Kausi on ollut paketissa jo pari-kolme viikkoa, mutta en ole jaksanut kirjoitella siitä sen kummempaa yhteenvetoa. Tai no, sen verran tuli kommentoitua jo aikaisemmin, että kausi oli ekan kierroksen putoamisesta huolimatta selvä onnistuminen. Ennen kauden alkua joukkuetta veikattiin NHL:n häntäpäähän, mutta niin vain se kampesi itsensä pudotuspeleihin. Erinomaista siis siihen nähden. Muutenkin tulevaisuus näyttää melko hyvälle, kun Devilsin nuoret pelaajat ja muissa sarjoissa pelaavat varaukset kehittyvät ja saavat lisää kokemusta, taitoa ja voimaa itselleen. Paljon on vielä tehtävääkin, mutta käsitellään sitä sitten lisää seuraavassa kausiketjussa.
Joukkueessa oli monta positiivista yllättäjää, ja vain vähän alisuorittajia. Alla on yksittäisistä pelaajista arvosanat ja tarkempia ajatuksia.
Hyökkääjät:
Taylor Hall – 10
Hart-finalisti. Piste-ennätys uusiksi tehoin 39+54. Lähes 30 ottelun pisteputke, ja vieläpä joulukuun lopussa tulleen rannevamman kanssa. Liideri joka kantoi monilla hetkillä joukkuetta selässään. Huikea kausi siis kaiken kaikkiaan, kun ottaa vielä huomioon, miten paljon Hall paransi peliään viime kaudesta myös puolustussuuntaan. Hall näytti myös Tampaa vastaan, että on myös pudotuspeleissä vaarallinen pelaaja. Hän myös puhui jossain haastattelussa, että uskoo itsestään löytyvän vielä yhden kehitysvaihteen lisää. Jos sellainen löytyy vielä nykyiseen versioon Hallista, niin ei voi sanoa kuin että odottelen innolla! Toivottavasti Hall saa vedettyä hyvän harjoituskauden, vaikka hän joutuukin parantelemaan kuun taitteessa operoitua rannettaan.
Travis Zajac – 7,5
Loukkaantumisen jälkeen Zajacilla kesti varmaan pari kuukautta päästä pelikuntoon. Noiden parin kuukauden aikana Zajac oli vain varjo itsestään, ja joinakin iltoina hän oli jopa riippakivi joukkueelle (sen takia matala kokonaisarvosana). Vuodenvaihteen jälkeen peli alkoi kulkea kuitenkin kunnolla ja hän osoitti, miksi on yhä tärkeä pelaaja joukkueelle. Hyökkäystehot eivät ole ihan sitä mitä toivoisi, mutta puolustuspäähän hän tekee tärkeää duunia. Silti toivon, että Zajacia voisi peluuttaa jatkossa kolmosketjun keskellä. Käytännössä se tarkoittaisi Zachan tai McLeodin nousua kakkossentteriksi. Tai sitten sopparia jonkun UFA:n (lähinnä Tavares, heh) kanssa tai treidiä, mitä en pidä tällä hetkellä kuitenkaan kovin todennäköisenä.
Niko Hischier - 9,5
Olihan se nyt aika huikea kausi 18–19-vuotiaalta, kun tuloksena oli tehot 20+32, ykkössentterinä pelaaminen ja muutenkin kovaa tekemistä puolustuspäähän. Lisäksi suuri osa tehoista tuli tasaviisikoin, mikä tekee pistemäärästä mielestäni vieläkin vaikuttavamman. Toisaalta yv-pelaaminen on vielä eräs Hischierin kehityskohteista. Kauden varrelle mahtui tulokkaille ominaisia hiljaisempia jaksoja, mutta Hischierin kohdalla ne olivat melko lyhyitä, minkä lisäksi hiljaisemmissa peleissäkin hän pystyi olemaan joukkueelle hyödyksi aktiivisella karvaus- ja oman pään pelillä. Hischier kehittyi selvästi kauden aikana, ja mielestäni hän oli maalis-huhtikuussa kokonaisvaltaisesti selvästi parempi pelaaja kuin lokakuussa. Vielä kun hän saa kesän aikana lisää voimaa ja kestävyyttä lisää, niin ensi kaudella hän on todennäköisesti entistä kovempi pelaaja. Sitä tarvitaankin tulevaisuudessa pudotuspeleissä Tampan kaltaisia joukkueita vastaan.
Pavel Zacha - 7+
Pettymys. Se on varmaan sana, joka kuvailee parhaiten Zachan kautta ja kehitystä, vaikka loppukausi antoikin viitteitä paremmasta. Etenkin alkukausi oli Zachalta vaikea, minkä seurauksena hän istui useampana iltana viltissä. Toisaalta viimeiseksi jääneen penkityksen jälkeen hän osoitti parhaimmillaan, että hänessä voi olla yhä ainesta kakkoskentän sentteriksi. Todd Cordell taisi kirjoittaa, että Zacha oli yksi viime kauden parhaimmista av-pelaajista, ja muutenkin puolustussuuntaan hän on ollut melko hyvä. Ongelmat ovat näkyneet hyökkäyspäässä. 69 pelissä 25 tehopistettä ei ole sitä, mitä Zachalta odotetaan (toisaalta tällä kaudella tehot tulivat pääasiassa tasaviisikoin, kun taas viime vuonna ne tulivat yv:llä). Zachan kehityskohteetkin ovat selvillä, sillä Hynes ja kumppanit ovat peräänkuuluttaneet häneltä hyökkäyspäässä sota-alueelle menemistä, jotta hän saisi lisää laadukkaampia laukaisupaikkoja (nyt hän pyörii liikaa kulmissa ja etsii syöttöpaikkaa tyhjiltä alueilta). Kunpa Zachaan saisi syötettyä jotenkin Noesenin, Colemanin, Gibbonsin ja Woodin taisteluasennetta. Toivon hänen myös treenavan kesän aikana lisää luisteluaan (etenkin ensimmäisiä potkuja).
Brian Boyle - 7,5
Boylella oli syövän ja lapsen sairauden takia äärimmäisen vaikeat lähtökohdat kauteen, joten siihen nähden hänelle pitää antaa isot kehut. Odotin hänestä kuitenkin pelaajana vielä vähän enemmän, sillä nyt hänen hitautensa ei vain sovi kovin hyvin yhteen Devilsin pelityylin kanssa. Kauden lopussa ja pudotuspeleissä Boylea peluutettiin alle kymmentä minuuttia neloskentän keskellä, mutta ei hänestä siellä kovin paljoa hyötyä ollut. Tai ehkä on liioittelua sanoa niin, sillä kyllä Boyle hoiti välillä mm. tärkeitä puolustuspään aloituksia, joissa hän(kään) tosin ei ollut mitenkään häikäisevä. 23 pistettä on sinällään hyvin Boylen aikaisempiin kausiin nähden, mutta suurin osa tehoista tuli lyhyen ajanjakson sisällä, minkä lisäksi hän sai kyllä enemmän kuin tarpeeksi yv-aikaa. Boylen värvääminen oli silti mielestäni Sherolta hyvä asia, sillä sitä kautta Devils sai syvyyttä sentteriosastolle ja äärimmäisen kokeneen pelimiehen pukukoppiin opastamaan nuorukaisia oikealle tielle. Jälkimmäisen asian tärkeyttä ei voi korostaa liikaa.
Brian Gibbons - 7,5
Gibbonsilla oli kaksijakoinen kausi. Ensimmäisen puoliskon kaudesta (eli siihen loukkaantumiseen asti) hän oli liekessä, pelasi hyvää av:ta, teki aikamoiset tehot ja toi joukkueeseen sitä tärkeää ns. secondary scoringia. Loukkaantumisen jälkeen Gibbons ei päässyt enää kuitenkaan alkukauden tasolle, etenkin jos asiaa ajatellaan hyökkäyspelaamisen kautta. Hän oli yhä tärkeä av-pelaaja, mutta muuten hän ei tuonut varsinaista lisäarvoa joukkueeseen.
Blake Coleman - 9+
Viime kauden lopussa tuomitsin Colemanin AHL-jyräksi, mutta niin vain hän nousi joukkueessa tärkeäksi kolmos- ja neloskentän pelaajaksi. Vauhtia, kohtuullista taitoa ja todella kovaa asennetta, siitä on Coleman tehty. Vielä kun hän onnistuisi saamaan ripauksen lisää tehokkuutta maalipaikkoihin. Siinä on joka tapauksessa Devilsille oikein pätevä pelaaja nelosen keskelle tai kolmosen laitaan (loukkaantumisten aikaan myös kolmosen keskelle). Kauden highlight-maali Devilsissä oli Colemanin käsialaa:
https://www.youtube.com/watch?v=pxjVEFz7Yv0
Jesper Bratt - 8+
Brattin alkukausi oli kuutoskierroksen varaukseksi aivan maaginen, sitten iski rookie wall. Uskon ja toivon, että Bratt saa kesän aikana hankittua lisää voimaa ja kestävyyttä, minkä ansiosta hän jaksaa paremmin koko kauden rasitukset. Samalla Brattin pitää saada takaisin se sama itseluottamus, joka hänellä oli kauden alussa. Mikäli hän onnistuu siinä, niin siinä meillä on oikein mainio pelaaja Devilsin kolmeen kärkiketjuun. Parhaimmillaan Bratt on äärimmäisen viihdyttävä pelaaja, joten toivon erittäin kovasti hänen nousevan (takaisin?) huipputasolle.
Patrick Maroon - 8,5
Toinen trade deadlinen hankinnoista. Maroon onnistui Devilsissä paaaaaljon paremmin kuin Grabner. Vaikka hän on hidas pelaaja, hän toi (selkävaivaisenakin) Devilsin peliin lisäelementin, joka sieltä on puuttunut: kunnollisen maalineduspelaajan (Boyle ylsi kauden aikana yksittäisissä peleissä samaan, mutta Maroon oli häneen verrattuna silti selvä parannus). Sitä kautta hän teki Devilsissä yllättävänkin paljon pisteitä. Joissakin tilanteissa Maroon pelasi silti vähän huolimattomasti (poikkikentän syöttöyritykset) ja flegmaattisesti (kiekonmenetyksen jälkeen laiskahkoa takakarvausta ja omaan päähän luistelua). Jos Maroon suostuu parin vuoden mittaiseen maltilliseen lappuun, niin olisin valmis jatkamaan hänen sopimustaan.
Marcus Johansson - 8-
Vaikea kausi. Äärettömän vaikea kausi. Johanssonilla oli kaksi aivotärähdystä, joiden seurauksena hän pystyi pelaamaan vain 29 ottelua, joissa tuli 14 tehopistettä. Iso osa peleistä oli pelikunnon hakemista, joten Johanssonista ei saanut vielä oikein kunnollista kuvaa. Tai kyllähän sieltä tietty kiekollinen taituruus tuli esim. yv:llä ja kiekon ylöstuonnissa esiin, mutta vaikea tässä on silti Johanssonista mitään suuria totuuksia sanoa. Olen kuitenkin varma, että Johanssonista on paljon iloa Devilsille, mikäli hän pystyy pelaamaan ensi kaudella terveenä. Samalla ensi kausi onkin sitten ns. sopimuskausi Johanssonille eli näyttöjä pitäisi latoa tiskiin.
Miles Wood - 8+
Pelikieltoon asti Wood oli terästä, ja koko kauden aikana hän teki suhteellisen pienessä roolissa 19 maalia ja 13 syöttöä ja näytti muutenkin juuri oikeanlaista periksiantamatonta asennetta. Pelikiellon jälkeen hänen pelinsä oli kuitenkin vähän varovaista hissuttelua, minkä seurauksena hän ei päässyt enää samalla lailla maalipaikoille. Tämä näkyi erityisen hyvin ottelusarjassa Tampaa vastaan. Siitä huolimatta Wood teki viime kaudesta ison loikan eteenpäin, sillä hänen kokonaisvaltainen pelaamisensa oli merkittävästi parempaa kuin aikaisemmin. Toivottavasti Woodin kehityskäyrä näyttää yhä ylöspäin.
Kyle Palmieri - 8,5
Palmieri ei häikäise jokaisessa ottelussa, mutta siitä huolimatta hän tekee kaudesta toiseen tasaista jälkeä. Tällä kaudella tuloksena oli 62 pelissä tehot 24+20, eli jos hän olisi pystynyt pelaamaan kokonaisen kauden, hän olisi tehnyt taas tutut 50-60 pistettä. Palmieri on löytänyt oman tasonsa, eikä hän tule todennäköisesti siitä enää kehittymään eteenpäin. Nyt täytyy vain toivoa, että taso pysyy mahdollisimman pitkään tuossa 50-60 tehopisteessä.