Ylpeys HIFK:n paidan kantamisesta, missä se on??

Kun katseli joukkueen tuulettamista Espoossa 5. pelissä 19.3.08 niin pisti miettimään.

Joukkue tuuletti maalia kun olisi tehnyt keskella kautta runkosarjassa 1-7 kavennuksen viimeisellä minuutilla. Eli joukkue siis kavenis ottelun puolessa välissä 1-3 ja kesäloman uhka niskassa, luulisi että olisi tuuletettu kunnolla ja nostettu fiilistä.

Muutenkin kun viimeisiä pelejä on katsonut, on paistanut outo luovuttamisen mieliala ja peli ollut todella mautonta ja ilman yritystä. Moni (myös itse) on syyttänyt Baxteria ja taktiikkaa. Mutta vaikka taktiikka olisi kuinka syvältä, niin ei se yritystä vie pois. Eli joukkueen pitäisi pelata aivan oudosti mutta yrittäen, mitä siis ei ole viime peleissä näkynyt.

Kysymys kuuluukin että onko nykyisillä pelaajilla ylpeyttä kantaa joukkueen paitaa? Mielestäni Petrell, Nieminen & Kovanen on pelanneet joukkueelle, Kovanen jopa alkanut taklaamaan. Myös 4. ketjun nuoret on osoittaneet ylpeyttä, mutta suuri osa tuntuu nostavan vaan liksaa loppukaudesta. Listalta puuttu varmasti jokunen muukin, mutta moni kokenut pelaaja ei tunnu omaavan yhtään ylpeyttä jatkaa kautta.

Toinen kysymys kuuluukin, miten saada pelaajille ylpeyttä & mitä tehdä jos ylpeyttä ei löydy? Pitäisikö ensi kaudeksi ottaa tuosta yksi teema, eli ylpeyttä kantaa oman joukkueen paitaa

Eiköhän HIFK ole viime vuosina menettänyt erikoisuuttaan ja nykyään kyseessä on joukkue muiden ohessa. Liitetään tähän seikka, että helsinkiläisten ei soisi tuntevan kotiseutu ylpeyttä, niin ei ihme, jos pelaajistoa ei kauheasti sytytä. Urheilullisesti seura on ollut jo pitkään keskikastin joukkue, joten mikä aiheuttaisi suurempia tunteita pelaajalle? HIFK:ssa tullaan nykyään käymään, ei olemaan ja pelaajalle tärkeintä olisi saada nostetta omalle uralleen. Paljonko seuran menestys yksittäiselle pelaajalle merkitsee, jos se ei korreloi omaa menestystä?

Millä tilannetta korjaisi vai riittäisikö, jos pelaajat edes suorittaisivat eli pelaisivat ammattilaisten tavoin? Nyt on päättymässä jälleen yksi playoff kevät joukkueen osalta, missä moni pelaaja alisuorittaa ja maalinteko on myrkkyä joukkueelle. Miksi HIFK tuntuu hyytyvän vuodesta toiseen, kun tosi pelit alkaa?

Pitäisikö pelaajia sitoa pidemmillä sopimuksilla seuraan, vai nostaa omista junnuista edustusjoukkueeseen vai palkata tietyn tyyppisiä pelaajia? Kaikkia on kokeiltu ja minusta huonolla menestyksellä. Ponnetonta peliä on nähty pitkän sopimuksen kavereilta, omilta junnuilta ja kovapalkkaisilta tähdiltä.

bull kirjoitti:

Myös 4. ketjun nuoret on osoittaneet ylpeyttä, mutta suuri osa tuntuu nostavan vaan liksaa loppukaudesta.

Laajenna klikkaamalla

Mitä kauemmin pelaaja X on IFK:n liigaringissä, sitä vähemmän häntä pelaaminen kiinnostaa.

Wärn ja Pöysti tulevat A-junnuista, jossa punapaidan kantaminen on edelleen onnistuttu pitämään tavoittelemisen arvoisena asiana, jopa ylpeyden aiheena. Heidän pelaamisessaan juuret vielä näkyvät.

Pitemmän aikaa pelanneilla tuota fiilistä ei enää löydy. Petrell toki hyvänä poikkeuksena.

Vieraspelaajien kohdalla tilanne on monisäikeisempi, mutta heilläkin on ollut syy valita juuri IFK, siis muukin kuin raha. Mikä mättää? Miksi porukan selkäranka katkeaa kuin pyyntimitat alittavalla ahvenella? Jos kyse on vaan koutsaamisen epäonnistumisesta, harasoo. Helppo korjata. Mutta jos kyse on jostain syvemmästä ... Nybondaksella ja koko organisaatiolla on monta syytä kääriä hihat. Ja tehdä työlampusta yölamppu. Ja päinvastoin.

aika epeli kirjoitti:

Mikä mättää? Miksi porukan selkäranka katkeaa kuin pyyntimitat alittavalla ahvenella? Jos kyse on vaan koutsaamisen epäonnistumisesta, harasoo. Helppo korjata. Mutta jos kyse on jostain syvemmästä ... Nybondaksella ja koko organisaatiolla on monta syytä kääriä hihat. Ja tehdä työlampusta yölamppu. Ja päinvastoin.

Laajenna klikkaamalla

Totuus löytyy tutkimalla caseaj Karalahti, Loppi, Hirso jne. Jokainen on haastatteluissa todennut laiskistuneensa HIFKissä. Treenaus muuttui ponnettomaksi ja kunnianhimo kehittyä katosi.

Kaikki tuo on vain seurausta rapistuneesta "yrityskulttuurista". Vanha sanonta sanoo ettei johtaja voi odottaa alaisiltaan yhtään suurempaa sitoutumista yhteiseen asiaan kuin itsellä on. Jos johdolla ei ole ollut kirkkaana mielessään visio Suomen suurimmasta ja kauneimmasta joukkueesta, ei se ole ollut yhdelläkään pelaajalla. Kulttuuri on jotain, joka ohjaa kaikkea toimintaa. Ei vain sanoja, joita pudotellaan risteilyllä.

Karalahden oikeudessa kertomat jutut olivat aivan uskomatonta luettavaa. Eihän siltä ole vaadittu mitään - ei edes läsnäoloa. Jos tilanne on ollut tuo, niin en ihmettele yhtään pelaajien ylpeyden puutetta, pään pettämistä play offseissa, vaihtuvia pelaajia, poltettuja siltoja jne.

Baxter teki jo mammuttimaisen ryhtiliikkeen joukkueessa kenkiessään Karalahden pihalle ja hallitus jatkoi samalla linjalla pysymällä kannassaan, kun Karalahti olisi ollut mahdollisesti sainattavissa. Teot puhuvat puolestaan ja alkavat rakentaa pikkuhiljaa voittamisen kulttuuria.

Toivottavasti Baxterin seuraaja jatkaa samaa rataa. Kaikki vetelehtijät pihalle, jokaisella pitää olla mielessä vain mestaruus.

Ja toivottavasti Nybäri onnistuu. "Markkinat on tyhjät", "haetaan isoa kalaa", "näillä mennään" eivät kelpaa. Edes ensimmäisellä kaudella.

Noni, mitä jäi kaudesta mieleen; ei paljon mitään!!

Ehkä jopa se, että hävittiin juuri Bluesille kuvasti (ja korosti) koko IFK:n hajutonta, mautonta ja mitäänsanomatonta kautta. Oppi Espoosta on siis mennyt perille.

Yli parikymmentä vuotta kun on hallilla käynyt, tosin viimeiset pari vuotta harvakseen ehkäpä juuri sir penan hämmästyttävän joukkueenrakennustaidon takia, alkaa olemaan takki aika tyhjä ja jotain täytyisi tapahtua, että mielenkiinto pysyisi edes tällä (laskeneella) tasolla.

Lienee liian aikaista puhua ensikauden joukkueesta, mutta toivoa sopii, että kyseessä olisi todellakin joukkue, ei rypäs (usein vieläpä keskitason) yksilöitä, joiden esitykset ei kanna edes katsomoon asti.

Ei kannata puhua vuoden -83 mestaruudesta tai upeista taisteluista menneinä vuosina, niitä ei halua muistaa kukaan ainoana lohtuna vaan täytyy saada menestystä nyt, ei viiden vuoden päästä tai kymmenen vaan nyt, ensikaudella, sitä seuraavana ja sitä rataa. Vanhat perinteet on nyt loppuunkäytetty ja täytyy alkaa rakentamaan sitä joukkuetta, joka on tukijalka niille perinteille, joista tulevaisuudessa puhutaan. Ilman tätä ollaan kuin se meitä paremmaksi osoittautunut Espoolaisseura, jolla näköjään luistin kulkee meitä paremmin, mutta mitään ei tekemisestä jää siltikään mieleen.

No, nyt vain odotetaan, että kelit lämpenee ja vietetään kesä kaikessa rauhassa. Kausi on paketissa, eikä voisi vähempää kiinnostaa, kuka vie pytyn. Toivottavasti IFK:n toimistolla ymmärretään, ettei rauhalliseen lokoiluun ole enää varaa!

End of tilitys!

Minusta koko kausi kulki pelaajien ja valmennuksen osalta ilman minkäänlaista ylpeyttä HIFK-paidasta. Nordic Trophy ja muutkin harjoitusturnaukset on jo pitkään vedetty puolivaloilla. Ainoa voitto varsinaisella peliajalla taitaa olla jostakin toissakaudelta Ruotsin divarijengiltä.

Baxter ei ollut mitenkään sitoutunut joukkueelle, vaan reissasi Atlantin taakse aina kun oli hiukankin taukoa. Taukoa, jonka olisi voinut käyttää esim. ylivoimapelin harjoitteluun. Viimeinen maaottelutauko jäi kokonaan treenaamatta, kun silloin olisi pitänyt hioa pudotuspelikuvioita.

Toivottavasti ensi kaudella ei enää nähdä menneen kauden surkeita surffailuja ja vastustajan voittomaaleja ajassa 0.15...

Kinkku kirjoitti:

Baxter ei ollut mitenkään sitoutunut joukkueelle, vaan reissasi Atlantin taakse aina kun oli hiukankin taukoa. Taukoa, jonka olisi voinut käyttää esim. ylivoimapelin harjoitteluun. Viimeinen maaottelutauko jäi kokonaan treenaamatta, kun silloin olisi pitänyt hioa pudotuspelikuvioita.

Laajenna klikkaamalla

Eikä vain Atlantin taakse, vaan reissasi kesken pudotuspelien myös naapurimaahamme.

Gellner kirjoitti:

Eikä vain Atlantin taakse, vaan reissasi kesken pudotuspelien myös naapurimaahamme.

Laajenna klikkaamalla

Mitä vittua Bax Norjassa teki?

aika epeli kirjoitti:

Mitä vittua Bax Norjassa teki?

Laajenna klikkaamalla

Jospa tässä tarkoitetaankin Turkua, niillähän oli peli siellä!

Hyvä ketjun avaus Bullilta. Itsekin mietin tätä samaa asiaa viimeisen, hävityn, po-matsin jälkeen. Vitutti vaan niin, ettei veri kiertänyt päässä ja paljon huvittanut tännekään avautua. Meinasin tosin avata oman 'vitutusketjun' HIFK:n osion alle. Olen samaa mieltä siitä, ettei pelaajilla ollut tappamisen meininkiä missään vaiheessa, ok _ehkä_ 1. Blues-matsissa. Paskaa saa kaataa Isä-Paulin (heh, heh) niskaan, mutta minulta riittää toinen sangollinen pelaajillekin. Petrell & Nieminen ja muutama muu tekivät, minkä pystyivät, mutta ns. nimimiehet olivat velttoja paskoja. Siellä on kiinnostanut pelaamista enemmän jonkun S...kin genitaalialue ja saunailta. Ollaan sitten stadin helvetin mieto kolmonen.

aika epeli kirjoitti:

Mitä vittua Bax Norjassa teki?

Laajenna klikkaamalla

Sitä en tiedä, mutta Pietarissa piipahti viime viikolla.

Niklas Herlin pohtinut Uudessa Suomessa faniutta. Siihenhän liittyy paljon ylpeyttäkin. Samalla tavalla se ylpeys pitäisi olla sekä pelaajalla että fanilla, joka jotain tiettyä paitaa kantaa.

Blogi luettavissa tuossa:
http://www.uusisuomi.fi/blogit/niklasherlin/jaakiekkojoukkueen-pimeat-perusteet

Parasta antia on ehdottomasti se juttuun kirjoitettu kommentti, jossa nimimerkki lätkäjengi kirjoittaa:
"tokihan saat aivan itse päättää, mitä joukkuetta kannatat, mutta kyllä meidän suvussa on aina kannatettu IFK:ta- kysy vaikka fafalta".

Kerrassaan hyvin sanottu. Kuvastaa sitä ylpeyttä ja itseluottamusta, mikä liittyy IFK:hon.