Jääkarhuista muistoja ja uudempia asioita

Tietenkin Jääkarhujen maassa jääkiekon on pitänyt pitkään taistella näkyvyydestään monenkin eri lajin kanssa joista hiihdon jälkeen eniten ylivoimaisesti joko jalkapallon tai käsipallon kanssa.

Näistä tosin jälkimmäinen on itse asiassa aivan viime vuosina alkanut olla jo vähemmän seuratumpi kuin jääkiekko, mutta jalkapallo vetää vielä vahvan Tippeligaenin takia enemmän puoleensa joskin yksittäisessä tai yksittäisissä otteluissa jääkiekko on vienyt viime vuosina jo pidemmän korren katsojaluvuissa.

Muun muassa toinen GET-Ligaenin välieristä Stavangerin ja Storhamarin välilläl 30.3 oli seuratumpi kuin esimerkiksi Ullevaalin jalkapallostadionin maaottelu Norja-Suomi. Ullevaalin stadionilla jalkapalloa seurasi 4675 katsojaa kun taas CC Amfi Hamarissa eli entinen OL-Amfi veti GET-Ligaenin toiseen välierään 5068 katsojaa. Norjassa myös vahva ja selkeä televisiosopimus Norjan TV2:n kanssa on antanut paljon lisäarvoa lajin näkyvyyden kehittämisessä.

Jääkiekko alkaa Norjassa pikku hiljaa olla jo melkoisen suosittua joskin varovaisesti vielä mennään siihen nähden mitä tulee isoihin muihin talviurheilulajeihin, mutta muun muassa käsipallo, jalkapallo ja muut lajit alkavat tai ovat jo muun muassa käsipallon osalta alkaneet menettää asemiaan jääkiekolle ennen kaikkea suosiossa.

Yksi syy voi olla myös se, että edellä mainitut muut lajit alkavat olla norjalaisille tavallaan liian tuttuja siinä missä jääkiekko on tavallaan toki myös tuttua, mutta silti niin kovin uutta varsinkin satunnaiskatsojalle tai sellaiselle katsojalle joka ei vain aiemmin ole oikein kyennyt luomaan jääkiekkoon mitään erikoista tunnesidettä.

Jääkiekolla alkaa olla asemaa Norjassa pikkuhiljaa nimenomaan vain jääkiekkona eikä vain lajina lajien joukossa tai huonoimmillaan sellaisena lajina jota ei kuulemma kannata seurata tai johon ei kannata rahojaan sijoitella.

Tanskassa vuorostaan toki tavallaan tuttuna ongelmana on Metal Ligaenin normaalitkin katsojaongelmat huippuseuroja huomioimatta, mutta pahinta on Jääkarhujen maahan verrattuna juurikin jääkiekon takamatka suosiossa jalkapalloon ja käsipalloon verrattuna suhteessa Norjaan.

Tanska on ollut MM-kisoissa vuodesta 2003 lähtien, mutta joinakin vuosina maa on ollut hirvittävän epätasainen ja välillä tuntuu kuin maa taistelisi sarjapaikastaan ja välillä se on kyennyt pelaamaan jopa erinomaisestikin isompiaan vastaan siinä missä Norja on ollut suhteellisen tasainen vuosi vuodelta ja varovasti hivuttautunut kohti puolivälierien porttia. Ja Norja on päässytkin viime vuosina kolme kertaa puolivälieriin siinä missä Tanska vain kerran vuonna 2010.

Tanskan jääkiekossa on ollut nyt viimeisen 5-7 vuoden ajan Norjaan verrattuna vaikeuksia saada pitkäaikaisia ja kannattavia sponsoreita.

Toki joillakin seuroilla on esimerkiksi katsojalukujen valossa ollut myös epäreiluja aikoja muun muassa jäähalliremonttien takia jolloin ollaan jouduttu pelaamaan pienemmissä jäähalleissa kuin tavallista, mutta siltikin Tanskassa tunnutaan vieläkin olevan enemmän Punaisten tai Valkoisten Leijonien puolesta menossa pelejä katsomaan jos edes mennään toisin kuin Norjassa jossa aletaan kannattamaan lopultakin niin Jääkarhuja kuin sitä omaa seuraakin mitä pystyy kannattamaan.

Välillä muutenkin tanskalaiset urheilusijoittajat tuntuvat edelleenkin sijoittavan rahojaan edelleen jääkiekon sijaan jalkapalloon pääsääntöisesti. Toisaalta taas Metal Ligaenin ongelmana tuntuvat olevan ennen kaikkea sponsorivastaavien kykenemättömyys luoda pystyvää ja selvään kehitystyöhön rakentuvaa organisaatiota joka pystyisi vastaamaan norjalaiseen vastaavaan.

Toisaalta Tanskassa on Norjaan verrattuna liigatasolla ollut ongelmana enemmän voittojen tavoittelu liian lyhyellä tai sitten vastaavasti liian nopealla aikataululla vaikkakin muutama vuosi sitten olleet Metal Ligaenin parhaimmat ajat hämäsivätkin ongelman leveyttä. GET-Ligaenissa taas eri organisaatioita on rakennettu eri tavalla ja niiden kehityssuunnissa on otettu paremmin huomioon ajan ja rahan käsitys siitä miten seuratoiminta rakennetaan.

Toki mallia on otettu Ruotsissa ja Suomestakin, mutta siinä missä Ruotsissa ja Suomessa on sorruttu jääkiekon suurmaiden ongelmiin liigatasoilla niin Norjassa malli on rakennettu omin voimin ja yleisesti ottaen melko terveellisen hyvin tuloksin ilman sisäisiä kiistoja tai sortumisia erilaisiin valtataisteluihin tai muihin ongelmiin liigapuolten sisäisiin ongelmiin.

Tanskassa taas jääkiekon menestys tuntuu rakentuneen kausiurheiluviehätykselle ja välillä se myös näkyy epätasaisuutena. Metal Ligaen tai vastaavat liigaedeltäjät suurin piirtein Danmarks Eliteserieniin asti ovat kärsineet myös aika usein selvän mestarin hallinnasta ja parhaimman joukkueen erosta muihin nähden ja muutenkin liigan eri joukkueiden erot Tanskassa ovat tuntuneet aina johtavan kovin yksipuolisiin otteluihin siinä missä GET-Ligaenissa pois lukien murheellista Kongsvingerin räpiköintiä huomioimatta tasoerot ovat kaventuneet ja ottelut monipuolistuneet huomattavasti viime vuosina eikä todellakaan huippuseuroilla tai keskikastin seuroilla ole samaa tasoerojen suhdetta kuin esimerkiksi Tanskassa Sönderjyskellä tai Herningillä on ollut suhteessa omiin keskikastilaisiin seuroihin.

Tosin Sönderjyskellä on ollut hyviä suhdetoimintaorganisaatioita liiketaloudellisella puolella ja paikallisten liikemiesten ja sijoittajien osalta luottamuslauseet ovat olemassa, mutta vaikeuksia pelillisellä puolella ja kykyä luoda toimintayhteydet jään ja jään ulkopuolella ovat melko huonot sinänsä niin hyväksi joukkueeksi.

Herningillä on taas vuorostaan erinomaiset jään ja jään ulkopuolella toimivat taustaryhmät ja fanikulttuuria on luomisessa parannettu, mutta melko huonot suhdetoimintapuolella ja liiketaloudessa. Muun muassa Herningin alueella useimmat sijoittajat panevat valuuttansa jalkapalloon ja jääkiekko on saanut vain rippeitä. Välillä jopa käsipallo ja jopa muut lajit ovat vieneet enemmän sijaa jääkiekolta kuin mitä olisi näinä vuosina uskonut tapahtuvan.

Tanskassa tosiaan on Norjaan verrattuna sinänsä hajanaisempaa ja alueellisempaa saada jääkiekkoa toimimaan Metal Ligaenin kannalta oikein.

Tällä hetkellä Frederikshavn ja Sönderjyske ovat ainoita todellisia seuroja alueelta jossa jääkiekolla on markkinataloudellista hyvää tilausta tai jotka ovat seuroista ainoina kyenneet tuomaan tasaisesti uusia yhteistyökumppaneita mukaan nimenomaan jääkiekolliseen kannattavuuden piiriin.

Sen sijaan alueilta joissa jääkiekon merkitys on joko laskusuunnassa, pysynyt tasavahvana tai jonka markkinataloudellinen tilaus on ollut tasaista plus-miinus-nolla-tason linjaa lajikehityksessä jo vuosien ajan ovat olleet yhteistyökumppanien osalta jo vuosien ajan Aalborgin, Odensen ja Esbjergin seurat.

Ainoa poikkeus näiden alueiden seuroista tai muista seuroista on ollut sääntöön Herning joskin siellä ongelmana on kerrotunlaisesti silti isoimpien sponsorisopimusten meneminen melkein aina jalkapallolle ja toisinaan jopa muille lajeille joista eniten sponsorisopimuksia on ryöstänyt tanskalaisittain perinteinen käsipallo.

Toisaalta Herningin seuran voitto-osuus on ollut plussan puolella vaikka monet muut osa-alueet ovat olleet laskusuunnassa ja ainoa osasyy on ollut Herningin menestys aikaisempina vuosina joka myös hämää nykytilannetta.

Sen sijaan selkeät kärsijät tämän hetken tanskalaisessa jääkiekossa sen laskusuhdanteen osalta seuratasolla ovat Metal Ligaenin seurat jotka tulevat vahvasti seuduilta joissa jalkapallo on koko ajan järkähtämättömästi ollut ykköslaji koko ajan myös Tanskan päästyä MM-kisoihinkin eli vuodesta 2003 eteenpäin. Näitä seuroja joiden kiinnostus jääkiekkoon katsojien tai fanien osalta on selkeässä laskusuunnassa tai jopa romahtanut ja joiden silloin tällöin esiintyvät talousvaikeudetkaan eivät yllätä ovat Rödovre, Rungsted, Herlev ja Gentofte.

Osittain tämä laskusuunta johtuu myös siitä syystä, että nämä seurat ovat läheltä pääkaupunkia eli Kööpenhaminaa ja toisin kuin aikaisempina vuosikymmeninä niin Kööpenhaminan rahavirta ei välttämättä tarkoita silti automaattista menestystä tai kiinnostusta lajiin silloin kun jääkiekolle näistä suhteellisen epäedullisesti on vallassa jalkapallo ja pahinta on myös se, että muut lajit ovat vieneet näissä aivan parhaimpia menestysvuosia huomioimatta 2000-luvun puolivälistä lähtien potentiaalisia katsojia näiden alueiden seuroilta.

Toisin sanoen siinä missä GET-Ligaen on pystynyt kehittämään tilannettaan sponsorien osalta parempaan suuntaan niin Tanskan 2000-luvun alun ja 2000-luvun puolivälin pikaisiin huippuluokan odotuksiin ei oikein ole tunnuttu kykenevän vastaamaan eikä Metal Ligaenista tullut myöskään aivan sitä nopeinten kehittyvää jääkiekon keskikastin maiden huippuliigaa Sveitsin tai Saksan vastaavien joukkoon.

Toisaalta taas Metal Ligaenin osalta taistelu suhteessa GET-Ligaenin vastaavaan nähden koko ajan jalkapallon ja myös käsipallon mahtina tunnetussa maassa on ollut kovempaa ja kilpailu on kiristynyt siinä missä GET-Ligaen on kerännyt koko ajan tuotettaan vastaavaa paremmaksi ja päälajit tuntuvat Norjassa nukkuvan Ruususen Unta haasteen osalta siinä missä Tanskassa ei ole vastaavaa vahinkoa juuri päässyt syntymään.

Lisäksi ennen kaikkea jääkiekon liiallinen hajanaisuus ja satunnainen tiukka keskittyminen tiettyjen sponsorillisesti varakkaiden alueiden käsiin on Tanskan ongelma suhteessa Norjaan verrattuna.

Norjalla ongelmana ovat korkeintaan sitten vain liiat pitkät etäisyydet mikäli vaikkapa Narvikin tai Pohjois-Norjan alueiden seurat sattuisivatkin pääsemään aina GET-Ligaeniin asti.

Sponsorikuvioissa taas tuntuvat alueellisuudet ja ns. Kabinettipelit Tanskassa olevan huomattavasti yleisempiä, tiukempia ja erittäin rajattuja jääkiekon osalta siinä missä Norjassa kabinettipelejä on hävitetty tuntuvasti viimeisen 15 vuoden aikana ja siellä olevat GET-Ligaenin mahdolliset kateluottovarat eri seuroilta konkurssitilanteissa, sarjanousuissa ja sarjalaskuissa on hoidettu sinänsä paremmin kuin esimerkiksi Ruotsissa tai Suomessa sinänsä.

Myös sarjajärjestelmä on ollut mielestäni hyvin selkeä joskin runkosarja voisi olla pidempi kuin vain 45 ottelukierrosta sarjakaudella.

Kilpailu Norjassakin on tiukkaa sinänsä jääkiekon osalta sponsoreiden osalta, mutta siellä jääkiekkoa on pikemminkin aliarvostettu tai ei oikein vain osattu ymmärtää lajin sisältämää potentiaalia sinänsä toisin kuin mitä ainakin parhaimmillaan Tanskassa on ymmärretty jo kauan, mutta tavallaan väärin käytetty tai kovemman kilpailun takia jouduttu antamaan muutoin periksi aivan kovimpien kilpailijalajien osalta.

Edelleenkin GET-Ligaenissa on toki myös haasteitakin. Esimerkiksi se, että vaikka tällä kaudella tasoerot ovat jälleen lupaavasti kaventuneet niin silti ne ovat pahimmillaan erittäin jyrkät varsinkin aivan parhaimpien ja huonoimpien seurojen osalta Tapaus Kongsvingerin murheet huomioiden tai huomioimatta kyseisen seuran huonoudenkin tietäen ja jopa alemman keskikastin suhde huonoimpiin seuroihin nähden on hyvin yksipuolinen voittosuhteeltaan alempien keskikastin seuroille.

Tanskassa taas Metal Ligaenissa on kautta linjan melko jyrkät tasoerot, mutta rehellisesti sanoen huonoimmat seurat ovat huonoimpia ja alempia keskikastin seuroja vastaan Metal Ligaenin huonoimmilla on ollut mahdollisuus kuitenkin viime vuosina liigan vaikeuksista huolimatta pärjätä siinä missä GET-Ligaenissa huonoimmat seurat eivät ole voineet muuta kuin sinnitellä runkosarjan läpi, silloin tällöin toivoa parempiensa virheitä ja päästä Playoff-kaudelle viime hetken voittajana vain toisaalta saadakseen pahempaa löylytystä sitten niissä.

Ja tuttuun tapaan Tapaus Kongsvinger on ollut melko surullinen seurata ainakin tähän asti vaikka pikkuhiljaa kyseinen seura alkaa kyllä myös kehittyä ja se onnistui säilymään ensi kaudeksikin GET-Ligaeniin.

Lisäksi aina voisi tehdä promootiotyötä paremmin ja saada pikkuhiljaa enemmänkin ulkomaisia nimipelaajiakin sarjaan. Toisaalta taas se voisi kiihdyttää entisestään jo kohonnutta kilpavarustelutasoa mitä tulee seurabudjetteihin nyt kun rahaa alkaa virrata todella paljon jääkiekkoon Norjassakin.

Jääkarhujen osalta nämä MM-kisat ovat käynnistyneet aika yskähdellen ja huonolla tavalla. Hädin tuskin saatiin Sveitsi-ottelusta mitään huippuluokan positiivisuutta irti ja Jään Punaisille tai Jään Valkoisille Leijonille hävittiin ja vähintäänkin puolinöyryyttävästikin peräti 0-3. Yhden tai kahden maalin voiton menemisen Tanskalle olisin ymmärtänyt helpommin tai vain tasapelin, mutta sinänsä kyllä Jääkarhuille takaisku.

Etenkin kun taitoa ja kykyä riittää parhaimmillaan vaikka mihin ja oikein onnistuessa puolivälieriinkin on mahdollisuuksia.

Jääkarhujen pelipaidassa tänä vuonna on menty hieman retrohenkeen kun on vain maan kirjaimet paidassa eli NORGE. Saa nähdä, että mihin Jääkarhut tänään pystyvät Tsekkiä vastaan. Helppoa ei tule kyllä pelistä.

Tähän sopinee mainita, että entinen Norjan maajoukkueen päävalmentaja Geir Myhre poistui keskuudestamme perjantaina.

Sopii mainita toki. Myhre oli tosiaan aikansa mielenkiintoisimpia ja johtavimpia Jääkarhujakin sinänsä. Myhre toisinaan oli myös lempinimensä 'Kontiainen' tai vaihtoehtoisesti 'Myyrä' mukainen eli tavallaan sellainen huomaamaton pelaaja joka kuitenkin aina jostakin löysi sen asemansa jäältä tehdä joko maaleja tai vaihtoehtoisesti syöttää hyviä maalipaikkoja sitten näille Jääkarhujen varsinaisille isommille maalintekijöille. Myhre taidittiin mainita myös Jään Ihme-elokuvassakin kun Norja voitti Yhdysvallat harjoitusottelussa, mutta voin nyt muistaa äkkiseltään väärinkin.

Sittemmin tavallaan lopetti ehkä hieman liian aikaisin pelaajauransa, mutta toisaalta Myhre oli eläessään omista arvoistaan tietoinen ja myös kyvyistään eikä mitään todella merkittävää parannusta ollut näkyvissä tuolloin Jääkarhuissa vaikka varmaan jokainen pelimies kuten myös Myhre olisi tarvittu hänen lopettaessaan uransa pelaajana jotta Jääkarhut eivät olisi historiansa viimeisessä todella pahassa alennustilassaan pudonnut C-sarjaan kuten se putosikin vuonna 1985 tapaturmaisesti B-sarjasta ja vietti sitten vuonna 1986 C-sarjassa.

Sen jälkeen Jääkarhut ei ole koskaan siellä viettänyt aikaansa vaikkakin B-sarjassa se vielä vähän aikaa viettikin ja sen jälkeen tapaturmaisesti joko B-sarjassa tai 1. Divisioonassa MM-tasolla MM-kisoissa vietettyään useita vuosia.

Laitetaan pitkästä aikaa tosiaan asiaa Jääkarhuistakin. Näinä päivinä Jääkarhut ovat pelanneet tosiaan Jääkotkia eli Saksaa vastaan pelinsä ja voittaneet harjoitusotteluistaan ensimmäisen luvuin 5-1. Toinen on vielä edessä parin päivän kuluttua 8.4. Ottelut pelataan ja on ensimmäisen osalta pelattu Lillehammerin Jäähallissa.

Jääkarhut ovat muutenkin harjoittelukautensa aikana pelanneet seuraavat harjoitusturnaukset eri maita tai seurajoukkueita vastaan ja näiden lisäksi oman varsinaisen Talviolympialaisten 2018 Karsinnan:

12.8.2016-14.8.2016 Harjoitusturnaus Ruotsissa seurajoukkueita vastaan

13.8.2016: Jääkarhut-Färjestad 3-4

14.8.2016: Jääkarhut-Frölunda 1-3

27.8.2016-28.8.2016 Harjoitusottelut Itävaltaa vastaan Norjassa Jordal Amfin Jäähallissa

27.8.2016: Jääkarhut-Itävalta 6-1

28.8.2016: Jääkarhut-Itävalta 6-2

1.9.2016-4.9.2016 Talviolympialaisten Karsinta 2018 Talviolympialaisiin Etelä-Koreaan Norjassa Jordal Amfin Jäähallissa

1.9.2016: Jääkarhut-Kazakhstan 3-4

2.9.2016: Jääkarhut-Italia 4-1

4.9.2016: Jääkarhut-Jääkukot eli Ranska 2-1

1.11-2.11.2016 Harjoitusottelut Iso-Britanniaa vastaan Englannissa

1.11.2016: Jääkarhut-Iso-Britannia 2-1

2.11.2016: Jääkarhut-Iso-Britannia 4-2

9.2.2017-11.2.2017 Harjoitusturnaus Itävallassa

9.2.2017: Jääkarhut-Jääkukot 4-1

10.2.2017: Jääkarhut-Itävalta 1-2

11.2.2017: Jääkarhut-Slovakia 2-1

Näiden kaikkien jälkeen Jääkarhuilla on vielä harjoitusottelut Tsekkiä vastaan 12.4-13.4.2017 Tsekissä, 20.4-22.4.2017 harjoitusottelut Jään Punaisia tai Jään Valkoisia Leijonia eli Tanskaa vastaan Tanskassa ja vielä 28.4-29.4.2017 harjoitusottelut Slovakiaa vastaan Hamarin Jäähallissa Norjassa ennen MM-kisoja Ranskan lohkossa Pariisissa.

Nähtäväksi jää Jääkarhujen iskukyky kun vaikeaa on viimeistelyn kanssa ja vähän tuntuu menevän jäähyilyksi ajoittain jäällä tekeminen. Itävaltaa ja Kazakhstania vastaan on hävitty harjoitusottelujakin mikä ei ihan hyvää kyllä MM-kisoihin lupaile, mutta katsotaan vielä koska harjoituskaudella ei ennenkään aina ole mennyt mitenkään erinomaisen hyvin tai sitten on mennyt harjoituskausi putkeen ja sitten kisoissa on tullut floppi.

Eilispäivänä Jääkarhut tosiaan ensimmäisen erän vaikeuksistaan ja yleisestä tasaisuudesta huolimatta voittivat Jääkotkat eli Saksan toistamiseen joskin tällä kertaa maalein 5-2 yhdessä harjoitusotteluistaan mitä vielä on jäljellä ennen MM-kisoja.

Jääkarhuilla ei menneet kovinkaan hyvin harjoitusottelut Tsekkiä vastaan pelattaessa. Toki tasoeron ja vastustajan ymmärtää, mutta jotenkin sitä vain välillä toivoisi parempaa otetta sitäkin vastaan.

Etenkin kun Jääkarhujen tason pitäisi olla niin paljon parempi ja kehittyneempi nykyään tai mitä on ollutkin viime vuosina kuin mitä muun muassa vajaa toistakymmentä vuotta sitten jolloin huomattavasti tavallaan huonompina Jääkarhuina kiusattiin tsekkejä minkä ehdittiin varsinkin ottelujen ensimmäisissä erissä tai silloin kun ei oikein ollut heillä oikein lähtöä peliinsä tarpeeksi.

Jääkarhut hävisivät pelinsä pelinsä maalein 0-4 ja 3-6 toissa päivänä ja eilen Tsekissä pelatuissa harjoituspeleissä.

Jääkarhuilla on ollut jälleen viime päivinä harjoitusotteluja. Tällä kertaa tietenkin Jään Punaisia/Valkoisia Leijonia eli Tanskaa vastaan.

20.4.2017 pelatussa ottelussa Jääkarhut voittivatkin Tanskan 3-0 kuten pitikin, mutta eilen 22.4.2017 pelatussa jälkimmäisessä harjoitusottelussa kävikin kylmät ja toisinpäin eli Tanska voitti Jääkarhut luvuin 0-3. Mikä kyllä ei oikein olisi ollut suotavaa. Luvuin 0-1 tai 0-2 häviäminen vielä olisi ollut menettelevä ja ymmärrettäväkin, mutta kunhan eivät tosipelissä vain noilla 0-3 luvuilla tai pahemmilla häviä niin toistaiseksi muuten nähty peli menettelee.

Siltikin tulee kyllä olemaan melko tiukkaa päästä edes Puolivälieriin ja Puolivälierissä taitaa noutaja valitettavasti sitten viimeistään tulla mikäli edes pääsee. Pian pitäisi kyllä alkaa päästä.

Joka tapauksessa Jääkarhuilla on vielä 28.4-29.4.2017 eli ensi viikolla suurin piirtein viimeiset harjoitusottelut ennen MM-kisoja Slovakiaa vastaan ja vaikka Slovakia onkin taantunut viime vuosina niin vaikeaa tulee Jääkarhuille kyllä olemaan silti senkin kanssa pelaaminen.

Jääkarhut hävisivät tosiaan viimeiset harjoitusottelunsa ennen MM-kisoja Slovakiaa vastaan joista ensimmäisen ottelun niukemmin luvuin 2-3, mutta toisen jo selvemmin ja näin MM-kisojen alla huolestuttavasti luvuin 0-3.

Ei tule helpot kisat Jääkarhuille vaikka kaikki valta mennä äärimmillään jopa jatkoon on olemassa. Petter Thoresen yrittää varmasti entisenä pelaajana ja nyt valmentajana kaikkensa saadakseen Jääkarhut joko jatkopeleihin tai ainakin niitä erittäin lähelle.

Toisaalta taas vanhempi Thoresen tulee tarttumaan edeltäjänsä joukkueeseen tavallaan valmentajana, mutta hyvin ovat mieheen kuitenkin pelaajat tottuneet ja ylipäänsä luottoa toki paljon löytyy.

Ainoa ongelma vain tuntuu olevan jotenkin Jääkarhupentujen eli Norjan Nuorten Maajoukkueen tason kapeus todellisten huippujen suhteen mikä luo ongelmia nyt lähivuosille ja tulevat todennäköiset huippusukupolvet Jääkarhupennuista ja aikuisista Jääkarhuistakin puhuttaessa siintävät aivan lähivuosien mittarilla toistaiseksi hieman turhan kaukana ongelmia helpottamaan.