Mitä on Lahtelainen kiekkoidentiteetti?

Toinen ketju uhkaa karata off topic, joten avataan aiheelle omansa. Mitä se Lahtelainen kiekko-identiteetti oikein on? Laitojen rymistelyä, voittava joukkue, Nupe vai jotain ihan muuta? Mitä on se "meidän näköinen peli"?

Itse koen identiteetin paljon ulkopelillisten asioiden kautta. Paljon hallissa viihtyneenä ottelutapahtuma on se juttu, johon haluan kuulua. Asuin 2004-2010 muualla ja kävin vain harvoissa peleissä, mutta aina kun kävelin hallille päin, tuntui kuin olisin tullut kotiin. Päivällä Etlarin ennakko, ihmisvirta hallille, liput saloissa sekä makkaran ja tupakan leijuva käry ovien edessä ovat sellaisia asioita, joita ei koe vastaavalla tavalla muilla paikkakunnilla. Ovella myydään junnuarpoja, seisomakatsomon "vakiopaikat", erätauoilla vakionaamat seisovat samojen tolppien juurella vuodesta toiseen kahvimukiensa kanssa...yksityiskohtia on lukuisia ja niihin ei ole vaikuttanut edes isommat halliremontit, muuten kuin että kahvittelijoiden paikat muuttu, naamat ei.

Pelillisesti on aina mukavaa, jos oma joukkue pelaa viihdyttävästi. Olen kuitenkin ollut aina hallissa, menestyi joukkue tai ei. Nähty on Sihvonen/Hirvonen ja jopa rokkikiekko. Itse joukkueessa haluaisi aina nähdä "omia poikia". Minulle "omat pojat" ovat niitä, jotka aiheuttavat yleisössä positiivista pöhinää. Tästä johtuen koen kovasti esimerkiksi Laschin "omaksi pojaksi", vaikka todellisuudessa onkin keikkatyöläinen. Omat junnut ovat jo sellaisia, että heille antaa jokusen virheen anteeksikin. Toki Sihvosen lähtö harmitti itseänikin, kun vuosia oli suosikkipelaajani, mutta aina on muistettava, ettei Laden kaltaisia teräsmiehiä yksinkertaisesti ole kovin montaa. Joka kausi joku lähtee ja joku jää, junaa ei voi pysäyttää.

Kesken tämän kauden pk-seudulle muuttaneena voin todeta, että ainakin täällä kuulee ennen matsia joukkoliikenteessä paljon kommentteja fyysisyydestä, niin pelaajien kuin fanien. Samoin Nupesta aina joku sanoo jotain. Lahti on kaupunkina hieman ilkeässä maineessa ja sama yhdistetään joukkueeseen. Joka tapauksessa ulkopaikkakuntalaisena kotiseuturakkauteen Lahtea kohtaan kuuluu erottamattomasti Pelicans.

Tulevaisuuden identiteetissä paukkuja pitäisi pistää junnutyöhön. Pelillistä identiteettiä ei voi rakentaa niin, että edustusjoukkue ja junnut pelaavat täydellisesti erilaista kiekkoa. Ennalta määritellyt kehitysaskeleet joka kaudelle eri ikäluokille ja niiden vaatimusten sisällä valmentajat saavat touhuta miten parhaaksi näkevät. Malli on osoittanut toimivuutensa Espossa, jossa joukkueen runko koostuu erittäin pitkälle omista junnuista. Joku sanoo varmasti tämän jälkeen maagisen sanan "robottikiekko", mutta ainakaan itse en Bluesin peliä sellaisena koe.

Keskustelu on avattu, kertokaa mitä identiteetti on nyt ja mitä sen pitäisi olla tulevaisuudessa.

Hyvä avaus.

Minusta parasta identiteettiä on se, että asioita pyritään vuosi vuodelta aina paremmin ja paremmin. Pelilliset asiat, ottelutapahtuma ja talousasiat. Kaikki on hyvässä hoidossa.

Omat pojat ovat tärkeitä, mutta omaksi pojaksi voi kasvaa myös pitkän uran kautta. Omat pojat -projektin tylsiäkin ilmiöitä on nähty.

IlkkaT

Kommenttia vihollisen leiristä. Lahtelainen kiekko on minun silmissäni ehdottomasti taitokiekkoa höystettynä hyvällä maalivahdilla. Ihan ensimmäinen asia joka ulkopuoliselle tulee mieleen on Jantunen. Ja tämä siis pelaajatyyppinä. Lahdessa on aina ollut tuollaisia "epä-urheilijoita", jotka kuitenkin ovat vittumaisen taitavia.

Kyllä lahtelaiseen kiekkoon kuuluu vahvat tunteet ja taiteilijasielut. Vahvoilla tunteilla tarkoitan, että pelissä tapahtuu sellaista joka sytyttää yleisön, on se sitten highlight maali, huipputorjunta tai sikataklaus (en siis väitä, että Pelicans on sikailijaporukka, mutta itselleni on jäänyt muistikuva että pelsujen peleissä on tullut varsinkin muutama kausi sitten hieman enemmän kyseenalaisia taklauksia kuin muualla).
Taiteiljasielut kuten Sopanen, Jantunen, Aaltonen, Kousa, Loppi jne. ovat tärkeitä.
Lisäksi, kuten yllä mainittiin, huippumaalivahdista on alkanut tulla pienimuotoinen perinne Lahdessa.

Valitettavasti tämän Oravan aikana ensimmäinen kohta (tunteet) kuoli, toisesta kohdasta (taiteilijat) oli lähinnä haittaa enemmän kuin hyötyä. Vain kolmas kohta (huippumaalivahti) jatkui. Ja omasta mielestäni huippumaalivahti ei kuitenkaan ole niin olennainen osa Pelicanssia kuin tunteet ja taiteilijat.