Niin mitä haittaa tuosta on? Pärjää kohtalaisesti jopa tuossa '03 jengissä ja on '04 jengin parhaita pelaajia. Mikä järki olisi laittaa hänet pelaamaan oman ikäistensä kanssa jossa hän ei saisi oman tasonsa vastusta ja pääsisi aivan liian helpolla.
Toki katsoisi/lukisi enemmän, jos ne olisi tehty muuhunkin kuin oman egon ja minäkuvan nostattamiseen. Ei ole yhtä oikeaa pelitapaa, kun taas Sihvonen haluaa aina tuoda ilmi tuota itse kehittämäänsä huippua pelitapaansa, joka on täysin ylivoimainen, mutta kaikki moukat eivät sitä nää. Sihvonen käyttää nimiä johtava, nyt väistyvä, mutta tikikin joskus osuu vielä maaliin, kun antoi Sihvoselle sen osuvimman nimen: pubiäijä.
Suomen pelitavassa on varmasti ongelmansa tässäkin joukkueessa, mutta mielestäni tuo on tuolle materiaalille ehkä paras pelitapa. Maalintekijät puuttuvat, luontaiset taiturit pääosin puuttuvat, mutta rouhijoita löytyy. Antaa pelin näyttää, tosin jos ei mestaruutta tule niin se on aina jollekkin täydellinen epäonnistuminen ja lällättelijöitä riittää, mutta sitä se on. Vain voittaja on voittaja.
Sihvonen on oikeassa, että kiekkokontrolli on paras puolustus, jos kiekko on itsellään, niin se ei ole vastustajalla. Jos kiekko ei ole vastustajalla, niin ei se voi tehdä maalia. Nyt Suomi luopui kiekosta lähes koko ajan.
Juuri näin, ei tämä sen ihmeellisempää ole. Tähän joukkueeseen on nyt vaan mahtunut liikaa täysin kädettömiä ja huonokuntoisia pelaajia. Ei siis ole ihme, että kiekkoa menetetään liian helposti vastustajalle. Jalkapallossa tämä pallon menettämisen välttäminen korostuu ihan omalle tasolleen. Vastassa äärimmäisen taitava, nopea ja jaksava joukkue (esim. Barcelona), niin menetettyä palloa saakin sitten jonnin aikaa kaivaa itselle takaisin. Jääkiekossa saa paljon anteeksi, koska laatikko on naurettavan pieni ja väsyn iskiessä pääsee aina turvaan. Ei muuta kun lapa pystyyn ja huoltaja jo kohta ojentaa Hartsporttia kouraan. Vaatimustaso fysiikan osalta luokkaa vaatimaton.
Lähes Jumalan tasolle nostettu Selännekin lyttäsi pari vuotta sitten kaiken maailman viivelähdöt ja Meidän pelit. Ei kuulemma ymmärrä niitä ollenkaan.
Loppuun vielä yks kysymys. Miten helvetissä viime kisoissa väkkärän lailla pörrännyt Palola ei ole joukkueessa?
Kiekkokontrolli ei vaadi mitään maailman parhaimpia puolustajia. Suomen puolustajien taso riittää siihen hienosti. Suomi myös pelaa tarvittaessa viiveellä ja pyrkii vaihtamaan siten, että kiekko on omilla. Mutta jos on pientäkin painetta omissa, niin pyritään lähtemään nopeasti ylös.
Niin, sitten olisi kiva saada lista Suomen huonokuntoisista pelaajista.
Niin, sitten olisi kiva saada lista Suomen huonokuntoisista pelaajista.
Teoriassahan tuo tosiaan toimii, että jos kiekko on itsellä niin vastustaja ei voi tehdä maalia. Mitä jos vastustaja karvaa aggressiivisesti?
Juuri näin, ei tämä sen ihmeellisempää ole. Tähän joukkueeseen on nyt vaan mahtunut liikaa täysin kädettömiä ja huonokuntoisia pelaajia. Ei siis ole ihme, että kiekkoa menetetään liian helposti vastustajalle. Jalkapallossa tämä pallon menettämisen välttäminen korostuu ihan omalle tasolleen. Vastassa äärimmäisen taitava, nopea ja jaksava joukkue (esim. Barcelona), niin menetettyä palloa saakin sitten jonnin aikaa kaivaa itselle takaisin. Jääkiekossa saa paljon anteeksi, koska laatikko on naurettavan pieni ja väsyn iskiessä pääsee aina turvaan. Ei muuta kun lapa pystyyn ja huoltaja jo kohta ojentaa Hartsporttia kouraan. Vaatimustaso fysiikan osalta luokkaa vaatimaton.
Lähes Jumalan tasolle nostettu Selännekin lyttäsi pari vuotta sitten kaiken maailman viivelähdöt ja Meidän pelit. Ei kuulemma ymmärrä niitä ollenkaan.
Vancouverissa pyrittiin ja haluttiin pelata valmennuksen osalta kiekkokontrollia ja viivelähtöjä, mutta kaikki pelaajat eivät tähän sitoutuneet. Lopputulos oli pelillisesti aika karsea. Tulokselliseti meni hyvin ja siitä menee kiitos pelaajille.Näinhän tapahtui Vancouverin välierissä, kun Suomi pelasi Jalosen viivelähdöillä kiekkokontrollipeliä pienikokoisilla pakeilla ja isokoiset ja aggresiiviset USA:n hyökkääjät hakkasivat päälle ja peli 6-0 ekan erän puolessa välissä.
Näinhän tapahtui Vancouverin välierissä, kun Suomi pelasi Jalosen viivelähdöillä kiekkokontrollipeliä pienikokoisilla pakeilla ja isokoiset ja aggresiiviset USA:n hyökkääjät hakkasivat päälle ja peli 6-0 ekan erän puolessa välissä.
Vancouverissa pyrittiin ja haluttiin pelata valmennuksen osalta kiekkokontrollia ja viivelähtöjä, mutta kaikki pelaajat eivät tähän sitoutuneet. Lopputulos oli pelillisesti aika karsea. Tulokselliseti meni hyvin ja siitä menee kiitos pelaajille.
NHL-pelaajat eivät pääosin sitoutuneet Jalosen pelitapaan. Tuossa pelissä myös Miika Kiprusoff oli läpipaska.
Ehkä on myös syytä katsoa siinä määrin tuloksen taakse, että voihan olla, jotta pelitapa epäonnistui ja Kipper oli huono jne jne, mutta tulee myös muistaa, että välillä huipputasollakin tulee täydellisiä ohipelejä.
Peli oli ensimmäisen erän jälkeen 6-0 ja vaikka jenkit olisivat tuolloisella materiaalilla ja pelitavalla voittaneet silloisen Suomen varmaan kolme kertaa neljästä, niin tuskinpa seuraavassa ottelussa olisivat lukemat enää samankaltaiset olleet.
Minun mielestä pelitapa oli hyvä. NHL-miehet Selänne etunenässä olivat vaan niin tyhmiä, etteivät ymmärtäneet sitä.
Kalpa taas on luottanut kiekkokontrolliinsa virran aikana ja käytännössä aina keväisin sakannut tuon kiekottelunsa kanssa. Ns. tulokset ei puhu tuon kovan kiekkokontrollin puolesta ja siitä näkee heti, ettei ole voittava taktiikka.
Tokikin vahva kiekkokontrolli missä on myös variaatiota muista ja ei ole orjallinen kontrollille niin se toimii. Vihaan puhua reagointipelistä, mutta kyllä paras peli on se mikä on pelaajien takaraivossa siten, että pystyvät toteuttamaan ja valmentaja pystyy reagoimaan siihen, miten milläkin hetkellä pelataan.