Peliesitykset 2011–2012

  • 199 036
  • 638

jlahde

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Hieno kausi vaikka jäikin kruunua vaille, ja tänä vuonna Selin pesi mielestäni kasvojaan oikein urakalla. Ensi kaudella otetaan sitten se puuttuva piste enemmän.
 

lautamies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Itäsuomalainen jääkiekko.
Niin, vaikka nyt onkin hiukan tyhjän tuntuinen olo, niin kyllä tämä kausi oli kokonaisuudessaan plussamerkkinen, vain jokunen yksittäinen huonompi ottelu, mutta muuten hyvää taistelua, vain loppusilaus jäi puuttumaan.

Kyllä sitä taas ensikaudellekkin kausilippu on lunastettava ja niinpä taitavat katsomon vieruskaveritkin tehdä.

"Uusi kausi, uudet kujeet", toivottavasti nuo kujeet jatkuvat nousujohteisina!!
 

haltija

Jäsen
Suosikkijoukkue
Saimaan Pallo
Kiitos SaiPa 2011-2012!

Kuten tässä ketjussa jo mainittiin, tämä oli vuosituhannen toiseksi paras joukkue. Myös itse pelaajat kehuivat joukkuehenkeä poikkeuksellisen hyväksi, se on erittäin hienoa kuulla.

Ollaan valmennuksesta kokonaisuudessaan nyt sitten mitä mieltä tahansa, niin minusta Atu ja Sanni (myös Myllys) onnistuivat tällä kaudella erinomaisesti lähtökohtiin nähden. Alkukausi oli vaikea, mutta Joulun jälkeen taisteltiin tosissaan jokaisessa pelissä, ja se näkyi lehtereille asti. Matsit olivat hienoa katsottavaa kun jokainen pelaaja kamppaili jokaisessa tilanteessa tosissaan, puhumattakaan kiekollisesta pelistä, joka oli pitkästä aikaa kekseliästä ja uskaliasta.

Kokonaisuudessaan organisaationa ja Etelä-Karjalan ylpeytenä SaiPa tuntui tällä kaudella nousevan uudelle tasolle. Markkinointi ja mainonta oli huomattavasti näkyvämpää ja ammattimaisempaa, pelaajatilanteisiin reagoitiin nopeammin kuin aiemmin (case Lintner), myös ilmeisesti budjetti pysyi suht aisoissa(?).
Yleisökin löysi lopulta tiensä hallille, ja erityiskiitos kuuluu ehdottomasti uudelle ja äänekkäälle faniporukalle, teitä on todellakin kaivattu! Olisin ehdottomasti mukana kannustamassa jos asuisin paikkakunnalla ja pääsisin kotipeleihin.

Atulle iso kiitos ja hyvää jatkoa, missä ikinä seuraavaksi valmennatkin! Kiitos myös pelaajille jotka siirtyvät muualle, olitte jokainen tärkeitä paloja tässä jengissä!
Eiköhän oteta Tirkkosen punakat posket ennakkoluulottomasti vastaan ja ensi kaudella pelataan sitä playoff-kiekkoa.
 

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Olipahan kausi. Ennakkoon oltiin taas heittopussi ja selkeä jumbo ja suunnilleen häpeä koko SM-liigalle, niin surkea ryhmä SaiPalla paperilla piti olla. Mestis-jengien seuraajillakin keuli jo housuissa kun kuvittelivat keväisiä karsintoja, ja sitä kuinka nyt on hyvät mahikset liiganousuun koska SaiPa on niin heikko. Viime kauden panostus oli mennyt reisille, ei oltu päästy jatkopeleihin, joukkue ja Selin oli perseilleet selkeitä johtoasemia, peliesitykset oli sekavaa paskaa, kukaan ei käyny hallissa, tuli miljoona turpaan taloudellisella puolella. Oli puhetta että onko tässä vitun touhussa mitään järkeä, ja että kannattaisiko jopa koko SaiPa suosiolla sysätä Mestikseen kun ketään ei tunnu kiinnostavan pelaako tämän niminen ryhmä liigassa vai ei. "SaiPa - Vitutus on taattu" muodostui uudeksi sloganiksi.

Lähtökohdat kaudelle oli siis todella arsesta. McTavish jäi kiikkustuoliin, viime kaudella flopanneeseen joukkueeseen ei juurikaan vahvistuksia saatu, ainoa valopilkku oli Lintnerin ja Salcidon jatko, tosin artistisopimuksilla. Kausi alkoi just niinku ennakkokaavailuissa pitikin, takkiin tuli oikealta ja vasemmalta. Peli-ilme joukkueella näytti silti hyvältä, ja välillä tuli voittojakin, mutta siellä jumbosijoillahan sitä alusta asti painittiin. Tutut kaverit, kädettömyys maalipaikoissa ja lukuisat maalin tappiot, esiintyi tämänkin kauden aikana, ja lisäksi rupesi tulemaan uusia vitsauksia, rankkaritappioita. Tuntui että jos jatkoajalla ei SaiPa ratkaisua saanut tehtyä, voittolaukauksia oli ihan turha lähteä edes vetämään, niistä tuli melkein aina turpaan. Ilves ja Kärpät onnistuttiin molemmat kertaalleen rankkareilla voittamaan, 10 kertaa otettiin sitten vastapainoksi arvonnoissa kuokkaan.

Vuosi vaihtui kohtalaisen vittumaisissa asetelmissa, viiden matsin voitoton putki niskassa ja jumbopaikka tukevasti hallussa. Messiaaksi ja uudeksi kuninkaaksi ristitty Richard Lintner oli paininut koko alkukauden selässään olevien apinoiden ja ketsuppipullojen kanssa, ja ennen vuoden vaihdetta koko Lappeenrannan Riku t-paitoineen oli kaupattu Lukkoon. Erinäiset Ilves-fanit meuhkasivat pajatson tyhjenemisestä ja paitojen jäälle heittämisestä, Mestis-tyypeillä ei enää housut kestänyt ehjinä ja muutenkin koko SaiPa tuntui olevan tutun yhdentekevä. Kolme vuoden ekaa matsia ei nekään tuoneet vielä voittoa, ja viimeistään siinä vaiheessa rupesi taas tuntumaan koko jääkiekko aivan helvetin typerältä lajilta. Mutta joukkue pelasi sitkeästi ja itsepäisesti omaa peliään, teki töitä kuin eläimet ja korvasi puuttuvat kädet kiukulla ja vimmalla.

Työnteko alkoi lopulta vihdoin viimein tuottaa hedelmää, ja 14.1. alkoi SaiPalla putki, jonka aikana joukkue ei kahdeksaan peliin hävinnyt kertaakaan, pistetili karttui 16 pisteellä ja umpipaska Ilves - jonka pajatso oli siinä vaiheessa sivumennen sanoen tyhjennetty täysin lyömällä lasi vasaralla paskaksi - sementoitiin tukevasti jumbopaikalle. Karsintojen sijaan täysin saavuttamattomalta vaikuttanut säälipleijariviiva alkoi uhkaavasti häämöttää horisontissa, ja loppukauden joukkue pelasi uskomattoman hyvin, kapteeni Kohon esimerkkiä noudattaen joukkueen taistelu ei loppunut hetkeksikään, sitkeydellä ja vimmalla SaiPa nousi yhdessä vaiheessa jo säälipleijariviivan yläpuolelle. Aiemmin paljon parjattu Selin, jonka jo tiedettiin jättävän Kisapuisto taakseen ensi kaudella, oli onnistunut luomaan joukkueelle sille täydellisesti sopivan pelitavan, jota jokainen jamppa noudatti tunnollisesti. Jokaisen matsin jälkeen sai lukea lehdistä toimittajien ja vastustajienkin kommentteja SaiPan vaarallisuudesta ja huikeasta työmoraalista. Kauden alun heittopussi ja häpeäpilkku oli yhtäkkiä muuntunut sympaattiseksi ja jopa hieman pelottavaksi ryhmäksi, jolle toivottiin liikuttavan kollektiivisesti pleijaripaikkaa - mutta jota kukaan ei halunnut oman joukkueensa pleijareissa kohtaavan.

Lopulta tiukka taistelu pleijaripaikasta ei sitten tuonutkaan tulosta, viimeisen kierroksen matsien päätyttyä SaiPa jäi lopulta yhden pisteen päähän säälipleijareihin ontuneesta TPS:stä, SaiPan maalieron ollessa huomattavasti paljon parempi, olisi SaiPa tasapisteissä mennyt ohi. Viime kaudella lanseerattu uusi slogan "SaiPa - Vitutus on taattu" tuntui viime kierroksella hiipivän jälleen parrasvaloihin, mutta koko loppukausi oli niin huikeaa ja harvinaista aikaa SaiPan kannattajan näkökulmasta, että tuon sloganin voi tunkea tämän kauden osalta roskakoriin, "SaiPa - Taistelu on taattu" sopii tämän kauden SaiPaan paremmin.

Ykkösmaalivahtina aloittanut Myllyniemi ei ollut niin vakuuttava kuin odotettiin, kakkosena aloittanut Bernard haparoi sitäkin enemmän. Onneksi SaiPa sai varastettua Helsingistä poispotkitun, lahjakkaan junnuveska Ullbergin, joka nousi puskista yhdeksi joukkueen kantavista voimista. Nuoresta iästään huolimatta Riku II pelasi suuremmaksi osin hyvin ja varmasti, toisinaan oli huonojakin päiviä mutta niin oli Hasekillakin aikanaan. Myllyniemen käytyä katselemassa ensi kauden jengiään Pelicansia lyhyen vuokrasopimuksen turvin Jerekin sai uutta varmuutta tekemiseensä, ja loppukaudesta kaksikko Ullberg-Myllyniemi pelasi molemmat oikein mukiinmenevästi.

Puolustuksessa odotettiin Lintnerin ja Salcidon vetävän koko palettia, mutta molemmat herrat olivat alkukaudessa melkoisessa syväjäässä. Lintner turhautui surkeuteensa, ja lopulta isoa palkkaa nauttinut jamppa päätettiin vuokrata loppukaudeksi Lukkoon - temppu joka herätti närää, olihan kauden alussa SaiPa kerännyt varoja myymällä legendaarisia Linter t-paitojaan, ja muutenkin Riku oli antanut kasvot koko SaiPalle. Temppu kuitenkin onnistui, pakistosta nousi esiin loistavan kauden pelannut Savilahti-Nagander, ja Salcidokin pääsi pikkuhiljaa omalle tasolleen.Viime kaudella loukkaantumisten kanssa paininut Backman, sekä Levokari - mies joka tulee jostain syystä saamaan vittuilua niskaansa läpi elämänsä vaikka tekisi hattutempun joka pelissä - pelasi myös hyvän kauden. Maajoukkuepakki Pukka ei vakuuttanut, Lippojoki ei myöskään. Junnuista silloin tällöin edustukseen päässyt Pulli vaikutti lupaavalta tapaukselta, Lintneriä stunttaamaan saapunut Bruun ei yllättäen ihan saappaita saanut täytettyä, mutta loppukaudesta Bruuninkin peli parantui kun tuntuma ja kunto paranivat.

Hyökkäyskalusto oli kauden alkupyörittelyissä koko SM-liigan suurin naurunaihe. Kädetön lauma koohottajia, puolella Mestis-jengejäkin on paremmat hyökkääjät, ja mitä näitä nyt oli. Jos pakistosta nousi positiivisessa valossa esiin Savilahti-Nagander, hyökkääjistä voisi listata melkein jokaikisen naaman. Ykkösketjun Koskiranta ja Saarinen olivat molemmat odotettua parempia, Koskiranta pääsi maajoukkueeseen asti ja Saarinenkin sinne taitaa kauden loputtua päästä kokeilemaan. Positiivisin yllättäjä ykkösketjusta oli kuitenkin Lappeenrannan oma poika, nuori Jesse Mankinen. Taitavaksi mutta fyysisesti heppoiseksi tiedetty Jesse oli syönyt kesälomalla puuronsa ja käynyt nostelemassa erinäisiä painavia esineitä, mies oli aivan uudesti syntynyt. Välillä joutui silmiä hieraisemaan että onko se tosiaan ressukka-Mankinen joka tuolla maalin edessä painii Kudrocien ja Malmivaarojen kanssa ihan tasapäisesti. Tehot 16+13 tekaissut Mankinen oli joukkueen sisäisen pistepörssin kolmas, edellään vain ketjukaverit Saarinen ja Koskiranta. Maalipörssissä Mankinen oli toinen, Koskirannan äpärä meni ja teki yhden maalin Jesseä enemmän.

Alkukauden valonpilkku, Anssi Löfman, kärsi lukuisista eri loukkaantumisista, jotak harmillisesti katkaisivat lupaavasti alkaneen pistetehtailun ja maajoukkueen porttien kolkuttelun. Elmeri Kaksonen, mies joka ei osuisi edes futismaaliin, alkoi osumaan peräti jääkiekkomaaliin. Energisesti esiintyvä pörrääjä tekaisi piste-ennätyksensä ja oli tasaisen hyvä koko kauden ajan. Latvian lahjalta, Robert Jekimovsilta, ei ihmeitä odotettu, ja toisinaan jamppa haki vauhtia katsomosta käsin. Oli kuitenkin kentällä viihtyessään todella taitava ja SaiPan joukkueen niljaisin ja juonikkain hyökkääjä, erottui toisinaan edukseen kaikkien edestakaisin koohottajien keskellä mutta oli myös välillä aika eksyksissä.

Joukkueen kapteeni, kauden aikana 500 peliä SaiPa-paidassa täyteen kellottanut Ville Koho oli SaiPan oma mikkokoivu. Esimerkillinen johtaja, nöyrä ja todellinen joukkuepelaajan prototyyppi. Mahtava tyyppi, teki myös tällä kaudella oman piste-ennätyksensä pelattuaan aikaisempiin kausiin verrattuna hieman hyökkäävämässä roolissa. Tomi Leivo, junnuista ja farmista edustukseen nostettu hyökkääjä erottui edukseen, teki vähäisellä peliajalla paljon pisteitä. Tulevaisuuden nimiä. Toinen uusi kaveri, Markku Flinck, oli ehkä hieman odotuksia vaisumpi, mutta toisaalta pelasi enemmän jarrukentissä. Väläytteli aika ajoin, ja on oikein SaiPan näköinen pelaaja, joka voi seuraavina vuosina nousta suurempaakin kiekolliseen rooliin.

Käsittämättömimmän tasonnoston suoritti koko maailmalle persettä näyttänyt, Selinin lemmikkiketju Koskinen-Kiilholma-Koivisto. Näistä jokaikistä toivotettiin alkukauden aikana menolipulla ihan mihin tahansa kuin Lappeenrantaan. Niin vain hylkiöt Koskinen ja Kiilholma muodostivat yhdessä junnu Koiviston kanssa loistavan jarrukentän, joka vastustajan ykköstä pimentäessään onnistui myös tekemään maaleja, tärkeitä sellaisia. Viime kaudella maaleitta porhaltanut Koskinen tekaisi 12 häkkiä, toinen toistaan rumempia mutta kovalla työllä ansaittuja maaleja jokainen. Loppukaudesta harva enää haluaa näitä kavereita joukkueesta pois, vaikka kyllä ne Levokaria vuodesta toiseen dissaavat yksilöt ovat varsinkin Koskisen ja Kiilholman jo perusteettomalla kritiikillä ladattujen kiikarikiväärien tähtäimiinsä ottaneet.
 

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Sitten siellä meni Aarniota, Kaijomaata ja Armstrongia. Niin, ja SaiPan elävä legenda, Hakalin pommikone, Ville Paalanen. Mies joka taklaa yhdessä vaihdossa enemmän kuin Perttu Lindgren koko elämänsä aikana. Mahtava viihdepommi, pienestä koostaan huolimatta kolaa isoja pakinjärkäleitä katolleen kuin kehitysvammaisia, ei epäröi hyökätä Miliisi-Honkasien kimppuun ja on vielä pokkaa lähteä hakemaan ilmaveiviä. Sai kauden aikana jo jarkkoruutu-tyylistä leimaa isoon otsaansa railakkaan pelityylinsä ja kovien taklaustensa takia, jonka johdosta mies joutui usein väärinkin perustein jäähylle. Loppukaudesta ei oikein mahtunut enää joukkueeseen, pääsi ajoittain stunttaamaan loukkaantuneita ja näytti oppineen välttämään taklauksia silloin kun niitä ei ihan välttämättä tarvitse mennä antamaan jäähyn välttämiseksi. Toivottavasti ensi kaudella löytyy tontti pelaavasta kokoonpanosta, kovin montaa viihdyttävämpää yksittäistä pelaajaa en muista SaiPa-paidassa luistelleen.

Selin, mies joka neljä kautta SaiPan penkin takana hääri, ei koskaan saanut joukkuetta pleijareihin, ja onnistui floppaamaan The Kauden ja saamaan SaiPa-väen vihat niskaansa. Tämä viimeinen kausi oli kuitenkin sellainen näytös mieheltä, että kaikki edelliset paskat on käsistä ja naamasta pesty pois, ja Atu voi tämän vuoden helvetin hyvällä näytöllä lähteä haeskelemaan uutta valmennuspaikkaa. Toivottavasti sellainen löytyy.

Kaikkiaan SaiPan tästä kaudesta voisi antaa arvosanaksi tasan 9. Mitään ei odotettu, saatiin loistava, jännittävä taistelu säälipleijaripaikasta, useita hienoja voittoja, raivoisaa taistelua, hienosti joukkueelle sopiva pelitapa ja lopulta yhden katkeran pisteen päähän jäänyt säälipleijaripaikka. Säälipleijaripaikkaakin tärkeämpänä pidän kuitenkin koko SaiPan ilmeen ja kuvan muuttamista, paskasakin ja sulaneiden päiden sijaan SaiPa tuli tällä kaudella tutuksi peräksiantamattomuudellaan ja sisukkuudellaan, maksava yleisö löysi hienosti tiensä loppukauden elämän ja kuoleman kamppailuihin, ja yhteen hitsautuneen joukkueen monta kuukautta kestänyt kujanjuoksu säälipleijareita kohti tarjosi normikatsojalle paljon loistavia ilonhetkiä ja katkeria vitutuksia, tunteita, joista aikaisemmin vain jälkimmäinen on tupannut tulemaan tutuksi SaiPaa kannattaessa. Tämä oli hieno kausi SaiPa-fanin elämässä, kiitos siitä kaikille pelaajille, valmentajille kuin myös muille kaltaisilleni urpoille jotka vuodesta toiseen jaksavat SaiPaa kannustaa - kuka oikeammin ja kuka vääremmin - mutta silti yhtäkaikki noita keltamustia reikäpäitä seuraten ja heille menestystä suoden.

Taakse jäi sarjataulukossa kuitenkin lopulta koko Tampere ja muutkin hämäläiset, Mestis-joukkueiden väestä suurin osa on jo kalsaripyykillä kun ei sinne nousukarsintoihin onnistunut taas pääsemään kun vain yksi ryhmä, ja siellä on nyt SaiPan sijasta vastassa Ilves, joka SM-liigatason surkeudestaan huolimatta luultavasti pyyhkii Sportilla melko puolihuolimattomasti jäätä. SaiPan tämän kauden sotureista osa siintyää väistämättömästi rahakkaimmille taistelukentille, ja vanha kenraali Selin korvautuu uudella eversti Tirkkosella. Kuitenkin tämä kausi antaa uskoa odottaa, että SaiPa kuuluu ehdottomasti SM-liigaan, ja ehkä jopa sinne mystisiin pleijareihinkin asti tästä vielä joskus päästään.
 

Jubomir

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Kokonaisuudessaan organisaationa ja Etelä-Karjalan ylpeytenä SaiPa tuntui tällä kaudella nousevan uudelle tasolle. Markkinointi ja mainonta oli huomattavasti näkyvämpää ja ammattimaisempaa, pelaajatilanteisiin reagoitiin nopeammin kuin aiemmin (case Lintner), myös ilmeisesti budjetti pysyi suht aisoissa(?).
Yleisökin löysi lopulta tiensä hallille, ja erityiskiitos kuuluu ehdottomasti uudelle ja äänekkäälle faniporukalle, teitä on todellakin kaivattu!
Paljon hyvää mahtui tosiaan tähän kauteen, vaikka playoffeihin ei tie vienytkään. Viimeisten 5 kotipelin keskiarvo yli 4000 eli kyllä SaiPa jälleen kiinnosti suurempaakin yleisöä.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Paljon hyvää mahtui tosiaan tähän kauteen, vaikka playoffeihin ei tie vienytkään. Viimeisten 5 kotipelin keskiarvo yli 4000 eli kyllä SaiPa jälleen kiinnosti suurempaakin yleisöä.
Kyllä. Mielenkiinnolla odotan, että mikä mahtaa olla taloudellinen tulos. Jos se on selkeesti plusmerkkinen, niin kautta voidaan kyllä sitä kautta pitää erittäin onnistuneena.

Vähemmän vitutusta tämä herättää kuin se kausi, missä munattiin viimeinen ottelu Ilvestä vastaan. Tämä ilme ja peliote kun saataisiin säilytettyä tulevalla kaudellakin ja sekaan vielä Tirkkosen omat mausteet.
 

haltija

Jäsen
Suosikkijoukkue
Saimaan Pallo
FASlapsi: Kiitos helvetin hienosta kausikoosteesta ja varmasti monien SaiPa-fanien ajatuksien kasaamisesta yhteen kirjoitukseen!
 

Keltainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lautp, Saipa ja Veiterä. Ja Hakalin vosut
FASlapselta loistava kirjoitus, mutta tekisin yhden korjauksen: Mankinen EI ole "Lappeenrannan oma poika" vaan MUSTOLAN.
 

Lemiöö

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Detroit Red Wings, Wirta Stars
Kiitos..

Jäätävän hyvä teksti FASlapselta, siinä kerrotaan kokonaisuudessaan kaikki, pystyisin itsekin allekirjoittamaan koko stoorin paikkansa pitävyyden.
Iso käsi, KIITOS!!!
 

ahal

Jäsen
FASlapsi: Kiitos helvetin hienosta kausikoosteesta ja varmasti monien SaiPa-fanien ajatuksien kasaamisesta yhteen kirjoitukseen!
Jep, kiitos täältäkin. Ei enää tartte lukea sen paremmin JA:n kuin UL:kään kausiraportteja. Kaikki olennainen on kerrottu sekä kirkkain että keltamustin lasein. Nyt täytyy olla tarkkana, etteivät muut mediat liikaa lainaa kirjoitusta omissa nimissään... ja ilman tekijänoikeuspalkkiota ;).
 

Satellite

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Wild
Katselin muuten noita kuntopuntareita näin kauden päätteeksi, ja tässä 25 viimeisen ottelun kuntopuntari (7.1. alkaen):

Koodi:
JYP          16-2-2-5     83-55     54p
HIFK         14-5-0-6     88-63     52p
[b]SaiPa        11-2-6-6     75-67     43p[/b]
Pelicans     11-4-1-9     104-77    42p
Jokerit      7-7-6-5	  84-73	    41p
Ässät	     12-2-1-10	  76-65	    41p
-----------------------------------------
Kärpät       11-3-1-10	  72-70	    40p
KalPa	     11-1-4-9	  79-75	    39p
Lukko	     11-1-3-10	  80-71	    38p
Blues	     6-4-4-11	  60-78	    30p
-----------------------------------------
Tappara	     9-0-3-13	  58-83	    30p
TPS	     7-2-1-15	  52-76	    26p
HPK	     6-1-3-15	  52-92	    23p
-----------------------------------------
Ilves	     3-4-4-14	  66-90	    21p

Tietenkin vähän valikoivasti otin juuri 25 peliä, mutta melko huikea suoritus kyllä loppukaudesta. Melkoisessa suossa kyllä oltiin ekalla puolikaskaudella kun ei päästy edes sääleihin vaikka pisteitä kertyi noinkin hyvin loppukaudella. Tilastojen lähde on siis SM-liigan kotisivujen kuntopuntari-tilasto.
 

Jukebox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Kaikesta huolimatta aivan uskomaton kausi SaiPa:lta. Iso hatunnosto sinne suuntaan ja tsemppiä vaan jatkossakin!! Tosi harmi että jäi sitten näin pienestä kiinni, mutta tuntuupahan sitten sitäkin hienommalta taas päästä pleijareihin ja toivottavasti pitkälle siellä.
 

Lemiöö

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Detroit Red Wings, Wirta Stars
En tiedä kuuluuko tänne ketjuun, mutta mielenkiintonen eka leiriryhmä maajoukkueessa..
"SaiPaa" edustamassa:

Jere Myllyniemi
Jesse Saarinen
Jarno Koskiranta
Jesse Mankinen

Lisäksi valmennustiimissä ainakin Sveitsi-ottelut on mukana
Ari-Pekka Selin!!!

Mielenkiintosta että kyseisessä ryhmässä on kautensa päättäneistä liigajoukkueista eniten pelaajia juuri SaiPasta, olisko Atulla sormet pelissä?
Ja peluutetaanko Saarinen-Koskiranta-Mankinen trioa yhdessä?

http://www.jatkoaika.com/maajoukkue.php?sivu=uutiset&id=13483
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös