Melkoinen varmuus on huono termi, myönnän. Arvioisin itse Barkovin tekevän 75-90% todennäköisyydellä vähintään puolet rankkareistaan 20 otoksella. Data on niin pieni, että tuosta joutuu tekemään valtavia arvauksia. Jos joku tarjoaisi mulle kertoimeksi 1,5, että tekeekö Barkov seuraavista 20/(10) rankkarista puolet, niin tarttuisin varmasti kiinni. (Toki puhutaan nyky-Barkovista. Jos siellä katkaistaan käsi, muuten loukkaannutaan yms, muuttuu pelaaja mahdollisesti toisenlaiseksi noissakin tilanteissa. Tämä sama liittyy tavallaan siihen, minkä takia ensimmäisten kausien Barkov on eri pelaaja. Siellä ei yritetty samaa suoritetta. Ja tämä on aina ongelma, kun otoskoot ovat pieniä.)
Kun puhutaan kehityksensä huipulla olevista urheilijoista, niin on hieman kyseenalaista, että onko otoskoko niin paljon merkittävämpi. Kuitenkin ensimmäiset rankkarit ovat täysin eri pelaajan kuin viimeisimmät. Rankkarien otoskoko ei tule ikinä olemaan iso. Ei turhaan Oshieta ja Barkovia pidetä NHL:n parhaina rankkareissa. Heistä löytyy siinä osalla myös yhteneväisyyksiä verrattuna muihin rankkarien vetäjiin, kuten monipuolinen valikoima erilaisia suorituksia. Ja samasta liikkeestä ei päädytä aina samaan loppusuoritteeseen. Näillä ei tavallaan ole mitään tekemistä enää tilastojen kanssa, mutta koska suoritteessa on vastapuoli, eikä vain oma suorite (vrt. vapaaheitto koripallossa), niin sellaiset asiat tekevät eroa siihen, että miten paljon koko populaatiota pitää/voi/kannattaa soveltaa.
Kiitos mielenkiintoisesta ja asiapitoisesta vastauksesta. Olet ihan oikeassa tuon mittauksen vaikeuden suhteen, mutta otoskoosta tinkimällä tulee väistämättä havaituksi trendejä jotka osoittautuvat täysin sattumaksi. Katsoin ohimennen kausien 10/11-12/13 vähintään 50% rankkaritehoon yltäneet jotka kerryttivät rankkareita vielä 13/14-15/16. Ainoastaan kolme herraa sattui haaviin: Nielsen, Oshie ja Parise. Tehokkuudet jaksoina 1 ja 2 olivat seuraavat:
Nielsen: 53,85% --> 45,95%
Oshie: 50% --> 58,62%
Parise: 50% --> 30,77%
Ainoastaan Oshie onnistui parantamaan kun taas Nielsenin ja Parisen tehokkuus laski, Parisen suorastaan romahti keskiarvoon. Samoilla kriteereillä kun siirretään aloitus- ja lopetusjaksoa kausi eteenpäin saadaan seuraavat luvut:
Oshie 55,17% --> 52,17%
Giroux 52,17% --> 21,21%
Nielsen 51,52% --> 36,67%
Ladd 50% -- > 25%
Nyt joka ikisen tehokkuus on laskenut ja kaikilla paitsi Oshiella romahtanut totaalisesti. Kuten ounastelin, regression toward the mean on syytä muistaa. Samalla systeemillä alkupisteenä tilastoinnin alkua eli 05-06-kautta käyttäen:
Jokinen 58,6% --> 35,5%
Richards 56% --> 31,4%
Tämä nyt oli vain parin pelaajan esimerkki, mutta edelleen nähdäkseni aliarvioit nämä kaksi seikkaa: 1) Erittäin harva pelaaja yltää yli 50% rankkaritehokkuuteen muutaman kauden jaksoillakaan, 2) Niistä jotka yltävät, harva onnistuu pysymään yhtä tehokkaana tulevaisuudessa. Hatunnosto teille molemmille sillä ihailen sitä että turhanpäiväisen väittelemisen sijaan tässä käytiin mielenkiintoinen ja asiallinen keskustelu jota seurasi vedonlyönti koska kaksi osapuolta esittivät perustellut mutta huomattavan poikkeavat todennäköisyysarviot. Oma tuntemukseni on että
@Kirjoittelija on kuitenkin se joka löi loistovedon, olipa lopputulos tässä tapauksessa mikä hyvänsä.
Itse asiassa tuota en tarkoittanut sillä, vaikka ovat myös hyvin kaunista katsottavaa. Tarkoitin sitä, että ensimmäisillä kausilla Barkovin rankkarit näyttivät siltä, että siellä on päätetty liike jo siinä vaiheessa, kun kiekko koski lapaa ekaa kertaa ja sillä mentiin. Nyt suoritukset näyttävät reaktiivisilta eli siellä on vielä variaatioita sen mukaan, mitä maalivahti tekee. Vaikeahan tätä on todistaa mitenkään, että miten paljon totta se on.
Nämä vaikuttavat kyllä ihan valideilta perusteluilta pitää Barkovin hyvää tehokkuutta muunakin kuin sattuman oikkuna (mitä en ole toki tarkoittanutkaan). Käsittääkseni parhaat pilkunvetäjät jalkapallossa onnistuvat tekemään sijoituspaikan valinnasta käytännössä täysin satunnaisen vetäen paremmalle puolelleen noin 60% vedoista (ulkomuistista). Mielenkiintoinen analogia löytyy niin ikään hatarasta muistista reväisten eläinmaailmasta: Uskoakseni jonkun kanin pakoreitin valinta tapahtuu aivoissa tietyiltä osin täysin satunnaisesti. Kyseessä on kaiketi evolutiivinen valinta, sillä tuolloin saalistajan on edes teoriassa mahdotonta oppia lukemaan oikeaa pakoreittiä etukäteen kun kani ei sitä itsekään tiedä.