Köyhät kiekkoilijat

Pistipä sattumalta korvaan YLE:n radiopuolen uutisosiossa juttu, jossa puhuttiin jääkiekkoilijoiden, erityisesti Mestispelaajien, toimeentulosta. Kyseisen jutun luvuissa ja prosenteissa ei sinänsä ole mitään uutta ja mullistavaa, mutta siitä tuli kuitenkin mieleen, että aiheella voisi olla oma ketjunsa. Onhan nuo lukemat kuitenkin aikamoisia, monenlaisia ajatuksia herättäviä.

Jos ei muuta, niin kannattaa ainakin lukea, ihan mielenkiintoinen artikkeli. Linkki vie YLE:n asiaa koskevaan uutiseen:

Köyhät kiekkoilijat - ammattilätkää 700 eurolla kuussa | Yle Uutiset | yle.fi

Aihe on kiinnostava. Valtaosa Mestis-pelaajista pelaa hyvin pienistä rahoista. Kuten jutussa todetaan, niin joka kolmas on opiskelija, joka kolmas tekee muuta työtä (esim. jutussa haastateltu K-Vantaan kapteeni Jiri Veistola tekee 20h/vk varastomiehenä) ja kolmasosa kiekkoilee ammatikseen. Tästä jälkimmäisestäkin ryhmästä vain harva tienaa isompia summia. Alle 40 Mestis-pelaajaa tienaa yli kymppitonnin vuodessa/kaudessa.

Osa tienaa erittäinkin hyvin, osa saa palkan päälle muita etuja kuten ruokapalkan:

Mestiksessä pelaa myös pari todella hyvätuloista. Pelaajayhdistyksen Jarmo Saarela on tietoinen noin 50 000 vuosiansioista. Useimmiten ammattilaisen tulot tällä sarjatasolla koostuvat kuitenkin yhdistelmästä avokätisiä sponsoreita, hyvätuloisia vanhempia ja erilaisia luontaisetuja.

- Esimerkiksi minulla on sopimuksessa ruokaetu. Meillä on joukkueen kautta sponsori, joka sitten maksaa minulle ja muutamalle muulle pelaajalle yhden lämpimän aterian päivässä, Jiri Veistola toteaa.

Osalle pelaajista löytyy seuran sponsoreiden avittamana asunto. Joku saa ajaa autollakin.

Laajenna klikkaamalla

Näitä harvoja Mestiksen palkkakeisareita jotka yltävät liigapelaajan palkoille ja tienaavat selvästi enemmän kuin keskivertopalkansaaja voi jokainen itse päätellä ja arvuutella. Eiköhän TuTon Antti Virtanen kelpo palkkaa nosta, mutta kapteeni on palkkansa arvoinen ja TuTon tärkein yksittäinen kenttäpelaaja. Sportissa on perinteisesti maksettu kovia rahoja monelle pelurille. Tuskin Pekkala, Jalo, Pelkonen yms. ihan ruokapalkalla ja taskurahoilla kiekkoilevat.

Mutta enemmistö pelaajista on siis hyvin pienituloisia pelaajia, jotka pelaavat sekä rakkaudesta lajiin että myös toiveesta päästä joskus isompiin kiekkokuvioihin. Täytyy arvostaa näitä puoliammattilaisia, jotka silti pistävät itsensä likoon joka ilta. Koulut kannattaa tietysti silti käydä loppuun, vaikka se rankkaa onkin. Tästä muistuttaa myös pelaajayhdistyksen Jarmo Saarela.

- 35 prosenttia Mestiksessä opiskelee. Jos pelaat Savonlinnassa ja lähdet pelimatkalle Turkuun, palataksesi yöllä takaisin Savonlinnaan ja sitten heräät seitsemältä kouluun, niin onhan se kovaa hommaa, Saarela sanoo.

Laajenna klikkaamalla

Se on huvittavaa, että suljettua liigaa kannattavat liigajoukkueiden kannattajat jaksavat puolustaa muutamia toimistotyöpaikkoja, jotka heidän mielestään katoaisivat SM-liigasta pudonneesta seurasta (työpaikkojen nettovaikutus olisi kuitenkin todellisuudessa varmasti nolla, koska ne muodostuisivat nousseeseen seuraan), kun samaan aikaan Mestiksessä pelaa kymmeniä pelaajia täysin ei-inhimillisiä olosuhteissa vain odottaen sitä mahdollisuutta ylhäällä.

Näille arjen sankareille pitää kyllä nostaa hattua. Itsestä ei tuohon hommaan olisi.

Mielellään katselin läpi koko yhteenvedon tuosta pelaajakyselystä. Mutta mahtaakohan löytyä mistään? SJRY:n omilta sivuilta ei ainakaan löydy viimeisten viiden vuoden ajalta.

mendieta kirjoitti:

Näille arjen sankareille pitää kyllä nostaa hattua. Itsestä ei tuohon hommaan olisi.

Laajenna klikkaamalla

Todellakin ja korkealle. Duuni ei ole edes mitään ihan kevyttä, terveys voi mennä minä päivänä hyvänsä pysyvästi ja vieläpä pikkupaikkakunnilla, kuten Vaasassa saat vielä paineetkin niskaasi. Kovia jätkiä ovat, jokainen.

Ei yhtään ihmetytä, jos ei aina nappaa ja marraskuussa tulee useamman ottelun tappioputkia. Sitten me vielä vittuillaan foorumeilla, joita faktana tiedetään suurimman osan pelaajista lukevan.

Jep, olen saanut näitä lukuja joskus tietooni joidenkin pelaajien osalta ja kommentoinutkin niitä pariin threadiin.

Saman tyyppistä toimintaa kuin keskiverto keikkamuusikollakin. Vedät sen 60-70 keikkaa vuodessa, saat niistä vajaan kymppitonnin ja jotain päivärahoja. Muuten olet osa-aikatöissä tai opiskelet. Hemmetisti kilometrejä ja ikäviin aikoihin.

Kummassakin porukassa on toiveissa ykköskastiin eteneminen, maine ja kunnia sekä muhkeampi palkkapussi edes joksikin vuosiksi. Valtaosalta jää saavuttamatta.

Kovaa ja raadollista hommaa unelmien eteen.

Pat_LaFontaine kirjoitti:

Todellakin ja korkealle. Duuni ei ole edes mitään ihan kevyttä, terveys voi mennä minä päivänä hyvänsä pysyvästi ja vieläpä pikkupaikkakunnilla, kuten Vaasassa saat vielä paineetkin niskaasi. Kovia jätkiä ovat, jokainen.

Ei yhtään ihmetytä, jos ei aina nappaa ja marraskuussa tulee useamman ottelun tappioputkia. Sitten me vielä vittuillaan foorumeilla, joita faktana tiedetään suurimman osan pelaajista lukevan.

Laajenna klikkaamalla

Itse olen tätä harrastanut jokusen vuoden, tosin eri lajissa, mutta kuitenkin. Hommastahan ei jää kauden jälkeen juuri mitään käteen ja eletään niin sanotusti kädestä suuhun. Työn ja harjoittelun/pelaamisen yhdistäminen on lähes mahdotonta, varsinkin kun yleensä työt tuppaavat olemaan eri paikkakunnalla. Varsinkin jos tekee fyysisistä työtä, niin kuin esimerkiksi minä, niin voin kertoa, että ei vaan meinaa jaksaa. Ensin olet parhaimmillaan 10 tuntia paperitehtaalla ja sen jälkeen painut vielä iltatreeneihin - rankkaa puuhaa. Helpoin tapa on tietysti saada jonkinlainen diili työnantajan kanssa, mutta näihin aikoihin kukaan ei kyllä palkkaa 20h töissä käyvää äijää, ellei kyse ole näistä paskahommista, kuten telemarkkinointi...

Jos ei tee töitä, niin helpompihan se on treenata, mutta silloin kyllä kauden jälkeen tulee otettua takkiin, koska rahaa menee enemmän kuin mitä sitä tulee. Pahin skenario tässä on se, että jos ei opiskele, vaan pelaa nimellistä korvausta vastaan ja treenaa kuin ammattilainen on se, että syrjäytyy täysin normaalista työelämästä. Eli kun jäätkin tyhjän päälle, niin sinulla ei ole joko koulutusta taikka työkokemusta omalta alaltasi moneen vuoteen. Ei mitkään häävit lähtökohdat.

Loukkaantumisten pelko nyt ei ole kovin suuri, koska jumalauta johan tuossa tekee hurjaa tiliä verrattuna omiin, kun saisi vaikka vakuutuskorvauksia ym.

Itseltäni lähtee kova arvostus niitä kohtaan, jotka pystyvät treenamaan ja töissä käymään samaan aikaan Mestiksessä. Se on henkisesti ja fyysisesti aivan järkyttävän rankkaa ja vapaa-aikaa jää päivässä sellainen 1-2h, jonka jälkeen on jo vedettävä ne 8h yöunet, että jaksaa taas painaa. Viikonloppunakaan ei paljoa lepäillä, kun pelejä ja treenejä riittää. Itse lopetin tämän homman viime vuoteen ja ei ole kadottanut, vaikka vielä tulee suht kovaa höntsäiltyä, niin silti hei, mulla on nyt muutama tunti vapaa-aikaa jo päivässä ja voin käydä jokaisessa KooKoon matsissa.

Entäpä sitten Suomi-sarjakiekko? Matkat entistä pitempiä, aina Rovaniemelle asti - palkasta ei voine puhua lainkaan ja moni seura (kuten VG) ei siinä leikissä taloudellisesti kestänytkään.

Ihan tukemisen ilosta noille seuroille (kuten Mestis-seuroillekin) on eri lailla mukavaa maksaa lippueuroja kuin liigaseuroille.

Tässä keskustelussa muuten unohtuu se, että Mestiskiekkoilijoiden ikäjakaumaa ajatellen ei monellakaan saman ikäisellä ole edes tuonsuuruiset tulos tukineen.
En minä nyt väitä, että nuo asiat hyvin olisivat, mutta ei tuota sarjaa varmasti kukaan pelaa vasten tahtoaan.
Kovaa hommaa se varmasti on, mutta omaehtoista.
Suomen jääkiekon kannalta Mestiksenkin keskitulotaso olisi saatava edes lähelle 2k€/kk+edut.
Mieleen tulee mm. vuosi sitten kiekkoilun lopettanut erittäin lupaava jantteri Petteri Rasi, Jannu siirtyi puhtaasti opiskelemaan, vaikka liigapelaajaksi oli kaikki edellytykset olemassa. Omavalintaista toki tuokin.

Murkula kirjoitti:

Mieleen tulee mm. vuosi sitten kiekkoilun lopettanut erittäin lupaava jantteri Petteri Rasi, Jannu siirtyi puhtaasti opiskelemaan, vaikka liigapelaajaksi oli kaikki edellytykset olemassa. Omavalintaista toki tuokin.

Laajenna klikkaamalla

Samoin tulee mieleen KooKoon Valtteri Skyttä. Lopetti jääkiekkoilijan uransa KooKoossa 20-vuotiaana. Valtteri oli pitkään aikaan yksi lupaavimmista KooKoon junnuista edustusjoukkueeseen nousseista pelaajista. Pelasi viimeisen kautensa KooKoossa 2006-07 tehoilla 16+13=29 ollen tuolla kaudella KooKoon kuudenneksi paras pistemies. Siirtyi Petteri Rasin tavoin pelkästään opiskelemaan lopettaen jääkiekkoilun. Pelasi viimeisellä kaudellaan KooKoon edustusjoukkueen lisäksi KooKoon A-junnuissa sekä myös yhden pelin Suomi U20-maajoukkueessa. Harmi, että ei jatkanut jääkiekkoilijan uraansa.

Kun katsoo opiskelijoiden ja nuorten pelaajien määrää, niin ei yllätä yhtään. Tosin jos tuota miettii opiskelun yhteyteen, niin en hirveän huonoksi vaihtoehdoksi tosiaan näe.

Eihän tuo pieni liksa ja kova duuni hirveän paljon opintoja edesauta, mutta onko ero "normiopiskelijoihin nähden ihan niin suuri? Äijät tekevät mitä haluavat ja osa omaa mahdollisuuden nousta pitämässään hommassa kunnon tileille, rahoittaen samalla opiskelun. Ei mikään huono diili, jos vaihtoehtona on ns. paskaduunien vääntäminen ilman suurempia mahdollisuuksia päästä kyseisissä hommissa suuriin rahoihin käsiksi. Ja jos motivaatiota on opiskella, niin pelireissuistakin voi saada jotain hyötyjä irti. Jos sen kirjan ottaa kiltisti käteen ja jättää kortit muille, niin todistuksen ei tarvitse olla täynnä huonoja arvosanojakaan.

sekolust kirjoitti:

Kun katsoo opiskelijoiden ja nuorten pelaajien määrää, niin ei yllätä yhtään. Tosin jos tuota miettii opiskelun yhteyteen, niin en hirveän huonoksi vaihtoehdoksi tosiaan näe.

Eihän tuo pieni liksa ja kova duuni hirveän paljon opintoja edesauta, mutta onko ero "normiopiskelijoihin nähden ihan niin suuri? Äijät tekevät mitä haluavat ja osa omaa mahdollisuuden nousta pitämässään hommassa kunnon tileille, rahoittaen samalla opiskelun. Ei mikään huono diili, jos vaihtoehtona on ns. paskaduunien vääntäminen ilman suurempia mahdollisuuksia päästä kyseisissä hommissa suuriin rahoihin käsiksi. Ja jos motivaatiota on opiskella, niin pelireissuistakin voi saada jotain hyötyjä irti. Jos sen kirjan ottaa kiltisti käteen ja jättää kortit muille, niin todistuksen ei tarvitse olla täynnä huonoja arvosanojakaan.

Laajenna klikkaamalla

Tässä esimerkiksi Jukureiden Iiro Memosen haastattelu Play-off julkaisusta (joka julkaistu myös Jukureiden verkkosivulla):
Opiskelu kannattaa aina

Iiron oppimenestyksestä en sen tarkemmin tiedä, mutta kaverista itsestään sen verran, että eiköhän siellä ihan hyvin ole jaksettu kouluhommatkin hoitaa kaiken muun lisäksi.