Naisasiat

heavy kirjoitti:

Onnittelut tuoreesta rakkaudesta! Toivon kuitenkin että ette pilanneet muiden keikkoja tuolla pulinallanne. On ihan hiton ärsyttäviä kaikki koko keikan ajan juttelijat.

Laajenna klikkaamalla

No ei siellä kaljateltta-alueella kai päässyt keikkaa muilta pilaamaan?

Smitty#41 kirjoitti:

@Birchman sulla on kertakaikkisen ihailtava asenne elämää kohtaan. Moni muu olis sun tilanteessa toimeton ja hajalla. Eksäsi kuulostaa täällä lukemieni kertomustesi perusteella melko ongelmaiselta tapaukselta. Kyllä se valitettavasti kertoo paljon ihmisen omasta itsetunnosta, jos on jatkuva tarve satuttaa ja loukata toista, nimimerkillä kokemusta on.

Mielenterveytesikin kannalta tärkeää että erositte. Tsemppipeukut täältä tulevaisuuden tuuliin!

Laajenna klikkaamalla

Kiitokset. Näin varmasti ainakin pidemmän aikavälin osalta. Mulla on vähän valitettavastikin kertynyt praktiikkaa näistä päättyneistä parisuhteista tai tapailuista vuosien varrella, joten tiedän mitä edessä oli. Yllätys on ollut se, että moni ennalta kauhistelemani asia onkin osoittautunut paljon pienemmäksi murheeksi, kun nyt aikuisena asioita käsittelee. Olin varma, että tapahtuu x, y ja z nyt kun olen yksin. Sitten olenkin todennut, etten jaksa tuollaista asiaa murehtia ja ongelma on tavallaan kadonnut itsestään.

Olen miettinyt näitä naisia, jotka jossain vaiheessa suhdettaan alkavat sättiä miestään. Osittain tämä varmasti johtuu siitä, ettei mies enää samalla tavalla huomioi kuin suhteen alussa ja muutenkin arki alkaa tulla vastaan. Mutta tähän liittyy myös se, että nainen saattaa olettaa onnensa olevan jollain tasolla sidoksissa miehen toimintaan. Odotetaan, että mies tekee naisen onnelliseksi ja jos näin ei käy, alkaa haukkuminen, vähättely ja muu vastaava toiminta. Tämä luultavasti vain karkottaa miehen kauemmas naisesta, eikä halua tehdä mitään toisen eteen. Tässä vaiheessa peli alkaa muutenkin olla pelattu naisen odottaessa miehen tekevän hänet onnelliseksi, onhan mies sen jo velkaa naiselle kun tilanne on edennyt niin pitkälle. Mies sitten vastahakoisesti yrittää miellyttää naista, mutta mikään ei naisen silmissä enää tunnu riittävän. Jossain vaiheessa nainen sitten nostaa kytkimen ja etsii itselleen uuden miehen. Mikäli minkäänlaista introspektiota ei tässä välissä tapahdu, on taas sama leikki edessä. Nainen ajattelee ensialkuun löytäneensä juuri sen oikean, kunnes jossain vaiheessa huomaa ettei mikään muuttunutkaan ja sama homma on jälleen edessä. Tällainen ajatus itselle ainakin tuli vahvasti esille, kun kuuntelin exäni odotuksia tulevaisuutensa osalta.

Suhde oli muutenkin melko raskas, sillä emme juuri jakaneet yhteistä keskenämme. Parisuhteessa oli kaksi yksilöä ja yhteisiä asioita oli melko vähän. Lisäksi jälkeenpäin olen pannut merkille, miten vähän exääni kiinnosti tutustua perheeseeni verrattuna siihen, miten paljon itse vietin aikaa hänen perheensä kanssa. Hän myöskin siivosi elämänsä melko hyvin menneestä, esimerkiksi hänelle annetut lahjat oli jättänyt muuton yhteydessä minulle. Tunneäly ei ollut hänellä mikään vahvuus..

Tänään yritin hieman miettiä, minkälaisen ihmisen kanssa sitä haluaisi elämäänsä jakaa. Aika vaikea kysymys, enkä oikein itsekään osaa siihen tässä vaiheessa antaa vastausta. Luonteeltaan mieluummin avoimempi, mitä ex. Jälkeenpäin on miettinyt, että aika vähän tunsin häntä lopulta, vaikka oletti minun tietävän hänet läpikotaisin. Kyllä mä haluan, että nainenkin kertoo itsestään, eikä vain oleta koko ajan toisen olevan täysin kartalla siitä, mitä toisen päässä liikkuu. Se konkretisoitui oikeastaan eron hetkellä, kun toinen alkoi vuoden jälkeen kertoa omista tuntemuksistaan. Ei parisuhde voi olla sellainen, että sitä hoidetaan ystävien kanssa ja sitten miehen ja naisen välisen yhteiselämän pitäisi jollain mysteerisellä tavalla toimia täydellisesti ja asioiden vain "tapahtua oikein" ilman, että nainen ja mies keskenään pitävät huolta riittävästä puhumisesta suhteen osalta.

En usko, että onni tulee etsien. Jossain vaiheessa sitä sitten tapaa jonkun naisen jonkun sattuman kautta (näin ne tähänkin asti on menneet). Jotenkin tämän oman elämän rakentaminen on vielä niin alkuvaiheessa, että haluaakin katsoa tilannetta rauhassa.

Birchman kirjoitti:

Olen miettinyt näitä naisia, jotka jossain vaiheessa suhdettaan alkavat sättiä miestään.

Laajenna klikkaamalla

Tämä ei ole mitenkään sukupuoliriippuvainen ominaisuus, samalla tavalla löytyy miehiä, jotka suhteen jossakin vaiheessa alkavat sättimään naistaan.

heavy kirjoitti:

Tämä ei ole mitenkään sukupuoliriippuvainen ominaisuus, samalla tavalla löytyy miehiä, jotka suhteen jossakin vaiheessa alkavat sättimään naistaan.

Laajenna klikkaamalla

Hyvä tarkennus. Käyttäytymismalli siis koskettaa sekä miehiä että naisia.

Joidenkin naisten kanssa käy niin, että naiset alkavat tylyttää aina vaan pienemmistä asioista, suorastaan halveksia.

Syy on se, että tuollaiset naiset haluavat selkeän johtajan roolin. Se malli on voinut tulla kotoa, myös perusluonne voi olla sellaiseen taipuisa. Tasapuolisuus ei onnistu heidänlaisiltaan. Siis jos mies on tietyllä tapaa joojoomies, niin tuollaisen miehen ja johtajuuteen aina pyrkivän naisen suhde voi olla varsin rauhallinen. Sen sijaan jos mies ei alistu, niin nainen yrittää aina vaan kovemmin keinoin saada miehen alistumaan ja uskomaan, että nainen osaa ja tietää tässä suhteessa asiat paremmin. Mies on alamainen, joka saa olla rauhassa, kunhan ymmärtää alistetun asemansa. Jos ei alistu, niin nainen etsii miehen muka vikoja ja tuo ne dramaattisesti esille. Mies alkaa usein uskoa surkeuteensa ja alistuu.

Ja näin he elävät valtasuhteessa, rakkaudeksi saattavat sitä luulla, vaikka nainen ei pohjimmiltaan edes osaa parisuhderakastaa. Valtaansa ja asemaansa hän alitajuisesti rakastaa, ja sitä että toinen on alistunut, mutta ei silti taistele asemansa kohentamiseksi.

Jos mies taistelee vastaan, niin nainen toteaa, että heidän luonteensa eivät sovi yhteen. Se kannattaa ottaa suurena kehuna.

Käyttäjänimetön kirjoitti:

Joidenkin naisten kanssa käy niin, että naiset alkavat tylyttää aina vaan pienemmistä asioista, suorastaan halveksia.

Syy on se, että tuollaiset naiset haluavat selkeän johtajan roolin. Se malli on voinut tulla kotoa, myös perusluonne voi olla sellaiseen taipuisa. Tasapuolisuus ei onnistu heidänlaisiltaan. Siis jos mies on tietyllä tapaa joojoomies, niin tuollaisen miehen ja johtajuuteen aina pyrkivän naisen suhde voi olla varsin rauhallinen. Sen sijaan jos mies ei alistu, niin nainen yrittää aina vaan kovemmin keinoin saada miehen alistumaan ja uskomaan, että nainen osaa ja tietää tässä suhteessa asiat paremmin. Mies on alamainen, joka saa olla rauhassa, kunhan ymmärtää alistetun asemansa. Jos ei alistu, niin nainen etsii miehen muka vikoja ja tuo ne dramaattisesti esille. Mies alkaa usein uskoa surkeuteensa ja alistuu.

Ja näin he elävät valtasuhteessa, rakkaudeksi saattavat sitä luulla, vaikka nainen ei pohjimmiltaan edes osaa parisuhderakastaa. Valtaansa ja asemaansa hän alitajuisesti rakastaa, ja sitä että toinen on alistunut, mutta ei silti taistele asemansa kohentamiseksi.

Jos mies taistelee vastaan, niin nainen toteaa, että heidän luonteensa eivät sovi yhteen. Se kannattaa ottaa suurena kehuna.

Laajenna klikkaamalla

Tällaisia analyysejä kun luen, mietin että minkälaisten ihmisten kanssa te oikein olette seurustelleet? Olenko vain onnekas vai mitä, koska en pysty käsittämään tuollaisia valtakamppailuja? Kun parisuhde on vakiintunut ei siinä ole mitään taistelua herruudesta. Vain kaksi ihmistä jotka tukevat toinen toisiaan. Ei ole voittajia ja häviäjiä.

teppana kirjoitti:

Tällaisia analyysejä kun luen, mietin että minkälaisten ihmisten kanssa te oikein olette seurustelleet? Olenko vain onnekas vai mitä, koska en pysty käsittämään tuollaisia valtakamppailuja? Kun parisuhde on vakiintunut ei siinä ole mitään taistelua herruudesta. Vain kaksi ihmistä jotka tukevat toinen toisiaan. Ei ole voittajia ja häviäjiä.

Laajenna klikkaamalla

Kyllä tuollaisia kamppailuja on.

Kävihän se tuuri tälle pässillekin sitten, mutta pitkähkösti sai hakea.

teppana kirjoitti:

Tällaisia analyysejä kun luen, mietin että minkälaisten ihmisten kanssa te oikein olette seurustelleet?

Laajenna klikkaamalla

No juuri mm. tuollaisten kanssa. Tosin, korostan, he eivät ole enemmistö, saati kaikki. Nuo ihmiset ovat usein hyvällä tuulella ollessaan oikein hyviä tyyppejä. Mutta eihän se riitä.

Turha Kaukalo kirjoitti:

Kyllä tuollaisia kamppailuja on.

Kävihän se tuuri tälle pässillekin sitten, mutta pitkähkösti sai hakea.

Laajenna klikkaamalla

Käyttäjänimetön kirjoitti:

No juuri mm. tuollaisten kanssa. Tosin, korostan, he eivät ole enemmistö, saati kaikki. Nuo ihmiset ovat usein hyvällä tuulella ollessaan oikein hyviä tyyppejä. Mutta eihän se riitä.

Laajenna klikkaamalla

Täytyy kyllä olla tyytyväinen siihen mitä itse on löytänyt. En ainakaan itse aisti mitään valtataisteluita tai toissijaisia motiiveja. Vanhoja ei kaivella ja anteeksi annetaan kun toinen pyytää. Olisin kyllä aivan puulla päähän lyöty jos avovaimo joskus tahallaan tekisi jotain mikä satuttaisi minua. Sama pätee toisin päin myös.

teppana kirjoitti:

Olisin kyllä aivan puulla päähän lyöty jos avovaimo joskus tahallaan tekisi jotain mikä satuttaisi minua

Laajenna klikkaamalla

En usko, että se valtapeli ja alistaminen on läheskään aina tahallista. Ihmiset vaan ovat rikkinäisiä.

Käyttäjänimetön kirjoitti:

En usko, että se valtapeli ja alistaminen on läheskään aina tahallista. Ihmiset vaan ovat rikkinäisiä.

Laajenna klikkaamalla

Näin sen täytyy olla. Kaikki nämä tarinat tässä ketjussa toimii hyvänä muistutuksena itselle ettei hyvää parisuhdetta saa pitää itsestäänselvyytenä.

Ihmeen äkkiä sitä ihminen unohtaa, koska omat vanhempani ovat molemmat useaan otteeseen eronneet ja puolisoina on ollut todella hankalia tyyppejä. Siltikin, kun oma parisuhde alkaa lähennellä vuosikymmenen ikää sitä alkaa peilata siihen eikä enää vanhempien epäonnistuneisiin liittoihin. Ehkä se on hyvä asia, ettei jää kyyniseksi. Mutta tuleeko sitä ihmisestä sitten myös naiivi?

Käyttäjänimetön kirjoitti:

Joidenkin naisten kanssa käy niin, että naiset alkavat tylyttää aina vaan pienemmistä asioista, suorastaan halveksia.

Syy on se, että tuollaiset naiset haluavat selkeän johtajan roolin. Se malli on voinut tulla kotoa, myös perusluonne voi olla sellaiseen taipuisa. Tasapuolisuus ei onnistu heidänlaisiltaan. Siis jos mies on tietyllä tapaa joojoomies, niin tuollaisen miehen ja johtajuuteen aina pyrkivän naisen suhde voi olla varsin rauhallinen. Sen sijaan jos mies ei alistu, niin nainen yrittää aina vaan kovemmin keinoin saada miehen alistumaan ja uskomaan, että nainen osaa ja tietää tässä suhteessa asiat paremmin. Mies on alamainen, joka saa olla rauhassa, kunhan ymmärtää alistetun asemansa. Jos ei alistu, niin nainen etsii miehen muka vikoja ja tuo ne dramaattisesti esille. Mies alkaa usein uskoa surkeuteensa ja alistuu.

Ja näin he elävät valtasuhteessa, rakkaudeksi saattavat sitä luulla, vaikka nainen ei pohjimmiltaan edes osaa parisuhderakastaa. Valtaansa ja asemaansa hän alitajuisesti rakastaa, ja sitä että toinen on alistunut, mutta ei silti taistele asemansa kohentamiseksi.

Jos mies taistelee vastaan, niin nainen toteaa, että heidän luonteensa eivät sovi yhteen. Se kannattaa ottaa suurena kehuna.

Laajenna klikkaamalla

Tämä oli melko tyhjentävästi kirjoitettu. Meidän parisuhteen aikana naisen halu hallita ja johtaa palettia kasvoi jatkuvasti. Moneen otteeseen ajattelin, että on pienempi paha antaa tässä(kin) periksi, kun alkaa sanoa vastaan. Lopulta ei enää itsellä riittänyt mielenkiinto/jaksaminen taistella jokaisesta pienestä asiasta. Itseasiassa meillä menikin oikein hyvin vielä silloin, kun itse keskityin lähinnä töiden tekoon ja annoin naisen pyörittää käytännön arkielämää. Yhdessä vaiheessa sitten tajusin, etten halua tällaista elämää ja tämän jälkeen kyllä alkoi löytyä niitä vikoja ja lista jatkui loputtomiin. Tuo dramatiikka ja asioiden suurentelu tuli myös mukaan. Lopulta sitä sitten alkoi itsekin uskoa niihin asioihin ja nyt sitten on saanut pyöritellä päätään, kun tuo parisuhteen tapainen yhdessäolo päättyi.

Meillä ei todettu, että luonteet eivät sovi yhteen. Todettiin, ettei arvot sovi yhteen (tämä on vielä epämääräisempi kuin luonne, jolloin on todella vaikea argumentoida vastaan). Otetaan kuitenkin kehuna, kun tiedostan mikä homman nimi oli. Heillä kotona dynamiikka oli se, että mies teki kaiken mitä vaimo vaati. Miehellä ei juuri ollut sanavaltaa mihinkään ja naisen tehtävä oli pitää "mies ojennuksessa". Ulospäin se toki näytti siltä, että jos miehen kädet olisi amputoitu, ei hänelle olisi ollut perheessä enää mitään käyttöä.. Toki tämän mielipiteen hienovarainen ilmaisu oli aivan väärä tulkinta ja heidän vanhempiensa dynamiikka oli vain osoitus elämää suuremmasta rakkaudesta, johon myös minun olisi pitänyt pystyä.

teppana kirjoitti:

Tällaisia analyysejä kun luen, mietin että minkälaisten ihmisten kanssa te oikein olette seurustelleet? Olenko vain onnekas vai mitä, koska en pysty käsittämään tuollaisia valtakamppailuja? Kun parisuhde on vakiintunut ei siinä ole mitään taistelua herruudesta. Vain kaksi ihmistä jotka tukevat toinen toisiaan. Ei ole voittajia ja häviäjiä.

Laajenna klikkaamalla

Ei kukaan lähde parisuhteeseen alistettavaksi tai vittuilun kohteeksi. Ihmisten luonteet ovat kuitenkin erilaisia. Sen takiahan psykologiassa on tunnistettu erilaisia persoonia. On johtajia, on alistujia, on introja ja ekstroja yms. yms. Se minkä itse kokee ongelmaksi voi toiselle olla ihan saman tekevä asia. "Ainahan ne naiset valittaa, ei se haittaa että X päättää aina minne matkustetaan ja minkälaisia vaatteita ostan kaupasta yms.". Toiselle nämä ovat sitten aivan itsestään selvästi asioita, jotka joko sovitaan yhdessä tai eivät kuulu toisen päätäntävallan alaisuuteen.

Mä tunnistin kyllä, että nainen on eteenpäin menevä, sosiaalinen ja alun perusteella oikein hyvillä arvoilla varustettu perinteitä kunnioittava nainen. Matkan edetessä sitten alkoi huomaamaan, että siellä on todella kova tarve pitää a) naruja käsissä b) itseään 10 cm muiden yläpuolella. En näistä luonteenpiirteistä tykännyt ja sen takia haluan jatkossa keskittyä huomattavasti enemmän luonteen arviointiin tapailun alkuvaiheessa. Nythän se on helpompaa, kun on taas kokemus karttunut.

Ensimmäinen naiseni oli aivan selkeästi alistuvampi kuin nykyinen ex. Hänessä oli paljon enemmän lämpöä ja ymmärrystä kuin exällä. Samalla häneltä puuttui kunnianhimo ja oli muutenkin hieman vähään tyytyvä omiin suunnitelmiin verrattuna. Oikeastaan siihen ihastuinkin exässä, kun hänellä oli selkeä halu viedä elämäänsä eteenpäin ja teki sen eteen paljon asioita. Me oltiin siinä vaiheessa molemmat siinä tilanteessa elämässä ja sen takia parisuhdekin toimi alussa oikein hyvin. Mitä älykkäämpi ihminen on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hän näkee mahdollisuuden edistää myös omaa etuaan. Näin se on busineksessa ja voi pahimmassa tapauksessa olla myös parisuhteessa. Meidän homma ei edes ollut pahimmasta päästä. Olen kuullut tarinoita, missä mies/nainen on tehnyt n. puolet toisen gradusta yliopistoon yms. rakkauden takia.

teppana kirjoitti:

Mutta tuleeko sitä ihmisestä sitten myös naiivi?

Laajenna klikkaamalla

Niin, ei saa kyynistyä mutta kannattaa olla realisti. Sitä mitä toisen päässä lopulta liikkuu, ei tiedä muu kuin henkilö itse. Ainakaan omaa elämää ei saa liiaksi laskea toisten varaan, vaan kannattaa elää niin että pärjää, vaikka toinen jossain vaiheessa poistuisikin elämästä. Kyllä multa ainakin katosi ajatus siitä, että joku tekisi minut onnelliseksi. Kyllä mä olen itse se ihminen, joka tekee minut onnelliseksi. Joku voi sitä toki lisätä.

Tänään tapasin harrastukseni Pokemon Go:n parissa erittäin sievän naisihmisen, joka päälle päin vaikutti suurin piirtein minun ikäiseltä. Oltiin molemmat sattuman saattelemana samalla raidilla kymmenen minuuttia ennen sovittua aloitusta ja ehdittiin siinä juttelemaan niitä ja näitä. Hän on kuulemma muuttanut vastikään Chilestä takaisin Helsinkiin ja aloittanut pelaamisenkin vasta hiljattain. Sanoin tälle naiselle että tämmönen level 40 konkari voi kyllä tarvittaessa neuvoa aloittelijaa :D

Oli kuulemma kämppisfrendinsä vanavedessä aloittanut lopulta itsekin pelaamaan. Ihan kiva oli pitkästä aikaa jutella samanhenkiselle vastakkaisen sukupuolen edustajalle, joka oli niin ulkoisesti kuin jutuiltaankin just mun tyyppiä ja jolla vaikutti parinkymmenen minuutin näkemisen perusteella olevan hyvä huumorintajukin.

Noh, sen oon kyl oppinu, että ikinä ei voi tietää mitä elämä seuraavaksi eteen tuo ja olihan tämä tapa jolla me tänään tavattiin ja alettiin yhtäkkiä juttelemaan ikään kuin oltaisiin aina tunnettu toisemme kertakaikkiaan sattuman sanelema.

Samanhenkisiä ihmisiä on aina ihana löytää, kehittyi siitä parisuhdetta taikka vahva ystävyyssuhde. Mut mul on ollu koko illan tosi onnellinen olo että sain tavata tän naisen. Leijailen tän illan cloud ninella ja huomenna jatkuu henkinen valmistautuminen työhaastikseen! Uus tuuletinkin tuli jo Viikistä vanhan tilalle, joten ei tarvi kärvistellä helvetin liekeissä ensikään yönä. Semmosta.

PS. Oon muuten moneen kertaan todennut pelikavereilleni, että tuskin tulen ikinä tyttöystävää löytämään ainakaan tän pelin kautta. Tyttöystävää en vielä löytänyt, mutta naispuolista juttuseuraa näin ensi alkuun joten mene ja tiedä :)

Nyt kaivataan hopeakettujen tukea.

Olemme tekemässä kotona pintaremonttia ja vaimoni haluaa osallistua. Olen nyt maalaassa toista kierrosta ja huomasin, että vaimokulta ei ole kovin huolellinen maalari.

Kuinka annan palautteen asiasta niin, että sopu säilyy mökissä?

Beagle Boy kirjoitti:

Nyt kaivataan hopeakettujen tukea.

Olemme tekemässä kotona pintaremonttia ja vaimoni haluaa osallistua. Olen nyt maalaassa toista kierrosta ja huomasin, että vaimokulta ei ole kovin huolellinen maalari.

Kuinka annan palautteen asiasta niin, että sopu säilyy mökissä?

Laajenna klikkaamalla

Ihan sillee fiksusti näytät. "Hei, kun maalasit tuosta, niin huomaatko itse et ihan tasaista pintaa ei tullut?" Ja sitten opetat, miten se kuuluu tehdä, että pinnasta tulee haluttu. Pääset helpommalla jatkossa, ja rouva oppii samalla maalaamaan.

godofthunder kirjoitti:

Ihan sillee fiksusti näytät. "Hei, kun maalasit tuosta, niin huomaatko itse et ihan tasaista pintaa ei tullut?" Ja sitten opetat, miten se kuuluu tehdä, että pinnasta tulee haluttu. Pääset helpommalla jatkossa, ja rouva oppii samalla maalaamaan.

Laajenna klikkaamalla

Veli hyvä! Miksi annat tuollaisen "neuvon"? Kyseessähän on klassinen lose-lose situation, jossa parasta on että odottaa kesäistä ukkosilmaa, jonka aikana evakuoi talonsa elävästä materiaalista ja tuikkaa nurkasta mökin tuleen. Ellei sitten tahdo elää huonosti maalatussa talossa.

Mitään ei ole tehtävissä.

Turha Kaukalo kirjoitti:

Veli hyvä! Miksi annat tuollaisen "neuvon"? Kyseessähän on klassinen lose-lose situation, jossa parasta on että odottaa kesäistä ukkosilmaa, jonka aikana evakuoi talonsa elävästä materiaalista ja tuikkaa nurkasta mökin tuleen. Ellei sitten tahdo elää huonosti maalatussa talossa.

Mitään ei ole tehtävissä.

Laajenna klikkaamalla

Aattelin vaan, kun tuolla oon ite pärjännyt kohta 12 vuotta. Mutta, toki tuo "kill it with fire"- tyyppinen ratkaisu on ihan yhtä toimiva.

godofthunder kirjoitti:

Aattelin vaan, kun tuolla oon ite pärjännyt kohta 12 vuotta. Mutta, toki tuo "kill it with fire"- tyyppinen ratkaisu on ihan yhtä toimiva.

Laajenna klikkaamalla

Meillä tulee kesällä jo 15 vuotta täyteen ja en vielä ole löytänyt toimivaa tapaa tällaiseen tilanteeseen. Menen varmaan @Turha Kaukalo metodilla. Varmaan kaikille parempi. Oli jo aamulla sen verran ikävää mulkoilua kun pesaisin telat uusiksi...

Olenko juuri yllyttänyt ihmistä tuhopolttoon ja vakuutuspetokseen?

Beagle Boy kirjoitti:

Nyt kaivataan hopeakettujen tukea.

Olemme tekemässä kotona pintaremonttia ja vaimoni haluaa osallistua. Olen nyt maalaassa toista kierrosta ja huomasin, että vaimokulta ei ole kovin huolellinen maalari.

Kuinka annan palautteen asiasta niin, että sopu säilyy mökissä?

Laajenna klikkaamalla

Josset pysty antamaan vaimollesi palautetta jostain mitä hän on tehnyt väärin tai huonosti ilman että hän siitä suuttuu tai joudut miettimään suuttuuko... ei kyseinen suhde ole terve.

DonTirri kirjoitti:

Josset pysty antamaan vaimollesi palautetta jostain mitä hän on tehnyt väärin tai huonosti ilman että hän siitä suuttuu tai joudut miettimään suuttuuko... ei kyseinen suhde ole terve.

Laajenna klikkaamalla

@Beagle Boy ymmärtääkseni kysyi, kuinka asia tulisi ilmaista mahdollisimman hienovaraisesti loukkaamatta, eikä suinkaan pitäisikö olla sanomatta mitään.

DonTirri kirjoitti:

Josset pysty antamaan vaimollesi palautetta jostain mitä hän on tehnyt väärin tai huonosti ilman että hän siitä suuttuu tai joudut miettimään suuttuuko... ei kyseinen suhde ole terve.

Laajenna klikkaamalla

Voin vakuuttaa sinulle, että parisuhteemme on erittäin tasa-arvoinen ja terve. Älä huoli. Vaimokultani on vain hieman sellainen, että läheiseltä palautteen vastaanottaminen on hieman haastavaa. Hän tietää sen myös itse.

Alkuperäinen kysymykseni olikin kieli poskessa heitetty, koska tiedän tuloksena olevan ensin mökötys ja se jälkeen asiaa käydään läpi.

Beagle Boy kirjoitti:

Vaimokultani on vain hieman sellainen, että läheiseltä palautteen vastaanottaminen on hieman haastavaa. Hän tietää sen myös itse.

Laajenna klikkaamalla

Voi nyt perkele. Ihan oma mutsi tuli mieleen kuvauksestasi, etenkin kun vasta tänään viimeksi oli pieni sota hänen kanssaan... Palaute menee tosiaan jatkuvasti kuuroille korville ja tuloksena turhaudumme yleensä toisiimme vuoronperään. On nää läheissuhteet välillä kyl yhtä taistelua.

Oon todennut että itelle ei kyseinen ihmistyyppi tulisi ikinä toimimaan parisuhteissa. Toki silti rakastan äitiäni mutta melko hankalaksi hän sen välillä tekee olemalla sellainen kuin on.

EDIT: Myönnetään nyt silti toki, että en ole itsekään aina ollut riittävän vastaanottavainen hänen palautteensa suhteen. Tästä syystä ajaudumme yhä jatkuvasti erimielisyyksiin.

Beagle Boy kirjoitti:

Voin vakuuttaa sinulle, että parisuhteemme on erittäin tasa-arvoinen ja terve. Älä huoli. Vaimokultani on vain hieman sellainen, että läheiseltä palautteen vastaanottaminen on hieman haastavaa. Hän tietää sen myös itse.

Alkuperäinen kysymykseni olikin kieli poskessa heitetty, koska tiedän tuloksena olevan ensin mökötys ja se jälkeen asiaa käydään läpi.

Laajenna klikkaamalla

Tuota noin, koska täällä on joskus vähän totisempia poikia, niin kerron minäkin, että en tosissani ehdottanut tuhopolttoa. Vakuutuspetoksesta en sano mitään.

Turha Kaukalo kirjoitti:

Tuota noin, koska täällä on joskus vähän totisempia poikia, niin kerron minäkin, että en tosissani ehdottanut tuhopolttoa. Vakuutuspetoksesta en sano mitään.

Laajenna klikkaamalla

No mitä helvettiä ? Onhan uuden rakentaminen aina parempaa kun vanhan maalaaminen ? Ihme neiteilyä, hyvällä tuurilla vielä rakennusteollisuus kiittää.

Nojoo, onhan tää parisuhteessa eläminen yhtä taiteilua, vaikka päälle kymmenen vuotta ollaan yhdessä oltu. Aina oppii jotain uutta.