaan tavallaan Dorsettin ja Burrowsin saappaita. Roussel'han oli ennen noita kuutta Dallas-kautta jo Canucksin organisaatiossa (tuolloin AHL-joukkue Chicagossa), joten siinä mielessä hän palasi tuttuun organisaatioon.
Joukkue on nyt hankintojen jälkeen siinä tilanteessa, että nuoria tullaan ajamaan sisään hyökkäävässä roolissa ja tuohon olen kyllä tyytyväinen. Uudet pelaajat istuvat tuonne alivoimiin ja oman pään tilanteisiin, joten Horvatille, Boeserille, Petterssonille, Gaudettelle ja kumppaneille jää hyökkäävien minuuttien ja ylivoiman pelaaminen. Hyökkäystehojen odottaminen nuorelta ryhmältä on tietysti aina kysymysmerkki, mutta ennemmin minä tuota katselen tässä tilanteessa kuin joidenkin Bozakien ja Grabnereiden pelaamista siellä, vaikka menestysmahdollisuudet heidän kanssaan nousisivatkin. Canucksin pitäisi kuitenkin kasata tulevaisuuden kivijalkaa nuorten kautta, eikä pelaaminen nelosessa tuota auttaisi.
Luultavasti Canucks ei tule joukkueena tekemään ensi kaudellakaan riittävästi tehoja saadakseen menestystä. Joukkue on tehnyt viimeisten kolmen kauden aikana NHL:n vähiten maaleja ja nyt poissa on viime kauden joukkueesta Sedinit ja Vanek, jotka tekivät yhteensä 146 pistettä ja joiden panos ylivoimalle (Canucksin viime kauden paras osa-alue) oli merkittävä. Petterssonilta tai Gaudettelta on mahdoton odottaa täyttävän saappaita ja vaikka alaketjut vahvistuivatkin nyt, Canucksin menetysmahdollisuudet joukkueena ovat edelleen heikot.
Luvassa lienee tällä kaavalla ensi kesänäkin korkea varausvuoro ja lisää mahdollisuuksia tulevaisuuden avainpelaajien saamiseksi. Ja otan edes mahdollisuuden Jack Hughesiin ja nuorten pelaajien kehittymisen hyökkäävillä minuuteilla paljon ennemmin kuin kauden rimpuilun ja mahdollisuuden taistella playoff-paikasta tässä tilanteessa. Silti yksi lisäapu tuonne ylempiin ketjuihin ei tekisi joukkueen nuorten kehittymiselle huonoa. Joukkue vaikuttaa olevan vaan nyt hyökkäyksen osalta täynnä.
Vaikea nähdä Schallerin uusivan tuota temppua Vancouverissa. Hän vaikuttaa silti myöhäiskehittyjältä ja voi olla ihan hyvä hankinta neloseen. Alle kolme vuotta sitten hänet rankattiin vielä SBNationin (Sabresin fanisivu) toimesta organisaation prospecteista sijalle 24 ja viime kauden hän pelasi jo Bostonissa kaikki kauden 82 peliä, saaden joukkueen hyökkääjistä toiseksi eniten alivoimaminuutteja ottelua kohden (ykkönen tuossa tilastossa jos kauden av-minuutit lasketaan yhteen). Jo aikanaan yliopistouralla Schaller oli sarjansa paras puolustava hyökkääjä, joten tuo puolustuspeli on hänen vahvinta osa-aluettaan.Mr. Smith kirjoitti:
Pelaajana Schaller on ihan hyväraaminen (188cm, 95kg) hyökkääjä, joka pystyy tosiaan pelaamaan sekä keskellä että laidassa. Luistelijana hän on mielestäni keskitasoa ja hyökkäyspäässä on melko vähä annettavaa vaikka viime kaudella rooliin nähden hyvin tehoja tulikin. Pelisilmää kehutaan hänen parhaaksi osa-alueeksi ja tuon vuoksi hän lienee käyttökelpoinen pelaaja alivoimiin. Joukkuepalaajana Schaller on hyvä ja vastaa näemmä vastustajalle jos omia joukkuekavereita kohdellaan väärin, kuten viime kaudella nähtiin Ottawaa (Fredrik Claesson) ja Canucksia (Erik Gudbranson) vastaan.
Varmaan Canucks haki tällä siirrolla lisää variaatioita ja mahdollisia senttereitä neloseen, Lisäksi oman divarin fyysisiin peleihin Schaller voi olla ihan paikkansa täyttävä pelaaja. Sopimushan on vaan turhan kallis tässäkin tapauksessa, mutta toisaalta "vain" kahden vuoden mittainen. Schallerin kehitys on mennyt eteenpäin vielä vähän iäkkäämpänäkin, mutta mitenkään varmana hyvänä alaketjujen palaajana en häntä etukäteen pidä. Hän voi sitä kyllä olla ja tuoda lisäpelaajan alivoimaan.
Ehkä minäkin näkisin tuon nyt Leipsicin osalta noin, vaikka Leipsic hienon kauden lopun Vancouverissa pelasikin ja hän pystyy tuomaan hyökkäystaitoja, joita tuolla joukkueella ei liikaa ole. Toisaalta olen kyllä sen kannalla, että hänelle annettaisiin kunnon mahdollisuus hyökkäävässä roolissa. Hänellä on mahdollisuuksia olla ensi kauden yllättäjiä. Muuten tuon hahmotelman kanssa olen samaa mieltä, mutta vaihtaisin Bärtschin ja Erikssonin paikkoja. Bärtschin kemia sopii Horvatin kanssa yhteen parhaiten ja Eriksson voisi olla Petterssonille samassa ketjussa arvokas pelaaja kahden suunnan pelaamisen ansiosta.Mr. Smith kirjoitti:
Pelkonahan tuossa on nyt se, että Sutteria aletaan peluuttamaan taas hyökkäävimmillä minuuteilla. Benning tuosta sanoikin jo, että riippuu Greenistä, mutta nyt tuo voisi olla mahdollista kun Beagle tuli. Sutterin viime kausi oli mielestäni hyvä juuri tuon vahvan roolituksen vuoksi. Ihan turha häntä on mielestäni pistää ylivoimiin Wiiksen tyyliin tai muutenkaan hyökkäävämpiin minuutteihin, kun syöttäjänä hän ei ole edes keskitasoa. Samoin joukkue tulee varmasti antamaan käytännössä Gagnerille paikan jostain kohtaa hyökkäystä, vaikka hän ei viime kauden jälkeen osu minunkaan ketjusuunnitelmiin.
Gauncen kohtalo tuolta syvyydestä harmittaa. Hän on tehnyt kaiken sen minkä joukkue on häntä pyytänytkin tekemään (pelannut erittäin vaikeita minuutteja omaan päähän hyvin) ja näytti jo saavan vähän hyökkäyspäästäkin kiinni, mutta nyt pelipaikka on kiven alla. Erinomainen joukkuepelaaja, jonka jatkoa olisin kyllä mielelläni katsellut.
Tuo Bärtschin sopimus on kyllä mielestäni turhan kallis ja myös liian pitkä. Hänestä on nähty, että peli kuolee kun on muualla kuin Horvatin kanssa ja loukkaantumiset ovat vaivanneet joka kausi. Terveenä hän voisi olla ihan käyttökelpoinen kakkosketjun hyökkääjä (vaikka saisi pysyä paremmin kiekossa kiinni), mutta kun hän ei pysy kunnossa. En näe häntä myöskään missään muussa roolissa kuin hyökkäävässä roolissa. Nyt joukkue kiinnitti kolmeksi kaudeksi pelaajan, jonka pitäisi periaatteessa pystyä tuottamaan tehoja, mutta joka ei siihen ole pystynyt olemalla rikki.Mr. Smith kirjoitti:
Toivon, että kyse on nyt tuon sopimuksen jälkeen tuosta kauppaamisesta, mutta veikkaan että häneltä odotellaan edelleen läpimurtoa. Saa nähdä mikä on nyt Goldobinin tilanne. Hän on periaatteessa Bärtschin takana hierarkiassa tuohon kahden ensimmäisen ketjun laitaan.
Dowdilla on ihan kohtalainen "moottori" ja työasenne. Hyvä koppipelaaja kaikesta päätellen. Hänen paras avunsa hyökkäyspäähän on syöttötaito ja hän menee maalille ennakkoluulottomasti. Nelosketjussa voi täyttää ruutunsa, vaikka ura ainakin Canucksissa oli melkoista vuoristorataa pelillisesti ja sai kokea penkityksiä. Mitenkään hyvänä alivoimapelaajana en häntä kyllä pysty pitämään (Kings ei peluuttanut häntä lainkaan alivoimalla ja Canucks periaatteessa pakon edessä, kun loukkaantumisia tuli paljon) ja myös aloituksissa Dowd ei ole joukkueen parhaita. Kohtalaisen hyvä pelaaja kuitenkin kiekottomana muuten ja pystyy pitämään vastustajan laukaukset melko hyvin kurissa. Tuohon sopimukseen nähden minkä Dowd teki, ihan katsottava pelaaja, mutta ei myöskään yllättäisi jos hänelle ei roolia ylhäältä tulisi. Ehkä hänellä on vielä parhaat kaudet edessäpäin?Ferris kirjoitti:
Megnalla on myös kohtalainen moottori ja myös ihan hyvä asenne. Hän on Dowdiin nähden mielestäni parempi luistelija ja parempi laukoja hyökkäyspäässä, mutta ei yhtä fyysinen eikä yhtä hyvä syöttäjä. Hyökkäyspään pelisilmässä varmaan suurin puute. Desjardinsin aikana sai ehkä vähän turhaan ylimääräistä kuraa niskaansa, kun heikensi Sedinien pelaamista. Alunperinkään Megnan kaltaisen pelaajan ei olisi pitänyt olla missään vaiheessa Kaksosten ketjussa eikä myöskään ylivoimilla. Megna on minun mielestä vähän väliinputoaja NHL:ään, kun ei ole ihanteellinen pelaaja puolustushommiin ylhäällä eikä myöskään riittävän tehokas hyökkäävään peliin. Farmissa on hyvä pelaaja ja pystytään nostamaan välillä ylöskin, mutta sano sinä puolestasi valmennukselle, että älä pistä häntä ykkösylivoimaan.. ;)