Kanadan junioriliigat 2011–2012 – what a gong show!

Synkkä ja paheellinen duunarikaupunki strippiluolineen ja "Sin Cityn" yölliseen humuun halasi aikoinaan itse kuningaskin.

Vastaan virkeän valoisa sekä kehittyvä London lukuisine bilemestoineen ja sinne mennään juhlimaan, kun taas Windsoriin kadotaan.

Menet Londonissa matsiin ja näet ne lukuista "Poler" paidat katsomossa.

Onhan siellä kulttuuria ja tuolloinhan Knights oli vitsi.

Harva muistaa ja petranneet imagoaan Hunterien valtakaudella

Onko se enää aitoa?

Onhan siellä rähisty sekä herätetty pahennusta viime vuosinakin ja eihän Windsorissakaan vedetä enää siinä ladossa.

Sehän oli kaupungin henkeen synnin pesä ja täynnä räkää, kaljaa sekä hurmoksellista vihaa.

Selviytymisleiri ja kaukana sivistyksestä.

Heikkohemoisimmat vastustajat kavahtivat jo tätä kännistä eläinlaumaa katsomossa ja kuinka monta Knightsin jätkää onkaan "Barnissa" syljetty naamaan tai kaadettu kaljaa niskaan?

Et ole kantanut paitaa ellei tuota ole tehty ja toisaalta olet matkannut 80-luvullla bussilla matsiin Windsorista Londoniin.

Ennen Whalersia London oli ainoa johon lähdettiin ja satunnaisesti ehkä Kitcheneriin tai Hamiltoniin.

Siellä ne odottivat ja tulivat heti päälle, mutta sehän tiedettiin ja kyllä nekin kannattivat tosissaan.

Ei taka-askeleita ja ketään ulkopuolisia ei kiinnostanut.

Eivät vaivautuneet tai halunneet päteä. Idioottejahan ne ovat, jotka pelaavat tai kannattavat.

Tapeltiin sitten katsomoissa, hallin ulkopuolella, kaduilla, käytävillä tai kaukalossa ja se vain kuului asiaan.

Erityisesti Spitsin sekä Knightsin kohdatessa ja kaikki elivät tunteella mukana.

Luotiin klassikoita ja nyt ne tarinat ovat legendoita.

Spits sekä Knights ja molemmat vetovoimaisia, mutta tämähän ironista irvikuvaa.

Knights toki sukeltanut syvemmälle ja meni kyllä aivan pohjaan.

Sinne ei kukaan menestystä janonnut halunnut ja touhu oli huippupiikissään todella "bush".

80-luvulla kumpikaan ei tässä mielessä vertailukelpoinen Gensin tai Petesin kanssa ja lännessäkin Rangers selvästi houkuttelevampi.

1987-1988 ja Spits vei mestaruuden.

Ottanut useamman viime vuosina ja tässä ei puhuta ollenkaan samoista asioista.

On pitänyt kokea ja nähdä, ymmärtääkseen.

Se oli jotain suurta ja "ballettin" humuun monet hukkuivat vuosiksi.

Windsor ballet. Ne klubit ja luolat sekä Chatham Street.

Nuhruisen kohtalokasta ja pahamaineisuus vetää puoleensa sekä houkuttelee seikkailemaan.

Olet opiskellut Michiganissa ja sinua ei ole rullattu Windsorissa.

Olet elänyt väärin, jarrutellut ja jättänyt kokematta.

Windsor ja 90-luvun alkupuoli.

Ravet niissä nuhruisissa tehdashalleissa ja kuin Rotterdam potensiin tuhat.

Alkukantaista ja elämyksellistä.

Vetivät jengiä Detroitista ja vaikka et olisi diggaillut musasta, diggailit sykkivästä fiiliksestä.

"Barnissa" aika oli pysähtynyt, mutta näissä mestoissa elettiin ja jotenkin se kulki käsi kädessä.

Antoi leimansa ja pysähtyneisyyden tilassa se lato oli aina loppuunsa.

Syljettiin, huudeltiin ja kehässä tapeltiin. Näin se oli ollut aina.

U of W.

Otamme kenet vaan ja tarjoamme viimeisen mahdollisuuden ennen "ballettia".

Sinnehän kaikki päätyvät strippaamaan tai diilaamaan. Tai näiden asiakaskunnaksi.

Sitten Spits 2012.

Yksi isoista, kestomenestyjä sekä houkuttelevan vetovoimainen.

Toki tapellaanhan siellä edelleen ja se on keskeinen arvo, mutta on siinä jotain vierasta ja epäilyttävää.

Knights ja toinen iso. Järjestelevät sisään kenet haluavat ja viimeinen portti ennen Show´ta.

Yhtä kimallusta ja häikii silmiin.

Joskus aikoinaan saattoivat voittaa jopa muutaman matsin kaudessa, mutta sähisivät kuin eläimet ja rähisivät kuin kuninkaat.

Windsor sekä lähialueet ja uskomaton määrä tuotettuja kovia poikia.

Ilmapiiri huokuu äijämäisyyttä ja pakottaahan se samaistumaan.

Toki siellä paljon surullisiankin tarinoita ja tämä se kaupungin kääntöpuoli.

Hunter Smith, 1995, 6´´7/215 ja synnynpaikka Windsor.

Ei kahta sanaa ja on oltava äijämäinen sekä kintaiden tiputtava.

GOJHL:ssä sesonki ja otti päätöskierrosella Houndsin Darnell Nursen.

Tajunnanräjäyttävää materiaalia ja kenties vielä hieman kasvukipuja, mutta sisäistäessään homman täysin ja löytäessään itsensä Smith todella tulee olemaan äijä.

Fanit rakastavat ja onhan siellä verenperintöä.

"Motor City Smitty" ja ei nyt varsinainen alan taitaja tai kovista kovin.

Mutta äijä ja kypärätön soturi Show´ssa.

Nyt siellä joka taoisella visiirinaamalla ja selässä nimi, jota et ole koskaan kuullutkaan.

Mitä roolia näyttelee Smith Knights sarjassa ja varastaako heti sydämet?

Spits ja onko kuitenkin se viimeinen jengi maailmassa, jonka jatkumo on katkeamaton.

Aina tapellaan ja tapellaan paljon.

Ollaan pahoja sekä tuotetaan sisältöä.

Onhan sielläkin toki tietyt vaisummat hetkensä ja toisaalta huippupiikkinsä.

Boughner kiltti poika Curtalen rinnalla ja tuo Spitsin ryhmä oli Ph.D kiekon paluu.

Mehän nautimme, me nautimme...

Sitähän ei tämän hetken Spits ole ja kuitenkin sesongista toiseen dominoi joukkuetason aktiivisuustilastoja.

Se ilmapiiri vain velvoittaa sekä vaatii ja haluat lähtöjä?

Menet Windsoriin ja haluat UG jytkettä.

Kysyt siltä matsista olevalta tyypiltä ja kysyt vaikka mistä löytyy HCH.

Katkeamaton ketju ja aina vain tulee.

Gens sekä Petes ja nuo 80-luvun suuret.

Vihapari ja vihaahan emme saa tuntea.

Päättivät mukaansatempaavalla iltapuhteella ja taikoivat bongattavaksi neljä lähtöä.

Petes vastaan Gens ja kyllä sieltä vielä aisti sen.

Mikä on totta.

Kaikenlaisia kaupparatsuja sitä on ja tunkevat kaiken alennuskoriin sekä hymyilevät viekkaasti, mutta siinä oli jotain aitoa.

Jotain koskettavaa ja kuin lapsuus, nuoruus...

Clark tuossa Petes illassa lähdöittä ja paukutti sen sijaan pari kaappia.

Sortui siis epäolennaisuuteen ja vain lähdöt merkitsevät.

O:n lauantaissa kohtasi Missyn Eric Diodatin ja murjoi tätä aikaisen suihkun arvoisesti.

Hämmentävä kokonaisuus ja Clark törmää Missyn vaalivahtiin.

Diodati antaa ymmärtää, että nyt mennäään ja varmasti Clark myös näki lähdön olevan tosiasian.

Diodati antaakin pakit ja valot muuttuvat punaiseksi, mutta Clark painaa menemään ja Diodati ottaa kyydit.

Aiheestakin ja 1993-syntyneenä ei enää mikään junnu.

Syntymäpaikasta päätellen ei myöskään euro ja jätkästä jäi mieleen vain myötähäpeää poikivat pelkotilat sekä täydellinen avuttomuus.

Kotiin tuollaiset reppanat ja onhan se edesvastuutonta päästää tälläistä jätkää edes askiin.

Harvey ajaa ulkopuolisena sisään ja ei siinä mitään.

Täyttää roolinsa ja tämä oli aikanaan ihan yleinen tapakin.

Mahtipontiset sessiot ja isot tanssiaiset.

Ei lähde pihalla ja saako taas osallistua ulkopuolelta sekä ajaa kolmantena sisään?

Toivottavasta ja se poikisi viihdearvoa.

Clark kuitenkin ainoana ulos ja kertakaikkisen outoa.

Windsor tunnel ja tarjoaa elämyksen.

Erityisesti viikonloppuisin ja taikasanana Sin Cityn alempi kippausikä sekä muut tervehenkiset houkutukset.

Strippiklubit sekä hierontaluolat ja melkein mitä vain liikkuu.

Botskin raivobailaaminen silmänräpäyksessä ja itse asiassa tullissa menee kovan vipinän aikaan ikuisuuden.

Toki sisään voi smuglaa mitä vain ja örveltävä jenkkinuoriso varastaa huomion.

Tööttäilevät autoissaan ja kirmaavat ympäriinsä kuin fasismin ikeestä vapautuneet.

Kokemisen arvoinen reitti ja toki "windsor tunnel" tarjoaa myös käänteismerkityksen, mutta tässä HCH:n matkailuvinkit ja sitten aamulla käännettynä itkemään poliisiasemalle.

Toki puhuttaessa menetetyistä merkityksistä "barn" oli se vihamielisin paikka suhteessa jenkkipelaajiin ja rajanylittäjät saivat oman annoksensa sylkeä.

Kentis ylläoleva tarjoaa jonkilaisen perustellun syyn ja toisaalta tarvitseeko se sitä?

Kuitenkin nyt niitä haalitaan himolla Spits paitaan ja hymyillään vain iloisesti.

Ajat muuttuvat ja HCH ei.

Detroit Ambassadors kartalle ja ounasteltiin Spits kohtaamisissa homman räjähtävän totaalisesti käsiin.

Tulokas hankki voimaa lähtölistalle ja salailematta tarkoitusta.

Erityisesti Spits sekä Knights matseihin ja halusi saavuttaa kunnioituksen.

Olihan ne sotaisia kohtaamisia ja liitoksistaan natiseva "barn" hehkui.

Kentällä oteltiin ja asiat loksahtelivat kohdalleen.

Monet asiat vesittyneet, mutta Whalers kohtaamiset edelleen monesti tulikiven katkuisia ja poikkeuksellisen viihdepitoisia.

Haluatteko viihtyä?

Kyllä.

Whalers ja HCH kunnioittaa sekä arvostaa.

Tuo nurkkakuntainen jästipää ja höynähtänyt lähtöfanaatikko.

Onhan siellä muitakin sarjoja hokee epäuskoinen ja kiekkoa vedetään Southwesternin ulkopuolellakin.

Onko näin?

Ei kohtaa Gens sekä Petes, Bulls ja Fronts tai Wolves ja Hounds.

HCH, miksi olet tuollainen?

1987-1988 ja koko Sin City sekosi.

"Barn" repeili liitoksistaan ja läpi kauden elettiin erästä kiekkohistorian suurinta hurmosta.

Se pahamaineisen ja nuhruisen duunarilaupungin jengi jyrää ja omistaa.

Kuin nykypäivänä joku neppailujengi ja visiirinaamat saarnaisivat kirkoissaan.

Playoffsit läpi 4-0 ja muiden muassa jyräsivät puhtaasti yli itse saatanallisen Hamiltonin.

LaForgen Ph.D ryhmää nöyryytettiin ja onko tuo se hypeltään ladatuin sarja koskaan?

Windsorissa luotiin ikuisia rakkaustarinoita ja onhan se koskettavaa nyyhkyilyä.

Benic sekä Revenberg.

Ottelevan kovat pojat ja siinä on jotain lähtemätöntä.

Kantaa nykypäiviin ja Benic aina nostetaan ottamaan Knightsin DeBruskia vastakkainasettelussa.

Se Alumni matsi ja miten yleisö muisti sekä palkitsi.

Kyynelehdimme ja meillä on tunteet.

Kannatti tapella ja itsensä likoon heittäminen palkitsee aina.

Tai ainakin näin sen elämässä tulisi mennä ja rohkea, uskaliaat sekä hullut menestyköön.

Olihan siellä myös Mascarin, Graves, Haas, Featherstone, Allan sekä Jones ja kenelläkään ei ollut tylsää.

Kevin Kerr poissa ja ei ollut enää mukana, joten tämä se paha maku Sin Cityn suussa ja kaupungin kenties rakastetuin täpärästi ulkona.

Teit niin paljon ja annoit kaikkesi.

Et ollut mukana palkinnossa ja seuranneessa humussa, mutta loit myytin ja olit koko kaupungin kasvot kaukalossa.

Spits ei myöskään tuolloin kohdannut Knightsia, joten meneekö arvailujen varaan?

Southwest Ontario, Highway 401 ja häkki täynnä Londonissa.

Knights vei 3-0 ja tuo epäolennaista.

Jotenkin mautonta.

Oltiiinko tosissaan ja kääntyikö väkivaltaiseksi?

Koimmeko huuman ja tarjosiko ilta elämyksiä?

Nämä kysymykset pureutuvat ytimeen ja tulostaulu sivuroolissa.

Gooning it up ja Spits tuli rähinävaihteella illan loppuun.

Tosin maltillisella ja eivät kuitenkaan osoittaneet välinpitämättömyyttä.

Siinä oli toivonkipinää ja ennusmerkkejä täydellisestä räjähdyksestä.

Innostuimme ja iho lähti kananlihalle.

Emme päässeet maaliin ja Spits elää, joten sarja jatkuu ja toive väkivaltaisuuksista yltyy.

Olihan siellä muutenkin sydäntä lämmmittäviä kohokohtia ja Bullsin sekä Ottawan illasta lähdettiin suihkuun jo alkulämmöstä.

Punaviivalla voitetaan tai hävitään ja Colts sekä Missy myös lämpöisen tapahtumarikkaassa.

Eric Diodati ja taas uskomatonta materiaalia.

Lähtee postinkantajaksi ja kippaa itsensä kumoon.

Vastassa Ezekiel ja olisi saattanut kopista lujaa, joten itsesuojeluvaistoa ja hätävarjelua ennen valojen sammumista.

Aina väärässä paikassa, väärää aikaan?

No, saattoihan siinä lähteä tasapainokin ja Ezekiel pelastui onnenkantamoisella kyydeiltä.

Eurokin otti illassa iskua, mutta pysyi tolpillaan ja ei saanut aivan täyttymystään tuo.

Taidatte kuitenkin olla tosissanne ja lähdöt sekä rähinät ainoa käypä mittari tuolle.

Sarja jatkuu sekä väkivaltaisuudet lisääntyköön.

Spits vastaan Knights jatkuu sunnuntaina ja miksi näin?

Launtaisin kaikki sallittua ja nyyhkijät lukevat runoja kotonaan, muistatteko Brandan McCannin?

HCH loi odotusarvoa jo häkkipäänä ja sittemmin tuominnut saamattomaksi.

Kylpenyt harmaudessa ja edelleen Spits vahvuudessa, joten nyt koki hetkensä koittaneen ja haki Domia.

Ottikin ja nyt HCH fanittaa sitoutumista.

Hieno jätkä ja valmis likaamaan kätensä.

Alonge sai vastaan Tinordin ja elämänsä sauman varastaa sydämiä.

Jotenkin saamatonta räpiköintiä ja olisi pitänyt heittää itseään likoon sekä voittaa toinen matsi omille.

Enemmän pitää antaa ja vuotaa vaikka itsensä kuiviin, mutta nyt ei ollut se ilta.

Ei ollut se ilta, kun herätät pahennusta ja teet jotain röyhkeää.

Knightsilla ei Flemingtonia ja ei niistä olisi taistelemaan, jos jatkaja ratkaistaisiin tappelemalla.

Tehkää siitä sitä!

Toki Spitsin jatkaessa todennäköisyydet Whalersin kohtaamiselle on hyvät ja tuotahan toivoo jokainen tulisen vastakkainasettelun ystävä.

Haluamme saattaa oikeat parit yhteen ja antaa mahdollisuuden mukaansatempaavuudelle.

Kalastelemme elämyksiä ja onko sitten Spitsista tähän.

Saattamaan toteen ja luomaan sivuja.

Kolattiin maalivahti ja oikeammin töytäistiin päätöshetkillä sekä vähän nujakoitiin.

Mutta tehokeinona käytettäessä kolaattiin surutta ja vedettiin 100-0 yli.

Vanha Knights olisi kostanut tai kostaisi ja Spitsin maalivahti lepäisi katollaan.

Nyt se mikä lie euro haastelee Knightsin maalivahtia ja tuo ei halua viihdyttää.

Ei halua viihdyttää?

Antaa euron omistaa itsensä ja varastaa tilanteen, joten HCH jätetään hämmennyksen sekaisiin tunnelmiin.

Ilmassa kuitenkin hyvä merkkejä ja ilta tarjosi kiintopisteitä joihin tarttua.

Mutta pysähtykää ja ajetelkaa...

Siellä olisi McPolin tai Kugel ja tapahtuisi suuria, sarja olisi suuri.

Emme nukkuisi öisin ja eläisimme vain mukana sekä teippailisimme ranteitamme.

Pyörittelisimme biitiä vapisevin käsin ja varjonyrkkeilisimme peilin edessä.

Se hulluus, se eläimellisyys ja se tekee illoista sekä pelistä suurta.

Ty Bilcke ja pohjeluu säpäleinä.

Kausi paketissa ja kohden varaustilaisuutta.

Visiirinaamat hämmästelevät, kun jämäkierrosten jätkä onkin yksi puhutuimmista ja nostetaan jokaisessa mediassa esiin.

Vie roppakaupalla odotusarvoa sekä mielenkiintoa sarjasta ja jättää tyhjän olon.

Kaikki se sisältöä, joka jäi tuottamatta ja lohduttomin mielin kohden toista jakoa.

Kenties tämän surun keskellä koemme kuitenkin iloisen yllätyksen ja ilta kääntyy villiksi.

Kuola valuu suunpielistä ja höyry puskee ulos korvista.

Kenties näin vai oliko tämä naula Spitsin sekä mielenkiintoisen sarjan arkkuun.

Kuitenkin Ty Bilcke ja 17-vuotiaana mainosti itsensä kaikkien huulille.

Ei huonosti ja keskikaistan taapertajista ei kukaan puhu.

Branch hykertelee.

Huh, se on poissa kuvasta ja toivottovasti ei koskaan palaa.

Sarja 3-0 Knightsille ja sisällöllisesti köyhää.

Ei ihme ettei HCH intoille tai elä villisti mukana ja nöyryytetäänhän tässä tosiuskovaista.

Ei veren makua suussa, kintaita jäässä tai jotain poloista sätkimässä kuolinkoureissaan.

Tuostahan nautimme ja janoamme elämyksiä.

Niitä säväyttäviä, potkivia ja halveksimme tylsyyden yksioikoista antia.

Flemington ei puettuna ja kertoo kaiken harmaasta nykytilasta.

80-luku ja joukkueen kova poika poissa panosten kasvaessa.

Mahdoton yhtälö ja kuin oltaisiin laskettu aseet ennen taistelua.

Luovutettu, annettu olla.

Jättää välinpitämättömäksi ja suussa väljähtänyt maku.

Äärilaidan kuningas ja tämä ei vain ole HCH:lle

Knights vei 4-0 ja sarja pidettiin pienenä.

Ei ollut Southwesternin leiskuva klassikko tai villin hurmoksellinen merkkipaalu.

Viimeinen ilta 8-3 ja ei purkautunut mikään.

Oliko latausta, jännitettä ja haluttiinko tosissaan?

Onko Spits enää Spits. Se syntisen kaupungin pahamainen ryhmä?

Viimeinen ylväs saareke?

Yli 100 lähtöä runkosarjaan ja ei nyt heittäydytä hysteeriseksi.

Jätetään se visiirimaamoille ja lankeaa tässä kuitenkin häpeä ylle.

Ei auttane kuin piiloutua syvälle maailman lähtöluoliin ja omistautua ikuisuusprojektille.

Aikakone ja muuhun ei HCH:sta nyt ole.

Kadottanut johtoajatuksen sekä menettänyt ruokahalun ja paras kadota ennen kuin soitetaan raatokeräilyyyn.

Petettynä, jätettynä ja lähtöfanaatikon Via Dolorosa.

Häikäilemätöntä itsetutkiskelua ja avautuivatko vastaukset eteemme?

Valuiko kuola, nousiko höyry ja siinsikö silmissä tappajankatse?

Pakonomainen jano ja yllätimmekö lopulta itsemme penkomassa aarteistoa sekä etsimässä himoiten sitä, tätä tai tuota lähtöä.

Elämyksiä ja aikamatkailun riemuja.

Löysimmekö itsemme ja saimmeko yhteyden?

Perussetti..biitit, ranneteipit sekä GA:n kissat.

Kevättä rinnassa ja katse kohden tulevaa, joten edessä 2012 priority Selection.

Varaillaan 1996-syntyneitä ottelijatyyppejä sekä siinä sivussa joitain muitakin.

Ei kuitenkaan euroja, joten tavoitellaan tyylikkyyttä.

Power forward/tough D ja näillä tunnusmerkeillä lähtee muutama ensimmäisellä kierroksella.

Onko annettavaa, löytyykö rähinää se irtoaako kintaat?

Ilmestyvätkö leimat rystysiin ja mainostetaanko nimi huulille?

Sitten taustalta Keigan Koetz, Cam Garrow, Jake Lapointe, Andrew Dodge, Anton Bura, Jack Van Boekel sekä Nick Pastorius ja löytyyhän sieltä potentiaalista nimistöä.

Ilmeikkyyttä tarjoiltu ja uskottavuutta haalittu.

Häkkipääkuninkaita ja kruunu pitää uudelleen lunastaa O:ssa.

Railakkaasti läpi oven ja naapurit paukuttamaan seinää.

Kirkaat valot sekä isot ympyrät. Pakista laitaan ja muutama vaihto iltaan.

Riittävätkö eväät ja löytyykö luonnetta?

Onko tuuli myötäinen ja taival lähtörikas vai ilmestyvätkö taivaalle nuo lähdönvastaiset pilvet?

Kuolinkellot soivat ja HCH poistuu köyden kanssa auringonlaskuun.

Sataa harmautta, elotonta harmautta.

Ei väriloistoa tai mukanaelämistä vaan pidättyväinen paikallaan olo sekä ahdistava tylsyys.

Painajaismaisia uhkakuvia vai sairaanoloisia harhakuvia ja HCH näkee ilakoivia visiirimaamoja siellä sun täällä.

Vain hetkittäin ja häilyvinä heijastumina, mutta tässä kylvettynä siemeniä ja korjataanko joskus satoa?

Kaikenlaista paskaruohoa seassa ja pitäisi vain niitata, mutta nouseeko tästä tuhkasta jotakin ja saavutammeko vielä loiston?

Lähtömetsän sienet ja seikkailijat tunnistavat.

Luovatko nuo lähdöttömyyden illuusiot, jotka piinaavat meitä unissakin.

Olemmeko ylittäneet annoksemme ja jääneet kääntöpuolen vangiksi.

Oikeastihan siellä tapellaan...vihataan ja ollaan tosissaan.

Ilotulitetaan ja taiotaan villisti.

Mainituista Pastorius, Garrow sekä Dodge kelvanneet ja näin ollen saavat sauman syksyn training campeilla näyttää mitä löytyy varastosta.

Garrow Knightsin vahvuuteen ja palauttaako rähinän?

Nimenhuuto jatkuu ja hakeeko Spits vielä kovan poikansa.

Otti toisella kierroksella Pat Sandivon ja jätkän listaus 6´5/215, joten pistää silmään ja rohkaisee toivomaan.

Eläin ja täysin pitelemätön kilipää.

Ei nyt ainakaan odotusarvollisesti, mutta kenties Sin City muokaa ja opettaa pelaamaan kuin iso poika.

HCH lienee kesäterässä vaikka hameet eivät vielä lyhenneet, mutta Missyn poimi Everett Clarkin ja HCH haukankatse ei huomioinut.

Alamittainen kääpiö ja menisi johonkin yliopistoon sekä sen jälkeen vaikka neppailemaan eurokehiin.

Ei kiinnosta ketään ja vain visiirinaamat tanssahtelevat piirissä ympärillä.

Toisissa olosuhteissa näin ja Emerson Clarkin veli, joten lähtöä tulee varmasti ja toivottavasti viihdearvosta tinkimätttä.

Luupäinen boxlasoturi kuten veljensä ja Fronts varasi Jake Gilmourin.

Todellista äärilaitaa ja varaillaan kaatuneita, mutta HCH syttyy ja liekehtii aivan tosissaan.

Olihan se poikkeuksellisen kova jätkä ja näin juuri pitää edetä sekä pyrkiä rönsyilevään moniselitteisyyteen.

Kenties jopa keskustella henkien kanssa, mutta välttää itsestäänselvyyksiä ja oikeasti GM Gilmourin poika.

Tylsääkin tylsempää ja ei vain syki.

No, saattaahan sillä olla annettavaa ja kenties haluaa vain vahingoittaa.

Satuttaa, vilpittömästi ja nauttii siitä täysin rinnoin.

Vetoavusta huolimatta ei lähtenyt aivan kärjessä, joten tuskin osaa edes luistella ja tulemme vielä rakastumaan.

Meillä on tunteet ja aistimme tuulahdukset.

Äärilaidan keikarimainen nautiskelija, mutta ylämäet lannistavat ja Otters jäämässä Erien syövereihin.

Yhdentekevää ja ei pilata bileitä sekä kaadeta kaljoja viemäriin.

Kehään vain ja veri vuotamaan sekä osaksi ikuista näytelmää.

Yhtä humua ja hivenen kieroutunutta.

Nehän on 15-vuotiaita ja jotenkin vastuutonta tämäkin.

Kavin katsomassa tanaan Saint John Sea Dogs - Baie-Comeau Drakkars.

Matsi oli playoffien toinen osaottelu, ensimmaisen osan Sea dogs voitti eilen perjantaina 9-3. Tama ottelu paattyi 10-2 ja naytti lahinna isat vs pojat matsilta.

Drakkarin alivoimapeli oli taysin luokatonta ja Sea dogs teki lahes jokaisella ylivoimalla maalin. Pelin ollessa luokkaa 7-1, seuraavat aloitukset olivat pelkastaan tappeluille varattuja. Molemmissa matseissa sea dogsin pelaaja pudotti ensimmaisella iskulla vastustajan jaahan.

Aika mitaansanomaton kokemus, mutta selkeasti Sea dogsin riveissa oli muutama pelaaja jotka olivat ylivertaisia ikaluokassaan. Huberdeau, Galiev ja Phillips olivat kovia, myos Jurco oli ihan jees. Huberdeau oli sen verran hyva etta hanella oli varaa hieman pelleillakin, ja muutamaan kertaan tyhjissa paikoissa alkoi hakemaan viela syottoa. Yhdessa vaiheessa silta meni kasetti, ja rahjasi jotain vastustajalle. Kiekon pudottua jaahan se ajoi samassa vaihdossa 4 puhdasta niittia ja yritti niistaa viela jonkun naamaa vihellyksen jalkeen.

Hirvea oli tasoero, joten mitaan ihmeellista jaakiekon juhlaa ei nahty. Varmaan tulee kaytya useamminkin nyt kun Saint Johnissa asun.

Van Boekel Houndsiin ja oliko siinä tapahtuman iso kala.

Koko lähtökulttuurin elvyttäjä sekä ikipimeydessä vaeltava höyrypää?

Aktiivinen mainostaja, joka pari vuoden päästä lähtee ison liigan draftissa.

Vai jääkö nimi vain kuriositeetiksi ja muutaman vuoden kuluttua jätkä juo itseään hengiltä josssain päin Ontariota.

Toki muistaen mainita, että varaus löytyy taskusta ja training campilla tuli myös käytyä.

Näin se menee ja miksi sitä pitäisi keksiä uudestaan?

Oli siellä myös verisiteitä ja kellot soimaan pistäviä sukunimiä, mutta pysytään pohjoisessa ja Hounds nappasi Trent Malletten.

Kenet ja voi teitä visiirinaamoja!

Isä aikansa puhutuimpia hahmoja O:ssa ja räiskyvä sekä värikäs kusipää, jota rakastettiin Soo´ssa ja vihattiin muualla.

Legenda ja aikansa ykkösvaraus O:ssa, mutta Show´ssa tavallinen kuolevainen.

Kuitenkin Mallette Houndsin paidassa ja onpa isot saappaat.

Saattaa kylmätä tai huimata, mutta harmaudelle ei tule antaa pikkusormeakaan tai hautaudut hyvin nopeasti keskikaistan tylsyyteen.

Sitä tulee vältää ja hylkiä, mutta suurennuslasilla Spitsin varauksiin ja emme saa lähtöyhteyttä.

Ovatko tietomme vajavaiset vai mistä on kyse?

Oli siellä joku Verbeek ja suvussa pesii se "little ball of hate".

Halveksittava hylkiö ja pelkäsi koko uransa visiirinsä takana, mutta toivottavasti jätkän pelaamisessa sama vimma kuin sedällä ja silloin sulakkeet paukkuvat.

Jämäkierroksilla Anthony Kotsovos Londonista ja tästä hivenen kutinaa, joten katsotaan saammeko raapia vai johtavatko jäljet sinne hierontaluolaan.

Fronts on muuten nousun kynnyksellä ja asioita tehdään viimeinkin oikein, mutta näinhän se on ollut koko historian.

Olihan siellä hetkensä jolloin vain rähistiin sekä pidettiin hauskaa, mutta silloin se menestys olisi maistunut ja nyt olisi valmiiksi vesitettyä.

Tasapaksua ja sehän vain ahdistaa.

Painakaa värikkyysnappia ja antakaa mennä.

Olkaa jotakin ja olisiko sesongin anti tässä, joten unihiekat äärilaidalta ja punomaan uusia juonia.

Onkos Subbanien serkkupoika Marselis saanut varausta tai onko menossa OHL:llään?

Fasö kirjoitti:

Onkos Subbanien serkkupoika Marselis saanut varausta tai onko menossa OHL:llään?

Laajenna klikkaamalla

OHL:n London Knights varasi Marselis Subbanin 2011 viidennellä kierroksella. Marselis pelasi viime kaudella Cambridge Winter Hawksin joukkueessa GOJHL:ssä, mutta siitä minulla ei ole tietoa, onko hän siirtymässä OHL:ään ensi kaudeksi.