Jokereiden pelitavan ja peluutuksen seuranta 2018–2019

Harjoitusottelut alkavat viikon kuluttua. Tässä voi kukin omalla tahdollaan viestittää ja keskustella miten pelitapa etenee ja ehkä muuttuu kauden aikana, sekä esittää myös omia toiveita mainittuihin asioihin. Otetaanko peluutuksessa mitään erityisiä huomioita huomioon ja ketkä pelaavat missäkin roolissa.

Toiveenani olisi nopea, uskalias, taidokas, vastustajaa kunnioittava, mutta pelkämätön pelitapa. Ei pelätä pelata johdossakin, eikä tappioasemassa luovutettaisi ikinä.

Toivottavasti Jokerit pelaa ensikaudella samanlaista rohkeaa ja nopeaa hokia mitä Leijonat pääosin pelasi Marjamäen johdolla kevään MM-kisoissa.

Pelitapa ja peluutus. Eli tää on hiuksenhieno ot, mutta odotan ja toivon mahdollisimman vähän ohipelejä kotikaukalossa.

Nopeaa, rohkeaa ja taitoon perustuvaa nykykiekkoa ilman menettämisen pelon aiheuttamaa paniikkia, kun ollaan maalin tai kahden johtoasemassa. Sillä mennään!

Peluutuksella meinaan sitä, että miten tarkoin otetaan esim. vastustajan ykkösnyrkki huomioon tai pyrkiikö jokin kenttä pelin aikana pelaamaan kenties enemmän taklauspeliä. Jokereilla on mielestäni myös mahdollisuus neljään tuloskenttään, mutta päävastuu tuloksen teosta on tietenkin kahdella, miksei kolmella kentällä.

Vaikeeta on. Jos pelataan "omaa peliä" niin ei oteta tarpeeksi vastustajan erityispiirteitä huomioon. Jos ei oteta vastustajaa huomioon niin ei reagoida tarpeeksi. Jos pelataan rohkeasti ja rohkeus maksaa pisteitä niin ei päästä pleijareihin. Jos jarrutellaan ja pelataan fiksusti niin johtoasemassa mammaroidaan ja "jäädytään".

Itse toivon että Joensuu ei pelaa vakiovaihtoja ykkösessä, Lundin ei loukkaannu ja Regin on parantunut täyteen kuntoon

Pelitavallisesti toivon että Marjamäki keksii miten KHLlän alemman kastin viiden miehen siilipuolustus murretaan ilman ykköskorin yksilötaitoa (koska sitä ei yksinkertaisesti löydy). SKA:t sun muut voitetaan jos voitetaan puhtaalla tsägällä ja fiiliksellä, mutta räkämatseista pisteiden kaapiminen mieluusti mielenkiintoisella pelillä on ensiarvoisen tärkeää.

Toivon, että jos huomataan jonkun olevan parempi ykkösessä niin annetaan hänelle reilu mahdollisuus näyttää osaaminen, eikä laiteta jotakuta ykköseen vain palkkapussin mukaan.

Sitä on mielenkiintoista seurata, kuinka paljon Marjamäki muuttaa pelitapaa vastustajan mukaan. Maajoukkueessa oli aika monenlaisia tapoja pelata, ymmärrettävästi siksi että käytössä oli hyvin erilaisia pelaajia. Ja siellä oli hyvin erilaisia vastustajiakin.

Paha sanoa mitä oikeastaan toivoisi muuta kuin että kausi Hanlon ei toistuisi. Enkä nyt tarkoita että sitä pelkäisin. Vaan että voitto vastustajasta on loppujen lopuksi se mikä ratkaisee. Onko se edes mahdollista nopealla ja avoimella iloittelulla, jos vastustajalla on yksinkertaisesti joka paikalle paremmat pelaajat?

Veikkaan, että tulemme pelaamaan 4/5 peleistä "omalla pelillä". Lähtökohtaisesti parempia yksilöitä vastaan lähdetään taistelemaan tiivistä viisikkopeliä ja tekemään maaleja toivottavasti toimivalla ylivoimalla.

Ja kun on peluuttamiseen liittyvää asiaa niin kirjoitetaanpa ihan erillinen viesti.

Pohjustus: Kun ei itse ole kopissa khl-aikana kuin fanina, niin vaikea sitä on sanoa totuuksia mistään. Minusta se viime kauden ongelma oli että joukkue oli ikään kuin oman onnensa nojassa motivoitumisen ja vaatimustason suhteen. Ja ne keinot sitten huhujen mukaan olivat lähinnä pään aukomista / huutamista Helmiseltä. Nähtiin ohipelejä, ei oltu valmiina ja valmennus levitteli haastatteluissa käsiään.

Marjamäki lähestyy pelaajia mielestäni täysin eri tavalla kuin Jalonen. Jalonen heittää pallon pelaajille ja määrää päälinjat pelaamisesta, joista pidetään loppuun asti passiivisesti kiinni. Marjamäki ylipeluutti taktiikkaa maajoukkuepestinsä alussa, näytti siltä että tämä yritti ohjata pelaajien ajatuksia niin paljon, ettei pelaaminen tullut pelaajalta luonnollisesti ulos. Mielestäni Marjamäki löysi tähän parempaa tasapainoa pestinsä loppua kohti.

Ja sitten asiaan: mielestäni pelaajalla pitää olla tiedossa tasan tarkkaan mitä häneltä odotetaan. Sekin pitäisi olla selvä asia, että jos peli ei toimi, pelipaikan voi ottaa toinen pelaaja. Se on sitten henkilökemian ja luonnetyypin tuntemiseen liittyviä asioita, miten sitä vaatimustasoa käytännössä tehdään. Esimerkiksi Regin on mielestäni pelaaja, joka tarvitsee luottamuksen antamista ja "roikottamista" ykköskentässä. Vaatii itseltään äärimmäisen paljon, ja tietää varmasti milloin hänen pelissään jokin ei toimi, ja todennäköisesti itsekin ymmärtää mikä se jokin on. Minulle on vielä hieman epäselvää, onko Regin voittaja? Ainakaan kevään mm-kisat eivät tässä auttaneet, ellei siitä sitten tullut sisuunnuttava kokemus.

No mutta, tarkoitus nyt oli alleviivata tässä sitä, että minkä tahansa orkesterin ohjaamisessa on niin monta aina muuttuvaa tekijää mukana. Ja näiden palasten liikuttelussa on löydettävä oikeat tavat toimia. Minulla on iso usko siihen, että Marjamäki on iso upgrade Jaloseen verrattuna, erilaisesta lähestymistavastaan johtuen.

Mielestäni erilaisia kokoonpanoja on tärkeää kokeilla, ja käyttää viime kautta aktiivisemmin myös rotaatiota silloin kun sitä on käytössä. Viime kaudella meillä oli ketjut lyöty lukkoon jo lokakuussa, ja pudotuspeleissä sitten kokeiltiin Jenseniä muunkin kuin Reginin vieressä.

Hyviä ajatuksia edellä. Voinen todeta erikoistilannepeluutuksen viitaten aloitusten suhteen, että ei hävitä liikaa aloituksia omassa päässä, jolloin vastustaja mahdollisesti saa ilmaisen vetopaikan.

Geoff Platt tuonee aloituksiin erikoisosaamista. Muidenkin on syytä harjoitella niitä viisikkotasolla jonkin verran, kun siihen on aikaa, vaikka sitten videopalavereissa.