Osmo Rapeli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kuusijuhla - Sex Festival
Täällä jännitetään sitten taloussuhdanteiden kiemuroita. Tai ei jännitetä enää, lomautuslappu tuli jo, ja 10. päivä joulukuuta, siis huomenna, lähden muikeanpituiselle joululomalle, eli olen vapaalla toistaiseksi. Ehkä pitkäänkin.
Pistin ensimmäiset testaukset työmarkkinoiden suuntaan jo viikkoja sitten, ja varasuunnitelmia siis on niin työelämän kuin mahdollisten lisäopintojenkin suhteen, mutta aluksi aion lomailla. Ainakin uuteen vuoteen asti. Kuinkakohan paljon sitten ajaudun yöllisten NHL-kierrosten pariin? Tahti on ollut armoton jo tähänkin asti. Aiemmin vain viikonloppuisin valvotut pelit ovat saaneet seuraa myös viikolla pelattavista matseista, ja kyllä, jo nyt runkosarjassa. Keitettyjä perunoita monta kertaa viikossa. Kuinka kaikki tapahtuukaan?
No ensinhän pitää siirtyä unille jo ajoissa, 21-22 aikoihin, jos siis meinaa että on mitään toivoa selvitä. Tämä siis arki-iltoisin, viikonloppuisin saattaa tulla valvottua pelin alkuun asti. Kello soi kahden tienoilla, jolloin suurin osa matseista on. Hälytys vituttaa melkein kuin töihin lähtiessä, hälytysäänen vaihtaminenkin on tarkassa harkinnassa joka yö, luonnollisesti, "olisiko se toinen melodia ää-ää-ää vähemmän päällekäyvä tai homahtava kuin tämä ti-di-DI, ti-di-DI?". Hetken päästä olen pystyssä ja hoipertelen kohti sohvaa jolla pelipaita makaa, tai jonka viereisessä ovessa se roikkuu hengarissa (tällä hetkellä voittoja muuten tuo punainen Ovechkin). Hei, minähän heräsin.
Olen myös ottanut Patrick Roylle uskollisena nyt mukaan muutaman, katsantokannasta ja viikonpäivästä riippuen tradition tai taikauskon. Paitaa ei nimittäin pueta päälle vielä makuuhuoneessa, ja kun astun olohuoneeseen, jossa tietokone sijaitsee, ei kynnyksen päälle saa astua. Pitäähän fanillakin tapansa olla.
Tuoli ei saa olla liian mukava. Pehmoisten sohvien ja nojatuolien teho on yöllisissä peleissä todettu liian monta kertaa - teho on taattu, nimittäin jos haluaa nukahtaa ja herätä sitten kun peli on jo ohi, tai tilanne kolmannessa erässä 1-5 vastustajille. Siis kova tuoli, sellainen jossa tuntee pakaroidensa timmiyden, ja tämä ihan vain yleisenä sanontana viitaten niihin toisiin, jotka saattavat jopa tarkkailla pakaroidensa yleistä fit-jämäkkyyttä™, jopa öisin*.
Eväät ovat kova juttu. Valvomisessahan on yleensäkin se hyvä puoli että syömisen mahdollistavien ja edes hieman energiaa kuluttavien tuntien määrä nousee. Noh, niiden tuntien määrä oli itseasiassa huipussaan vuonna 1996, kun asuin Pyhäjärvellä sukulaisten luona, tein metsätöitä ja yöllä tuijotin jääkiekon World Cupin matseja, söin persikkajugurttia ja gotler-leipiä. Gotleria, joka leikattiin puukolla sopiviksi siivuiksi. Fanitin sen verran että loppusyksystä maasturin kyydissä aloin tuntea mitä ovat manboobsit, enkä nyt puhu muiden koskettelusta. Paino nousi vuoden aikana varmaan 15 kiloa ja oli varusmiespalveluksen alussa 104, tämä siis aikana jolloin en harrastanut mitään muuta voimailuun viittaavaa kuin juurikin sen korkean ravitsemistiheyden. Paino sitten tippui hiihtäessä, mutta pelit jäivät talteen. Kyseisen syksyn World Cupit ovat melkein kokonaan edelleen VHS-tallenteena kellarissani, paitsi viimeinen ja ratkaiseva loppuottelu, joka videonauhallani jostain syystä pelattiin tiheässä lumisateessa. Viimeinen tuttuni joka niitä matseja lainasi oli muuten syvästi uskovainen työkaverini Porvoossa kesällä 2001! Jotain se kristinuskokin opettaa...
Nykyään menee kevyemmin, vettä, maitoa tai kahvia ja kenties ruisleipää. Jää jotain aamuksikin. Ainakin entisiä kiloja pudotettavaksi.
Itse peleihin. Stream-hässäkkä on tätä päivää. Streamien laatu paranee koko ajan ja uskon että parin vuoden sisällä siirrän jo kuvan ihan isoon televisioon. Läppärin pikkuruudussakin on silti jotain samankaltaista viehätystä kuin aikanaan pienessä televisiossa ja MM-kisoissa. Tunnelmaa, vaikka yksin lumisateessa! Samaa en sanoisi jos olisin sillalla.
Capitals-fanit yhdistykää! On hienoa että Suomessakin on innokkaita Caps-faneja. Ainakin se kourallinen. Saas nähdä milloin kokoonnumme oikeasti. "Kehtaammeko". No kyllä varmasti jahka otteet jatkuvat samanlaisina.
Tällä viikolla en jaksa viikolla valvoa. On lomasta huolimatta tekemistä, ja niin aikainen herätyskin. En laita kelloa soimaan kahdelta. Enhän...
*****
Tämä oli ote blogistani, mutta koska sen olen kirjoittanut minä, ja muokannut hieman, en varsinaisesti lainaa, puhelen vain lisää itsekseni. Muokkasin jopa pari lausetta. Toivottavasti tämä kuitenkin antaa yhden kausiketjuista poikkeavan otsikon palstallemme.
Katso myös nämä kaksi samaan viittaavaa ketjua:
Seuraatko NHL-matseja "keskellä yötä"?
Yöllisten NHL-otteluiden vaiettu puoli
Molemmissa käsitellään periaatteessa samaa aihetta, mutta noista on jo aikaa ja kaikenkaikkiaan streamvenkuilu™ on kokonaisuutena mennyt kumppareilla juostavan mailin verran eteenpäin. Hiki tulee laadukkasta tarjonnasta.
(*=kukaanhan ei myönnä vetävänsä vatsaa sisään peilin kohdalla, tahi peilaavansa)
Pistin ensimmäiset testaukset työmarkkinoiden suuntaan jo viikkoja sitten, ja varasuunnitelmia siis on niin työelämän kuin mahdollisten lisäopintojenkin suhteen, mutta aluksi aion lomailla. Ainakin uuteen vuoteen asti. Kuinkakohan paljon sitten ajaudun yöllisten NHL-kierrosten pariin? Tahti on ollut armoton jo tähänkin asti. Aiemmin vain viikonloppuisin valvotut pelit ovat saaneet seuraa myös viikolla pelattavista matseista, ja kyllä, jo nyt runkosarjassa. Keitettyjä perunoita monta kertaa viikossa. Kuinka kaikki tapahtuukaan?
No ensinhän pitää siirtyä unille jo ajoissa, 21-22 aikoihin, jos siis meinaa että on mitään toivoa selvitä. Tämä siis arki-iltoisin, viikonloppuisin saattaa tulla valvottua pelin alkuun asti. Kello soi kahden tienoilla, jolloin suurin osa matseista on. Hälytys vituttaa melkein kuin töihin lähtiessä, hälytysäänen vaihtaminenkin on tarkassa harkinnassa joka yö, luonnollisesti, "olisiko se toinen melodia ää-ää-ää vähemmän päällekäyvä tai homahtava kuin tämä ti-di-DI, ti-di-DI?". Hetken päästä olen pystyssä ja hoipertelen kohti sohvaa jolla pelipaita makaa, tai jonka viereisessä ovessa se roikkuu hengarissa (tällä hetkellä voittoja muuten tuo punainen Ovechkin). Hei, minähän heräsin.
Olen myös ottanut Patrick Roylle uskollisena nyt mukaan muutaman, katsantokannasta ja viikonpäivästä riippuen tradition tai taikauskon. Paitaa ei nimittäin pueta päälle vielä makuuhuoneessa, ja kun astun olohuoneeseen, jossa tietokone sijaitsee, ei kynnyksen päälle saa astua. Pitäähän fanillakin tapansa olla.
Tuoli ei saa olla liian mukava. Pehmoisten sohvien ja nojatuolien teho on yöllisissä peleissä todettu liian monta kertaa - teho on taattu, nimittäin jos haluaa nukahtaa ja herätä sitten kun peli on jo ohi, tai tilanne kolmannessa erässä 1-5 vastustajille. Siis kova tuoli, sellainen jossa tuntee pakaroidensa timmiyden, ja tämä ihan vain yleisenä sanontana viitaten niihin toisiin, jotka saattavat jopa tarkkailla pakaroidensa yleistä fit-jämäkkyyttä™, jopa öisin*.
Eväät ovat kova juttu. Valvomisessahan on yleensäkin se hyvä puoli että syömisen mahdollistavien ja edes hieman energiaa kuluttavien tuntien määrä nousee. Noh, niiden tuntien määrä oli itseasiassa huipussaan vuonna 1996, kun asuin Pyhäjärvellä sukulaisten luona, tein metsätöitä ja yöllä tuijotin jääkiekon World Cupin matseja, söin persikkajugurttia ja gotler-leipiä. Gotleria, joka leikattiin puukolla sopiviksi siivuiksi. Fanitin sen verran että loppusyksystä maasturin kyydissä aloin tuntea mitä ovat manboobsit, enkä nyt puhu muiden koskettelusta. Paino nousi vuoden aikana varmaan 15 kiloa ja oli varusmiespalveluksen alussa 104, tämä siis aikana jolloin en harrastanut mitään muuta voimailuun viittaavaa kuin juurikin sen korkean ravitsemistiheyden. Paino sitten tippui hiihtäessä, mutta pelit jäivät talteen. Kyseisen syksyn World Cupit ovat melkein kokonaan edelleen VHS-tallenteena kellarissani, paitsi viimeinen ja ratkaiseva loppuottelu, joka videonauhallani jostain syystä pelattiin tiheässä lumisateessa. Viimeinen tuttuni joka niitä matseja lainasi oli muuten syvästi uskovainen työkaverini Porvoossa kesällä 2001! Jotain se kristinuskokin opettaa...
Nykyään menee kevyemmin, vettä, maitoa tai kahvia ja kenties ruisleipää. Jää jotain aamuksikin. Ainakin entisiä kiloja pudotettavaksi.
Itse peleihin. Stream-hässäkkä on tätä päivää. Streamien laatu paranee koko ajan ja uskon että parin vuoden sisällä siirrän jo kuvan ihan isoon televisioon. Läppärin pikkuruudussakin on silti jotain samankaltaista viehätystä kuin aikanaan pienessä televisiossa ja MM-kisoissa. Tunnelmaa, vaikka yksin lumisateessa! Samaa en sanoisi jos olisin sillalla.
Capitals-fanit yhdistykää! On hienoa että Suomessakin on innokkaita Caps-faneja. Ainakin se kourallinen. Saas nähdä milloin kokoonnumme oikeasti. "Kehtaammeko". No kyllä varmasti jahka otteet jatkuvat samanlaisina.
Tällä viikolla en jaksa viikolla valvoa. On lomasta huolimatta tekemistä, ja niin aikainen herätyskin. En laita kelloa soimaan kahdelta. Enhän...
*****
Tämä oli ote blogistani, mutta koska sen olen kirjoittanut minä, ja muokannut hieman, en varsinaisesti lainaa, puhelen vain lisää itsekseni. Muokkasin jopa pari lausetta. Toivottavasti tämä kuitenkin antaa yhden kausiketjuista poikkeavan otsikon palstallemme.
Katso myös nämä kaksi samaan viittaavaa ketjua:
Seuraatko NHL-matseja "keskellä yötä"?
Yöllisten NHL-otteluiden vaiettu puoli
Molemmissa käsitellään periaatteessa samaa aihetta, mutta noista on jo aikaa ja kaikenkaikkiaan streamvenkuilu™ on kokonaisuutena mennyt kumppareilla juostavan mailin verran eteenpäin. Hiki tulee laadukkasta tarjonnasta.
(*=kukaanhan ei myönnä vetävänsä vatsaa sisään peilin kohdalla, tahi peilaavansa)