Jääkiekko ja kirjat

  • 19 457
  • 68
Yritin hakutoiminnolla etsiä tälläista ketjua mutta yllättäen en sellaista ainakaan löytänyt. Poistakoon moderaattorit jos tälläinen jo on.

Itseäni kiinnostaa lähinnä elämänkerrat jääkiekkoilijoista,valmentajista ym.taustatekijöistä, niin ulkomaalaisista kuin kotimaisistakin. Oma kielitaitoni ei riitä lontooksi kirjoitettuihin, mutta keskustelu on tietysti vapaa kaikille teoksille. Mikä on mielestäsi paras jääkiekko elämänkerta ja miksi?
Omaa suosikkia tai ehdotusta en osaa tähän laittaa, jääkiekko elämänkertoja en ole lukenut ensimmäistäkään. Kiinnostavat muusikko elämänkerrat tullut luettua läpi, jos vaihtaisi aihetta. Suositelkaa.
 

tsajari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins
Minulle ainakin yksi tunnetuimmista elämänkerroista on Theoren Fleuryn opus. Se on mielenkiintoinen luettavaksi, joskin kaverin saama kaltoinkohtelu kyllä pistää ajattelemaan miten sairaita ihmisiä sitä onkaan olemassa. Theo Fleury - Kovaa peliä taitaa olla suomenkielinen nimi. Ihan omaksikin voi ostaa sillä vanha kirja ei ole hinnalla pilattu.

Tietysti nyt on paljon pinnalla Ruudun elämänkerta kotimaisista nimistä, mutta sitä en ole vielä lukenut enkä osaa sitä sen vuoksi arvostellakkaan.
 

Ilmari Ahde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Haukiputaan huorakuoro
Fleuryn kirja on hyvä, mutta suomennosta olisi joku lajin sanastoa tunteva voinut viilata, aivan jäätäviä virheitä ja sanavalintoja eikä tilastotkaan ole aina edes sinne päin. Pienen pelaajan iso tarinahan siinä on, ei ole Fleurykään niitä helpoimpia ihmisiä.

Luin Markku Jokisipilän Punakone ja vaahteranlehti. Neuvostoliiton jääkiekkoilun nousuja ja laskuja, kylmä sota kaukalossa Kanadan kanssa ja paikallinen melkoisen autoritäärinen valmennuskulttuuri oli kiinnostavia juttuja. On siellä huippukiekkoilijalla ollut melko vittumaiset olot, treenaat ja pelaat huippuammattilaisena ja tulos kaukalossa oli sen mukaista, mutta ihmisenä sinua kohdellaan kuin lasta, jatkuvaa kaitsemista eikä vapauksia lainkaan. Joillekin se tyyli kävi kuin nyrkki silmään ja toiset kapinoi, tavalla tai toisella. Onneksi Neuvostoliitto hajosi omaan mahdottomuuteensa, pääsi hyvät pelaajat ansaitsemaan elantonsa taidoillaan eikä palkintona onnistumisesta ole vaan ylennystä armeijassa.
 

axe

Jäsen
Mun lätkäkirjasuosituslistallani on sellainen kuin Tales of a First-Round Nothing by Terry Ryan. Periaatteessa ihan samanlainen kirja kuin muutkin kiekkoelämäkerrat, että missä milloinkin pelataan ja miten menee valmentajien ja pelkikavereiden kanssa ja siihen päälle vähän hauskoja anekdootteja on and off the ice, mutta nousee muista esiin sen vuoksi, että kirjoittaja on vuoden 1995 Montrealin ekan kierroksen varaus (8th overall), joka pelasi jotain alle 10 NHL-matsia. Löytyy siis vähän syitä miksi niin kävi ja niin pois päin, mutta vielä paremmin sen erottaa se, että Ryan on hyvä ja hauska kertoja, joka ei ota itseään tai uraansa vakavasti.

Amazon.com: Tales of a First-Round Nothing: My Life as an NHL Footnote (9781770411395): Terry Ryan, Aaron Asham, Jim Cuddy: Books
 

Schadowan

Jäsen
Yksi kirja, mitä EI kannata ostaa on valitettavasti Bobby Orrin "My story". Liika vaatimattomuus on pahasta, ainakin tässä tapauksessa. "Kausi meni ihan ok ja voitin pörssin, cupin, rikoin kaikki ennätykset..sitten olikin aika katsoa kohti uutta kautta". Bobby ei ole mikään tarinankertoja. Vähän samanlainen oli Väinön omaelämäkerta vuodelta 1990. Aika tylsähköä luettavaa.

Mutta Ruudun kirja on kyllä loistava, samoin Fleuryn.
 

MeeVee

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hokki
No riippuu tietysti mikä kiinnostaa, mutta mielestäni Ed Willesin "The Rebel League" NHL:n kanssa kilpailleesta WHA:sta on mitä mainion. Hauskoja juttuja esim kuinka Frank "Seldom" Beaton salakuljetettiin lätkäkassissa poliisia pakoon, tappeluja ja sekoilua. WHA:sta löytyy paljon muitakin kirjoja, mutta tämä on paras joka on kohdalleni sattunut.

Tässä linkki arvosteluun jossa myös paljon lukijoitten kommentteja:

The Rebel League: The Short and Unruly Life of the World Hockey Association by Ed Willes — Reviews, Discussion, Bookclubs, Lists
 

Rocco

Jäsen
Kotimaisessa kirjascenessä on ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja "Seitsemäs puolustaja."

Ikää teoksella on toki jo tovi, mutta kertoo yhden oman alansa sankarin. Sami Heleniuksen tarinan.
 
Suosikkijoukkue
Kärpät
Bobby Orrin "My Story" näkyy ilmestyvän ensi vuoden puolella suomeksi nimellä "Minun tarinani". Toinen kiinnostava lätkä-kirja on niin ikään ensi vuonna ilmestyvä "Kaikki pelissä - NHL-hyökkääjän kova elämä", joka kertoo Derek Sandersonista, 60-70-lukujen pelaajasta.
 

Mechalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, Idän ihme, Honka
Olen jostain saanut käsiini Matti Hagmanin elämänkerran, siinä miehestä avataan melkoinen tarina.
 

Turder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Olisiko suosituksia kirjoista, jotka käsittelee NHL:ää n. 90-luvun alusta aina tuonne vuoden 2010-kieppeille, tai edes osa kirjasta käsittelisi tuota aikakautta (useinhan noissa on mukana junnuvuosia 70-80 luvuilta)? Voi olla omaelämäkerta, kokoelma pienempiä tarinoita tms. Kunhan olisi tarinoita ja juttuja behind the scenes meiningillä, eli sellaisia mitä harvemmin on julkisuudessa puitu. Edellä mainittu Terry Ryanin kirja voisi olla hyvä, ajattelin myös Jarkko Ruudun kirjan lukaista. Fleuryn kirjan olen lukenut.
 

dali

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lamoriellon Enkelit, the Spirit of CBA
Olisiko suosituksia kirjoista, jotka käsittelee NHL:ää n. 90-luvun alusta aina tuonne vuoden 2010-kieppeille, tai edes osa kirjasta käsittelisi tuota aikakautta (useinhan noissa on mukana junnuvuosia 70-80 luvuilta)? Voi olla omaelämäkerta, kokoelma pienempiä tarinoita tms. Kunhan olisi tarinoita ja juttuja behind the scenes meiningillä, eli sellaisia mitä harvemmin on julkisuudessa puitu. Edellä mainittu Terry Ryanin kirja voisi olla hyvä, ajattelin myös Jarkko Ruudun kirjan lukaista. Fleuryn kirjan olen lukenut.

Jordin Tootoon elämäkerta All the way voisi olla kuvaukseen sopiva teos. All the way on urheilijan elämäkerraksi yllättävänkin rehellinen ja jopa monisyinen. Tootoon ongelmat alkoholin kanssa ovat sinänsä tuttuja NHL:ää seuraaville. Tootoon tarina avaa kuitenkin kouriintuntuvasti kuvan urheilijasta, joka yritti paikata suorastaan traagisenkin lapsuuden ja nuoruuden sisimpään repimiä aukkoja kiekolla, viinalla, rahalla ja naisilla. Ja onhan tuolla mukana myös monia naurattavia ja herkistäviäkin behind the scenes -tarinoita aina juniorivuosilta Red Wings -vuosiin asti, johon kirja ulottuu.
 

Turder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Rudin kirjaa odotellessa lukaisin Punakone ja Vaahteralehti -kirjan. Ihan hyvä yleiskuva Neuvostoliiton jääkiekon synnystä, kehityksestä ja lopulta NL:n kaatumisesta. Muutamia hyviä detaljeja ja yksittäisiä tapauksia, mutta kattavan kronologisen kerronnan myötä toimii myös hyvänä kertomuksena meille nuoremmille, jotka ei ole eläneet/kokeneet kylmän sodan kiekkovuosia. Vähän häiritsi joissain kohdin kirjoittajan aika suora punakonefanitus ja asiat kerrotaan usein NL:n näkökulmasta. Jonkun verran myös Kanadan touhuja mutta aika pintapuolisesti.
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Ruudun kirja tuli eilen luetuksi ja sitä voi kyllä suositella kaikille, aika paljon oli tarinaa lajin siitä puolesta mistä ei yleensä mediassa tai kiekon sankaritarinoissa puhuta. Myös Theo Fleuryn kirja on hiukan samassa tyylilajissa todella hyvä, ja jos nyt valmentajiin mennään, niin Raimo Summasen "Meidän päivä" oli aikanaan minulle tosi kova juttu ihan asiatasolla, oli Summasesta muuten mitä mieltä vain.

Seuraavana haussa olisi Derek Boogardista kertova kirja, onko joku lukenut, kannattaako sitä haeskella?

Edit. Fiktion puolelta täytyy muuten mainita Jorma Kurvisen "Siniviiva", joka on melkoinen kuriositeetti suomalaisessa kirjallisuudessa: jääkiekon maailmaan sijoittuva uskottava aikuisten romaani.
 
Viimeksi muokattu:

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Ketjussakin mainostetusta Theo Fleuryn kirjasta tullut kirjoitettua toiseen ketjuun:

Jostain syystä olin passivoitunut viimeisimpien kuukausien aikana lukijana, toki lueskelin kirjallisuutta mutta kovin leppoisaan tahtiin saamatta siitä todellista nautintoa. Tässä reilu viikko sitten tein päätöksen, että on aika jälleen tarttua kirjoihin kiinni aivan uudella innolla ja nauttia niistä kuten olen normaalisti nauttinutkin - aloitusteos oli sopivalla tavalla viihdyttävä Theo Fleuryn uskomaton tarina Kovaa peliä.

Olen aina arvostanut Fleuryn kaltaisia pelaajia, jotka sinnikkäästi taistellen ovat päässeet päämääräänsä ja pysytelleetkin siellä - täten Fleury on ehdottoman arvostettava pelaaja. Toisaalta "siviili"-Fleury kaukalon ulkopuolella on tehnyt tekoja joita ei voi pitää kovinkaan arvostettavina mutta hänen taustansa huomioiden todella ymmärrettävinä tekoina. Theo ei todellakaan ole kulkenut helppoa tietä päästessään maailman ykkösliigan ehdottomaan kärkeen, toisaalta hän syöksyi alas liigasta rajusti ja nopeasti - mutta tuskin hänelle itselleen täysin yllättäen.

Kirja on ehdottomasti eräs parhaimmista urheilijaelämäkerroista jonka olen lukenut, oikeastaan Andre Agassin elämäkerrallinen teos on verrattavissa rehellisyydessään ja avoimmuudessaan Fleuryn teokseen. Fleury ei säästele sanoja kirjassaan, hän käsittelee itseään todella rajusti - on toisinaan jopa vittumainen itselleen ja teoilleen, mutta toisaalta hän kuvailee pelaajia ja liigan vaikuttajia avoimen rehellisesti, aivan kuten hän kuvailee rehellisesti henkilöitä jotka ovat mukana tavalla tai toisella kiekkobisneksessä.

Kanadalaisten tuntojen tulkki ja kuuluisa mediapersoona Don Cherry saa kuulla kunniansa Theon suusta, hän ei todellakaan arvosta tätä räskyttävää rakkia, joka ei koskaan ole voittanut mitään todella merkittävää. Aivan kuten Theo ei tunnu arvostavan valmentajia, jotka seilaavat flappitaulu kädessä ymmärtämättä pelin syvintä olemusta, valmentajat joilla ei ole kokemusta pelistä itsestään eivät juuri kerää sympatiaa Fleurylta. Pelikirjat saavat korkeintaan vittumoisen huomion - muuta ne eivät tunnu Fleuryn mielestä ansaitsevankaan.

Toisaalta varsin mielenkiintoista oli myös lukea Theon kritisointia europelaajia kohtaan. Kovin harva europelaaja tuntui todella ansaitsevan Theon arvostuksen, syynä osittain on niin täydellinen erilainen kulttuuri pelata kiekkoa ja monen eurooppalaisen pelaajan kyvyttömyys pelata joukkueelle - tästä erityisesti useampi tsekki sai voimakastakin kritiikkiä. Toisaalta oli havaittavissa tiettyä sympatiaa monia venäläiskiekkoilijoita kohtaan joiden nälän pelata kiekkoa systeemi oli sammuttanut - etenkin tämä päti pelaajiin jotka astuivat NHL:n venäläisaallon ensijunassa. Mutta kaikkiaan Theo arvosti yli kaiken kanadalaista tapaa pelata kiekkoa ja vieläpä perinteistä kanadalaista tapaa pelata kiekkoa eli sitä kiekkoa jota hän oli oppinut pelaamaan ja jota nyky-NHL:ssä ei juurikaan pelata. Kovat sällit saivat Fleurylta arvostusta ja hyväksyntää!

Mutta vaikka hän ruoskii kovasti muita kiekkoilijoita ja vaikuttajia kiekon ympärillä rajuiten hän ruoskii itseään siitä huolimatta, että historiansa huomioiden moni hänen tekonsa on täydellisen ymmärrettäviä ja normaalia juuri hyväksikäytetyille lapsille sekä lapsille jotka eivät ole kasvaneet tasapainoisessa ja kannustavassa perheessä, jossa lapsille annetaan myös rakkautta. Raadollisen elämän tämä pieni mies on kulkenut, kunnes vihdoin ja viimein näyttää siltä, että on saanut elämänsä tasapainoon.

Kirjan luettuani ymmärrän sen miksi esim. Karalahti haistatti vitut NHL:n vieroitusohjelmalle. Sen ymmärrän, että vieroitusohjelman puitteissa paneudutaan itse ongelmaan ja kielletään päihteet ml. huumeet mutta sitten nämä "sopimukset" alkavat saada mielenkiintoisia piirteitä kun päihdeohjelmaan kuuluvalta urheilijalta aletaan kieltää tissibaareissa käynti, uhkapelit etc - ei sillä, että nämä asiat minulle tärkeitä olisivat. Ja kuinka esim. ateistille ohjelmaan joutuminen voi vakaumuksenkin puolesta olla tiukka asia. Ja on tietty huomioitava se tosiasia, että ohjelma on likitäysin puolueellinen. Niin kauan kuin tulee menestystä ja maaleja, ohjelman piirissä olevan kiekkoilijan toimintaa katsotaan hyvin pitkään läpi sormien - kuten Fleuryn kohdalla tehtiin. Sen sijaan joku nelosketjun jyrä, joka on NHL:lle arvoton on täydellinen saalis ohjelmalle. Fleurykin sai näitä "viimeisiä varoituksia" vaikka kuinka paljon mutta kun niitä maaleja syntyi kiitettävään tahtiin annettiin shown jatkua entisellään, kunnes sitten lopulta mitta tuli täyteen ja sen jälkeen alkoi tapahtua. Olisiko tulos ollut toinen jos Fleury olisi laitettu selkä seinään vasten jo aiemmin? Vaikea sanoa.

Kiekkoa kirjassa kuvattiin huikealla tavalla, NHL oli oma tarunhohtoinen liigansa mutta minua kiinnosti oikeastaan enemmän aika ennen NHL:ää ja aika sen jälkeen - metsäliiga reservaatissa oli jotain vallan kiehtovaa. Todellista taistelua elämästä ja kuolemasta! Toisaalta hiukan miinusta kääntäjälle tulisi antaa siitä, että henkilö, joka ei tunne pelaajia voi ymmärtää monet tapahtumat täysin väärin - joten tiettyjä kohtia olisi kannattanut suomentajan toimesta avata viittein.

Kyllä - Theore Fleury pelasi kiekko jota minä arvostan ja jota minä kaipaan ja joka on minusta sitä oikeaa kiekkoa. Flappitaulu-pelikirja-kiekko on kaukana siitä...

vlad.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos.

Igor Larionovin Ykkösketju kapinoi kannattaa myös lukea vaikka se ei suoranainen elämäkerta olekaan, kuvaus Larionovin ja osan silloisen punakoneen ykkösketjuun kuuluvien pelaajien kapinoinnista, taustoista ja elämästä Tihonovin autoritaarisessa komennossa suuren osan vuotta - etuoikeutettuna kansalaisena maksaen siitä kuitenkin kalliin hinnan.

Tihonovin kiekkokirjan (Viktor Tihonov) olen joskus ammoisina aikoina eli 80-luvulla hankkinut. Tarjoaako enää nyt muuta kuin nostalgisen matkan menneeseen? No ehkäpä vannoutuneimmille lajiniiloille ja muille sitten kurkistuksen - toisesta näkökulmasta - sinne puna-armeijan kiekkokoulun arkeen. Tätä kirja voi olla jo hankalampi saada, ehkäpä kirjastoista sen voi löytää. Aikanaan se kustannettiin SN-kirjojen toimesta.

Craig McCartyn Rinkside - a Family's Story of Courage & Inspiration - kovin hataria muistikuvia Darren McCartyn isän kirjoittamasta teoksesta, jossa Darrenin jälkisanat, (englanninkielinen).

En ole oikeastaan koskaan ollut erityisen kiinnostunut urheilijoiden elämäkerroista, tavattoman usein ne ovat latteita kokonaisuuksia - kaikella tapaa positiivisia poikkeuksia ovat olleet Theo Fleuryn teos ja tenniksen maailmasta Andre Agassin loistava elämäkerta. Larionovin teos on kiintoisa matka sen ajan neuvostokiekkoilun maailmaan. Tai sitten olen vaan niin masokisti, että minua kiinnostaa lukea toisen "päähänpotkimisesta", katuojassa rypemisestä, hedonistisesta elämästä tai loputtomasta leirielämästä ja vapauden kaipuusta. Mitä iloa on onnellisen perhe-elämän ja oman erinomaisuuden korostamisessa?

Jarkko Ruudun teos pitänee joskus lukaista, se ymmärrykseni mukaan on tavanomaisesta jargonista poikkeava - ja mikä tärkeintä, rehellinen.

vlad
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Tihonovin kiekkokirjan (Viktor Tihonov) olen joskus ammoisina aikoina eli 80-luvulla hankkinut. Tarjoaako enää nyt muuta kuin nostalgisen matkan menneeseen? No ehkäpä vannoutuneimmille lajiniiloille ja muille sitten kurkistuksen - toisesta näkökulmasta - sinne puna-armeijan kiekkokoulun arkeen. Tätä kirja voi olla jo hankalampi saada, ehkäpä kirjastoista sen voi löytää. Aikanaan se kustannettiin SN-kirjojen toimesta.

Löysin tämän aikanaan Espoosta Leppävaaran kirjastosta, mahtanee olla siellä vieläkin. Ihan kiinnostava kirja tosiaan aikamatkana maailmaan jota ei enää ole, mutta mitään erityisen syvällistä näkökulmaa Tihonoviin ja hänen valmennusfilosofiaansa teos ei kuitenkaan tarjoa.

Vähän samaa sarjaa on saman kustantamon (?) aikanaan julkaisema "Maalissa Tretjak", tavallaan kiinnostavaa lukea 70 - luvun arvokisapeleistä ne melko tuoreeltaan kokeneen pelaajan kertomana, mutta en tiedä minkälaisen suodattimen läpi kirja on mennyt ennen julkaisuaan joten kyseessä lienee kuriositeetti.

Tuota Larionovin kirjaa en ole löytänyt vuosien yrityksestä huolimatta.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Löysin tämän aikanaan Espoosta Leppävaaran kirjastosta, mahtanee olla siellä vieläkin. Ihan kiinnostava kirja tosiaan aikamatkana maailmaan jota ei enää ole, mutta mitään erityisen syvällistä näkökulmaa Tihonoviin ja hänen valmennusfilosofiaansa teos ei kuitenkaan tarjoa.

Vähän samaa sarjaa on saman kustantamon (?) aikanaan julkaisema "Maalissa Tretjak", tavallaan kiinnostavaa lukea 70 - luvun arvokisapeleistä ne melko tuoreeltaan kokeneen pelaajan kertomana, mutta en tiedä minkälaisen suodattimen läpi kirja on mennyt ennen julkaisuaan joten kyseessä lienee kuriositeetti.

Luin tämän Tihonovin kiekkokirjan likipitäen tuoreeltaan, muistikuvat ovat todella hataria - oikeastaan päälimmäisenä on juuri hatarat kuvat sen ajan maailmasta. Tänään luettuna kirjan anti on suurella todennäköisyydellä vieläkin köyhempi, kun käytännössä Tihonovin aikakautta on perattu läpi niin monella taholla ja se todellinen "karva" on paljastunut aikaa sitten. Eikä tämä puoli taasen, ymmärrettävistä syistä johtuen, nouse oikein esille kirjassa. Larionovin kirja sen sijaan valottaa laajemmin tätä puolta, jatkuvaa leiritystä, diktatoorista otetta, nöyryytystä, joka jatkui harjoitusten jälkeenkin - elämää etuoikeutettuna, josta joutui maksamaan todella kalliin hinnan.

Muistelen lukeneeni tuon "Maalissa Tretjak" -teoksen jokus 70-luvun lopulla, tai sitten ihan 80-luvun alussa. Muistikuvat ovat siis vieläkin hatarampia, jollaintapaa jäänyt mieleen kuva siitä, että kirja ehkäpä oli tarkoitettu nuorille, tavallaan "sosialistiseksi sankaritarinaksi" siitä millaisen tien Tretjak kulki tullakseen voittajaksi.

vlad
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Muistelen lukeneeni tuon "Maalissa Tretjak" -teoksen jokus 70-luvun lopulla, tai sitten ihan 80-luvun alussa. Muistikuvat ovat siis vieläkin hatarampia, jollaintapaa jäänyt mieleen kuva siitä, että kirja ehkäpä oli tarkoitettu nuorille, tavallaan "sosialistiseksi sankaritarinaksi" siitä millaisen tien Tretjak kulki tullakseen voittajaksi.

Näin se tosiaan on, en nyt sanoisi että sosialistinen sankaritarina, mutta kuitenkin selvästi nuorille osoitettu vaikka pääpaino onkin Tretjakin pelaamissa turnauksissa ja otteluissa. Kuvastaa kyllä sinänsä hyvin Tretjakin asemaa silloisessa Nl:ssa ja kiekkomaailmassa yleensäkin, että a) sai yleensä esiintyä kirjassa joka keskittyy noin vahvasti yksilöön ja b) kirja on vieläpä kirjoitettu minämuodossa. Ei Tretjak sitä tietenkään itse kirjoittanut mutta kuitenkin. Tretjak oli varmasti suosituin Punakoneen pelaaja maailmalla ja se tietty sympaattisuus tulee kyllä hienosti läpi tekstistä.

Joo, Tihonovin kiekkokirja on tosiaan aika pinnallinen ja siloitetulta kuva aikansa pelätyimmästä valmentajavelhosta. Isoin yllätys itselleni oli, että kirjassa on niinkin paljon vastauksia Tiholle esitettyyn kritiikkiin, joka ei toki tule pelaajilta vaan enimmäkseen Neuvostoliittolaiselta urhelulehdistöltä liittyen menestykseen, kokoonpanovalintoihin, pelityyliin yms. En tiedä onko tuollaista keskustelua oikeasti todella ollut ja missä muodossa, mutta kiinnittipä huomion. Varsin herkkänahkaiselta kaverilta edesmennyt Tihonov toki muutenkin vaikuttaa.

Erikoista kyllä, kirjasta syntyy muuten vaikutelma että ykköskentän pelaajista juurikin Larionov olisi ollut Tihonovin eniten arvostama, tiedä sitten totuuspohjasta tuossakaan tapauksessa.
 
Suosikkijoukkue
Kärpät
Vinkkinä: ensi syksynä, arviolta lokakuussa ilmestyy maalivahti Ken Drydenista kertova elämäkerta Elämää suurempi peli - legendaarisen NHL-maalivahdin omaeläkerta. Dryden oli 70-luvun Montreal Canadiensin maalivahti ja voitti useamman Stanley Cupin.
 

L4E

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauma Luk
Jääkiekkomuseon sivulta löytyy Jääkiekkokirjat kauteen 76-77 asti digitoituna. Kysymys kuuluukin onkohan missään netin syövereissä uudempia? 80-luku kiinnostaisi.
 

Turder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Rudin kirja oli mielenkiintoinen ja oikeastaan parasta antia oli uran alkupuoli ja Canucks-vuodet, tai jotenkin niille sytyin eniten. Ehkä siksi, että noina vuosina seurasin NHL:ää todella tarkasti kaikki pelaajat ja valmentajat oli tuttuja. Aika paljon on sellaista päänsisäisiä myrskyjä ja ajatusmaailmaa, ehkä olisin toivonut enemmän kerrontaa pelimatkoista, tapahtumista kauden aikana jne. elämästä NHL:ssä.

Monesta asiasta (Summanen & Niinimaa, Vancouver 2010, HIFK-Jokerit -myllyt) jäi tunne, että olisi tehnyt mieli kertoa enemmän mutta jätettiin "tiedän nää jutut mutten voi kertoa" -tasolle, mikä sinällään ihan kohteliasta ja ymmärrettävää osapuolia kohtaan, mutta kyllähän nuo ihmisiä kiinnostaisi. Samoin olisi voinut laittaa muutamia psyykkaushuutoja kursiiveilla, etenkin Averyn pimentämisen.
 
Edit. Fiktion puolelta täytyy muuten mainita Jorma Kurvisen "Siniviiva", joka on melkoinen kuriositeetti suomalaisessa kirjallisuudessa: jääkiekon maailmaan sijoittuva uskottava aikuisten romaani.

Jääkiekosta on kirjoitettu ihmeen vähän romaaneja - nimenomaan aikuisten romaaneja, joitain nuorisokirjojahan kyllä on ilmestynyt - tuo Kurvisen kirja taitaa olla ainoa, jonka itse tiedän ja sekin on vielä lukematta.
Onko jollain tiedossa muita teoksia?

Jääkiekko ei ole globaali suurlaji, suurista kielistä esimerkiksi espanjalaisella kielialueella jääkiekko on lähinnä marginaalinen kuriositeetti joten ei voi pitää ihmeenä vaikka se ei olisi inspiroinut siellä ensimmäistäkään romaania. Venäjällä ja saksankielisessä Keski-Euroopassa jääkiekkoa harrastetaan jo enemmän, mutta varsinaisesti toiveet täytyy suunnata Pohjois-Amerikkaan. Yhdysvalloissa kiekko ei ole ykköslaji, mutta kuuluu kuitenkin suuriin joukkuepeleihin, joten voisi kuvitella että siellä olisi markkinoita aihepiirin kirjallisuudellekin. Ja onhan elokuvan puolella "Lämäri" lyönyt itsensä läpi ja saavuttanut klassikon aseman - jospa vain joku kirjailija olisi kirjoittanyt romaanin samaan tyyliin.
Kanadassa jääkiekko onkin sitten kansallislaji joten kai sentään siellä jos missään on kirjoitettu aiheesta myös fiktiota? Kanadalaista kirjallisuutta ei tietenkään suomenneta samassa määrin kuin yhdysvaltalaista, joten ehkä mahdolliset kanadalaiset jääkiekkoromaanit ovat yksinkertaisesti onnistuneet välttämään suomalaisten toimijoiden silmät.
Toisaalta myös Suomessa jääkiekko on suuri laji, mutta niinpä vain romaanit ovat kiven takana. Miten liene Ruotsin laita? Ainakin nuorisokirjoissa lienee ilmestynyt juurikin ruotsalaista sarjaa, kirjoittaja taisi olla Bengt-Åke Cras tai sen suuntaista.
Mutta nyt etsintäkuuluttaisin siis lähinnä aikuisille suunnattuja romaaneja.

Elämäkertoja puolestaan on ilmestynyt aiemmissa viesteissä mainittujen jälkeen lisääkin, ketjuhan on jo muutaman vuoden takaa.
Jere Karalahti taisi jo vilahtaakin jossain viestissä, muita mieleen tulleita ovat esimerkiksi Teemu Selänne, Esa Tikkanen (ilmestynyt kyllä jo aikaisemmin mutta ei ole taidettu mainita vielä) lisäksi Marko Jantunen, Tommi Kovanen sekä tietenkin "veteraanit" Patrik Laine ja Eeli Tolvanen...riittäähän näitä, ja nämäkin vasta suomenkielistä tarjontaa.
Taitaakin olla niin että jääkiekkoaiheisten elämäkertojen suosio on räjähtänyt kasvuun, lieneekö sitten kiittäminen Teemu Selännettä, Jari Litmasta vai Kimi Räikköstä, jotka ovat tainneet toimia rohkaisevina esimerkkeinä kustantajille.
 
Suosikkijoukkue
Two Degrees of Mike Sillinger
Jääkiekosta on kirjoitettu ihmeen vähän romaaneja - nimenomaan aikuisten romaaneja, joitain nuorisokirjojahan kyllä on ilmestynyt - tuo Kurvisen kirja taitaa olla ainoa, jonka itse tiedän ja sekin on vielä lukematta.
Onko jollain tiedossa muita teoksia?

Vesa Rantanen (kyllä, Sanoman toimituksesta tuttu mies) kirjoitti vuosituhannen alussa teoksen "Ammattilainen".
 
Vesa Rantanen (kyllä, Sanoman toimituksesta tuttu mies) kirjoitti vuosituhannen alussa teoksen "Ammattilainen".

Tosiaan, olenhan minä tosiaan joskus kuullutkin, tosin vain nimen.
Mutta kyseessä on siis nimenomaan romaani? Olisiko peräti hyväkin sellainen?
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Tosiaan, olenhan minä tosiaan joskus kuullutkin, tosin vain nimen.
Mutta kyseessä on siis nimenomaan romaani? Olisiko peräti hyväkin sellainen?

On romaani, kertoo fiktiivisen tarinan suomalaisesta pikkukylän pojasta jota tulee Nhl-pelaaja.

Ei kirjana hääppöinen, semikiinnostava mielestäni kohdissa jossa Rantanen hyödyntää pitkää toimittajan taustaansa ja paljastaa joitakin (nyt jo vanhentuneita) sisäpiirin juttuja kiekkoammattilaisten elämästä ja ammattikiekosta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös