Tyttäresi tulee todennäköisemmin pääsemään yliopistoon. Hän myös todennäköisemmin valmistuu sieltä. On epätodennäköisempää, että tyttäresi syrjäytyy. On myös epätodennäköisempää, että hän alkoholisoituu. Tyttäresi elää todennäköisesti pidempään kuin poikasi. Kun tyttäresi mahdollisesti opiskelee yliopistossa ovat hänen kurssikaverinsa pääosin samaa sukupuolta. Jos tyttäresi menee naimisiin ja eroaa saa hän todennäköisemmin lasten huoltajuuden.En minä tiedä mitä sinä voit. Sen sijan minä tiedän, että kun minulla on sekä tyttö ja poika, joista kumpikin on yhtä fiksuja niin enemmän tarvitsee olla tytön pärjäämisestä työelämässä. Pojalla on näillä näkymin samat etuoikeudet kuin isällään.
Jotenkin mua sieppaa todella syvältä tämä sun asenteesi. Jos menestyvä mies saa "hyvänä jätkänä" töitä helposti, niin se on yhteiskunnan vika, mutta jos epäonnekkaampi yksilö syrjäytyy, niin haha oma mokas oli, koittasit ryhdistäytyä niin kuin tytöt tekee. Jos pojat voisivat ihan halutessaan ruveta menestymään koulussa ja lopettaa syrjäytymisen, niin mikseivät ne naiset voi ruveta hyviksi mimmeiksi, joita niiden hyvänpäivän tutut tahtoo palkata?Josta tullaankin kysymykseen, että miksi introvertit ja kunnianhimottomat miehet syrjäytyvät helpommin kuin introvertit ja kunnianhimottomat naiset? Onko tuo "epäonnistumisen" kokemus niin musertava vai eikö nöyryys riitä paskahommiin, vaan mieluummin jäädään sossun tuille?
Tyttäresi tulee todennäköisemmin pääsemään yliopistoon. Hän myös todennäköisemmin valmistuu sieltä. On epätodennäköisempää, että tyttäresi syrjäytyy. On myös epätodennäköisempää, että hän alkoholisoituu. Tyttäresi elää todennäköisesti pidempään kuin poikasi. Kun tyttäresi mahdollisesti opiskelee yliopistossa ovat hänen kurssikaverinsa pääosin samaa sukupuolta. Jos tyttäresi menee naimisiin ja eroaa saa hän todennäköisemmin lasten huoltajuuden.
On totta, että erossa saa todennäköisemmin huoltajuuden ja ehkä sekin että pääsee todennäköisemmin yliopistoon, joskaan en pysty perustelemaan miksi näin olisi. Osaatko sinä selittää kausaliteetin?On myös epätodennäköisempää, että hän alkoholisoituu. Tyttäresi elää todennäköisesti pidempään kuin poikasi. Kun tyttäresi mahdollisesti opiskelee yliopistossa ovat hänen kurssikaverinsa pääosin samaa sukupuolta.
Ihan mielenkiinnosta, mihin tutkimuksiin nämä väitteet perustuvat?
Öh, luulisi että entisellä opettajalla on nämä faktat tiedossa: yli puolet yliopisto-opiskelijoista on naisia, suurin osa syrjäytyneistä ja alkoholisteista on miehiä, naiset elävät miehiä kauemmin, naiset ovat vahvemmilla huoltajuusasioissa.
Ihanko oikeasti et näitä tiennyt (huolestuttavaa jos näin), vai yritätkö vain viedä keskustelun pois listasta, joka kertoo naisen paremmasta asemasta?
En minä ole sanonut, että tuo olisi yhteiskunnan vika. Oikeastaan hyvin harvoja asioita joita olen sanonut, että yhteiskunnan pitäisi hoitaa on äitiyden kustannusten jakautuminen tasaisesti. Se ei ole ainoa tasa-arvo-ongelma, mutta ei yhteiskuntaa voi kaikesta syyttää.Jotenkin mua sieppaa todella syvältä tämä sun asenteesi. Jos menestyvä mies saa "hyvänä jätkänä" töitä helposti, niin se on yhteiskunnan vika, mutta jos epäonnekkaampi yksilö syrjäytyy, niin haha oma mokas oli, koittasit ryhdistäytyä niin kuin tytöt tekee. Jos pojat voisivat ihan halutessaan ruveta menestymään koulussa ja lopettaa syrjäytymisen, niin mikseivät ne naiset voi ruveta hyviksi mimmeiksi, joita niiden hyvänpäivän tutut tahtoo palkata?
Tilastokeskuksen mukaan naiset valmistuvat korkeakouluista miehiä nopeammin ja todennäköisemmin.Ihan mielenkiinnosta, mihin tutkimuksiin nämä väitteet perustuvat?
Se että jos poika käyttää minun tavoin reippaammin alkoholia ja osittain siitä johtuen elää todennäköisemmin lyhyemmän elämän on kyllä mahdollista, mutta se ei ole tasa-arvokysymys vaan omaa hölmöyttään.
Naiset voisivat alkaa hyviksi mimmeksi ja palkkaamaan toisiaan jos he olisivat sellaisessa asemassa että päättäisivät palkkaamisista.
Tilastokeskuksen mukaan naiset elävät miehiä pidempään.Edelleen kaipaan niitä tutkimuksia.
En osaa varmasti selittää, mutta epäilisin että yliopistoon pääsemistä vaikeuttaa se, että pitää käydä lukion jälkeen armeija jolloin korkeakouluun hakeminen on vaikeampaa.On totta, että erossa saa todennäköisemmin huoltajuuden ja ehkä sekin että pääsee todennäköisemmin yliopistoon, joskaan en pysty perustelemaan miksi näin olisi. Osaatko sinä selittää kausaliteetin?
Oletko siis sitä mieltä, että mies on rekrytoivalle miehelle automaattisesti mieluisampi vaihtoehto ja palkattujen sukupuoleen vaikuttaa merkittävästi palkkaajan sukupuoli? Minulle äitini on joskus väittänyt, että naiset palkkaavat mielummin miehiä, koska eivät koe heitä sosiaaliseksi uhaksi. Yhtä irralliselta ja perustelemattomalta väitteeltä sekin tuntui jo silloin. Haluaisin uskoa, että minut palkataan persoonani, eikä mulkkuni tai mulkuttomuuteni perusteella.Naiset voisivat alkaa hyviksi mimmeksi ja palkkaamaan toisiaan jos he olisivat sellaisessa asemassa että päättäisivät palkkaamisista. Tosin oikein sekään ei olisi. Vähän sama kuin Alfin kirjoituksessa hän kertoo mielipiteensä, että miksi ne eivät voi olla rasisteja jotka eivät ole vallassa. Tosin jos valkoinen tulee hakatuksi jossain kadulla ihonvärinsä takia, niin kyllähän se rasismia on.
Kun nainen käyttää huumeita, se on naisen oma vika. Kun mies ei saa erossa lapsia, se on rakenteiden vika. Sangen loogista kyllä.Kun mies ryyppää, se on miehen oma vika. Kun nainen hakeutuu matalapalkka-alalle, se on rakenteiden vika. Sangen loogista kyllä.
Sillähän on sinänsä aika vähän väliä mitä mieltä minä olen, mutta asiasta on tutkimuksia, että miehet palkkaavat helpommin miehiä, mutta vastaavasti naiset eivät palkkaa mieluummin naisia tietynlaisiin töihin:Oletko siis sitä mieltä, että mies on rekrytoivalle miehelle automaattisesti mieluisampi vaihtoehto ja palkattujen sukupuoleen vaikuttaa merkittävästi palkkaajan sukupuoli? Minulle äitini on joskus väittänyt, että naiset palkkaavat mielummin miehiä, koska eivät koe heitä sosiaaliseksi uhaksi. Yhtä irralliselta ja perustelemattomalta väitteeltä sekin tuntui jo silloin. Haluaisin uskoa, että minut palkataan persoonani, eikä mulkkuni tai mulkuttomuuteni perusteella.
En minä sano että tuo olisi tietoista toimintaa. Asenteet istuvat syvällä. Onhan miehillä maine että tekevät enemmän työtunteja ja ovat kunnianhimoisempiakin. Kuten olen sanonut, niin ei minulla tuohon ole mitään konkreettisia ratkaisuehdotuksia.Mun on tosi vaikea nähdä, että suomalaisessa yhteiskunnassa jotenkin systemaattisesti korostettaisiin sukupuolta pätevyyden perusteella. Joissain tasatilanteessa voidaan ehkä kiinnittää huomiota hakijan muihin ominaisuuksiin, jolloin tiivistä liigapörssirinkiä toimistollaan pyörittävä firma saattaa palkata mielummin sen lätkäfriikin jätkän kuin heppatytön. Ja sama päinvastoin. Onko tämä sellainen ongelma jolle pitää tai edes voidaan tehdä jotain?
Siis miehet osaavat olla kavereita miesten kanssa, ei naisten kanssa.Mä taas luulen, että yksi suurimpia eroja sukupuolien välillä on se, että miehet osaavat olla kavereita vaikka olisivat käytännössä kaikesta erimieltä, ja naiset eivät.
Tuo tutkimus on ihan ok, vaikka keskittyykin vain yhdelle alalle ja perustuu täysin kuvitteelliseen tilanteeseen, jossa satunnaiset ihmiset palkkaavat ihmisiä olemattomaan työhön vajavaisilla tiedoilla. Luulen, että tulos olisi hoiva-alalla päinvastainen. Neurtaalimmilla aloilla menee varmasti lähemmäs tasapeliä.Sillähän on sinänsä aika vähän väliä mitä mieltä minä olen, mutta asiasta on tutkimuksia, että miehet palkkaavat helpommin miehiä, mutta vastaavasti naiset eivät palkkaa mieluummin naisia tietynlaisiin töihin:
Study: Men And Women Twice As Likely To Hire A Man For A Math-Based Job | TechCrunch
Eli varmaan sinun kannattaisi uskoa äitiäsi. Monet muutkin miehet varmasti haluavat uskoa että heidät on paremman osaamisensa ansiosta.
Niin. Sinua tuntuu häiritsevän kun täällä "kitistään" ongelmista kuten syrjäytyminen, vaikka niihin olisi aika selkeitäkin malleja jos ei tilanteen ratkaisuun, niin ainakin sen parantamiseen. Sen sijaan keskustellaan kohtalaisen triviaaleista asioista, joille ei välttämättä edes voi mitään. Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että naisten pitää saada työpaikkoja tasan yhtä helposti kuin miesten, mutta voitaisiinko sitä ongelmaa pohtiessa ratkaista näitä vielä akuutimpia asioita?En minä sano että tuo olisi tietoista toimintaa. Asenteet istuvat syvillä. Onhan miehillä maine että tekevät enemmän työtunteja ja ovat kunnianhimoisempiakin. Kuten olen sanonut, niin ei minulla tuohon ole mitään konkreettisia ratkaisuehdotuksia.
Ei tuo millään tavalla ole ainoa. Näitä voi googlata itsekin mutun sijasta:Tuo tutkimus on ihan ok, vaikka keskittyykin vain yhdelle alalle ja perustuu täysin kuvitteelliseen tilanteeseen, jossa satunnaiset ihmiset palkkaavat ihmisiä olemattomaan työhön vajavaisilla tiedoilla. Luulen, että tulos olisi hoiva-alalla päinvastainen. Neurtaalimmilla aloilla menee varmasti lähemmäs tasapeliä.
Nämä ovat ihan hyviä kysymyksiä. Jos tiedetään että naiset suoriutuvat tehtävistä paremmin suhteessa nykyisen tyyppisissä työhaastatteluissa antamiinsa lupauksiin kuin miehet, niin tuo vääristymä olisi mahdollista haastattelutapoja kehittämällä eliminoida. Jossain valtionhallinnossa se voisi olla perusteltua, mutta en ole koskaan ollut suuri yksityisten säätelyn ystävä.Kuitenkin, yhden mielenkiintoisen lainauksen tuolta bongasin: In part, men are just better at boasting about their abilities. “Men tended to overestimate their future performance on the arithmetic task, and women tended to underestimate it,” wrote the researchers.
Mikäli tämä pitää paikkansa, niin onko se tasa-arvo-ongelma? Minkä verran itsevarmuus omaan osaamiseen liittyy ihmiskunnan historiaan ja biologiaan ja minkä verran se on opittua käytöstä?
Minua ei häiritse syrjäytymisestä puhuminen. Minua häiritsee se että syrjäytymistä käytetään vain keppihevosena, jolla voidaan kuitata muita tasa-arvo-ongelmia. Minä muistan koko keskustelusta nähneeni tasan yhden viestin jossa on jotain ehdotusta mietitty syrjäytymisongelmaan eli tiettyä määrää aloituspaikkoja intin jälkeen. Tuosta aika vankasti seuraa ajatus, ettei ongelma itsessään kiinnosta juuri ketään.Sinua tuntuu häiritsevän kun täällä "kitistään" ongelmista kuten syrjäytyminen, vaikka niihin olisi aika selkeitäkin malleja jos ei tilanteen ratkaisuun, niin ainakin sen parantamiseen. Sen sijaan keskustellaan kohtalaisen triviaaleista asioista, joille ei välttämättä edes voi mitään. Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että naisten pitää saada työpaikkoja tasan yhtä helposti kuin miesten, mutta voitaisiinko sitä ongelmaa pohtiessa ratkaista näitä vielä akuutimpia asioita?
Miksi ihmeessä vertailu introverttien miesten ja extroverttien naisten välillä olisi järkevää?
Extroverttejä ja kunnianhimoisia miehiä tulee verrata extrovertteihin ja kunnianhimoisiin naisiin ja vastaavasti introverttejä ja kunnianhimottomia miehiä tulee verrata introvertteihin ja kunnianhimottomiin naisiin. Josta tullaankin kysymykseen, että miksi introvertit ja kunnianhimottomat miehet syrjäytyvät helpommin kuin introvertit ja kunnianhimottomat naiset? Onko tuo "epäonnistumisen" kokemus niin musertava vai eikö nöyryys riitä paskahommiin, vaan mieluummin jäädään sossun tuille?
Voi se ollakin, mutta samanlaisina ressukoita minä pidän niitä oikeita Tiina Rosenborgeja kuin palstan oman elämänsä mies-tiinarosenborgejakin
No mutta tuossahan kiteytyy koko feminismin ongelma, nyt kun ketjussa ollaan. Ei mietitä mitään ehdotuksia, ellei se satu lokeroitumaan omaan pieneen ideologiaan, vaikka kyseessä olisi esim. pelkästään miesten syrjäytyminen. Ei se taida sitten heitä oikeasti kiinnostaa. Minun käsittääkseni feminismiä "ajetaan sisään" sillä, että he ovat tasa-arvon asialla.Minua häiritsee se että syrjäytymistä käytetään vain keppihevosena, jolla voidaan kuitata muita tasa-arvo-ongelmia. Minä muistan koko keskustelusta nähneeni tasan yhden viestin jossa on jotain ehdotusta mietitty syrjäytymisongelmaan eli tiettyä määrää aloituspaikkoja intin jälkeen. Tuosta aika vankasti seuraa ajatus, ettei ongelma itsessään kiinnosta juuri ketään.
Olen sitä mieltä että niitä on olemassa. Minähän teen rekrytointia työssäni ja olen useampaankin kertaan kontaktoinut tuttuja jonkun paikan tiimoilta. Pääsääntöisesti ovat olleet miespuoleisia, mutta ainakin kertaalleen on kyseessä ollut naispuolinenkin. Harmi vain että asia tuli mieleen viikonloppuna pikkutunneilla ravintolassa joten toteutus ei välttämättä ollut ihan loistokkain.Anteeksi, ennen kuin tässä mahdollisesti keskustelua jatketaan, niin kerrotko, että mitä mieltä itse olet ns. hyvä veli -kerhoista? Jos nyt otetaan nämä esimerkiksi rakenteellisesta tekijästä, jonka johdosta naisia on vähemmän tehhtävissä X.
Huomenna jään kotiin hoitamaan kaksikosta oksentelevaa tapausta. Olisi tekosyitä (ja melkein oikeitakin) miksi en niin tekisi, mutta on minun vuoroni.
Ratsastus on köyhien harrastus, ei kannata purjehdukseen sotkea.
Miksi ihmeessä vertailu introverttien miesten ja extroverttien naisten välillä olisi järkevää?
Extroverttejä ja kunnianhimoisia miehiä tulee verrata extrovertteihin ja kunnianhimoisiin naisiin ja vastaavasti introverttejä ja kunnianhimottomia miehiä tulee verrata introvertteihin ja kunnianhimottomiin naisiin. Josta tullaankin kysymykseen, että miksi introvertit ja kunnianhimottomat miehet syrjäytyvät helpommin kuin introvertit ja kunnianhimottomat naiset? Onko tuo "epäonnistumisen" kokemus niin musertava vai eikö nöyryys riitä paskahommiin, vaan mieluummin jäädään sossun tuille?
Jollakoulut ovat todella halpa harrastus. Suosittelen. Purjehdusharrastuksen kynnyshinta on varsin pieni. Hintakattoa ei luonnollisesti ole.
Tuuli muuten kohtelee jokaista vesillä olijaa tasa-arvoisesti. Purjehdus on yksi laji, josta sukupuoliluokat voisi poistaa. Painoluokat olisivat loogisempi jako.