Mäkin olen samaa mieltä. Draveckyssa on sellaista slaavilaista kusipäisyyttä, jota on kaivattu ja nähty viimeksi varmaankin Ladislav Kohnissa. Esim. HIFK-ottelussa oli hienoa katsoa, miten Dravecky ohjaili koko ajan ennen aloituksia pakkien (Ilvonen!) sijoittumista, jne. Johtajuus. Kokemus. Halu ja kyky ratkaista. Ja se Ilves-matsin maali oli nätti. Ei kukaan muu Bluesissa osaa samanlaista.
Seuraavassa pointissani on ehkä vähän turhaa suomalaista anteeksipyytelyä, mutta näiden viime tappioiden aikana on tullut väkisinkin mietittyä, että haluaisiko Dravecky edes jatkaa. Vai ajatteleeko hän, että mihin vitun paskasakkiin hän on tullut? No, ei se varmaan ajattele. On se niin sympaattinen. Vladimir D.
Edit: Hieno analyysi, kun on saanut siihen mahdutettua sekä kusipäisyyden että sympaattisuuden.