Fiiliksiä kaudesta

D4:n jääkiekkokausi loppui eilen. Tai, no, kyllähän minä varmasti MM-rääpiäisiä tulen jännittämään, mutta koska joudun jättämään lauantain TPS-matsin väliin, jäi eilinen peli kauden viimeiseksi livenä näkemäkseni otteluksi.

Oikeastaan voisi tietysti sanoa, että kausi loppui jo loka-marraskuussa, sillä sen jälkeen päällimmäinen tunne peleissä on ollut lähinnä välinpitämättömyys tappioista, täydellinen apatia, tunne jota en olisi koskaan toivonut Ilveksen peleissä kokevani. Jo ennen kauden alkua minulla oli pieni pelko persuuksissa Ilveksen hiukan toivotaan toivotaan -asenteella kootusta joukkueesta, mutta en silti olisi mitenkään voinut uskoa, että kausi voisi mennä näin totaalisesti päin persettä.

Tälläkin hetkellä tuntuu siltä, ettei koko homma oikein kiinnosta. Tavallisesti seuraisin innolla näitä liikkeellä olevia huhuja ensi kauden joukkueen rakentamisesta, yms., mutta jotenkin ei nyt jaksa. Toki olen tyytyväinen jo nyt nähtyihin Ilveksen toiminnan terävöittämiseen tähtääviin järjestelyihin (valmentajat, Ville Siren), mutta jotenkin en jaksa olla edes varovaisen optimistinen tulevaisuudesta tällä hetkellä, vaan tunne on, että pieleenhän se varmaan taas menee. Jossain määrin huvittaa myös lukea arvioita siitä, kuinka Ilveksen ei oikeasti tarvitse hirveän paljon joukkuetta uudistaa iskukyvyn hankkimiseksi, ainoastaan koko ykköskenttä ja pari hyvän liigatason pakkia puuttuu... No helpostihan tuollaiset nyt hankkii ja samalla varmasti ainakin Nissinen, Snellman, Niinimäki, Luomala, Koistinen, Jääskeläinen ja Siren tekevät lopullisen läpimurtonsa ensi kaudella.

No, ehkä tämä fiilis tästä kohenee, ja onhan tässä liikkeellä jo varmoja huhuja (sic) tulevista maajoukkuetason vahvistuksista, ja olenpa melkoisen varma, että se kausikortti tulee ensi kaudeksikin hankittua...

Jotta tämä viesti ei nyt menisi aivan totaalisen negatiiviseksi, niin listataan nyt tähän ne harvat positiiviset asiat, jotka D4:lle kaudesta mieleen jäivät:
- Nissisen, Niinimäen ja Snellmanin ajoittaset loistosuoritukset.
- Ismo Siren
- Raipen ja Veskun loppukausi (Raipen paikka MM-kisoissa pitäisi olla selviö)
- Peltomaan 2+3

Siinäpä niitä tuntoja... Laittakaapa nyt muutkin Jatkoajan Ilves-henkiset fiiliksiänne tähän jatkoksi, ehkäpä se nostaisi hieman D4:nkin olotilaa...

Lyhyesti

Saatan myöhemmin palata pitemmän kirjoituksen voimin, mutta tässä vaiheessa:


It's only after you've lost everything that you're free to do anything.

- Brad Pitt as Tyler Durden in Fight Club


Todistettua tuli jälleen kerran se, että Ilves Tampereelta - eli B:tä lainatakseni maailmankaikkeuden legendaarisin jääkiekkoseura - kuseekin huomattavasti paljon legendaarisemmin kuin muut voittavat.


Kausi 2002-03 oli tajunnat räjäyttävässä paskuudessaan kertakaikkisen klassinen ja virtuoosimainen suoritus.


Mennyt kausi oli myös melkein yhtä pitkä loma todellisista tunnelatauksista, kokemus sekin. Nälkä ensi kautta odotellessa on hirmuinen.




Ranger

Kärsimystä

Tämä kausi on ollut oman Ilves-historiani synkin. Hallilla olin ensimmäistä kertaa 1983 ottelussa Italia-Usa,joten vertailupohjaa on riittävästi.

Tällä kaudella olen käynyt paikan päällä katsomassa vähemmän pelejä kuin vuosiin (12) ja lisäksi olen katsonut kaikki TV-ottelut.

Näissä peleissä Ilves on jäänyt maaleitta kolme kertaa ja pelannut surkeasti lähes kaikissa. Pelistä on ollut kateissa yritys,taistelutahto ja pelitapa.

Positiivisia asioita tästä kaudesta :

+ Tuomas Nissisen loistava alkukausi
+ Ville Koistisen pari upeata niittiä alkukauden otteluissa
+ Snellman-Niinimäki akselin peli parhaimmillaan
+ Raimo Helmisen loppukauden vire

Mutta kuten aiemminkin on todettu,niin tämän jälkeen ensi kauden voitot tuntuvat niin paljon hienommilta .

Nimimerkillä "Ensi kautta odotellen"

Suo anteeksi, HN

Vaikka kyllä sitä nyt ollaan niin neekeriä, niin neekeriä, että.


Eli:

Todistettua tuli jälleen kerran se, että Ilves Tampereelta - eli HN:ää, the seer of seers and the prognosticater of prognosticaters:a, lainatakseni maailmankaikkeuden legendaarisin jääkiekkoseura - kuseekin huomattavasti paljon legendaarisemmin kuin muut voittavat.


Noista Ilves-mytologian kaikkien legendojen alkuperistä ota pirukaan selvää. Todiste sekin.




Ranger

Ny se on ohi

Niin. Nyt tämä tuskien kausi on ohi. Mitä siitä jäi käteen? Toivottavasti se, että nuoret lupaukset ovat ensui kaudella valmiipia astumaan liigapelaajien keskikastiin ja jopa eliittin.

Ennen kauden alkua odotukset olivat korkealla. Pelaaja lista näytti hyvältä, kun Nemokin saatiin pidettyä joukkueessa. ”Nemo” vaj ”Tenkrat” osastolla olin Nemon kannalla, ja tyytyväinen Ripan tuloksista. Tsekeistä uskoin olevan tehokaan kakkosketjun rungoksi. Ennen Liigan alkua harjoituspelit eivät lupailleet kovin hyvää, mutta pistin sen muiden mukana harjoitusrääkin piikkiin. Ensimmäisen paikallispelin tuoksinassa en vielä löytänyt merkkejä katastrofista, vaikka jälkeenpäin ajatellen merkit olivat ilmassa. Voitto todella heikosti pelanneesta Bluesista näytti jo pelaamisen tason. Mietin tuolloin, että jos Ilves pelaa näin huonosti ja voittaa, mikä tämän sarjan taso oikein on. Peli peliltä kävi yhä selvemmäksi, että luistin ei kulje. Koko joukkue oli auttamattoman hidas niin hyökkäys kuin puolustuspäässä. Peilitaktiikkana tuntui olevan tuo 80-luvulla vallalla ollut ”peruutetaan maalin taa ja sentteri hakee”. Ei hyvä. Tätä taktiikka Rauno korpi yritti Tapparassa 90-luvulla, ja jo silloin oli päivänselvää, etä nykyaikaisessa nopeassa lätkässä se ei toimi. Varsinkin kun punaviiva ei ollut. Ilves.comin keskustelujen seuraaminen masensi, kun yksi toisensa jälkeen spekuloi kesäharjoittelun pieleen menemisestä. Toisaalta taas Selinin kannattajajoukko oli todella aggressiivista, ja hakivat syyt pelillisiin ongelmiin muualta. ”Muualta” oli tietysti täyttä totta. Veskun, Lampun ja Raipen henkilöjkohtaiset ongelmat eivät voineet olla vaikuttamatta peliin. Mutta vaikka joukkueessa olisi ollut huippuvirteiset Vesku, raipe ja Lamppu, en usko pelin oleen yhtään parempaa. Ilveksen peleissä olen käynyt vuodesta 77, ja kuten jo syksyllä totesin, en koskaan ollut nähnyt näin huonoa Ilvestä. Itse asiassa en ollut nähnyt näin huonoa liigajoukkuetta sitten 80-luvun alkupuolen pelaavan Liigassa.

En ole mikään ”vaihdettava valmentajaa” tyyppi, mutta paine tehdä jotain oli suuri. Huonommaksi peli ei olisi voinut mennä. Niinpä käännyin mukaan valmentajan vaihtajien leiriin. Tein sen tuossa kahdeksannessa tappiopelissä toisen ja kolmannen erän tauolla. Niinpä Ripa ilmoittikin valmentajan vaihdosta. Pettymys tosin oli suuri, kun nimi oli Teijo Räsänen. Positiivisena ihmisenä ajattelin kuitenkin, että ehkä Teisa saa jalat liikkeelle, olihan hänellä kokemusta vauhtikone HPK;n ruorista. Vaan synkemmäksi meni. Johtuen varmaan osin siitä, että pelaajat olivat olleet Selinin takana tappioista huolimatta.

Joulutaukoon mennessä oli päivän selvää, että Ilveksestä ei ole playoff joukkueeksi. Sellaisia ihmeitä ei yksinkertaisesti tapahdu. Siksi en oikeastaan jaksanut osallistua kiivailuun Nemon tai tsekkien myynnistä. Vala oli mielestäni hyvä. Joukkue oli vain niin heikko, että onnistumisia ei syntynyt. Korohon ei mielestäni olut mikään ”snaipperi”, mutta kiitettävällä asenteella mies kuitenkin yleensä esiintyi. Ei kuitenkaan mikään vahvistus. Nemo, tuo taiteilija, joka ihastutti edelliskaudella, oli kuuleman mukaan ongelmallinen pukukopissa. Siitä keskivertokatsojalla ei ollut tietoa, vaan pidin Nemoa joukkueen ainoana onnistujana Nissisen ohella. Sitten Nemo vaipui myös yöhön muun joukkueen mukana.

Joulun jälkeen peli osoitti selvää piristymistä. Luistin kulki ja enää ei jääty jakoihin vauhdissa. Oman pään karkeat virheet kostautuivat jotenkin epäoikeudenmukaisen jyrkästi. Aina kun töpätiiin, omissa soi. Se tuntui epäreilulta, mutta minkäs teit. Puolustus peli oli onnetonta. Hyökkäyspelissä oli jo ajatusta, ja nopeaan suunnanmuutos peliin selkeästi pyrittiin(joka siis johti myös näihin hirveisiin kiekonmenetyksiin omassa päässä). Peliä alkoi katsomaan ihan mielikseen. Varsinkin Niinimäki ja Snelmman sävähdyttivät kikoillaan ja pelin pyörityksellä. Vesku palaili tasolleen ja Raipenkin lätyt alkoivat toimia. Joukkueessa oli selviä puutteita, mutta nyt ei enää pelin jälkeen potuttanut se, että ei ollut edes mahdollisuuksia. Toki keväällekin mahtui muutama ”munaton” ottelu, mutta muuten annan synninpäästön suuremmalle osalle joukkueesta. Vaikka viimeinen tavoite Pelicansin kiinni ottamisesta ei sitten onnistunutkaan.

Nyt kun kausi on , vihdoinkin, ohi, niin on aika ihmetellä kaikkea kauden aikana kärsittyä ja toivoa, että tästä noustaan. Nyt taukoa jääkiekon seuraamiseen mm kisoihin asti ja ehkä jotain spekuloitavaa tulee vastaan palstoja lukiessa.

Todellakin, nyt on Painajaisten Kausi 02-03 viimeinkin ohi.

Ennen kauden alkua oli sangen luottavainen ja optimistinen olo, David Nemirovsky oli saatu pidettyä joukkueessa ja muutenkin pakka tuntui sopivalta. Eräät pelaajat / ex-pelaajat arvioivat mediassakin Ilveksen mahdollisuuksista päästä kiinni jopa kotietuun. Harjoituspelit menivät heikosti, mutta huono kenraalihan tietää yleensä hyvää ensi-iltaa.

Ei tiennyt tällä kertaa. Heti ensimmäinen peli Tapparaa vastaan - ja ykköskassariksi suunniteltu Bruce Racine pamahtaa telakalle. Pelko maalivahtitilanteesta kasvaa. Nuori Tuomas Nissinen pelaa kuitenkin itsensä kiekkoyleisön tietoisuuteen ja mieleen alkaa jälleen hiipiä The Toivo, "...kunhan nuo pakit tottuvat Nissen torjuntatyyliin ja Viitakoski/Helminen-osasto löytää tasonsa, niin kyllä näillä play-offseihin mennään." Vähänpä silloin tiesin.

Tietoon tulee runkomiesten peliesitysten vaisuuden täysin ymmärrettävä syy. Ja omin silmin huomaa, ettei tuossa puolustuksessa toimi oikeastaan mikään osa-alue, kaikkein vähiten porrastus, joka pilaa muutamien periaattessa onnistuidenkin pakkien pelin (lue: Bert Robertsson). Alkaa vakaasti näyttää siltä, että Ari-Pekka Selin ja Kauden 02-03 Ilves eivät ole toimiva konsepti.

Samaan tulokseen päätyy myös seurajohto. Jotakinhan sen on tehtävä, eikä ratkaisu ole olosuhteisiin nähden väärä. Viimeinen toivonkipinä syttyy sydämen pohjimmaisiin sopukoihin, varsinkin kun "Teisan kausi" alkaa lupaavasti tasapelillä Kerhoa vastaan.

Mutta kentällä sen jälleen huomaa. Tämä Ilves on jo niin pohjalla henkisesti jatkuvien epäonnistumisten johdosta, ettei sitä hilaa takaisin pudotuspeleihin sen enempää Scotty Bowman kuin Isä Jumalakaan. Ja viimeinen naula arkkuun lyödään siinä vaiheessa, kun David Nemirovskyn eripura muun joukkueen kanssa tulee julkiseksi salaisuudeksi. Siinä vaiheessa onkin urheilullisesti aivan sama, pelaako Nemo meillä vai jossakin muualla. Kirstunvartijalle asia ei kuitenkaan ole aivan sama, joten Nemo pakkaa laukkunsa ja muuttaa Jokereihin.

Tätä seurannutta pelaajarulettia katsoo silmät ymmyrkäisinä. Pelaajia tulee ja pelaajia menee, Ilves toimii kuin kiekkolijoiden markkinapaikkana. Mutta nämä siirrot ovat kuitenkin jo puhdasta kosmetiikkaa. Kauden sekä inhimillisesti että pelillisesti parhaat uutiset tulevat Vesa Viitakosken, Raimo Helmisen ja Jukka Laamasen siviilirintamalta. Tämän jälkeen, Ilves on jälleen joukkue. On mukavaa seurata uudella ilmeellä -joka tosin välillä unohtuu jonnekin taka-alalle- ja paineettomasti pelaavaa ryhmää. Nähdä nuorten ilvesten nousua kohti Suomen kiekkomedian kirkkaimpia spotteja. Askel askeleelta.

Tällä kaudella, oli ilahduttavaa nähdä Nissisen ja Jesse Niinimäen esityksiä nuorten MM-kisoissa, projisointeja vapautuneen Veskun ja Raipen huippukausista, yksittäisiä kahvitteluja, jalkakikkoja ja niin edelleen ja niin edelleen... Mutta, onneksi tämä kausi on kaikesta huolimatta ohi.

Rakastettu Ilveksemme, ethän koskaan tee tätä meille toiste ? Vaikka me pysymme aina Sinun vierelläsi, myös näin vaikeina aikoina kun vain Sinä voit käsittää meidän epätoivoimme ja me Sinun, niin kuitenkin: Me haluamme nähdä Sinut kauneimmillasi, omalla paikallasi, sarjan kärjessä, kruunattuna, Suomen parhaana. Suomen Legendaarisin - Suomen Mestarina.

mennyt kausi

On onneksi takana. Tosissaan joutuu miettimään voiko olla mahdollista edes sattua enemmän onnettomuuksia yhdelle seuralle yhden kauden aikana? Muutamien ratkaisupelaajien henkilökohtaiset ongelmet, joita salailtiin tosi pitkään yllättävän onnistuneesti. Itse tiesin Veskun ongelmat jo heinäkuussa, kun työkaverini kertoi ne minulle. Alkukaudesta jokusia pahoja loukkaantumisia (lähinnä nyt tietysti Källärsson, jonka lopullista läpimurtoa ainakin itse odotin tälle kaudelle) sekä lisäksi vähintään surulliset ulkomaan"vahvistukset". Nämä yhdistettynä alkukauden niukkoihin tappioihin, valmentajasotkuihin yms. Ainekset olisivat hyvät vaikka koko perheen viihdesarjaan ( tosin kielletty lapsilta). Positiivisiä yllätyksiä löytyi loppuvuodesta ja mielestäni suhteellisen hyvin pelaajat jaksoivat yrittää peleissä missä ei ollut enää mitään panosta. Itsekkin oikeastaan löysin jäähallin uudestaan vasta keväällä ja jaksoin kaikesta huolimatta käydä peleissä. Mutta luulisin, että tästä kaikesta on aika helppo parantaa ensi kauteen.

Kärsimysten kausi on vihdoin ohi

No nyt se syyskuusta alkanut painajainen on vihdoin ohi. Kausi oli vaan pakko pelata läpi, vaikka se ei juuri mitään ilnaiheita kannajilleen tarjonnut. Seuraavassa lyhyt yhteenveto muutamilta pahasti pettäneitä osa-alueelta

Risto Jalo

Tarttui ripellä kädellä paniikkikahvaan jo hyvissä ajoin ennenkuin todellinen katastrofi oli vielä selvillä. Jalon toimitaan laitan kilometrin pitkän miinuksen hankintojen osalta, sillä käytännöllisesti katsottuna kukaan Jalon hankinnoista ei osoittanut olevansa todellinen vahvistus joukkueelle. Mieleeni ei tule kautta, jolloin hankinnat olisivat järjestään menneet metsään näin pahasti. Korjatkaa jos olen väärässä.
Hankinnoista lähimmäksi tasoaan pääsi ainoastaan loppukauden otteiden perusteella JP Laamanen. Lamppu oli alkukauden aivan yhtä hukassa kuin koko muu joukkue.
Jos jotain positiivista pitää löytää Risto Jalon toiminnasta on miehen kyky saanerata organisaatio nopeasti ja tehokkaasti tulevat(lue tappioputket) vastoinkäymiset ennustaen. Tehokkaasti hoidetut pelaajakaupat tuovat positiivisen tuloksen vaikka urheilullinen tulos on historian synkin. Taitaa olla ensimmäinen liigaseura joka pystyy tekemään voittoa vaikka jäi sarjassa jumboksi.
Toivottavsti koskaan Ilves organisaatio ei enään näin perusteellisesti tule kannattajiaan ja yhteistyökumppaneita kusettamaan.

Valmennus

Jo edelliskaudella saatiin merkkejä kaksikon Selin/Pajuoja kyvyistä johtaa liigaseuran edustusjoukkuetta. Edelliskaudella Nemon saapuminen joukkueeseen pelasti kaksikon saamasta kenkää kesken kauden. Hyvissäajoin solmittu jatkopesti myös seuraavasta kaudesta aiheutti tuhoisan hyvänolon tunteen. Tämä tunne onnistuttiin siirtämään joukkueeseen lähes täydellisesti pitkin viimekautta.
Omatoimiseen harjoitteluun luottaneella kaksikkolla ei ollut todellista hajua eikä kokonaiskäsitystä missä kunnossa joukkue todellisuudessa oli.
Viisikkoharjoittelun ammottava aukko näkyi jo harjoituspeleissä. Uskottiin että peli aukeaa, vaikka joukkueharjoitukset ja harjoituspelit jäivät todella vähälle. HPK lensi jo harjoituspeleissä ja sama lento tarttui myös kun tosipelit alkoivat. Ilves ei lentänyt missään vaiheessa kautta.
Räsäsen hankinnalla ei ollut käytännön merkitystä. Jossain vaiheessa joukkue olisi pelannut samalla tasolla mitä se Räsäsen aikana parhaimillaan pelasi. Oli vain ajan kysymys. Kolmattatoista sijaa korkeammalle joukkue ei olisi kuitenkaan missään vaiheessa noussut, vaikka AP olisikin jatkanut.
Risto Jalon hasardihankinta tämäkin siis.

Tsekit

Kovalla suitsutuksella joukkueeseen saatiin tsekkikaksikko Vala/Korhon. Tietäjät pitivät Korhonia jopa pistepörssin voittajasuosikkina. Valan kädet kävivät ensimmäisissä peleissä todella hienosti ja "snaipperi" Korhon teki muutaman mukiinmenevän kassinkin. Veijareiden vierellä pelannut Nemo säesti kaksikkoa hienosti. Korhon vaipui heti miten aivan unholaan. päätöntä yrittämistä ja tsemppaamista mutta ei mitään tuloksia. Paineet olivat varmaan valtavat kummankin herran niskassa. Dieselmäisesti valmennusjohto kaksikkoa kuitenkin peluutti. Markkinavoimia väittivät....kunnes voimat siirsivät kaksikon onnellisesti pois Ilves organisaatiosta.

Nemo

Selin/Pajuojan ennenaikaisilta potkuilta edelliskaudelta pelastanut Nemosta odotettiin sateentekijää joukkueeseen. Oli Ilveksen viiimeinen valonpilkku ennen tähden sammumista. Ei soveltunut enään lainkaan Ilveksen pelisysteemiin. Odotti seisovilla jaloilla keskialueen tuntumassa kiekko, pari potkua, kiekon menetys ja se siitä. Nemo/Tenkrat kaksikosta jälkeenpäin olisin ottanut Tenkratin.

Nuoret

Snellamn pelasi tasollaan, vaikka alkukausi oli vaikea. Huipputaitavan Niinimäen kanssa ainoa valonpilkku joukkueessa.
Pahiten näistä 40 pisteen nuorista petti Vähä-Ruohola. Ei muuta kun päätöntä koohaamista päästä päähän, näennäistä karvaamista ja tuhat hukattua avopaikkaa. +- koko liigan surkein, ei siis omaa aineksia jatkopahviin.
Toinen näkymätön pelaaja oli Tommi Jäminki. Ei todellisuudessa esittänyt mitään mitä ei omasta organisaatiosta olisi löytynyt. Sopimusta kuitenkin jäljellä, joten pelaa myös ensi kauden joukkueessa ja saa siten viimeisen näyttöpaikan.

Muutamia kommentteja, Juri

"Jalon toimitaan laitan kilometrin pitkän miinuksen hankintojen osalta, sillä käytännöllisesti katsottuna kukaan Jalon hankinnoista ei osoittanut olevansa todellinen vahvistus joukkueelle."

Pitää sinänsä paikkansa. Toisaalta, kukaan ei olisi voinut tällaista floppausta ennen kauden alkua ennustaa. Minusta paketti näytti elokuussa aivan mukiinmenevältä. Risto Jalo saa siis miinuksen, mutta suhteellisuudentaju tulee säilyttää.


"Räsäsen hankinnalla ei ollut käytännön merkitystä. Jossain vaiheessa joukkue olisi pelannut samalla tasolla mitä se Räsäsen aikana parhaimillaan pelasi. Oli vain ajan kysymys. Kolmattatoista sijaa korkeammalle joukkue ei olisi kuitenkaan missään vaiheessa noussut, vaikka AP olisikin jatkanut.
Risto Jalon hasardihankinta tämäkin siis."

Melkoista jälkiviisastelua. Siinä vaiheessa, kun Selin sai potkut, pudotuspelipaikka ei ollut vielä lopullisesti karannut käsistä, mutta joukkue oli hävinnyt kahdeksan ottelua peräkkäin. Jotain oli siis kertakaikkiaan tehtävä, eikä seurajohtoa ainakaan kärsimättömyydestä voi syyttää. Etukäteen ajateltuna - niin kuin tällaisia asioita on aina tarkasteltava - Räsänen ei ollut omakaan suosikkini. Toisaalta, arvostelu on hankalaa niin kauan, kun en tiedä, ketkä olivat todellisia vaihtoehtoja.


"Tsekit"

Vala ja Korhon epäonnistuivat kieltämättä pahoin. Kumpaisenkin tehot Tshekin liigasta antoivat kuitenkin odottaa kovia tuloksia myös täällä. Itse pidin miesten nuoruutta siirron tapahtuessa tulevaisuutta silmällä pitäen positiivisena seikkana, mutta ilmeisesti kumpikin oli liian nuori nousemaan liigatasolla vielä vastuunkantajaksi. Tätä mieltä oli pelaajista myös Sykora haastattelussaan. Yksi niistä harvoista asioita, jotka kenties olisivat olleet tarkkasilmäisesti ennustettavissa ennen kauden alkua.


"Ei soveltunut enään lainkaan Ilveksen pelisysteemiin. Odotti seisovilla jaloilla keskialueen tuntumassa kiekko, pari potkua, kiekon menetys ja se siitä."

No enpä tiedä. Nemirovskyn asenne ei totisesti ole huippuluokkaa. Nähdäkseni miehen pelityyli ei kuitenkaan muuttunut edellisestä kaudesta oikeastaan ollenkaan. Silloin vain koko joukkueen peli kulki edes jotenkuten, ja mies sai ketjuunsa tätä kautta aivan liekkeihin syyttyneet Viitakosken ja Miettisen. Nemon kaltainen pelaaja auttaa tehojensa puolesta joukkuetta parhaiten silloin, kun hänen ei juurikaan tarvitse puolustaa ja kun hänelle annetaan täydelliset vapaudet laatikon sisällä. Laatikon ulkopuolella tapahtuvat funktiot ovatkin sitten kokonaan toinen asia.


"Nemo/Tenkrat kaksikosta jälkeenpäin olisin ottanut Tenkratin."

Käsittääkseni samaa mieltä olivat Jalo ja Tenkratkin, mutta miehen palkkavaatimus oli yksinkertaisesti liian suuri.


"Snellamn pelasi tasollaan, vaikka alkukausi oli vaikea. Huipputaitavan Niinimäen kanssa ainoa valonpilkku joukkueessa."

Etkö todella pidä Tuomas Nissisen esityksiä valopilkkuna? Samoin Marko Luomala raatoi illasta toiseen juuri oikealla asenteella, sikäli kun miehen voi nuoreksi laskea. Molemmat kirjoittaisin joka tapauksessa valopilkkulistan jatkoksi.


Kauden kuluessa ja varsinkin jo kesällä tehtiin todella pahoja virheitä, itsestäänselvyys. Kovasti arvosteltaessa pitäisi kuitenkin kohtuuden nimissä muistaa kaikki pahat loukkaantumiset jo avausotteluissa ja pitkin kautta. Samoin tulisi pitää mielessä koko kapteenistoa vaivanneet perheasiat ja muut henkilökohtaiset murheet. Selinille ja seurajohdolle pitää mielestäni antaa paljon plussaa ainakin siitä, että kumpikin piti miehekkäästi pokerinsa eikä lähtenyt selittelylinjalle missään vaiheessa, vaikka joukkueen niskassa lojui käsittämätön vastoinkäymisten paskakasa.


Veikkaajan mukaan kahden tshekin kanssa on jo tehty sopimus ensi kaudesta, ja Jalo vahvistaa asian. Toinen on ilmeisesti Marek Vorel, mutta Ripa ei suostu nimeämään kumpaakaan. Ensi kausi lienee uskottavuustesti seurajohdolle. Positiivinen A-näyte on jo annettu, mutta B-näyte eli kausi 2003-04 on vielä tarkistamatta. Voidaan kai hyvällä syyllä puhua jo onnistumisen pakosta, sillä toista vastaavaa fiaskoa olisi mahdoton sulattaa. Valmennuspuolen pitäisi ainakin olla kunnossa.


Parasta kaudessa 2002-03 on, että se on lopultakin ohi. Nälkä kasvaa...




Ranger

Re: Muutamia kommentteja, Juri

" Siinä vaiheessa, kun Selin sai potkut, pudotuspelipaikka ei ollut vielä lopullisesti karannut käsistä, mutta joukkue oli hävinnyt kahdeksan ottelua peräkkäin"

Joukkueen peli oli niin totaalisen tukossa että uskallan väittää että harvassa olisivat olleet ne ihmemiehet jotka lukon olisivat aukaisseet. Lisäksi kun näytti jo syksyllä vahvasti siltä että joukkueen kokoaminen oli mennyt totaalisesti pieleen ja omatoiminen kesäharjoittelu sekä joukkueharjoittlu myös, oli käsissä yhtälä jonka Jalo kokeneena pelimiehenä heti arvasi oikein. Räsänen hankittiin vain pelastamaan joukkueen kasvot(jotainhan täytyi tehdä, eikä koko joukkuetta voi vaihtaa) ja tuomaan työrauha organisaatiolle. Tavoite oli kahdeksan parhaan joukossa, mutta johtoporras ymmärsi jo siinä vaiheessa että kaudesta tulee todellinen pannukakku)

" Etkö todella pidä Tuomas Nissisen esityksiä valopilkkuna? Samoin Marko Luomala raatoi illasta toiseen juuri oikealla asenteella, sikäli kun miehen voi nuoreksi laskea. Molemmat kirjoittaisin joka tapauksessa valopilkkulistan jatkoksi."

Ilman muuta pidän Nissistä valopilkkuna, oiva hankinta siis. Marko Luomala tosiaan raatoi illasta toiseen, mutta suursiivouksen jäljiltä Luomalalle ja muille nuorille pelaajille annettiin oikeaoppisesti rutkasti peliaikaa. Joukkue jossa kaikki asiat menee alta viivan, on kokemattomien yksilöiden "helppoa" nousta suuren yleisön tuntemiksi "raatajiksi"
Eräs näistä pelaajista on Tapio Sammalkangas, surkean Ässälauman ainoita positiivisia yllätyksiä. Ilveksessä mies ei tahtonut aina mahtua edes pelaavaan kokoonpanoon.

" Veikkaajan mukaan kahden tshekin kanssa on jo tehty sopimus ensi kaudesta, ja Jalo vahvistaa asian. Toinen on ilmeisesti Marek Vorel, mutta Ripa ei suostu nimeämään kumpaakaan. "


Emme kaipaa enään joukkueeseen yhtään mariankacirta tai romanvopattia. Vorel on kirjoittamaton kortti vielä liigassa eikä siis mikään varma 40 pinnan mies. Kunhan playoffsit on pelattu alkaa varmaankin satelemaan uusien vahvistusten nimiä. Jääleirillä sitten testataan pelaajia mahdollista sopimusta varten

"Räsänen hankittiin vain pelastamaan joukkueen kasvot(jotainhan täytyi tehdä, eikä koko joukkuetta voi vaihtaa) ja tuomaan työrauha organisaatiolle."

Juuri tätähän itsekin tarkoitin. Ajoin takaa siis sitä, että Räsäsen tapauksessa on turha puhua "hasardihankinnasta", koska jotain oli pakko tehdä, vaikkei kurssin kääntymisestä kovin paljon toivoa ollutkaan.

Itse asiassa, kun tilanne kerran oli todella niin toivoton (mitä emme toisaalta koskaan saa varmuudella tietää), Räsänen osoittautui kenties hintaansa nähden mitä parhaimmaksi vaihtoehdoksi.


Mikäli olen oikein ymmärtänyt, taloudelliselta puolelta on - kuten mainitsit - syytä muistaa, että jumbonakin Ilves onnistui tekemään voitollisen tuloksen. Näin ollen pelastettiin ainakin se, mikä pelastettavissa oli. Ulkopuolelta on nääs vähän pirun helppo arvostella; vastaavassa tilanteessa jokainen seura olisi todennäköisesti toiminut tismalleen samalla tavalla. Tässä mielessä on turha puhua kannattajien "kusettamisesta". Olisiko seurajohdon pitänyt jo menetetyn urheilullisen puolen lisäksi vetää taloudellinenkin tulos vessanpytystä alas? Näillä toimenpiteillä luotiin huomattavasti lisää pelivaraa ensi kauden joukkueen rakentamiseen. Puhumattakaan siitä, että Ilveksen peli oli Nemon lähtemisen jälkeen huomattavasti parempaa kuin sitä ennen, vaikkei näiden kahden asian välille voi automaattisesti mitään yhtäsuuruusmerkkiä vetääkään.




Ranger

Ensin kaudesta mieleen jääneet plussat:

+ Peltomaa voitti jäähykuninkuuden
+ Peltomaan viiden pisteen tehoilta
+ Kuparisen voitto Gladista
+ Raipen hieno kevätkausi
+ Niinimäen mitali nuorten kisoista
+ Viitakosken hieno kevätkausi
+ Ripa hankkiutui eroon Korhonista ja Valasta
+ Ainakin virallisten lukujen mukaan yleisöä jaksoi käydä peleissä toivottomasta sarjatilanteesta huolimatta

Ja sitten miinukset:

- Korhon ja Vala
- Valmentajan vaihdosta ei ollut mitään hyötyä
- Onneton rosteri loppukaudesta
- Nuorista ei noussut todellisia tähtiä
- Racine
- Nissisen hiipuminen
- Tietysti sarjasijoitus

Ensi kaudeksi kunnon vaihtuvuutta rosteriin ja kunnon, varmoja hankintoja!

Uuden kauden jo alkaessa, mietitään menneitä

Tervehdys kollegat.

Tästä se lähtee. Tämä on ensimmäinen viestini Jatkoajan keskustelussa.

Jos minulta kysyttäisiin samansuuntaisesti taktiikkaa, kuten valmentajilta ennen kautta kysytään, millä eväillä lähden seuraavaan kirjoituskauteen, vastaisin näin:

"Tuon palstalle nuorta intoa ja voimaa. Tarkoituksenani on sekoittaa viiltävän suoraa analyysiä yhteen monimutkaisten ja juonikkaiden, ehkä hieman salaperäisten, mielipiteideni kanssa. Ilman kirjoitushuumoria ei homma lähde sitten alkuunkaan liikkeelle."

Ja mistäs se olisi parempi aloittaa kirjoittaminen, kuin maailman kaikkeuden legendaarisimmasta jääkiekkoseurasta *), Tampereen Ilveksestä. *) = HN:ltä lainattua.

Kerrataan pikaisesti edellistä kautta minun näkökulmastani, perinteisellä ja turvallisella "plussat ja miinukset" -listaustavalla. Puutun vain läheisesti itse peliin liittyviin asianhaaroihin.

Plussaa:

+ Koko kevätkausi piti sisällään positiivisia tekijöitä. Taistelu ei loppunut enää tappioasemassa. Siitä esimerkkinä Lukko - Ilves 1-.3. ja nousu 3 maalin takaa erässä.

+ Tapparalle ei alistuttu 8 kertaa. 28.12. tuli myöhäinen joululahja.

+ Nuoria uurastavia, jatkosopimuksen arvoisia, pelaajia löydettiin alemmista sarjoista. Leino, Luomala ja Siren.

+ Henkilökohtaisten ongelmien ratkettua peli avautui herroilla Laamanen ja Viitakoski. Hieno kevätkausi heiltä.

+ Timo Peltomaan hetkittäinen tehoilu, sekä loppumaton tsemppi. Hetkittäin ylivoimainen Velho kentällä. Voitti jäähykuninkuuden.

+ Nuoren maalivahti Nissisen syyskausi ja Nuorten MM-mitali.

+ Teemu Jääseläisen tason koheneminen kisojen jälkeen. Nuorten MM-mitalisti.

+ Niinimäen itseluottamus -> Huikeat harhautukset. Nuorten MM-mitalisti.

+ Kaksi tutustumisen arvoista blondia Hakametsän A1-katsomossa.

+ Leijonakuningastaitelijamaestron Kevätkausi, 23 tehopostettä ja The Rankkarimaalien äiti. Raimon pelit eivät ole ohi (jatkosopimus) ja tälläkin kaudella hommia riittää vielä.

Miinukset:

Tämä lista olisi liian pitkä. Tärkeimmät ja nopeimmin mieleen tulleet koottu.

- Syyskauden syöksykierre: Henkilökohtaisia ongelmia -> Valmentajien potkut -> Tappiokierre jatkui -> Pelaajien kauppaaminen -> Lukuisia negatiivisiä SM-liigan ennätyksiä -> Raimon jäähyennätys.

- Kevätkaudesta huolimatta jumbosija.

- Tsekit, taitoa ja nopeutta oli, fysiikkaa ei.

- Muutama hukkahankinta: Printz, Hakkarainen, Toivonen, Robertsson.

- Nemirovskyn ja Järventien osoite pakkomyynnin edessä.

- Racine, mystinen loukkaantuminen johti värittömän mauttoman ja hajuttoman Satosaaren hankintaan.

- Lisää loukkaantumisia syksyllä.

- Puolustuksen koostumus -> Järkyttävä määrä maaleja omiin! -> Maaliero - 100!

- Muutamat henkilökohtaiset flopit kokonaisuutena: Kuparinen, Vähä-Ruohola, Racine, Pritnz..

Mutta kuten aikaisemmissa viesteissä on kerrottu, Tampereen Ilves häviääkin legendaarisemmin kuin muut voittavat! Kiitän kaudesta!

Silmääni tarttui "Oloneuvoksen" TPS:ää koskevan kolumnin teksti:

Auringonpimennys Aurajoen rannoilla
Turun Palloseuran liigahistorian heikoin kausi on päättynyt kahdeksanteen sijaan. Oli outo tilanne Turussa, että kannattajat joutuivat jännittämään jopa Palloseuran pääsyä mukaan kevään ratkaisupeleihin.

Laajenna klikkaamalla

Tämän jälkeen oli pakko todeta: "Auringonpimennys? Älähän nyt poika viitti. Tule käymään Tampereella - jääkiekon Meccassa."

Hiljaiseksi vetää...