Canadian Hockey League kaudella 2014–2015

Avataas ketju Kanadan junioriliigoille jo. CHL Import Draft pidettiin aivan äsken ja myös suomalaisia varattiin tällä(kin) kertaa. Pistän alle varatut pelaajat, heidän varausnumeronsa ja pelaajan varanneen seuran. Jos numeroita jää välistä, tarkoittaa se sitä, että seurat (siinä välissä) eivät ole käyttäneet varausvuoroaan.

Round 1


Round 2


Petrus Palmun varaus on kyllä hieno juttu ja toivottavasti jannu uskaltaa nyt lähteä kokeilemaan rahkeitaan Rapakon tuolle puolen. OHL on kovatasoinen liiga ja Owen Soundissa olisi varmasti vastuutakin tarjolla. Samoiten toivon myös tavallaan, että Lammikko lähtisi kokeilemaan samalla tavoin rahkeitaan.

Saapa nähdä ketä kaikkia sieltä lopulta päätyy sopimuksiin CHL:ään.. Mielenkiintoisia nimiä on vaikka muille jakaa, mutta luonnollisestikaan kaikki eivät tule sinne päätymään.. Jos nyt muutamia nimiä saisi toivoa tuonne päähän niin David Pastrnak, William Nylander ja Pavel Zacha olisi ainakin ihan mukava tuolla nähdä.

Draftin TOP 5 -pelaajat sekä potentiaaliset yllättäjät:

1. William Nylander
2. Vlad Kamenev
3. David Pastrnak
4. Pavel Zacha
5. Dominik Masin

1. Ivan Kashtanov
2. Filip Pyrochta
3. Artur Tyanulin
4. Ivan Provorov
5. Filip Chlapik

Kashtanov on kova työntekijä, taitava ja osaa laukoa kiekkoa. Pyrochta jäi ilman NHL-varausta, mutta oli hyvä U18 kisoissa. Tyanulin on huipputaitava hyökkääjä ja Provorov sulavasti luisteleva taitopuolustaja. Chlapikilla on taitoa, jota osaa käyttää hyödyksi huippuvauhdissa. Kaikki hyviä varauksia, ja pitäisi olla vankkoja CHL-pelaajia.

Kingstonille lisäksi plussaa, että varasi jälleen kerran suomalaisia.

Tänne pitäisi tulla pelaajien scouting reporteja - ihan vain vinkkinä niille, jotka haluavat lukea lupauksista ennen kautta: OHL Prospects

Porin Ässiä menneellä kaudella edustanut ja kesän CHL Import Draftissa numerolla 43 Kingstoniin varattu Juho Lammikko kiekkoilee tulevan kauden OHL-liigassa lainalla, jonka jälkeen hänen on määrä palata takaisin Porin Ässien riveihin. Hienoa, että Lammikko uskaltaa lähteä kokeilemaan ja että Ässät antaa tähän mahdollisuuden! Mielenkiinnolla seurataan junnun matkaa.

Uutinen Ässien sivuilla: Porin t - Uutiset - Kristian Ruisma palaa Poriin

QMJHL-kausi käynnistyi kunnolla viikonlopun aikana kun loputkin joukkueet pääsivät mukaan geimeihin Val-d’Orin ja Rouyn-Norandan aloitettua kautensa länsi-Quebecin paikallisväännöllä jo keskiviikkona. Tästä syystä ajattelin viimeistellä oman CHL-ennakkoni QMJHL-osio valmiiksi. Kahden muun sarjan osalta pelit käynnistyvät myöhemmin, WHL (19.9) ja OHL (24.9), joten ennakot eivät ehdi tähän junaan.


-----------------------------------


Acadie-Bathurst Titan


Keskinkertainen voisi olla sopiva termi kuvaamaan Acadie-Bathurst Titanin viime vuosia. Kokeiden ja kärkinimien ja rungon johdolla joukkue on välttänyt pahemman rypemisen, mutta samalla ne nuoret starat, joiden ympärille menestysniput lähes järjestäen kasataan, ovat puuttuneet, jolloin touhu on ollut kovin tasapaksua. Nykyistäkin joukkueesta löytyvät vähintään kohtuulliset OA:t, mutta muutoin runko koostuu pitkälti -96 ja -97 vuosikerroista, joiden parhaat juniorivuodet ovat vasta kauden-parin päässä, minne joukkueen maalikin lienee asennettuna, joten tulevalta vuodelta en suuria odottele. Hyökkäyksen kärkiniminä toimivat Halifaxin menestysrunkoon kuulunut Andrew Ryan ja Cape Bretonista saapunut voimalaituri Raphaël Corriveaul, jotka -94:na lähtevät kohti viimeistä juniorivuottaan. Christophe Boivin, Nicholas Blanchard ja ensimmäistä kertaa varauskelpoinen Aaron Kerr (late -96) ovat varmasti niitä joilta ensimmäisinä odotetaan nousua kaksikon tueksi yhdessä importvarausten Juraj Milysin (late -96) ja Egor Popovin (-97) kanssa. Hyökkäys tuntuu vähän heikolta ja kapealta, joten suuria maalimääriä ei parane Acadie-Bathurstilta odottaa tulevallakaan kaudella. Puolustuksen osalta tilanne ei ole kokeneiden tasonsa jo todistaneiden kärkipakkien loistaessa poissaolollaan sen positiivisempi. Guillaume Brisebois (-97) kuuluu näin kauden alla ainakin omaan QMJHL:n varausikäisten ykköskoriin ja on eittämättä se kaveri, jonka varaan Titansin nousu kohti kärkipäätä pitäisi valjasta, mutta tuskinpa on vielä valmis ihmeiden tekijäksi, vaikka kärkipakin saappaat saattaa napatakin. Alexandre Gosselin ja Anthony Gingras ovat jo kohtuullisen kokeneita peruspakkeja, mutta kolmikon jälkeen jääkin jäljelle melkoisia arpoja. Puolustuksen lähtökohta olisi kauttaaltaan se, että yhdeltä ja toiselta vaadittaisiin profiilin kirkastamista ja nousua suurempiin saappaisiin, jotta homma voisi toimia, mikä ei ole koskaan ideaali tilanne. Maalinsuulla Jacob Brennan on hitusen keskinkertainen, mutta kuitenkin jo riittävän perustason saavuttanut kokenut ykkönen, johon homma tuskin on kaatumassa, joskaan en usko tämän kykenevät kannattelemaan muuta joukkuetta. Kokonaisuus ei siis vakuuta ja joukkue tullee pyörimään sarjan peräpäässä. Mikäli onnistuvat jättämään kaksi nippua taakseen saavuttaen pudotuspelipaikan kautta voinee pitää onnistuneena. Hedelmien poiminnan aika on sitten myöhemmin.


Baie-Comeau Drakkar


Viime vuodet sarjan kärkipaikoille ankkuroitunut Baie-Comeau Drakkar lähtee kauteen aiempaa haastavammista asemista suuren pelaaja kadon myötä. Felix Girard, Charles Hudon, Gabriel Verpaelst, Alexandre Chenevert ja Dominic Poulin ovat pahoja menetyksiä, jonka lisäksi joukkuetta kirpaisevat nyt kesällä tapahtuneet Gabryel Paquin-Boudreaun ja Alexandre Rangerin siirrot Chicoutimiin osana viime kevään Hudon kauppaa. Tässä valossa Luca Ciampinin hankkiminen Halifaxista on aika laiha lohtu. Valentin Zykov, Jeremy Gregoire, Frederick Gamelin, Maxime St. Cyr, Alexis Vanier, Ciampini ja tasokas maalivahti Philippe Cadorette luovat tietysti sitä pohjaa vähintään ok kaudelle, mutta kyllähän varsinkin puolustus vaikuttaa haavoittuvalta nuorten Vanierin ja 2015 varauskelpoisen Nicolas Meloche noustessa avainrooleihin tasokkaiden veteraanien vaihdettu maisemaa. Muutoksista vähäisin ei ole myöskään menestyksekkäästi joukkojaan johtaneen päävalmentaja Eric Veilleuxin siirtyminen Norfolk Admiralsin valmennustiimiin. Tilalle palkattu Marco Pietroniro oli apuvalmentajan roolissa mukana Val-d’Orin menestyskulussa ja olisi ainakin harjoituspelien perusteella saanut joukkueen peliin nopeasti uomiinsa, muuta saapa nähdä. Tuskinpa tulevat tippumaan mitenkään järkyttävästi kärjen vauhdista ja varsinkin syksystä voivat roikkua ihan kärkipaikoilla, mutta jotenkin on vaikea nähdä kaikki lähtijät ja muutokset huomioiden joukkueen kamppailevan samalla tapaa mestaruudesta. Laatuvaje tuntuu vain turhan suurelta.


Blainville-Boisbriand Armada


Blainville-Boisbriand eläisi samassa tilanteessa Baie-Comeaun kanssa. Useamman vuoden kasassa ollut menestysrunko alkaa olemaan mennyttä ja nyt pitäisi alkaa rakentamaan nuorentuneesta nipusta uutta kärkitiimiä. Jäljelle jääneistä Daniel Walcott, Dominic Talbot-Tassi, Nikita Jevpalovs, Danick Martel, Philippe Sanche ja kumppanit tuovat tietysti sitä riittävää rutiinia ja tasoa, ettei mistään täydestä mahalaskusta tarvitse puhua, mutta onhan tuo kesyä viime vuosiin verrattuna varsinkin kun sarjan kärkiveskareihin kuuluneen Etienne Marcouxin jättämä aukko maalinsuulla on ehkäpä se suurin kysymys alkavaan kauteen. Ei Blainville ole heikko joukkue tulevallakaan kaudella ja Joel Bouchardin laadukkaaseen työhön joukkueen puikoissa voi luottaa, mutta ihan viime kausien kaltaiseen suosikkiasemaan en näitä enää laske. Tietysti jos Emil Aronssonin ja Guillaume Beaudoinin kaltaiset nimet ovat ottaneet kovia harppauksia ja tuovat näin sitä riittävää taustatukea kärjelle, niin voihan joukkue yllättää, mutta suosikkia näistä ei saa.


Cape Breton Screaming Eagles


Cape Breton Screaming Eaglesientilanne on yhä se, että joukkue on kovin nuori. Viime kauden johtavista veteraaneista sekä Cameron Darcy että Justin Hache, kiekkoilevat ainakin näillä näkymin AHL:ssä, eikä aukkoja ole pyritty paikkaamaan oikein mitenkään. Charles-Eric Legare ja Kyle Farrell muodostavat kelpo OA-kaksikon hyökkäykseen, joka saanee hyvää tukea nuoremmalta kaartilta Clark Bishopin, Julien Pelletierin ja Maxim Lazarevin johdolla. Venäläinen Yevgeni Svechnikov (late -96) on vuorostaan mielenkiintoinen import-vahvistus, joka vahvalla kaudella kilpaillee korkeasta NHL-varauksesta, mutta tiedä sitten miten sopeutuu CHL-kiekkoon? Joukkueen hyökkäyksen voi nähdä kokonaisuutena hyväksi ja kilpailukykyiseksi, ja tulletkin tekemään kohtuullisia maalimääriä. Ongelmaksi nousee sen sijaan todella nuori puolustus, josta puuttuvat kokeneet ja rutinoituneet johtavat pelaajat tyystin. Jeremy Beaudrya tullee Cape Bretonissa ikävä. Joukkueen kapteeni Jonathan Deschamps ja Quebecista hankittu Duncan MacIntyre ovat matkalla tasokkaiksi QMJHL-puolustajaksi, mutta -96 vuosikerran edustajina, ilman poikkeuksellista lahjakkuutta, eivät vielä kuulu sarjan kärkeen. Nuoremmasta kaartista Bradley Lalonde (-97), Jason Bell (-97) ja Loik Leveille (late -96) ovat kaikki tulevaa NHL-draftia ajatellen huomioitavia kavereita ja kasassa pysyessään puolustus voi olla vuoden-parin kuluttua todella kova, mutta tulevasta kaudesta en olisi niinkään varma, vaan ongelmia ja virheitä on helppo povata. Kokenyt OA François Brassard tuskin tulee pettämään maalinsuulla. Näen Cape Bretonin joukkueeksi, joka voi parhaimmillaan ja etenkin alkukaudesta napata kovia päänahkoja, mutta suoritusten tasaisuus ja yleinen varmuus tuskin riittävät vielä sen mainittavampaan menestykseen vaan tämän aika olisi vasta kauden-parin kuluttua.


Charlottetown Islanders


Charlottetown Islandersin tilanne näyttää viime vuotta selvästi positiivisemmalta. Nuori runko on hieman vanhempi, jonka lisäksi ovat hankkineet Ryan MacKinnonin, Oliven Cooperin ja Ross Johnstonin kaltaisia kokeneempia naamoja paikkaamaan edelliskauden OA-pelureilta jääneitä aukkoja, jolloin nuorten kehitys voi nostaa nipun korkeammalle. Yhtenä näistä Daniel Sprong (-97) on näin syksystä 2014 QMJHL:n kiinnostavampia nimiä tulevaan draftiin. Nousi jo viime kaudella joukkueen johtavaksi pelaajaksi, eivätkä odotukset ole ainakaan laskeneet. Alexandre Goulet, Kameron Kielly (-97) ja Bradley Kennedy täydentävät Islandersin nuorta ja potentiaalista hyökkäystä, johon toivon mukaan Cooper, Johnston ja Spenser Cobbold tuovat tarvittavaa kokemusta ja rutiinia. MacKinnon ja Dexter Weber ovat vuorostaan puolustuksen kokeneet avainhahmot, David Henleyn (-97), Will Thompsonin (-97) ja Luc Deschenesin (-97) muodostaessa vuorostaan kiinnostavan draft-eligible kolmikon. Puolustuksesta puuttuva ehkäpä ne ehdottomat sarjan kärkinimet, mutta kasassa olisi ihan vertailua kestävä rykelmä. Lisäksi Mason McDonald tulee pitämään huolen, ettei joukkueen tarvitse tuskailla maalivahtiongelmissa. Itseasiassa odotan McDonaldilta nousua aivan Q:n veskarieliittiin Desrosiersin ja Fucalen kintereille. Uskon Charlottetownin aloittavan nousunsa kohti sarjan kärkeä, mutta suuremman menestyksen kanssa saanevat odottaa vielä kauden-pari.

Chicoutimi Sagueneens


Chicoutimi Sagueneens on yksi alkavan kauden kiinnostavia joukkueita. Tekivät viime keväänä kunnollisten menestysmahdollisuuksien puututtua järkeviä tulevaisuutta palvelleita liikkeitä mm. Charles Hudonin kauppaamisella. Baie-Comeausta saapuneet Gabryel Paquin-Boudreau ja Alexandre Ranger ovat juuri tämän kaupan seurausta ja tuovat rosteriin mukavaa lisäsyvyyttä. Blainvillestä haalittu Samuel Hodhod ja Rouyn Norandasta saapunut Alexandre Leclerc ovat vuorostaan kelvollisia OA vahvistuksia tuomaan kokemusta nuorekkaaseen nippuun. Brian Lovell voi myöskin yllättää, mikäli pääsee Halifax vuosiaan suurempaan rooliin. Suurin juttu Chicoutimissa on, etteivät menettäneet juurikaan avainpelaajiaan, sillä kauppasivat OA:sa jo deadlinella. Odotin joukkueen ykkössentteri Laurent Dauphinin viime kaudelta paljon nähtyä enemmän, joten mielenkiintoista nähdä miten käy tulevalla periodilla? Parhaimmillaan on kuitenkin sarjan kärkipelaajia. Nuoremmasta kaartista raamikas 2013 QMJHL-draftin kärkinimi Nicolas Roy (-97) on luonnollisen kiinnostava tapaus tulevaa draftia ajatellen. Joutui antamaan vielä viime kaudella fysiikassaan turhan paljon tasoitusta, eivätkä raamit päässeet oikein esillä. Tässä olisi kuitenkin ainekset hienoksi koon ja taidon harmoniaksi, joilla voi loistaa jo tulevalla kaudella Q:ssa. Pienikokoiset Jeremy Bouchard (-97) ja William Gignac (late -96) eivät ole välttämättä senttien puuttuessa NHL-varausta ajatellen niinkään pinnalla, mutta voivat tuoda Chicoutimin menestykselle tärkeää lisäbuustia scoring leveyden lisääjinä kuten pirteästi pre-seasonilla esiintynyt Janne Puhakkakin. Puolustuksessa vuorostaan oma katseeni kääntyy Nikita Liamkiniin, jolla on takanaan vaikea ja ailahtelevasti sujunut tulokaskausi, minkä seurauksena jäi lopulta ilman NHL-varausta. Tässä olisi kuitenkin raakaa talenttia huomattavasti nähtyä parempaan, joten mielenkiintoista nähdä, saako tätä esiin? Sagueneensin tasapaksuhko puolustus osaltaan huutaisi tällaista esiinnousua, jota sitten kokenut kolmikko Leclerc, Lovell ja kapteeni Samuel Roussy tukevat, jolloin pakisto alkaisi kestämään vertailua sinne ja tänne. Nuori, vasta 2016 varauskelpoinen Frederic Allard, on myös kiinnostava tapaus. Esiinnousuista puheenollen myös Julio Billian tulisi saada lisää tasaisuutta ja varmuutta otteisiinsa. Pienenä kassarina en näe tälle suurta pro-potentiaalia, mutta kyllähän tällä pitäisi olla edellytykset nousta vielä QMJHL:ssä johtavien veskarien joukkoon. Chicoutimissa on tietysti useampia avoimia kysymyksiä, mutta samalla niitä mahdollisuuksiakin joiden myötä näitä on hyvä pitää eräänlainen jokerinippuna, miksei aina kärkitaisteluihin saakka.


Drummondville Voltigeurs


Drummondville Voltigeurs satsasi viime deadlinella vahvasti kevään menestykseen, mikä ei kuitenkaan tuottanut ihan sitä toivottua tulosta. Nyt deadlinen vahvistuksista on jäljellä enää muistot William Carrierin, Ryan Culkinin ja Frederick Gaudreaun jatkaessa uriaan muualla. Kun vielä avainpelaajista Nikolas Brouillard pelaa Culkin kaupan seurauksena tulevan kauden Quebecissä ja Matthew Boudensilla tuli ikä vastaan, niin olisihan rosteri kokenut kovia. Jerome Verrierin, Christophe Lalancetten Georgs Golovkovs ja Joey Ratellen tähdittämä hyökkäys tehnee kohtuullista jälkeä tulevallakin kaudella ja Louis-Philip Guindonissa joukkueella on sarjan parhaimmistoon kuuluva maalivahti, mutta puolustuksen tilanne onkin mielenkiintoisempi. OA-vuottaan aloittava kapteeni Charles-David Beaudoin on rutinoitunut ja tasokas suorittaja, mutta tämän takana onkin melkoisen nuorehko pakisto, jolle vain tuleva vuosi saattaa mennä vielä oppirahoja maksaessa. Sergei Boikov ja Kevin Laliberte ovat vielä kohtuullisen varmoja ja riittävän kokeneita tapauksia, joista tietää mitä saa, mutta kolmen kärjen jälkeen onkin kovin märkäkorvaista mukaan lukien kevään QMJHL-draftin ykköskierroksen varaus Benjamin Gagne (late -98). Menestyksestä ei tarvitse puhua, mutta joukkuetta on aika helppo povata sarjan tasaiseen keskikastiin, jonka todennäköisin lopputulos on first round exitissä.


Gatineau Olympiques


Gatineau Olympiquesin tilanne on kieltämättä mielenkiintoinen. Joukkueen ykkösnimistä Emile Poirier aloittaa ammattilaisuransa, Martin Reway vaihtoi Sparta Prahaa ja Simon Tardif-Richardilla tuli ikä täyteen jonka lisäksi kauppasivat Vincent Dunnin ja Taylor Burken muualle. Hyökkäyksessä on siis käynyt katoa ja viime kauden kuudesta parhaasta pistemiehestä ainoastaan Vaclav Karabacek jatkaa joukkueessa. Karabacek onkin hyökkäyksen tärkein palanen yhdessä Alexis Pepinin ja Val-d’Orista saapuneen Louick Marcotten kanssa, joka voi tietysti sopimuksen saadessaan siirtyä vielä AHL-ammattilaiseksi. Varausikäinen Alex Dostie (-97) on puolestaan potentiaalisin nimi uudeksi vastuunkantajaksi. Joukkueen hyökkäyksen syvyyden kannalta keskeisiä nimiä ovat myös Jake Coughler, Jonathan Bourcier, Marc Beckstead ja Noah Zilbert, joista mahdollisimman monelta kaivattaisiin profiilin nostoa, jotta hyökkäys voisi löytää tasapainon. Itselleni tuiki tuntematonta kesän importvaraus Yakov Treninia (-97) voi vuorostaan pitää jokerina. Lisäksi on mielenkiintoista nähdä mitä viimeisimmän QMJHL-dratin kakkosnimi Pascal Laberge (-98) saa aikaan ensimmäisellä kaudellaan? Puolustus on pysynyt hyökkäystä paremmin kasassa. Kokenut kolmikko Mickael Beauregard, Elie Berube ja Val-d’Orista saapunut Phil Pietroniro eivät ole mitään valovoimaisia tähtipuolustajia, mutta tuovat yhdessä varman ja luotettavan pohjan puolustuksen kasaamiseen. Tähtipakeista puheenollen varauskelpoinen Alexandre Carrier (-97) voi puolestaan nousta kolkuttelemaan koko sarjan pakkieliittiä. Nimihirviö Marc-Olivier Crevier-Morinkaan ei ole täysi turhake, jonka lisäksi viime keväänä QMJHL-draftin ykköskierroksella varatun raamikkaan Matt Sartorisin (-98) näkeminen kiinnostaa. Gatineaun puolustus voikin muodostua kauden edetessä yhdeksi sarjan parhaista ja tasapainoisimmista kokonaisuuksista, joka yhdistettynä kohtuulliseen hyökkäykseen voi nostaa joukkueen korkealle. Tähän tietysti vaadittaisiin monen nuoren pelaajan suotuisaa kehitystä, josta varsinkin hyökkäys on riippuvainen ja maalivahti Anthony Brodeurin nousua aiemmasta kakkoskassarista pesun kestäväksi ykköseksi.


Halifax Mooseheads


Viime vuosien kestomenestyjä Halifax Mooseheads olisi jälleen menettänyt läjän kovia pelaajia ja nykyrosteri alkaakin olemaan jo varsin kokematon ja nuori. Onhan tuolla yhä sitä kärkiosaamista, Zac Fucale taistelee sarjan parhaan veskarin tittelistä, Nikolaj Ehlers hyökkääjän ja Austyn Hardie sekä Matt Murphy luovat puolustukseen tasoa, mutta näiden kärkimiesten takana onkin eroa viime vuosien joukkueisiin, joista löytyi lisäksi hurjat määrät tasoa ja laajuutta. Nyt on lähinnä läjä nuoria, joilta toivotaan kehitystä ja nousua saappaiden täyttäjiksi. Draftia ajatellen kiinnostavimpia ovat Timo Meier (late -96) ja Connor Moynihan (-97), joista varsinkin Meierilta odotan hyvää vuotta. Halifaxissa on myös Ryan Falkenhamin, Andrew Shewfeltin ja Daniel Moynihan kaltaisia pelaajia, jotka ovat joutuneet tyytymään menestysjoukkueissa ns. jämärooleihin. Nyt vastuun kasvaessa olisi paikka nostaa nimeä otsikoihin, jonka myötä joukkueen hyökkäys voisi saada kaipaamaansa leveyttä. Puolustuksessa saman tilanteen edessä on OA-vuottaan aloittava Jesse Lussier. Näiden kavereiden panoksesta riippuu pitkälti se kuinka riippuvaiseksi Halifax jää ykkösnimistään. Asioiden loksahtaessa oikein päin joukkue voi olla luonnollisesti jatkaa kärkitaisteluissa mukana, ja monilta löytyy vanhasta tottumuksesta näitä kohtaan kovaa luottoa, mutta tilanne haiskahtaa kuitenkin enemmän ns. välivuodelta ylemmässä keskikastissa, jonka aikana pyrkivät ajamaan sisään uusia vastuunkantajiaan.

Moncton Wildcats


Moncton Wildcatsit jatkavat viime vuoden tavoin nuoruuden voimalla. Ivan Barbashev kuuluu Q:n ehdottomaan tähdistöön ja tullee jälleen ratkaisemaan yksittäisiä otteluita käytännössä yksin. Ongelma on vain, ettei muu nippu kestä vertailua sarjan kärkeen, minkä myötä suurempaa menestystä ei uskalla povata. Joulukuussa -95 syntyneenä Barbashev saavuttaa AHL-kelpoisuuden jo kaudeksi 2015-16, minkä johdosta odotin Monctonin satsaavan vahvasti juuri tähän vuoteen, mutta eipä niitä kokemusta ja tasoa tuovia veteraanihakuja ole näkynyt, vaan tuntuisivat pitävän kiinni suunnitelmastaan nousta kohti sarjan kärkeä vuoden-parin aikajänteellä nuoren nipun varttuessa. Voikin olla, että Barbashev toimii tässä ainoastaan deadline kauppatavarana, jolla toivovat saavansa lisää perustaa nousullensa. Tutkapari Vladimir Tkachyov , OA Christophe Lalonde ja piskuinen Conor Garlant tuovat vielä kohtuullista tukea venäläistähdelle, mutta siinäpä ne hyökkäyksen ns. varmat nimet olivatkin. Varauskelpoiset Mathieu Olivier (-97) ja Eric Leger (-97) ovat suorittaneet pirteästi pre-seasonilla kuten vasta 16-vuotias Liam Murphykin (-98), mutta tiedä sitten miten pojille käy kauden aikana? 2013 QMJHL-draftin ensimmäisen kierroksen varaus Cameron Askew (-97) on myös mielenkiintoinen nimi. Hyökkäystä voi kuitenkin pitää joukkueen vahvuutena ja tuskinpa nämä maalien puutteeseen tulevat kaatumaan. Puolustuksen osalta tilanne on selvien kärkinimien puuttuessa epäselvempi. Joukkueesta löytyy kolme sinänsä kokenutta, mutta samalla toistaiseksi varsin keskinkertaisesti suorittanutta -95:sta. Aikanaan korkealla QMJHL:n draftissa varatun Jacob Sweeneyn on kolmikosta kiinnostavin. Kaverin kehitys on ollut kovin hidasta, mutta lupauksia herätelleen viime kauden jäljiltä on jännä nähdä tulisiko tästä vielä jotain, edes QMJHL-tasolle? Garrett Johnston ja Jeremy Doucet ovat ne kaksi muuta, joiden suoritusten tasosta tulee riippumaan paljon. Nuoremmasta kaartista Adam Holwell (-97) on se kiinnostavin nimi. Maalinsuulla kokenut AO-kassari Alex Dubeau pitää huolen, ettei Monctonin pitäisi kaatua maalivahtipeliin, mutta ei Dubeauta voi pitää muuta joukkuetta perässään hinaavana eliittikassarinakaan. Moncton voi hyvin roikkua vielä alkukaudesta Barbashevin johdolla kärkipaikoilla, mutta mitä pidemmälle kausi etenee, sitä vaikeampia aikoja näille povaan. Materiaalin laatu ja laajuus eivät vain ole riittäviä varsinkaan puolustuksessa.


Quebec Remparts


Memorial Cup vuosimallia 2015 tullaan pelaamaan Quebec Cityssä, mikä tarkoittaa paitsi Quebec Rempartseille varmaa paikkaa turnaukseen, myös kovia panostuksia. Joukkue on jo ehtinyt tekemään valmiiksi potentiaaliseen nippuunsa Marc-Olivier Royn (Blainville), Nikolas Brouillardin (Drummondville), Ryan Gravesin (Val-d’Or) ja Taylor Burken (Gatineau) kaltaisia kovan profiilin hankintoja. Lisäksi ovat keränneet Nicolas Hebertin, Guillaume Gauthierin ja Simon Boudreaun tapaisia aikanaan pienellä varausnumerolla QMJHL:n drafteissa napattuja pelaajia, joiden läpimurtoa on saatu odottaa toistaiseksi turhaan. Puolustuksen viime kaudella yllättävän vahvasti ja varmasti pelannutta Cody Donagheyn johtamaa nuorta runkoa on vahvistettu Brouillardin ja Gravesin kaltaisilla kokeneemmilla eturivin nimillä, jonka myötä tilanne näyttää hyvältä. Roy ja Burke vahvistavat ja leventävät vuorostaan jo valmiiksi tasokasta hyökkäystä, jonka kärkinimi Anthony Duclair on jo koko CHL:n mittapuulla todella kova tekijä. Kuvioihin mukaan vielä Adam Ernen, Kurt Etchegaryn ja Adam Chapmanin kaltaisia nimiä, niin tasoa löytyy vaikka Nic Sörenssen (Skellefteå) ja Fabrice Herzog (Zug) Euroopan pääsarjoihin vaihtoivatkin. Dmytro Timashov (late -96) on vuorostaan hyvää jälkeä Ruotsin juniorimaajoukkueissa ja MODOn junioreissa tehnyt import haku, joka voi olla yllättävänkin kova tekijä. Kesän hankintoihin kuului myös Charlottetownista saapunut uusi ykkösmaalivahti Eric Brassard, jonka päällä tietysti asetetaan niitä paineita. Ei ole vielä kyennyt nousemaan sarjan kärkiveskarien joukkoon, mitä tietysti vaikeutti heikon Charlottetownin takana pelaaminen, joten mielenkiintoista nähdä miten suorittaa astetta paria kovemmassa nipussa? Quebec vaikuttaisi kaikin puolin tasapainoiselta ja kovalta joukkueelta, joka tullee roikkumaan sarjan kärkipaikoilla ja olemaan kova kanto kaskessa kevään pudotuspeleissä. Ja tuskinpa niitä kaikkia hankintojakaan on vielä nähty.


Rimouski Oceanic


Jos hakee niitä kovimpia suosikkeja Quebecin oheen, niin viime vuoden tavoin Rimouski Oceanic pitää nostaa esiin. Pelasivat vahvan kevät puoliskon, nousten taistelemaa aina runkosarjan voitosta, mutta pudotuspeleissä eivät kovuus ja rutiini riittäneet vaan lopulta aina finaaleihin edennyt sitkeä Blainville tiputti nämä tiukassa ja todella viihdyttävässä seitsemän ottelun sarjassa. Joukkueen tilanne on siitä hyvä, että tärkeimmät pelaajat jatkavat järjestäen elleivät sitten Samuel Morin ja Frederik Gauthier onnistu murtautumaan NHL-rostereihin. Maalinsuulla Philippe Desrosiers on sarjan ja koko CHL:n ehdotonta eliittiä pelipaikallaan (olisi tässä vaiheessa vuotta oma valintani Kanadan U20 ykköskassariksi ohi Fucalen). Puolustuksesta Jimmy Olignylle (OA) tuli ikä vastaan ja kapteeni Ryan MacKinnon kaupattiin Charlottetowniin, mutta ne kaksi tärkeintä eli Samuel Morin ja Jan Kostalek ovat yhä mukana. Kaksikon taustalta löytyy hyvä ja leveä nippu nuoria läpi viime kauden mahdollisuuttaan suurempiin rooleihin odottamaan joutuneita kavereita, joista varsinkin vasta ensi kesän draftissa varauskelpoisen Simon Bourquen otteita odotan mielenkiinnolla, eikä Beau Ruskissa, Guillaume McSweenissä tai Andrew Piccossakaan (-97) ole valitettavaa, vaikkeivat herrojen nimet paljoa sanokaan. Ja eiköhän tuonne löydy kauden aikana niitä veteraanivahvistuksiakin, mikäli tarve näin vaatii. Hyökkäys koki pari OA menestystä (Trainor ja Sylvestre), mutta tasokkaalta -95 nipulta (mm. Gauthier, DeLuca ja Joly) on lupa odottaa aiempaa parempaa. Alkavan kauden tärkeyttä kuvaten ehtivät hankkimaan jo Christopher Clappertonin Blainvillestä ja Vincent Dunnin Gatineausta, jotka ovat molemmat kovia hakuja QMJHL:n sisällä. Sen näkee sitten miten homma lähtee kulkemaan ja kuinka ne pienet marginaalit pyörähtävät aikanaan pudotuspeleissä, mutta kyllähän Rimouski on näin ennakkoon sarjan kovimpia mestarisuosikkeja yhdessä Quebecin kanssa.


Rouyn-Noranda Huskies


Rouyn-Noranda Huskieseilla ovat alkamassa vaikeat ajat. Viime kauden tulokkailta on varmasti lupa odottaa viime vuotta parempaa, mutta vastaavasti kokeneemmat avainpelaajat vaikuttavat alkavan kauden järjestäen muualla. Tärkeät -93:set Marcus Power, Jack Nevins ja Francis Beauvillier hyvästelivät juniorikaukalot viime kevääseen kuten vuotta nuoremmat Dillon Fournier ja Jean-Sébastien Deakin, kaikki ehdottomia avainpelaajia. Muista sitten Jason Fuchs siirtyi pääsarjakiekkoilemaan Sveitsiin (Ambri-Piotta), Liam O’Brien kaupattiin Sherbrookeen ja Alexandre Leclerc Chicoutimiin eli tietä olisi uusille vastuunkantajille. Katoa kokeneen hyökkäyksen avainpelaajia ovat toistaiseksi varsin keskinkertaiset junioriuran pelanneet OA:t Mathieu Lemay ja Ryan Penny, joita ei voi kuitenkaan pitää mitenkään erityisinä vastuunkantajina. Myös Quinn O’Brien ja Sherbrookesta saapuneeseen Alexandre Sills istuvat samaan kuvaukseen vaikkeivat vielä OA:ta olekaan. Kesällä NHL-varauksen saaneilla Francis Perronilla ja Julien Nantelilla pitäisi olla sen sijaan kykyjä parempaan ja kaksikon panos onkin keskeisessä osassa, mikäli Rouyn-Noranda mielii saada hyökkäyksensä toimimaan. Sveitsin paidassa kevään U18 kisoissa säväyttänyt Denis Malgin (-97), jonka oikeudet poimivat kesän Import draftissa, olisi oiva lisä, mutta vaikuttaa ainakin vielä aivan väärällä mantereella ja tuskinpa ainakaan ennen U20-kisoja on liikkumassa minnekään. Joukkueen puolustuksen tilanne on pitkälti hyökkäyksen kaltainen. Muutama tasapaksuhko kokeneempi kaveri ja läjä nuoria, joista Jeremy Lauzon (-97) on se kiinnostavin. Maalinsuulla vaikuttava Alexandre Belanger on jo oppirahansa maksanut, mutta nousu keskivertoa paremmaksi Q-veskariksi odottaa edelleen. Huskiesien kautta voi pitää lähtökohdiltaan haastavana, eikä joukkuetta tarvitse odottaa kärkisijoille, vaan ennemmin taulukon toiseen päähän.

Saint John SeaDogs


Saint John SeaDogsien pari viime kautta ovat sujuneet menestysvuosien jälkeen nuorella ryhmällä sarjan häntäpäässä oppia kartuttaen. Tulevaa kautta ajatellen joukkueen tilanne näyttää jo selvästi paremmalta, vaikkei nuorelta nipulta tarvitse edelleenkään odottaa menestystä. Matthew Highmore ja Spencer Smallmann ovat kaksikko, joilta odotan kovaa vuotta. Eivät välttämättä tule roikkumaan pistepörssin kärkipäässä, mutta pelillisesti näillä on edellytykset todella vahvan, liukkaan ja työteliään tutkaparin muodostamiseen. Varsinkin Highmoren jääminen ilman varausta kummastuttaa edelleen. Nathan Noel (-97) on joukkueen leveän varausikäisten rykelmän nimekkäin edustaja, jolta voidaan myös nähdä tuhoja. Mathieu Joseph ja Samuel Dove-McFalls ovat kaksi muuta esiin nostettavaa -97:kaa. Tasokkaammilla veteraaneilla hyökkäys voisi olla sarjan parhaimmistoa, mutta Mark Tremaine ja Taylor Fielding ovat turhan kesyä osastoa. OHL:ssä läpimurtoa odottamaan jättänyt raamikas Mitchell Dempsey on sentään mielenkiintoinen lisäys. Aina yhtä rauhallinen ja tyylikkäästi pelaava Olivier Leblanc jatkaa vuorostaan puolustuksen johtohahmona. Leblancin jälkeen pakka on vain valitettavan avoinna. Tshekkiläiselle kesän importvaraus Jakub Zborilille (-97) lienee kaavailtuna merkittävää roolia alusta lähtien. Paljon riippuu myös miten OHL:stä vapaana agenttina klaarattu Adam Bateman suorittaa. On aiemmin vetänyt lähinnä syvyysrooleissa, mutta nyt olisi vastuuta tarjolla puolustuksen kokeneimpana pelaajana. Nuori Thomas Chabot (-97) hakee vuorostaan seuraavaa harppausta lupauksia herätelleen tulokaskauden jäljiltä. Mielenkiintoista myös nähdä mitä koko 2014 QMJHL-draftin ykkösnimi Luke Green (-98) saa aikaan? OA Sebastien Auger jatkaa yhä joukkueen selvänä ykkösmaalivahtina, jonka myötä veskaripaletti on kunnossa.


Shawinigan Cataractes


Shawinigan Cataractes jatkaa nuoren runkonsa kasvutarinaa. Pojat ovat vähän vanhempia ja tuskinpa Shawinigan enää yhtä surkea tulee olemaan, mitä edellisvuosina, mutta kyllähän joukkueella olisi vielä matkaa aivan kärkitiimiksi ja uskon näiden yhä häviävän kauden aikana enemmän, mitä voittavat. Viime kauden paras pistemies Anthony Beauvillier (-97) on joukkueen nimekkäin draft-eligible, jonka kehityksen jatkumisesta riippuu paljon. Harjoituskaudella positiivisesti esiintynyt venäläisillä sukujuurilla varastettu ja täten kesän import-draftissa varattu jenkkilaituri Dennis Yan (-97) on myös huomioitava. Kesällä ilman NHL-varausta jäänyt Kris Hodge puolestaan jatkanee kasvuaan ainakin junioritasolle laadukkaaksi kahdensuunnan sentteriksi. Harjoituskaudella tehoilleet Giovanni Fiore, Gabriel Slight ja venäläisimport Ilya Zinoviev noussevat myös merkittäviin rooleihin, siinä missä järkälemäisen Alex Pawelczykin kauden sujumista on myös seurattava. Dylan Labbe on vuorostaan joukkueen kärkipakkina puolustuksen selkeä johtohahmo ja Q:n parhaita puolustajia. OA:t Sebastien Gauthier ja Gatineausta hankittu Alexandre Chenier-Allard löytänevät itsensä myöskin runkopakkeina yhdessä Zachary Taylorin kanssa. Nicholas Welsh (-97) on puolestaan nuori varausikäinen, jonka tulevalta kaudelta osa odottaa jo varsin paljon. Kokoa tällä ei järin paljoa ole, mikä laskee arvoa NHL-scouttien silmissä luoden omat haasteensa. Samasta pienestä muotista on myös viime kevään QMJHL-draftin 3rd overall Samuel Girard (-98). Kun lisää vielä toisen viime kevään ykköskierroksen varauksen Gabriel Sylvestren (-98), niin puolustus olisi mielenkiintoinen sekoitus kokemusta ja nuoria lahjakkuuksia. Näin ennakkoon suurin ongelma löytyy kuitenkin maalinsuulta, jossa ykköskassarin roolia soviteltaisiin Storm Phaneufin harteille, joka ei ole tähän mennessä juurikaan edukseen esiintynyt.


Sherbrooke Phoenix


Sherbrooke Phoenixin tilanne on pitkälti samanlainen, mitä Cape Bretonilla tai Charlottetownilla. Nuoren ja lahjakkaan rungon varttuminen pitäisi saada näkymään hiljalleen myös tulosten muodossa. Daniel Audette onnistui nousemaan viime kaudella sarjan profiilihyökkääjien joukkoon ja nyt olisi varmasti toiveissa vielä yhden lisäaskeleen ottaminen. Tim Wieser, Simon Desbiens, Raphael Lafontaine ja kesällä hankittu Liam O’Brien tarjoavat vuorostaan hyvää ja tasonsa jo todistanutta tukea. Itselleni täysin tuntematon sveitsiläinen importlaituri Kay Schweri (late-96) pitää myös mielessä kuten piskuinen Vincent Deslaurierskin (late -96). Jeremy Roy’ta (-97) on puolestaan näin kauden alla helppo pitää QMJHL:n kiinnostavimpana varauskelpoisena puolustajana. Onnistui nousemaan viime kaudella Sherbrooken ykköspakiksi, jonka jälkeen olisikin edessä Q:n pakkieliittiin kurkottaminen. Kokenut Aaron Hoyles ja Carl Neill muodostavat päivänvaloa kestävän kaksikon 2-3 ruutuihin. Neillin uran suunta on myös kiinnostava nähdä. Tasapaksu kausi ja kehityksen paikallaan polkeminen veivät NHL-varauksen mennessään ja nyt olisi ns. takaisin iskemisen paikka. Näin ennakkoon Sherbrooken suurin kysymysmerkki löytyy maalinsuulta Francis Desrosiersiersin päätettyä junioriuransa viime kevääseen, jonka myötä Cape Bretonista hankitulta Alex Bureaulta odotetaan paljon. Kevään QMJHL-draftin neljäntenä pelaajana varattu Evan Fitzpatrick (-98) on ilmeisen lupaava maalivahti, mutta tiedä sitten voiko 16-vuotiaalta odottaa kakkosveskaria suuremman roolin täyttämistä? Mikäli veskaripeli ei pahemmin sakkaa voi joukkueelle povata nousua kärjen tuntumaan, mutta tiedä sitten.


Val-d’Or Foreurs


Val-d’Or Foreurs lähtee puolustamaan mestaruuttaan kovasti muuttuneella joukkueella, menetettyään käytännössä kaikki tärkeimmät avainpelaajansa, joten jos viime kauden menestys yllätti, niin vastaavan uusiminen olisi jo täysi pommi. Anthony Mantha, Samuel Henley (OA), Eric Gelinas (OA), Randy Gazzola (OA) Antoine Bibeau suuntaavat ammattilaisiksi, jonka lisäksi Louick Marcotte kaupattiin Gatineauhin ja Ryan Graves Quebeciin, joten menettivät ykkösmaalivahtinsa, koko ykkösketjunsa sekä kolme tärkeintä puolustajaansa, joten onhan tuossa aika tyrmäävä lähtökohta. Pierre-Maxime Poudrier ja Stephen Anderson muodostavat hyökkäykseen kohtuullisen OA-kaksikon ja nuoremmasta kaartista Nicolas Aube-Kubel sekä Anthonyt Richard ja Beauregard voivat pelata kovatkin kaudet, jonka lisäksi Julien Gauthier (-97) on kiinnostava varausikäinen, mutta melkoinen jälleenrakennus vuosihan tästä olisi Val-d’Orille tulossa. Pidän kuitenkin hyökkäystä joukkueen parempana puoliskona, sillä puolustuksessa ainoana viime kauden tasokkaasta top4:stä muistuttava Jeremie Fraser on suurien haasteiden edessä. Tukea ja nousuja odotetaan nuoremmasta kaartista mm. viime kaudella kolmosparin hajaminuutteihin tyytymään joutuneelta Olivier Galipeaulta (-97), mutta paljon olisi kysymyksiä. Nuorten miesten esiinmarssi jatkuu myös maalinsuulla Keven Bouchardin muodossa. Kaikkien vaihdosten kunniaksi myös valmennus on kokenut muutoksia kakkosvalmentaja Marco Pietroniron suunnattua Baie-Comeaun päävalmentajaksi. Pietroniron tilalla uutena kakkosvalmentajana valmennusuransa aloittaa kohtuullisen pitkään roolipelaajana NHL:ssä viihtynyt Steve Begin. Valtavista muutoksista ja laadun katoamisesta johtuen mitään hirmuisen herkullista kautta ei joukkueelle uskalla povata, mutta varsinaiseen romahtamiseenkaan en usko, vaan eivätköhän nämä sarjan keskikastissa tule keikkumaan.


Victoriaville Tigres


Victoriaville Tigresien kohdalla soivat aikalailla samat sävelet kuin viime kaudella. Joukkue ei ole huono, muttei sen erikoisempikaan, vaan realistinen maali lienee pudotuspelipaikassa. Hyökkäyksen kokenut kaksikko Angelo Miceli ja Jean-Francois Plante muodostavat luotettavan eturivin, jota Jan Mandat, raamikas drafteligible Gabriel Gagne (-97), Tommy Veilleux ja Samuel Blais tukevat. Vahvasti pre-seasonilla esiintynyt Carl Marois on huomioitava myös eräänlaisena jokerina. Puolustuksen kokenut kaksikko Cameron Yarwood (voi pelata myös laiturina) ja Julien Leduc muodostavat katseita kestävän kärkikaksikon, vaikkei mistään eliittipelaajista puhutakaan. Näiden takana käydäänkin tiukkaa kilpailua lopuista paikoista, mutta samalla tasokin uhkaa pudota. Tshekki-import Filip Pyrochta nousee itselleni tästä ns. massasta ensimmäisenä esiin oltuaan keskeisessä roolissa viime kevään U18-hopeajoukkueen alakerrassa, voi olla yllättävän kova. Kevään QMJHL-draftin ykkösvaraus Guillaume Beck (-98) on myös mielenkiintoinen seurattava, vaikkei varmastikaan mitään mahdotonta roolia tule vielä tässä vaiheessa saamaan. OA Brandon Whitney jatkaa viime kauden tapaan joukkueen ykkösmaalivahtina, eikä tulos ole tästä kiinni.


------------------------


Nopeasti tiivistäen, pidän Rimouskia ja Quebecia suosikkikaksikkona, jota tasainen nippu lähtee haastamaan. Pitkään kärjessä pyörineistä joukkueista (Halifax, Baie-Comeu ja Blainville) varmaan osa jatkaa tuota tulevankin vuoden. Sitten on mielenkiintoista nähdä, mitkä näistä uutta nousua hakevista nuorista nipuista onnistuvat ottamaan sen seuraavan harppauksen ja nousemaan taisteluun mukaan? Hänniltä puolestaan uskon löytyvän etunenässä Rouyn-Norandan ja Acadie-Bathurstin. Sen lisäksi, että eriäviä mielipiteitä lyötyy eri joukkueiden iskukyvyistä ihan luonnostaan, niin näitä ei kannata lukea kuin piru raamattua, sillä aivan sata varmasti kauteen mahtuu yllätyksiä molempiin suuntiin kun puhutaan 16-20 vuotiaista pelaajamassoista, joiden suoritustaso elää vielä valtavasti. Tulee niitä yllättäviä esiinmarsseja, jonka vastapainoksi sitten osan kehitys ei juurikaan etene ja tätä kun tapahtuu x-kertaa joukkueen sisällä suuntaan ja toiseen, niin kaudessa ehtii tapahtumaan paljon. Pohjimmiltaan juniorisarjoissa kuitenkin menestyvät vuodesta toiseen seurat, jotka taitavat varaamisen ja joiden valmennus osaa koulia pelaajistostaan lahjakkuuden esiin. Sitten on taas joukkueita, jotka vuodesta toiseen hakkaavat päätään seinään korkeintaan keskinkertaisilla suorituksilla.

Huikea ennakko kyllä QMJHL:stä, Eager. Täytyy perehtyä joukkuekohtaisesti kauden aikana vielä tarkemmin jokaiseen joukkueeseen. OHL:stä ja WHL:stä on enemmän infoa tullut kerättyä, lähinnä siksi, että kyseisten liigojen veikkaaminen tuli tutuksi viime kaudelta.

QMJHL:ää tuskin pystyy veikata missään?

Tämä ei liity ihan tähän WHL-kauteen, mutta ensi vuoden WHL Bantam Draftissa varataan hyvin varmasti hyökkääjä Luka Burzan, jolla on potentiaalia vähintään Mathew Barzalin tasolle WHL-pelaajana. Burzan on ollut käytännössä viimeiset kaksi vuotta ykkösprospecti kevään 2015 WHL Draftiin eli 2000 syntyneiden ikäluokassa. Burzan on jo nyt noin 185-senttinen, mutta on erinomainen luistelija ja hyökkääyssuuntaan todella vaarallinen ja lahjakas pelaaja. Burzan pelaa NSWC Winterhawksissa PCAHA-liigaa, joka on erittäin kovatasoinen sarja 00 syntyneissä.

Muita potentiaalisia tulevia WHL-tähtiä samasta ikäluokasta ovat muun muassa puolustajat Calen Addison (Brandon Wheat Kings Bantam) ja Ty Smith (South Delta). Kumpikin teki viime kaudella lähes kaksi pistettä per ottelu ja ovat loistavia hyökkääviä puolustaja. Smithiä nähneenä voin kertoa, että on rauhallinen, taitava ja liikuttaa kiekkoa vahvasti. Siirtyi South Deltan kovatasoiseen joukkueeseen pelattuaan viime kaudella vuotta vanhempien kanssa Albertan johtavassa Bantam sarjassa AMBHL:ssä.

Itsellänikin on tarkoituksena katsoa WHL-pelejä jossain vaiheessa, joten tulen melko varmasti päivittelemään ketjua myös myöhemmässä vaiheessa.

Laitetaan tämä nyt tännekin..

Kings-prospecti Jake Marchment on vähän mokaillut Tinderissä.

Linkki 1
Linkki 2

Marchment on siis haukkunut jotain tyttöä Tinderissä ja kun viestit ovat tulleet julkiseksi, OHL on päättänyt lätkäistä 15 ottelun pelikiellon. Joo, toki eritätin typerää toimintaa Marchmentilta, mutta melkoista feminismi-kukkahattuilua OHL:n suunnaltakin mielestäni. Jos Marchment olisi tekstiviesteillä haukkunut jotain toista samanikäistä poikaa/miestä niin nousisiko siitä vastaava kohu? Epäilen. Yhtä kaikki, pidän 15 ottelun pelikieltoa ja julkista häpäisemistä todella yliampuvana rangaistuksena tästä. Eipä toki Marchment varmaan urpoile enää.

Onpas tämä ketju harmittavan hiljainen. Itse tulee jonkin verran näitä liigoja seurailtua, joten olisihan näistä kiva lukea myös täältä.

Minulla jäänyt pitkäksi aikaa koko jatkoaika kirjoittelu vähiin ajan puutteen takia, mutta nyt aikaa olisi. Ajattelin, että jos panostaisin tänne ketjuun kirjoitteluun, jos kellään mielenkiintoa lukea löytyy? Toistaiseksi seurannut aika isolla hajonnalla pelejä, eli matsia sieltä täältä, mutta jatkossa varmaan keskityn ns. "kuumiin" joukkueisiin&pelaajiin ja varmaan suomalaisiin. Jos jollain tulee mieleen joku joukkue/pelaaja kenestä haluaa lukea, niin heittäkää vinkkiä, voin koittaa seurailla ja raportoida sitten.

Kiekko-Kolli kirjoitti:

Onpas tämä ketju harmittavan hiljainen. Itse tulee jonkin verran näitä liigoja seurailtua, joten olisihan näistä kiva lukea myös täältä.

Laajenna klikkaamalla

Olen seurannut aktiivisesti tulevassa WHL Draftissa varattavissa olevia pelaajia. Nämä ovat siis 2000 syntyneitä lupauksia. Näkemistäni pelaajista kaikista vakuuttavin on ollut Delta Hockey Academyn Ty Smith. Puolustajalla on mukavasti kokoa (5'10) ja osaa liikuttaa kiekkoa erittäin hyvin. Sulava luistelu ja voimakas potku mahdollistavat hyökkäyksien tukemisen. Erinomainen pelaaja ja myös vankka puolustuspäässä. Tällä kaudella Smith on tehnyt 16 pelissä 28 pistettä.

Pursuit of Excellencen hyökkääjä Eli Zummack on todella mielenkiintoinen lupaus. Kyseessä ei ole isokokoisin tai fyysisin pelaaja (5'8/160), mutta hänellä on todella korkea taitotaso. Kädet ovat todella nopeat, pystyy harhauttamaan hyvin täydessä vauhdissa ja on viimeistellyt hyvällä prosentilla paikoistaan. Kakkoskierroksen lupaus minusta, mutta voi mennä aikaisemminkin.

Okanaganin joukkueessa on kaksi loistavaa puolustajaa, Mitchell Prowse ja Seth Bafaro. Kumpikin on listattu näkemissäni paikoissa aivan kärkipakkien joukkoon. Etenkin Prowse on isokokoinen (6'2) pakki, joka on todella ulottuva, pelaa hyvin kiekolla ja on yllättävän sulava luistelija. Nämä kaksi olen nähnyt vain yhdessä pelissä.

Delta, POE ja Okanagan pelaavat siis CSSHL-sarjaa. Liigan kotisivut löytyvät täältä

PS. Osaisitko Kiekko-Kolli kertoa jotain WHL:n parhaista OA-pelaajista, joilla on potentiaalia saada NHL-sopimus jossain vaiheessa?

Zborik_ kirjoitti:

Olen seurannut aktiivisesti tulevassa WHL Draftissa varattavissa olevia pelaajia.

PS. Osaisitko Kiekko-Kolli kertoa jotain WHL:n parhaista OA-pelaajista, joilla on potentiaalia saada NHL-sopimus jossain vaiheessa?

Laajenna klikkaamalla

No nyt oli mielenkiintoisia raportteja, kiitos näistä. Mielellään näitä raportteja lukisi enemmänkin, oletko näistä mihinkään enempää kirjoitellut? Ja jos et, niin olisi hienoa jos viitsisit vaikka tänne noita raportteja välillä laittaa, kaikki pohjois-amerikkalaiset juniorisarjat & junnupelaajat kiinnostavat.

Vielä en kyllä uskalla noista WHL:n OA-pelaajista sen kummempaa sanoa, mutta voin kyllä perehtyä asiaan tarkemmin ja seurailla niitä vähän silläsilmällä.

Kiekko-Kolli kirjoitti:

No nyt oli mielenkiintoisia raportteja, kiitos näistä. Mielellään näitä raportteja lukisi enemmänkin, oletko näistä mihinkään enempää kirjoitellut? Ja jos et, niin olisi hienoa jos viitsisit vaikka tänne noita raportteja välillä laittaa, kaikki pohjois-amerikkalaiset juniorisarjat & junnupelaajat kiinnostavat.

Laajenna klikkaamalla

En ole pohjoisamerikkalaisista lupauksista minnekään aikaisemmin kirjoittanut. Jotain tuli tosin kirjoitettua viime vuoden Bantam Draftista NHL-osioon. Mutta kirjoitan mielelläni vaikka matsikohtaisiakin raportteja, näitä pelejä on tullut nähtyä reilut 10 kappaletta tällä kaudella, ja nimenomaan CSSHL:ää. Enimmäkseen POE:n joukkuetta, mutta myös muutamia muita.

Vielä en kyllä uskalla noista WHL:n OA-pelaajista sen kummempaa sanoa, mutta voin kyllä perehtyä asiaan tarkemmin ja seurailla niitä vähän silläsilmällä.

Laajenna klikkaamalla

Hienoa, kiitos!

Paljoa ei ole tähän ketjuun kirjoiteltu, mutta sen verran pitää mainita, että pudotuspelit ovat käynnistyneet tai oikeastaan olleet käynnissä jo tovin.

Se mikä sai minut kirjoittamaan viestin oli tuo OHL:n toisella kierroksella paljon puhuttanut ottelu Erie Ottersin ja London Knightsin välillä. Vastakkain siis kaikkien keskipisteessä oleva Connor McDavidin Erie ja Max Domin sekä Mitch Marnerin tähdittämä London. Ottelusarjan ensimmäisessä ottelussa tapahtui jotain härskiä. Londonin ja koko liigan tähtipelaajat Marner ja Domi pelattiin ulos tästä sarjasta "tyylipuhtailla" päähän kohdistuneilla taklauksilla. Näistä langetettiin jälkeenpäin Erien pelaajille 8 ja 10 ottelun pelikiellot, mutta se tuskin Londonia auttaa. Domi palasi kolmanteen otteluun, mutta Marner ei ole pystynyt pelaamaan. Marner johti playoffsien pistepörssiä siinä kohtaa ja oli runkosarjassakin pörssin kakkonen. Marnerilla raportoitiin varsin raju aivotärähdys ja voidaan vain arvailla miten tämä vaikuttaa kesän draftiin, jossa Marnerin on povattu top 5:een.

Erie onkin voittanut kaikki kolme pelattua ottelua ja johtaa sarjaa 3-0 ja tulee varmasti menemään tästä jatkoon. Paska maku tästä silti jää. Jos tämä olisi mennyt toisinpäin ja London olisi kolannut vaikkapa McDavidin ja Dylan Stromen pois sarjasta, niin lopputulos olisi luultavasti ihan toisenlainen.

Mängimies kirjoitti:

Erie onkin voittanut kaikki kolme pelattua ottelua ja johtaa sarjaa 3-0 ja tulee varmasti menemään tästä jatkoon. Paska maku tästä silti jää. Jos tämä olisi mennyt toisinpäin ja London olisi kolannut vaikkapa McDavidin ja Dylan Stromen pois sarjasta, niin lopputulos olisi luultavasti ihan toisenlainen.

Laajenna klikkaamalla

Erie voitti neljännenkin ja vei sarjan puhtaasti 4-0. Seuraavalla kierroksella tuleekin vastaan kova luu kun vastassa on Sault Ste. Marie Greyhounds. Greyhounds voitti OHL:n runkosarjan (Erie oli 3.) ja on voittanut pudotuspeleissä kaksi aiempaa vastustajaa puhtaasti 4-0. Jos on Eriellä McDavidin johdolla taitoa, niin kyllä on vastustajallakin vastata tähän. Veikkaanpa itse asiassa, että Erien matka tyssää tähän.

Pientä väliraporttia tännekkin ketjuun. WHL:n puolella mestari on jo löydetty, Kelowna Rockets hoiteli finaaleissa Brandon Wheat Kingsin suoraan 4-0 (4-3,5-3,5-3,3-0). Leon Draisaitl valittiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi. Eli Kelowna WHL:n edustajaksi Memorial Cupiin.

Myös QMJHL:n puolelta on Memorial Cup joukkue(et) löydetty, kun Quebec turnauksen järjestäjänä on automaattisesti mukana ja eteni myös loppuotteluun, niin näin ollen QMJHL:stä Memorial Cupiin myös toinen finalisti mukaan tuloksesta huolimatta. Eli finaalipari QMJHL:ssä tällä hetkellä tilanteessa Quebec Remparts- Rimouski Oceanic 2-2 (7-4,4-1,2-4,2-4). Sarja jatkuu tänä yönä Quebecissä, mutta molemmat ovat siis varmuudella mukana Memorial Cupissa.

OHL:n puolella mestaruus katkolla jo tänä yönä, kun Oshawa Generals on kääntänyt superjunnu Connor McDavidin Erie Ottersin siltaan voitoin 3-1 (4-1,5-1,3-4,6-5) McDavid latonut 19 ottelussa vaatimattomat tehot 21+28=49 ja johtaa pistepörssiä kahdenkymmenen pisteen erolla. Mutta siitä huolimatta taitaa super Connorilta jäädä Memorial Cup haaveeksi.

Memorial Cup pelataan siis Quebecissä ja ensimmäinen matsi on perjantaina 22.5.2015. Mestari puolestaan on selvillä sunnuntaina 31.5.2015 pelatun loppuottelun jälkeen. Jonkunlaisen ennakon voisi raapaista kasaan, kunhan kaikki osallistuvat joukkueet ovat selvillä. Tai nehän voi olla selvillä jo ensi yönä, joten sanotaan nyt vaikka niin, että Memorial Cup ennakon voisi raapaista kasaan siinä vaiheessa, kun OHL & QMJHL molemmat finaalisarjat on pelattu loppuun.

Ja niinhän siinä kävi, että Oshawa Generals voitti kotonaan Erie Ottersin 6-2 ja OHL:n mestaruus heille voitoin 4-1. 49 pistettä kahdessakymmenessä playoff ottelussa takonut Connor McDavid sai kolmessa Oshawassa pelatussa ottelussa aikaan tehot 0+1 joten siinäpä kait melko ratkaiseva tekijä sarjalle. Playoffien MVP palkinto toki lyötiin McDavidin kouraan tappiosta huolimatta.

QMJHL:ssä Quebec otti johdon sarjassa voitoin 3-2 hoitelemalla Rimouskin kotonaan jatkoajalla 3-2. Seuraava ja mahdollisesti ratkaiseva peli pelataan sunnuntaina.

Ohhoh, se on jo Memorial Cupin aika! Tämä CHL-kausi meni kyllä muiden kiireiden takia ihan täysin ohi, mitä nyt muutamia huippujunnuja tuli silloin tällöin tarkkailtua. Oshawan voitto O'n puolella oli kyllä aikamoinen yllätys ainakin meikäläiselle, mutta olivat kyllä aivan helvetin vakuuttavia varsinkin playoffeissa. W'n Kelownasta ei ole kyllä mitään koppia, mutta eipä tuolta huonoa voittajaa ole koskaan tullut. Q'n puolelta Quebec oli koko kauden melko kova sana, mutta ryssi vielä lopussa homman Rimouskille johdettuaan sarjaa jo 3-2. Rimouskilla on kyllä jäätävän kova jengi myös, puheissa yhtä kova kun 2005 Crosbyn johtaessa joukkojaan.

Memorial Cupista on muutaman viimekauden aikana taottu melkoiset mällit rahaa vedonlyönnillä, mutta nyt ollaan kyllä niin ulapalla että apuja otetaan vastaan! Minkälaiset voimasuhteet asiantuntijat näkee näihin matseihin?

Omat kirjoittelut tähän ketjuun eivät ajan priorisoinnin vuoksi päässeet alkua pidemmälle, mutta kommentoidaan nyt jotain kun vuoden hienoin kiekkoturnaus pyörähti taas käyntiin. Pelejä on sentään pystynyt tasaisesti seuraamaan loppukautta kohden sopivasti tahtia kiihdyttäen.

Turnauksen ensimmäinen peli oli heti tautinen viihdekollaasi, eikä tapahtumista jäänyt puutetta. Quebec veti Rimouskin kanssa kevään parhaan ja viihdyttävimmän pudotuspelisarjan, jossa oli hurja vauhti ja tempo ottelusta toiseen. Tulivat samalla latauksella Kelownaa vastaan ja nämä olivat ongelmissa. Eivät tuntuneet ehtivän jalalla mukaan. Lopussa saivat puristettua pelin jännäksi, mutta Quebec poistui areenalta ansaitusti voittajana.

disco-stu kirjoitti:

Memorial Cupista on muutaman viimekauden aikana taottu melkoiset mällit rahaa vedonlyönnillä, mutta nyt ollaan kyllä niin ulapalla että apuja otetaan vastaan! Minkälaiset voimasuhteet asiantuntijat näkee näihin matseihin?

Laajenna klikkaamalla

Quebec Remparts – Host Team:

Turnausisännät kävivät QMJHL:n mestaruudesta hurjan seitsemän pelin taistelun Rimouskia vastaan, jonka lopulta hävisivät. Johtivat sarjaa ensiksi kahdella vierasvoitolla 2-0, myöhemmin vielä 3-2, mutta niin vain tukkaan tuli. Sarja oli ehdottomasti CHL:n pudotuspelien tasokkain ja viihdyttävin, joten hienoa, että molemmat ovat turnauksessa mukana. Tarjosivat aivan hurjia otteluita. Sama meno jatkui viime yönä Kelownaa vastaan. Järkyttävällä intensiteetillä ja nopeudella kimppuun ja asteen raskastekoisemmalla ja hitaammalla Kelownalla oli vaikeuksia. Rimouskia vastaan aloittivat järjestäen hyvin, mutta turhan usein vastustaja tuli rinnalle ja ohi. Sama meinasi toistua Kelownaakin vastaan, joten tiedä sitten löytyykö sitä voittoon tarvittavaa henkistä kovuutta riittävästi?

#73 Adam Erne – #19 Kurt Etchegary – #88 Dmytno Timashov
#21 Vladimir Tkatchev – #11 Marc-Oliver Roy – #10 Anthony Duclair
#23 Massimo Carozza – #77 Jerome Verrier – #24 Guillaume Gauthier
#17 Yannick Turcotte – #14 Olivier Garneau – #96 Zachary Moody

#27 Adam Graves – #5 Raphael Maheux
#55 Matt Murphy – #15 Nikolas Brouillard
#32 Ross MacDougall – #9 Aaron Dutra

Kaksi kärkiketjua ovat kovia sekä paperilla, että jäällä. Kovimpia yksilöitä ovat tietysti Duclair ja Erne, mutta hyviä ovat muutkin mm. piskuinen Vladimir Tkatchev tai ”Vlady-Hockey” kuten venäläistä kutsuvat oli pelipäällä Kelownaa vastaan. Pariin ketjuun on saatu kyllä pelottavan paljon taitoa ja nopeutta. Kolmonen on asteen fyysisempi ja jälkipelit taitava, mutta yhtälailla pelimiehiä. Nelonen on aika puhdas 0-0:aan tähtäävä ryminävitja.

Puolustuksesta puuttuvat tähdet ja kaikkien tunnistamat nimet, mutta top4 on laadukas kokonaisuus. Graves-Maheux ovat pääasiallinen shutdownpari siinä missä Murphy ja Brouillard rakentavat. Cody Donagheyn loukkaantumisen johdosta kolmospariin ei hirmuista laatua löydy, joka onkin joukkueelle tietynlainen akilleenkantapää. Maalinsuulla jo yhden Memorial Cupin Halifaxissa voittanut Fucale tietää mitä tekee.

Quebecilla on Rimouskia vastaan pienoisia ongelmia pitää nuppi viileänä ja keskittyä peliin ja vähän samaa liiallista impulsiivisuutta oli havaittavissa turnauksen avauksessakin. Kotiyleisön tuki on myös hyvä huomioida, aika hurmoshenkistä oli meno yleisössäkin paikkapaikoin.


Kelowna Rockets – WHL Champion:

Kelownaa on paljon suitsutettu, mutta mielestäni vähän liikaakin. Onhan joukkueessa huippuyksilöitä ja varsinkin puolustusta pidän jopa nelikon parhaana, mutta hyökkäys elää liiaksi ykkösnimien tehoista ja olen asteen skeptisempi myös joukkueen ykköskassari Jackson Whistlea kohtaan. Erikoistilanteita pitäisi joukkueen avainjuttuna. Alivoimalla ovat olleet läpi kauden todella vaarallisia ja ylivoimaan löytyy paljon assetteja, vaikka WHL:n loppupeleissä tuo hieman tökkikin. Viime yönä näytti jo paremmalta.

#14 Rourke Chartier – #29 Leon Draitsaitl – #10 Nick Merkley
#19 Dillon Dube – #20 Gage Quinney – #24 Tyson Ballie
#22 Chance Braid – #26 Cole Linaker – #15 Tomas Soustal
#3 Riley Stadel – #12 Rodney Southam – #23 Justin Kirkland

#27 Josh Morrissey – #8 Cole Martin
#21 Devante Stephens –#4 Madison Bowey
#7 Lucas Johansen – #28 Joe Gatenby

#1 Jackson Whistel
#30 Michael Herringer

Ykkönen on hurja ja Draitsaitl turnauksen kovin yksilö. Dube-Quinneu-Ballie on vielä kelpo ketju, mutta loput ovatkin enemmän haalarit niskaan, pitkä päätyyn ja perään osastoa, eikä taitoa tai ratkaisuvoimaa enää hirveästi löydy, joten vastustajan on helppo valita pimennettävät kohteet. Loukkaantumisten mm. Tyrell Goulbourne takia hyökkääjänä peluutettava Riley Stadel tuo hitusen lisätaitoa neloseen. Puolustuksessa Morriseyn ja Boweyn ovat ykkösnimet, mutta Cole Martin sekä kepeästi liikkuva varausikäinen Devante Stephens (-97) ovat kovin aliarvostettuja, eikä Joe Gatenbyssä tai vasta 2016 varauskelpoisessa Lucas ”Ryanin veli” Johansenissa ole mitään vikaa. Nimistä huolimatta varsinkin Boweyn tulee parantaa selvästi viime yöstä, jolloin tälle sattui Quebecin vikkelien hyökkääjien antamassa paineessa ihan liikaa virheitä kiekollisena. Maalinsuulla Whistle on pelannut kelpo kauden, mutta tuon joukkueen takana vastaavaan olisi pystynyt moni muukin. Kolmella muulla joukkueella on vain mielestäni paremmat kassarit.

Näkisin, että Kelowna voi tähtiensä huippupäivänä voittaa kenet tahansa, mutta heikompina sitten laajemmat hyökkäykset vienevät voiton kuten Quebec viime yönä. Olivat myös ihmeellisissä vaikeuksissa Quebecin antaman aktiivisen paineen ja nopean joukkueen kanssa eli valmennukselle jäi varmasti mietittävää.


Oshawa Generals – OHL Champion:

Oshawaakin on Erien ja McDavidin pysäyttämisen jälkeen ruvettu nostamaan jalustalle siinä missä ennen OHL:n finaalisarjaa kukaan ei juuri joukkuetta noteerannut, liekö kaikki odottaneet Erien marssia mestaruuteen? Eikä siinä mitään, mielellään tällaiselle tasapainoiselle ja hyvin valmennetulle duunarijoukkueelle tämän suo. Oshawalla on erittäin kookas ja kaksinkamppailuvoimainen joukkue, joka vielä liikkuu hyvin, joten aiheuttavat ihan jo fysiikanlakien mukaisesti ongelmia vastustajille. D.J. Smithin valmennuksessa joukkue on vielä hiottu tiiviistä ja kurinalaista viisikkopuolustusta toteuttavaksi koneeksi, niin tulokset ovat olleet sen mukaiset.

#14 Bradley Latour – #19 Cole Cassels – #34 Hunter Smith
#17 Brent Pedersen – #22 Michael McCarron – #34 Tobias Lindberg
#71 Michael Dal Colle – #22 Anthony Cirelli – #20 Matt Mistele
#29 Joe Manchurek – #10 Aidan Wallace – #89 Sam Harding

#58 Mitchell Vande Sompel – #3 Josh Brown
#44 Dakota Mermis – #7 Chris Carlisle
#24 Stephen Tempelton – #37 Stephen Desrocher

#35 Ken Appleby
#56 Jeremy Brodeur

Ketjuja ovat eläneet läpi kauden ja pudotuspelien, mutta tuolla paletilla vetivät ratkaisevassa Erie-ottelussa. Parhaimpana esimerkkinä Brent Pedersen on vetänyt ykkösestä neloseen, vasemmasta laidasta oikeaan. Joukkueesta ei löydy välttämättä turnauksen kovinta ykkössyömähammasta tai Draitsaitlen kaltaista superyksilöä, mutta ratkaisuvoimaa löytyy neloseen asti ja hyökkäys on turnauksen levein. Ja kyllähän Cole Cassels, Michaelet Dal Colle & McCarron ja Hunter Smith etunenässä ovat tasokkaita pelureita, mutta Oshawan juttu on rivien leveys ja yhtenäisyys. Joukkue on yksilöitä paljon suurempi.

Puolustuksen osalta sama laulu jatkuu. Huipputaitavaa Vande Sompelia lukuun ottamatta tuolta ei välttämättä löydy suuremmalla yleisölle tuttuja nimiä, mutta tasapainoinen alakerta, jota tiivis viisikkopelaaminen auttaa. Erietä vastaan finaalisarjassa loukkaantunut ikitaistelija Will Petschenig olisi vielä tärkeä lisä, mutta tiedä sitten missä kunnossa käsi on? Mestaruuspyttyä sillä pystyttiin ainakin viime viikolla nostamaan. Maalinsuulla Ken Appleby pelasi vahvan runkosarjan päätteeksi huikeat pudotuspelit ja ainoastaan McDavidin suorastaan jumalalliset otteet veivät tältä MVP:n tittelin.

Vaikea tietysti verrata eri sarjojen joukkueita keskenään, mutta Oshawa on oma suosikkini mestariksi, niin tasapainoisesti vain Erietä vastaan pelasivat. Samaan syssyyn on toki todettava, että tänä vuonna marginaalit tuntuvat joukkueiden välillä normaalia pienemmiltä.

Rimouski Oceanic – QMJHL Champion:

Joukkue ei tehnyt mestaruuttaan helpoksi häviämällä heti alkuun molemmat kotiottelunsa, mutta kanttia löytyi ja lopulta kova työ palkittiin mestaruusjuhlilla kotiyleisön edessä. Rimouskissa on mielestäni paljon samaa mitä Oshawassa, ovat ennen kaikkea tiivis ja kurinalainen joukkue, jossa kärkiyksilöt istuvat pelityyliin hienosti. Säihkettä ja glitteriä ei välttämättä ole samalla tapaa, mitä esim. Kelownan tai Quebecin kohdalla, mutta tuloksestahan sitä pelataan.

#57 Christopher Clapperton – #23 Frederik Gauthier – #74 Alexis Loiseau
#88 Michael Joly – #10 Anthony Chapados – #15 Anthony DeLuca
#79 Francois Beuchemin – #22 Tyler Boland – #79 Samuel Laberge
#16 Justin Vachon – #18 William Couture – #11 Deven St-Hilaire

#24 Simon Borque – #3 Jan Kostalek
#55 Samuel Morin – #27 Charles-David Beaudoin
#68 Guillaume McSween – #42 Andrew Picco

#30 Philippe Desrosiers
#33 Louis-Philippe Guindon

Kaksi kärkikenttää kantavat päävastuun tehoista, mutta myös kolmosen pojat ovat tehneet tärkeitä osumia. Eritoten varausikäinen Samuel Laberge kannattaa ottaa tarkkailuun, kunnon soturi. Nelonenkaan ei ole täynnä kädettömiä koohkaajia vaan pidän Rimouskin hyökkäystä leveydeltään lähes Oshawan veroisena, mikä kompensoi supertähtien puutetta. Huomionarvoista ovat Clappertonin, Jolyn ja DeLucan kaltaiset hieman pienemmät, mutta pirun taistelevat ja luisteluvoimaiset taitopelaajat.

Puolustuksessa kärkiparit on rakennettu Kostalekin ja Morinin varaan Borquen ja Beaudoinin täydentäessä. Kärkipakit ovat pelanneet välillä samassakin parissa, mutta tämä ratkaisu on tuottanut parhaan tuloksen. Kolmosparissa McSween on vakiinnuttanut roolinsa luotettavana fyysisenä jyränä, mutta vierellä Andrew Piccoa ja Eduard Nasybullinia on kierrätetty, eikä kuudes mies ole täysin selvillä. Pieni epävarmuustekijä, mutta pidän puolustusta kokonaisuutena Rimouskin vahvuutena. On tietysti selvää, ettei joukkue kykene mihinkään hirmuisiin maalijuhliin, jolloin kärkipuolustajille ei passaa sattua huonoja iltoja, mitä vaikkapa Quebec-sarjan aikana nähtiin sekä Morinilta, että Kostalekilta.

Maalinsuulla Desrosiers aloitti pudotuspelit, mutta välissä veto vastuu vaihtui Guindonille kunnes taas Quebec-sarjan lopulla Desrosiers teki näyttävän paluun. Rimouskilla on ehdottomasti turnauksen paras kakkosmaalivahti, mutta pieni epävarmuus ykköstä kohtaan on. Desrosiers tosin vaikutti löytäneen kadonneen itseluottamuksensa, jolloin on kamppailemassa helposti turnauksen parhaan veskarin tittelistä. Parhaimmillaan aivan huikea ukko, mutta väliin mahtuu heikompia jaksoja.

Itsehän toivon Flyers-prospect Samuel Morinille U20 kullan ja QMJHL:n mestaruuden jatkoksi tätäkin kannua ja olen näin Rimouskin vankkureissa, mutta kovia kantoja on räjäytettävänä.

-----------------------

Kokonaisuutena turnaus vaikuttaa pirun tasaiselta, eikä tuolta oikein pysty poimimaan selvää suosikkia. Oshawa vs. Rimouski finaalia liputan, mutta yhtä hyvin se voi olla Quebec vs. Kelowna, kun yksittäisiä otteluita vetävät. Hienoa kiekkoa kuitenkin jälleen luvassa.