Olen toki ylpea suomalainen, mutta Isanmaa sinallaan, eli Suomi, ole enaa sillalailla lahella sydanta. Monet vuodet on tullut jo asuttua Suomesta poissa ja siella tuskin enaa koskaan tulen asumaan, joten se tasta suljetaan heti pois.
Uskonto on taas aina edustanut mulle ihmisjoukkoa, jolla ei ole mitaan mista tarrata kiinni, joilla on huono itsetunto ja jotka haluavat tehda kaiken laumassa ja siten uskotella muille, etta "nain pitaa elaa". Lisaksi tama maailma olisi paljon parempi paikka, jos uskonnot olisi laeilla kielletty. Itse uskon tiettyihin asioihin ja tietyilla tavoilla. Niita ei vain ole kirjoihin kirjoitettu eika niista pitanyt koulussa saada arvosanaa. Toistaiseksi hommat on toimineen ok.
Jaljelle jaa koti. Koti on siella mihin laitan hattuni. Koti on siella missa on rakkaani. Koti on siella missa voin sanoa, etta "tassa on hyva olla". Juuri nyt se on taalla. Missa viiden vuoden kuluttua? Sita ei tieda viela kukaan.