Minulla sitten asiaan liittyvä kysymys, osaako kukaan mainita räjähtävän (varsinkin lähtö-) nopeuden omaavia kiekkoilijoita, jotka EIVÄT ole kärsineet koko uraansa, ja joutuneet jopa lopettamaan uransa ennen aikojaan polviongelmien takia? Selänteenkin polvien sanottiin olleen jo niin hajalla uran loppupuolella että niillä ei olisi pitänyt voida enää edes kävellä. Bure lopetti jo kolmekymppisenä kun polvet hajosivat lopullisesti. Jotenkin on jäänyt semmoinen mielikuva vaan että nopeat luistelijat eivät kovin paljon terveitä päiviä näe.
Kyselen tätä lähinnä siltä pohjalta että miten paljon mm. juniorin kannattaa panostaa tuohon nopeuteen, suhteessa kaikkeen muuhun? Meidän vanhempi juniori on kovasti tykästynyt tuohon spurttaamisen jaloon taitoon, mutta pistää vaan miettimään että missä vaiheessa alkaa tulla polvivammoja. Vastapainona hän kyllä harrastaa muitakin lajeja (esim. uintia ja pyöräilyä) jotka ovat tiettävästi polvi-ystävällisiä lajeja, ja lisäksi venyttelee paljon ja syökin terveellisesti. Itse yritän painottaa hänelle enemmän saksalaisen taistelulaivan ominaisuuksia; matala painopiste, kova tulivoima, paksu panssarointi.