Maailman paskin kirjan aloitus

Jääkiekkokeskustelu käy Suomessa kuumana. Kysymyksessä on ylivoimaisesti Suomen seuratuin urheilulaji, johon liittyy suuria tunteita. Tämän vuoksi keskustelijoiden määrä on suuri ja jokaisella on asioiden tilasta oma näkemyksensä.....

Tuo lienee surkein aloitus, jolla kirjan voisi aloittaa. Kirjeenä tuota on jo yritetty ja lopputulos ei huonompi voisi olla.

Siinä hän seisoi, uhkea Kolumbuksen löytämä Afrikan intiaani; Oumpah-Pah Rytkönen, joka esitteli itsensä aina nimellä Oumpah-Pah-Pah-Pah Rytkoenen, koska hänellä oli paha änkytysvika ja hän halusi kehua olevansa savimajassaan ulkomailla.

Eräänä päivänä Oumpah-Pah löysi näin ison kaivon. Siellä hänen teki mieli meloa. Kaivo kuitenkin paljastui kangastukseksi ja niinpä Oumpah-Pah Rytkönen meloi savesta muovaamallaan kanootilla pitkin savannia ja jäätikköä, jota ei ollut. Ottipa hän kerran vainonsa ja erheensä kanoottimatkalle mukaan.

Eräänä päivänä hän vainonsa ja erheensä kanssa meloi juoksuhiekkaan. Sinne kuolivat kaikki, vain hätäyksissään heitetty mela jäi lähistölle makaamaan.

Kaikki inkkarit eivät ole kanootissa.

Tämä tarina kertoo noista hiekan jyväsistä, jotka veivät Oumpah-Pah Rytkösen ja hänen erheensä. Selvyyden vuoksi, aloitan nimeällä jokaisen jyväsen erillisnimeksi ja tekemällä niistä sukuluettelon.

Hei, minun nimeni on Jutta. Olen 37 vuotias. Lempi värini on punainen ja lempi eläimeni on hampsteri. Tämä on väritys kirja päivistäni valtio varain ministerinä.

Päivä 1: Kokoomuksen Martti-setä kertoi minulle, miten luetaan.

Päivä 2: Kokoomuksen Martti-setä kertoi minulle, miten puhutaan.

Päivä 3: Kokoomuksen Martti-setä kertoi minulle, miten lasketaan.

Päivä 4: Kokoomuksen Martti-setä kertoi minulle, miten leikataan.

Päivä 5: Kokoomuksen Martti-setä kertoi minulle olevansa Euroopan täti tiukka.

Jatka sivulle 2.

Esipuhe: Pidät käsissäsi nyt Tuntematon Sotilas-nimistä kirjaa. Näin tämän elokuvan muutama vuosi sitten, ihastuin siihen ikiajoiksi ja ajattelin että näin isänmaallisesta ja kansakuntaa koskettelavasta elokuvasta on tehtävä kirja. Ninpä vietin kaksi kesää ja yhden talven elokuvaa katsoen ja muuntaen audiovisuaalisen kokemuksen tekstimuotoon. Antoisia lukuhetkiä! Helsingissä, 23.05.2012 Peter Von Pah.

Luku 1: Niinkuin hyvin tiedetään, on Jumala kaikkivaltias ja kaukaa viisas.....

Esipuhe: Pidät käsissäsi kirjaa, jossa selostetaan pallo pallolta, erä erältä Björn Borgin ja John MacEnroen välinen legendaarinen Wimbledonin tennisfinaali vuodelta 1980. Tämä kirja on tehty erityisesti niille miljoonille henkilöille, joilla ei tuota ottelua ollut mahdollisuutt aikoinaan katsoa. Olin itse paikan päällä Oslossa todistamassa trilleriä, ja haluan nyt jakaa kokemukseni kaikkien lukijoiden kesken. Ja teille lukijoille, jotka ette halua tietää, että Borg lopulta voitti ottelun, älkää lukeko tätä lausetta. Helsingissä 17.02. Veli Paloheimo

Luku 1.
Erä1. Pallo 1. Borgin ensimmäinen syöttö: Pallo ilmaan, lyönti... verkko!
Erä 1. Pallo 1. Borgin toinen syöttö: Pallo ilmaan, lyönti, pallo osuu McEnroen kenttäpuoliskon syöttöruutuun, Mc Enroe juoksee, lyö, verkko! Peli Borgille 15-0
Erä 1. Pallo 2. Borgin toinen syöttö......

Stigu kirjoitti:

Esipuhe: Pidät käsissäsi kirjaa, jossa selostetaan pallo pallolta, erä erältä Björn Borgin ja John MacEnroen välinen legendaarinen Wimbledonin tennisfinaali vuodelta 1980. Tämä kirja on tehty erityisesti niille miljoonille henkilöille, joilla ei tuota ottelua ollut mahdollisuutt aikoinaan katsoa. Olin itse paikan päällä Oslossa todistamassa trilleriä, ja haluan nyt jakaa kokemukseni kaikkien lukijoiden kesken. Ja teille lukijoille, jotka ette halua tietää, että Borg lopulta voitti ottelun, älkää lukeko tätä lausetta. Helsingissä 17.02. Veli Paloheimo

Luku 1.
Erä1. Pallo 1. Borgin ensimmäinen syöttö: Pallo ilmaan, lyönti... verkko!
Erä 1. Pallo 1. Borgin toinen syöttö: Pallo ilmaan, lyönti, pallo osuu McEnroen kenttäpuoliskon syöttöruutuun, Mc Enroe juoksee, lyö, verkko! Peli Borgille 15-0
Erä 1. Pallo 2. Borgin toinen syöttö......

Laajenna klikkaamalla

Tämä oli kyllä hyvä. Veli Paloheimolla muisti tosin hieman pätkii, koska matsi alkoi McEnroen syötöllä, joka meni verkkoon. Piti ihan tarkastaa ja lähdemateriaali löytyy luonnollisesti Youtubesta. Matsi alkaa seitsemän minuutin kohdalla.

Syöttöpiste kirjoitti:

Veli Paloheimolla muisti tosin hieman pätkii, koska matsi alkoi McEnroen syötöllä, joka meni verkkoon. Piti ihan tarkastaa ja lähdemateriaali löytyy luonnollisesti Youtubesta. Matsi alkaa seitsemän minuutin kohdalla.

Laajenna klikkaamalla

Ei jumankavita, Veli jäi kiinni! No, kokeillaan seuraavaa:
_____________________________________________________________
Esipuhe: Hyvä lukija, pidät nyt käsissäsi kaikkien aikojen TV-suosikkisarjan Kymppitonnin kirjaversiota. Eli, jos et jostain syystä nähnyt noita spektaakkeleja aikoinaan, on sinulla nyt oiva tilaisuus lukea ne. Tämä kirjan ensimmäinsen osa kattaa kaikki Kymppitonnin jaksot vuosilta 1987-1989. Minulta kesti kaikenkaikkiaan 7 vuotta tehdä tämä käännöstyö, mutta uskon, että se palkitsee lukijansa. Helsingissä, 23.07.2012 Peter vonPah.

Luku1. Ensimmäinen jakso.
Riitta Väisänen: Hei vaan kaikille ja tervetuloa kymppitonniin. Meillä on tänään mukana seuraavat henkilöt: Frederik (kamera kuvaa Frederikkiä, joka vilkuttaa) , Timo Kojo (kamera kuvaa Timo Kojoa joka ei vilkuta) , Teija Sopanen (kamera kuvaa Teija Sopasta, joka katsoo alas, alemmassa boxissa istuu Kirka) , Kirka (kamera kuvaa Kirkaa) ja Koivistolaiset (kamera kuvaa Koivistolaisia).

Riitta Väisänen: Mut ennen kun aloitetaan, mennään pienelle mainoskatkolle

[Mainoskatko]
[Forumin mainos]: "Ajatar on Forumissa, Forumissa Mannerheimintiellä, auki joka ilta kello kahdeksaan! Ajatar on Forumissa!".........
[Vaion maitomainos].......

[Katko päättyy]
Riitta Väisänen: Hei vaan kaikille ja tervetuloa takaisin...........

Ovulaatio tarkoittaa sitä, että naisen vasemmasta tai oikeasta munasarjasta irtoaa munasolu. Ovulaatio mahdollistaa hedelmöittymisen ja raskaaksi tulemisen. Raskaaksi tuleminen tapahtuu siten, että mies ejakuloi siemennestettä naisen vaginaan jäykistyneestä peniksestään ja siittiö tunkeutuu munasoluun. Tästä alkaa sikiön uskomaton matka pikku alkiosta äidin vaginaan tikkejä tuovaksi vauvaksi.

Pitelet käsissäsi kattavaa, 746-sivuista tietopakettia "Syntymän ihme", jossa gynekologi Jarkko T. Tuhero, biologi Irma Kuiva ja piispa Kristus Karlström käyvät läpi syntymän ja hedelmöityksen kaikki vaiheet lääketieteen, biologian ja teologian kannalta. Kirjassa ei ole ainuttakaan kuvaa. Tämän helppolukuisen teoksen viimeisessä luvussa lausutaan vielä muutama sana valkovuodosta ja hiivatulehduksesta, joista rakentuu myöhemmin Syntymän ihme, osa 2. Antoisia lukuhetkiä!

JHag kirjoitti:

Bruce Wayne-teksti

Laajenna klikkaamalla

Nauroin ääneen. Huikeaa juttua. Muutenkin JHagilta tulee toinen toistaan makoisampia kontribuutioita tähän ketjuun. MOAR PLEASE!

Kokeilen itsekin.


- "Eino!" "EINO!" "Lähetys alkaa!" "Eino nyt heräys perkele!"

PöllöTV:n formula-asiantuntija Eino Mustakarkki yritti hukuttautua ajatustensa pulppuavaan valtamereen. Hän luuli jo onnistuvansa, kunnes ohjaajan sähäkkä, käskevä ilmoitus katkaisi lupaavasti alkaneen projektin. Murahtaen Eino napsautti vaaleansinisen, Hugo Bossilta tuoksuvan kauluspaidan kauluksessa kiinni olevan mikrofonin päälle ja yritti psyykata itseään alistumaan jälleen yhteen itsepetokseen. Mutta mieli viipyili edelleen.

Suhde Jekaterinaan oli raskas virhe. Se oli ollut sitä alusta lähtien ja Eino kirosi läheisyydenkaipuussa mädäntynyttä vanhan miehen ruumistaan siitä ettei se osannut kieltäytyä naisen tarjoamasta lohduttavasta sylistä. Saatanan huora- viimeinenkin merkityksellinen sisältö Einon elämästä oli kadonnut samalla hetkellä kun venäjänsuomalainen viettelijätär oli vaihtanut puhelinnumeronsa tehden Einon epätoivoiset lähestymisyritykset mahdottomiksi. Hetken aikaa Eino oli tuntenut itsensä kokonaiseksi, tuntenut itsensä mieheksi ja tekisi mitä vain saadakseen kokea tuon tunteen uudestaan.

Mutta niin ei voinut olla. Siispä Eino hukutti tyhjyyden ja arvottomuuden tunteensa työntekoon. Tuhansia lentokilometrejä, satoja kolumneja, kymmeniä haastatteluja ja reportaaseja. "Suomen paras formulatoimittaja"- kirkuivat iltapäivälehden otsikot eräänä helmikuisena keskiviikkoaamuna. Kyselijöille Eino oli vastannut olevansa otettu kyseisestä kunnianosoituksesta mutta oikeasti häntä ei kiinnostanut paskaakaan. Itse asiassa Einon luutuneessa mielessä kaikki hänen työstään saamat tunnustukset tuntuivat henkilökohtaisilta loukkauksilta. Hän vihasi ja halveksui työtään sydämensä pohjasta.

Lähetys alkoi. Äkkiä ajatus nousi Einon päähän ja ihastutti hänet kuin pelastavan enkelin pikainen suudelma. Hän tiesi mitä hänen on tehtävä. "Tänään hyvät katsojat, meillä on tuttuun tapaan asiantuntijana kaikkien tuntema Eino Mustakarkki!"- selostajan ylipirteä, oksettavan siirappinen ääni toimi lopullisena naulana. Nyt on otettava askel- Eino ajatteli.

-"Eino, millaiseksi näet Coitus-tallin mahdollisuudet kaksoisvoittoon tänään kun tallin kuljettajat lähtevät kisaan lähtöruudukon ensimmäisestä ja kolmannesta ruudusta?"

Eino ei vastannut. Nyt- hän ajatteli.

Mikrofoni kolahti studion lattiaan kevyesti, vain pienen kumatavan äänen aiheuttaen. Selvästi komeampi ääni syntyi Einon puristuneen nyrkin ja selostajan luisevan leuan törmätessä toisiinsa. Rusahtava, kiihkeä ääni.

Einon suussa maistui kupari ja vapaus. Hän tunsi peniksensä kovenevan. Ei ujostellen kuten joskus Jekaterinan kanssa vaan ylväästi, nopeasti ja raivokkaasti kiirehtien. Housut kävivät äkkiä liian pieniksi. Olisipa Jekaterina näkemässä!

Eino ehti hädin tuskin kiskoa innokkaasti pompahtelevan siittimensä ulos housuistaan kunnes studion turvamiehet tarttuivat häneen. Eino rimpuili täynnä voimaa ja iloa- hän tunsi elämän valuvan takaisin kuolleeseen ruumiisensa kuin pelastava vesi. Tästä se elämä alkaa- Eino ajatteli muuntaen samalla sekunnilla ajatuksensa korviahuumaavaksi huudoksi.

-"Tästä se elämä alkaa!"

Sinä yönä ei aamua näyttänyt tulevan lainkaan.

Tosin se ei ollut mikään ihme Etelänapamantereella Juhannuksen aikaan. Kaikesta huolimatta odotin päivänkajoa valmistautuessani nylkemään hylkeen pingviinin luulla.

Eiköhän tästä vielä soppa saada aikaan?

Eräänä aamuna heräsin ja huomasin olevani jättiläismäinen Pano Rajula. Laitoin heti housut jalkaani ja muistutin lähes tohtoris-miestä, joka berättar now ihan flygande with alla languages, zusammen. Verstehen Sie idiot, Kutri-Helena. Now I erota dich und uida vastarannan opettajan sylin lämpöön. Hän ymmärtää minua, vanhaa tohtori-setää.

Luc ratsasti orillaan ympäri preeriaa. Kop-kop-kopoti-kop hevonen laukkasi. Ei ravannut, ei hyppinyt vaan laukkasi. Laukkasi niin rauhallisesti, että kop-kop-kopoti-kop kuului vain preeriatuulessa. Jopa kojootitkin olivat kunnioituksesta hiljaa kun hevosen kavioista lähtevä ääni kop-kop-kopoti-kop osui korviin. Yhtäkkiä hevosen jalkojen alta kuului kop-kop-kopoti-kopsis hevosen astuttua kuolleen biisonin kalutun reisiluun päälle. Se biisoni oli aiemmin kuollut ja sen liha oli päätynyt kojoottien kuolaaviin kitoihin. Lurps.

Jeesuksen tekoja, ensimmäinen osa kaupoissa

1. Kappale

Jeesus meni saunaan. Muutaman kerran kiukaan sihahdettua Jeesus tunsi ihmeellistä poltetta päässään ja huomasi "saatana taas mä unohin ton olympiarenkaan pääni päälle perkele". Jeesus asteli varovasti takaisin pukuhuoneeseen ja jätti sädekehänsä naulaan. Meni sitten takaisin löylyyn.

2. Kappale

Jeesus meni pilkille Näsijärvelle. Ahti oli nihkeällä annilla eikä mukaan tarttunut mitään muuta kuin kohmeiset varpaat. Jeesus menikin kotiin Kauppahallin kautta ja mukaan tarttui lämpöäeristävät kengät sekä Nygreniltä loimulohta.

3. Kappale

Jeesus teki kirvesmiehen hommia paikallisella raksalla, jotta saisi seuraavaksi kesäksi paremmat sandaalit. Kävi kuitenkin yhtenä ehtoona kotona niin, että Jeesukselle nousi kuume ja soitti mestarille, että "tsorge, en pääse huamenna ku ottalohko o vähä hellänä ja nahka arkana". Mestari totesi, että "jää vaan kunhan tuot ne verotietosi sitten viimeistään ensi viikolla kun ne tarkastajat kiertävät".

4. Kappale

Jeesus alkoi rakentaa taloa Turkuun. Jeesusta huhutaan seuraavaksi SM-liigakaudeksi TPS:iin, TuToon ja varauksin Lukkoon tai Ässiin, koska Turusta voi ajella Raumalle sekä Poriin. Jeesus voi pelata alkavalla kaudella myös HC Betlehemissä, koska HCB ei pelaa kauden aikana kuin yhden turnauksen ja se ajoittuu Suomen ajassa kesälle. Kesällä Suomesta on hyvät lentoyhteydet ulkomaille, joten Jeesus voi matkata turnaukseen mättämään maaleja.

Yhtä hyvin Jeesus voi siirtyä myös Veikkausliigan jalkapalloseura TPS:iin, koska Jeesus pelasi nuoruudessaan jalkapalloa. Myös siirto Real Madridiin on mahdollinen, koska Jeesus voi myydä rakentamansa talon sen valmistuttua eteenpäin ja tienata siitä myyntirahat ennestään jo mojovan Real Madridin palkkapussin lisukkeeksi.

Matti levitti raidallisen peiton nurmikolle siihen kohtaan joenvartta, jossa juuri nyt sattui liikkumaan sorsia. Elisan tarakalta noutama eväskori sisälsi termoskahvin ja voileipien lisäksi myös kuohuviiniä. Kuplajuoma oli tässä vaiheessa pyöräretkeä kylläkin lämmintä, mutta jäähtyisi, jos nuoret ymmärtäisivät viilentää pulloa joessa kahvistelun ajan.

Farmasiaa opiskeleva Elisa oli jo toista kesää apteekissa töissä. Valkoinen työtakki muodosti kivan kontrastin Elisan lähes mustien ja kiiltävien hiusten sekä mustien silmälasien kanssa. Tämä näky oli jäänyt Matille mieleen jo talvella, hakiessaan keskustan apteekista antibioottikuuria ja jotain yskään. Nyt Elisalla oli kuitenkin yllään vilpoisa kukallinen kesämekko ja kangaskengät, joka olikin mukava asu alkukesän lämpimään sunnuntaipäivään. Ensimmäisessä työpaikassaan ponnisteleva myynti-insinööri oli pohjattoman ylpeä uudesta ihastuksen kohteestaan, joka oli samalla ensimmäinen, jonka kanssa Matti oli yltänyt näin pitkään ja vakavaan suhteeseen. Suhde oli kestänyt kolmisen viikkoa, pitäen sisällään kahvila- ja elokuvakäynnin sekä lähes kymmenen uutisiin saakka kestäneen vierailun Elisan yksiössä.

Voileipäkääreitä avatessaan Matti mietti ankarasti, pitäisikö Elisaa ottaa vyötäisiltä kiinni jo kahvistellessa, vai riittääkö pelkkä hipaisu hiuksista ja jonkinlainen hymyntapainen. Vai olisiko parempi vain keskittyä syömään voileipiä ja kehumaan säätä, jonka perään voisi kehua Elisan kaunista kesämekkoa, korvarenkaita tai lakattuja varpaita? Olisiko ihan pöljää kertoa työpaikan Torniaisesta, joka oli ostanut ulkomaalaiselta nahkatakin, joka ei sitten ollutkaan nahkaa? Ei se ole hyvä ajatus. Mutta Elisan opettajaäidistä voisi kysyä jotain, siitä tyttö varmasti tykkää, kun Elisa tuntuu olevan oikein läheisissä väleissä kotiväkensä kanssa. Tytön isästä Matti ei tiennyt vielä muuta kuin jatkuvat työmatkat ulkomaille ja kiireisen aikataulun. Mahtoi olla tärkeä mies siellä keskusliikkeessä.

Elisalle ei voileipä oikein tuntunut maistuvan. Kahvi väheni kupista verkkaan. Kun Matti kertoi sorsien olevan paitsi söpöjä niin myös puolisukeltajia, Elisaa nauratti. Matti hymyili takaisin, ja kysyi josko Elisalla oli pienempänä ollut omaa lemmikkieläintä, kania, koiraa tai jotain muuta.

- Saat panna peppureikään, vastasi Elisa. Haluatko?

A-lus-sa Ju-ma-la lo-i maan ja tai-vaan.

Pisin Kääpiö 186cm kirjoitti:

- Saat panna peppureikään, vastasi Elisa. Haluatko?

Laajenna klikkaamalla

Jos tästä kirjasta tehdään joskus elokuvaversio, ei tuo niin kamalalta kuullosta.

Hitleri leipoo

Hitleri avasi uunin luukun. Sisältä purkautuva lämpöinen höyry huurusti Hitlerin kaksiteholinssit, joiden ikämies antoi valua alaspäin nähdäkseen paremmin uunin sisään. Pieni kädenojennus, ja kohta Hitlerin pöydällä lepäsi pellillinen kauniin kellanruskeita kierrepullia. Itävaltalaissyntyinen kotileipuri oli keskieurooppalaiseen tapaan lisännyt pulliin hitusen marsipaanimassaa, tällä kertaa myös vaniljaa. Ennen uuniin viemistä Hitleri oli viimeistellyt pullat munankeltuaisella, ja pullien päälle hän oli ripotellut vielä käsin murskattua pähkinää. Olivatpa kerrassaan onnistuneita ja upeita luomuksia!

Kun Hitleri oli viimeistellyt pullat ripauksella tomusokeria, hän pakkasi leipomuksensa suureen pahvirasiaan. Pullat hän veisi Krääkkiön torille, jossa pidetään iltapäivällä jokakeväinen leipurijuhla ja sen kohokohta: sinne innokkaat jauhomaakarit kiikuttavat pullansa, viinerinsä, kakkunsa ja muut luomuksensa, osallistuakseen Vuoden Kotileipuri -kilpailuun.

Leipurimittelö oli maankuulu. Krääkkiöön tuotiin leipomuksia muistakin maakunnista, harva se vuosi jopa ulkomailta saakka. Nyt Hitlerikin osallistuisi, ensi kertaa.

Pullat olivat vielä lämpöisiä, kun Hitleri kantoi pullarasian mustaan Volkswageniinsa. Torijuhlaa varten Hitleri oli laittautunut tyylikkään ruskeaan sotilaspukuun ja pitkävartisiin mustiin nahkasaappaisiin. Ennen lähtöä Hitleri vielä tarkasti, ettei puvussa vain ole tahran tahraa. Nenäliinallaan vanha mies varmisti senkin, että saappaiden kiilto on moitteeton.

Torilla Hitleri etsi pöytien pitkästä rivistä oman numeronsa, sen jonka hän oli puhelimessa varannut. Hitleri vei pullat pöytäänsä varatulle hopeiselle tarjottimelle, ja asetteli tuomareita varten varatut pikkulautaset ynnä servietit kauniisti esille. Todettuaan pöydän kilpailuvalmiiksi Hitleri poistui miestenhuoneeseen viimeistelemään viiksensä pienillä kynsisaksilla, joita Hitleri kantoi aina mukanaan.

Kilpailu alkoi. Tuomarit kiersivät pöydästä pöytään, arvostellen leipomusten ulkoasua, esillepanoa, ja tietenkin makua ja tuoksua. Hitleri saapui parahiksi pöytänsä taakse, valmiina esitelläkseen ylpeänä leipurina kauniita pulliaan.

Kun tuomarit pääsivät Hitlerin pöydän kohdalle, niin tuomarit vilkaisivat ensin pullia, mutta jäivät tuijottamaan Hitleriä. Yksi tuomareista valahti kalpeaksi, toinen jäi mulkoilemaan suu auki, kolmas kiristeli hampaitaan vihapäissään ja neljäs mylväisi suoraa huutoa: - Jumalauta, täällä on tuollainen natsipaska syöttämässä natsipullia ihmisille! Miten tämä on saatana mahdollista?

Yleisökin heräsi. Iloinen puheensorina vaimeni, ja koko toriväen katseet kääntyivät Hitlerin pöytää kohti. Sitten alkoi huutaminen.

- Sehän ON Hitleri! Vanha natsi jumaliste!
- Kato kato, valtakunnanjohtajan ryökäle se täällä saapastelee!
- Niin on eto mies! Mehän ei mitään Hitlerin natsipullia syödä!
- Kompostiin joutavat natsin pullat!
- Ei kun työnnetään pullat ja koko Hitleri takaisin uuniin, ihan oikein olisi tuommoiselle hävyttömälle natsille!
- Gnää, pitägääs työ nuorret miehet Hitleriä käsj'puolesta, niin mie sitä vyyreriä kepillä laitan! (kahvinsa maahan pudottanut vanhus klenkkaa lähemmäs)
- Poliisi paikalle saatana nyt heti! Täällä ei natsit kekkuloi, kyllä jämpti on näin, jumalauta!
- Ainakin viikset me revitään natsipaskalta irti ja heti!
- Natsi vittuun torilta!
- Näin on, NATSI VITTUUN TORILTA!
- NATSI VITTUUN TORILTA!
- NATSI VITTUUN TORILTA!
- NATSI VITTUUN TORILTA!

- Minä vain näitä pullia olisin, yritti Hitleri, mutta vanhan miehen itkunsekainen vetoomus hukkui vihasta kiimaisen toriväen mylvintään. Hitleri juoksi parkkipaikalle ihmisten heittäessä miehen perään pullia, pikkukiviä ja sekalaista romua. Ennen kuin Hitlerin Volkswagen kaarsi Krääkkiön torilta pääraitille, niin raivostunut torikansa ehti antaa mustan pikkuauton kylkeen monen monta potkua ja nyrkiniskua.

Vladimir-setä ja kissa ja koira

MOCKBA

Auringonsäteet siivilöityivät ikkunasta sisään kutittaen peiton alla nuokkuvan Vladimir-sedän nenää, kissa ja koira nukkuivat sikeästi Vladimir-sedän vierellä peittoin päällä. Vladimir-setä venytteli ja vanutteli, päästi suustansa pitkän huokauksen ja paijasi hiukan kylkeänsä vierellä hyrisevää kissaansa tarjahalosta, jostain jalkopäästä kuului röhinää sekarotuisen piskinsä aleksandlukahsenkan kuorsatessa voimallisesti. Jälleen uusi aamu Vladimir-sedän elämässä.

Vladimir-setä kömpi istuksimaan vuoteensa reunalle, sovitteli jalkansa karvaissiin tossuihin asetellen siinä samalla yömyssynsä peittämään otsaansa. Vaaleansininen pitkä yöpaitansa kahahti hänen noustessa seisomaan ja sipsutellessa äänettömästi kurkistamaan ikkunasta. Syvään huokaisten Vladimir-setä katseli ikkunasta ulos, oli hiljainen talviaamu - pakkasta ja ulkona värjöttelevien vartiosotilaiden hengitys kohoili höyrynä päiden yläpuolelle, joku sytytti mahorkan.

Kuului kevyt kahahdus, tarjahalonen hipsutteli Vladimir-sedän jalkoihin hyrisemään, setä kumartui ja kuopaisi kissan syliinsä: Mitä isän tyttö, hän tuumaili huultensa rakosesta. Vuoteesta kuului pitkä tyytyväinen huokaus alekranderlukashenka nukkui tyytyväisenä tietämättä isäntänsä murheista.

Ovi narahti, Vladimir-setä sipsutteli käytävän varrella olevaan kyökkiin, tarjahalonen lähti hyristen vastakkaiseen suuntaan tutkimaan Kremliä - kenties vainuten erään muurien suojassa asuvista kymmenistä hiiristä.

Vladimir-setä laittoi teepannun tulelle, kaasuhellan liekki kävi sinisellä, vesi alkoi hiljaa porista. Setä hortoili klonksuvan jääkaapin luo, avasi narisevan oven: Ovelle pitäisi tehdä jotain, hän totesi. Hyllyltä hän hamuili käsiinsä purkillisen marjahilloa - kesällä poimimistaan marjoista isoäidin tekemää hilloa ja isommalta lautaselta hän noukki pienemmälle lautaselle palasen запеканка'a.

Tuoli narahti Vladimir-sedän istuessa sille, tee oli höyryävän kuumaa - hän lisäsi siihen hiukan sokeria että hunajaa, запеканка maistui hillon kera erinomaisen maukkaalta näin aamutuimaan. -Tänään on kaunis päivä, taidankin lähteä vierailulle Viktor-sedän luo Kiovaan. Hän ilahtuu aina niin kovin vierailuistani ja sitä paitsi hänellä on aina jotain hyvää tarjolla... Vladimir-setä sulki silmänsä, hörppi teetä ja antoi ajatustensa lipua Dneprin rannalle viimekesään, hetkeen jolloin hän oli ystävänsä Viktor Janukovitshin kanssa ongella leveän virran äärellä.

-Herää poika, Vladimir-setä tuumi aleksandrlukashenkalle, lähdemme käymään Viktor-sedän luona Kiovassa. Koira kohotti päätään, haukotteli leveästi ja katseli kostein silmin isäntäänsä - häntä heilahti muutaman kerran. Vladimir pukeutui rivakasti maastopukuunsa, nyöritti maiharit jalkaansa ja noukki kaapin ylähyllyltä käteensä "nakkipipon".

Pukeuduttuaan Vladimir-setä marssi rivakoin askelin käytäviä alakertaan, aleksanrdlukashenkan seuratessa kantapäillä. Kirpeäpakkassää nipisteli poskia sedän astuessa ulos, vartiosotilas tervehti napakasti - Vladimir-setä nyökkäsi tälle ja jatkoi matkaansa joutuisin askelin, oli jouduttava matkaan.

Takapihalla vladimir-setä avasi varoen ison natisevan harmaansiniseksi maalatun oven, sytytti kelmeän valon palamaan - hämärässä tallissa lepäsi iso tummanvihreä T-55 panssarivaunu, sedän lempiajoneuvo. Hän kiipesi sen päälle, koiransa loikkasi kätevästi perästä ja jostain paikalle ilmestyi tarjahalonen. Koira että kissa sujahtivat sopuisasti sedän auttamana vaunun tornin luukusta sisään. Setä vihelteli hymynkare suupielessä, hän valmistautui matkaan, on joutuin lähdettävä tapaamaan hyvää ystävää Kiovan suunnalle. Panssarivaunun 520 hevosvoiman V-55 dieselmoottori jyrähti käyntiin, talli täyttyi kitkerästä siniharmaasta savusta - moottori jyrisi tasaisesti. Vladimir-setä painoi hiukan kaasua: Nyt matkaan hän tuumasi. Oletteko valmiit, hän huudahti ihmeissään katselevalle koirallensa ja silmät viirullansa katselevalle sinertävälle kissalleen.

Vaunu lähti liikkeelle kolisten ja nitisten, paksu savu seurasi sitä vaunun edetessä hitaasti mutta varmasti Kremlin muurien suojassa - Spasskaja tornin portti avautui, Kremlin kellot soivat, Vladimir-setä ajoi vaunullansa Punaiselle torille, käsi hamusi transistoriradion nappia, Suuri ja mahtava helähti mahtipontisesti soimaan... Täältä tullaan Kiova!

***

vlad.

Oli synkkä ja myrskyinen Yö, josta Olli Lindholm antoi kenkää kaikille. Alussa oli kuitenkin ollut suo, kuokka ja Jussi Hakulinen. Rakkaus oli Lumi valkoinen ja Pyry myös.

Musta Nuoli kirjoitti:

Oli synkkä ja myrskyinen Yö, josta Olli Lindholm antoi kenkää kaikille. Alussa oli kuitenkin ollut suo, kuokka ja Jussi Hakulinen. Rakkaus oli Lumi valkoinen ja Pyry myös.

Laajenna klikkaamalla

Oli synkkä ja myrskyinen Yö:n keikkapäivän jälkeinen tuumiskelu käynnissä, jossa Olli Lindholm muisteli, kuinka unelmien täyttymys oli Porin Ässien vuonna 2006 voittama mestaruus, samalla muiden (jo pois potkittujen) jäsenten lyödessä kämmeniä kasvojensa eteen.

Oli jo myöhäistä. Media sai tuosta vainun. Se on pojat menoa nyt.

Niin kuin hyvin tiedetään, on Juhani Tamminen kaikkivaltias, kaikki tietävä ja kaukaa viisas.

UP

Hyviä ehdotuksia ketjussa mutta valitettavan alas vajonnut. Ehkä kaipaa tuoreita "jalkoja".

Oli siis niinku pimeä, synkkä yö... Tai siis taisi siellä niinku kuu paistaa, tai siis ei se kuu paista kun se vaan niinku heijastaa auringon valoa. Siis siellä kuussa niinku kävi jotkut amerikkalaiset ja niistä tuli niinku jotain kuuluisia. Voisin mäkin ehkä olla. Siis oli yö, kai ne kaikki niinku nukku mutta siellä oli murhaaja. Mutta ei siitä nyt niinku enempää. Paitsi että sillä oli kirves... Tai niinku joku vesuri tai jotain. Niin ne kaikki nukku... Kai ne joskus herää. Paitsi jos joku tappaa ne....

Iisoppi kirjoitti:

Oli siis niinku pimeä, synkkä yö... Tai siis taisi siellä niinku kuu paistaa, tai siis ei se kuu paista kun se vaan niinku heijastaa auringon valoa. Siis siellä kuussa niinku kävi jotkut amerikkalaiset ja niistä tuli niinku jotain kuuluisia. Voisin mäkin ehkä olla. Siis oli yö, kai ne kaikki niinku nukku mutta siellä oli murhaaja. Mutta ei siitä nyt niinku enempää. Paitsi että sillä oli kirves... Tai niinku joku vesuri tai jotain. Niin ne kaikki nukku... Kai ne joskus herää. Paitsi jos joku tappaa ne....

Laajenna klikkaamalla

Tämähän on aivan loistava aloitus! Kieli pitkällä jää odottamaan että miten jatkuu..

Ulos T. kirjoitti:

Tämähän on aivan loistava aloitus! Kieli pitkällä jää odottamaan että miten jatkuu..

Laajenna klikkaamalla

Voisihan tuota vaikka niinku jatkaa... Jäi hommat vähän niinku kesken. Mutta ei tuosta niinku kirjaa saisi niinku saisi aikaan... kai.

In a hole in the ground lived a pedophile.