Suurin osa särinää aiheuttavista asioista kitarassa on jo mainittu, mutta lisätään soppaan vielä huonosti viimeistellyt nauhat ja satula.
Itse suosittelen tsekkaamaan, että voiko tallaa nostaa kotikonstein. Lisäksi satulaa on usein helppo viritellä kielikohtaisesti mikäli kieli/et makaavat turhan matalalla. Tosin jos vika on siinä en kaula on mutkalla, ei tuostakaan suurta apua ole.
Jos kyseessä on metallikielinen kepakko kannattaa tosiaan kokeilla paksumpia kieliä. Toisaalta "väsyneessä" kaulassa voi myös kokeilla ohuempia kieliä.
Kitarakaupoilla kannattaa myös muistaa että jokainen soitin on enemmän tai vähemmän yksilö, vaikka tulisivat samalta tehdaslinjalta. Eli jos ostat 700 euron akustisen kokeilematta voit saada särisevän ongelmalapsen siinä missä ostamalla 70 euron kitaran. Toki todennäköisyys moiselle on aina pienempi mitä enemmän soittimessa on rahaa kiinni.
Kitaraa kannattaa siis aina kokeilla ennen ostoa. Varsinkin kaula kannattaa tarkastaa kauttaaltaan särinöiden selvittämiseksi ja samalla selviää sekin sopiiko se omaan lapaseen hyvin/huonosti, koska kitaran kaulat ovat kaikkea muuta kuin samanlaisia. Jos ostaa akustista myös kielikorkeudella voi olla suuri merkitys, varsinkin aloittelijalle. Lisäksi kitaran viimeistelyn taso voi vaihdella halvoissa soittimissa rajusti yksilöiden kesken.
Parilla sadalla eurolla saa jo ihan ok-tason akustisen, mikäli tietää mitä on etsimässä. Tämän hintaisissa soittimissa virityskoneistot alkavat olla edes auttavalla tasolla, jolloin oletusarvoisesti kitara pysyy vireessä ja virittäminenkin onnistuu ilman suuria perkeleitä.