Tunnette kaikki varmasti hänet. Olette saattaneet nähdä hänet siinä amerikkalaisessa virvoitusjuomamainoksessa, jossa on vain hymyileviä ihmisiä. Hän mainostaa myös autoja, olutta, golfmailoja ja kaikkea muutakin, mikä hänelle miehenä on tärkeää; kaikkia sellaisia asioita, joiden kyseenalaistaminen on kyseenalaista ja tulenarkaa samalla tavoin kuin politiikan, uskonnon ja rotukysymysten sanalla mainitseminen ruokapöydässä, jossa tarjotaan palan painikkeena samaa virvoitusjuomaa kuin mitä hänkin juo.
<BR>
<BR>Toisinaan hänellä on jo harmaantuneet hiukset, mutta viimeistään virttyneille kasvoille nouseva tuttu virnistys tai silmäkulman kimallus saa meidät muistamaan, kuka hän on. Hän on lapsuutemme sankari. Hän on amerikkalainen urheilulegenda.
<BR>
<BR>Eilen hän oli vielä soikiopallon etenijätilaston kärjessä. Hän löi myös eniten home runeja urallaan, kunnes toinen jo harmaantunut otti hänen paikkansa ykkösenä. Noina hyvinä aikoina hän keräsi eniten syöttöpisteitä ammattilaiskaukaloissa ja ajoi kilpaa samanmerkkisellä autolla kuin se, jonka ratin takana hän tyytyväisenä omistajana edelleenkin poseeraa.
<BR>
<BR>Tunnette kaikki varmasti hänet. Jos ette, lukekaa hänen keräilykorttinsa kääntöpuolelta.
<BR>
<BR>Kaikilla on taskussaan omansa, afroamerikkalaisilla, meksikolaisilla, alaskalaisilla ja manitobalaisilla; muistuttamassa heitä niistä ainoista asioista, jotka heille ovat yhteisiä.
<BR>
<BR>Ehkä näin kylmän sodan loputtua uskallan jo tunnustaa, etten totta puhuen erota heitä toisistaan. En ole koskaan osannut kertoa, onko se harmaantunut mies vain näyttelijä. Sillä ei kai ole edes merkitystä. Montakohan kertaa Marlboro-mies pelasi All-Stars –ottelussa? Varmaan aika monta.
<BR>
<BR>Jos minulla olisi oma TV-kanava, katkaisisin sen ohjelmalähetyksen keskeltä näyttääkseni kuvaa, jossa poliittisesti epäkorrektit lappalaiset ajavat amerikkalaisen urheilulegendan yli tämän omalla autolla. Se olisi paljon totuudenmukaisempi kuva kuin se, jossa hymyilevien ihmisten keskellä pelaa pojanpoikansa kanssa palloa joku harmaahapsinen koko uuden mantereen yhdistäjä. Katoaisi virne viimein senkin naamalta.
<BR>
<BR>Sen juoman, mitä meillä juodaan, mainostajaksi sopisi paremmin kokkelihuuruinen Maradona ammuskelemassa kuvausryhmää ilmakolla. Pohjoiselle kansalle särmätöntä amerikkalaista perheenisää suurempi sankari on elämänsä läpi suossa juossut entinen kreikkalais-roomalaisen keihäänheiton kultamitalisti, jonka tunnistaa kuin tunnistaakin krapulaisesta hönkäyksestä ja punaisena kiiluvista silmistä. Häntä eivät kaiholla muistele kuin lähiöbaarin arskat, jotka saivat pummatuksi kaljan jos toisenkin muistuttamalla tähteä siitä, millaista oli olla taivaalla eikä taivasalla.
<BR>
<BR>Menneistä suomiverkkareista vain Nurmen Paavolla ja kenties Voittajan Arvolla on omat kansalaistottelemattomuuteen yltyneet kannattajakuntansa, jotka työllään ovat yrittäneet vaalia yhä heidän muistoaan samalla patrioottisuudella kuin monen väriset veljemme meren takana, joilla ei ole edes historiaa. Muiden elämä aktiiviuran päässä onkin sitten jäänyt Jumalan käteen.
<BR>
<BR>Ei niin suurta sankaria, ettei nähtäisi tarpeelliseksi yhteisen hyvän ja kansallisen tasapäisyyden nimissä hänen uraansa painettavan maahan jo hyvissä ajoin ennen kunniakasta päätöstä. Ei niin monta maalia eikä niin monta syöttöpistettä; ei niin leveää hymyä pokaali käsivarsilla, etteikö seuraavana syksynä odottaisi hautaan saattaminen irstain menoin. Saavu paikalle kivittämään tai lue parhaat palat lehdestä.
<BR>
<BR>Jääkiekkoammattilaisuuden luonnollinen seuraus ovat jääkiekkoeläkeläiset. Amerikkalaisissa ryysyistä rikkauksiin –tarinoissa orpopoika aloittaa aina tiensä miljonääriksi myymällä parin pennin palkalla lehtiä. Meillä kaikki toimii paremmin. Meillä miljonääri palautetaan nopeasti maan pinnalle muutaman pennin lehtien myyjänä.
<BR>
<BR>Eikä aikaakaan, kun jo toivotaan Jari Kurrin ja Vanessan, onnellisen munan kanan, yhteisen lennon päättymistä pakkolaskuun - tarun sormusten herrasta päättymistä tarkk’ampujan viimeiseen laukaukseen kaarelta kohti omaa päätä. Odotellessa ehtii hyvin osallistua netissä huutoäänestykseen siitä, kuka on pahan hajuisin kuollut jääkiekkoilija.
<BR>
<BR>En ole koskaan kuullut, että käsitteelle ”Standing Ovation” olisi suomenkielistä vastinetta. Kukaan ei kai ole nähnyt tarpeelliseksi sitä suomentaa. En koskaan nähnyt Paavo Nurmen juoksevan, mutta jos sen kokisin, jaksaisin varmaan nousta penkistä ylös.
<BR>
<BR>En kertaakaan nähnyt Mickey Mantlen pelaavan, mutta sitäkin useammin olen miettinyt, kutsuttiinko häntä aikanaan Putte Possuksi.
<BR>
<BR>
<BR>
<BR>
<BR>Toisinaan hänellä on jo harmaantuneet hiukset, mutta viimeistään virttyneille kasvoille nouseva tuttu virnistys tai silmäkulman kimallus saa meidät muistamaan, kuka hän on. Hän on lapsuutemme sankari. Hän on amerikkalainen urheilulegenda.
<BR>
<BR>Eilen hän oli vielä soikiopallon etenijätilaston kärjessä. Hän löi myös eniten home runeja urallaan, kunnes toinen jo harmaantunut otti hänen paikkansa ykkösenä. Noina hyvinä aikoina hän keräsi eniten syöttöpisteitä ammattilaiskaukaloissa ja ajoi kilpaa samanmerkkisellä autolla kuin se, jonka ratin takana hän tyytyväisenä omistajana edelleenkin poseeraa.
<BR>
<BR>Tunnette kaikki varmasti hänet. Jos ette, lukekaa hänen keräilykorttinsa kääntöpuolelta.
<BR>
<BR>Kaikilla on taskussaan omansa, afroamerikkalaisilla, meksikolaisilla, alaskalaisilla ja manitobalaisilla; muistuttamassa heitä niistä ainoista asioista, jotka heille ovat yhteisiä.
<BR>
<BR>Ehkä näin kylmän sodan loputtua uskallan jo tunnustaa, etten totta puhuen erota heitä toisistaan. En ole koskaan osannut kertoa, onko se harmaantunut mies vain näyttelijä. Sillä ei kai ole edes merkitystä. Montakohan kertaa Marlboro-mies pelasi All-Stars –ottelussa? Varmaan aika monta.
<BR>
<BR>Jos minulla olisi oma TV-kanava, katkaisisin sen ohjelmalähetyksen keskeltä näyttääkseni kuvaa, jossa poliittisesti epäkorrektit lappalaiset ajavat amerikkalaisen urheilulegendan yli tämän omalla autolla. Se olisi paljon totuudenmukaisempi kuva kuin se, jossa hymyilevien ihmisten keskellä pelaa pojanpoikansa kanssa palloa joku harmaahapsinen koko uuden mantereen yhdistäjä. Katoaisi virne viimein senkin naamalta.
<BR>
<BR>Sen juoman, mitä meillä juodaan, mainostajaksi sopisi paremmin kokkelihuuruinen Maradona ammuskelemassa kuvausryhmää ilmakolla. Pohjoiselle kansalle särmätöntä amerikkalaista perheenisää suurempi sankari on elämänsä läpi suossa juossut entinen kreikkalais-roomalaisen keihäänheiton kultamitalisti, jonka tunnistaa kuin tunnistaakin krapulaisesta hönkäyksestä ja punaisena kiiluvista silmistä. Häntä eivät kaiholla muistele kuin lähiöbaarin arskat, jotka saivat pummatuksi kaljan jos toisenkin muistuttamalla tähteä siitä, millaista oli olla taivaalla eikä taivasalla.
<BR>
<BR>Menneistä suomiverkkareista vain Nurmen Paavolla ja kenties Voittajan Arvolla on omat kansalaistottelemattomuuteen yltyneet kannattajakuntansa, jotka työllään ovat yrittäneet vaalia yhä heidän muistoaan samalla patrioottisuudella kuin monen väriset veljemme meren takana, joilla ei ole edes historiaa. Muiden elämä aktiiviuran päässä onkin sitten jäänyt Jumalan käteen.
<BR>
<BR>Ei niin suurta sankaria, ettei nähtäisi tarpeelliseksi yhteisen hyvän ja kansallisen tasapäisyyden nimissä hänen uraansa painettavan maahan jo hyvissä ajoin ennen kunniakasta päätöstä. Ei niin monta maalia eikä niin monta syöttöpistettä; ei niin leveää hymyä pokaali käsivarsilla, etteikö seuraavana syksynä odottaisi hautaan saattaminen irstain menoin. Saavu paikalle kivittämään tai lue parhaat palat lehdestä.
<BR>
<BR>Jääkiekkoammattilaisuuden luonnollinen seuraus ovat jääkiekkoeläkeläiset. Amerikkalaisissa ryysyistä rikkauksiin –tarinoissa orpopoika aloittaa aina tiensä miljonääriksi myymällä parin pennin palkalla lehtiä. Meillä kaikki toimii paremmin. Meillä miljonääri palautetaan nopeasti maan pinnalle muutaman pennin lehtien myyjänä.
<BR>
<BR>Eikä aikaakaan, kun jo toivotaan Jari Kurrin ja Vanessan, onnellisen munan kanan, yhteisen lennon päättymistä pakkolaskuun - tarun sormusten herrasta päättymistä tarkk’ampujan viimeiseen laukaukseen kaarelta kohti omaa päätä. Odotellessa ehtii hyvin osallistua netissä huutoäänestykseen siitä, kuka on pahan hajuisin kuollut jääkiekkoilija.
<BR>
<BR>En ole koskaan kuullut, että käsitteelle ”Standing Ovation” olisi suomenkielistä vastinetta. Kukaan ei kai ole nähnyt tarpeelliseksi sitä suomentaa. En koskaan nähnyt Paavo Nurmen juoksevan, mutta jos sen kokisin, jaksaisin varmaan nousta penkistä ylös.
<BR>
<BR>En kertaakaan nähnyt Mickey Mantlen pelaavan, mutta sitäkin useammin olen miettinyt, kutsuttiinko häntä aikanaan Putte Possuksi.
<BR>
<BR>
<BR>