Yhteenvetoa syyskaudesta

Nyt lienee sopiva aika niputtaa vähän yhteen syyskautta kokonaisuutena.

Positiivisia asioita syyskaudella olivat ainakin:

- Kokonaisuutena hyvä pelin yleisilme. Taistelua löytyy, eikä vapaamatkustajia juurikaan ole ilmaantunut.

- HIFK:n kyykyttäminen Stadin paikallisissa. Voitot 3-1 tällä hetkellä ja olemme olleet pääosin pelillisestikin niskan päällä.

- Kotimaisten hankintojen onnistuminen. Rita mätkinyt melkoisen kasan maaleja, Hirso pistepörssin kärkisijoilla, Tuulola ja Kuparinen osoittautuneet puolustuspään tukipilareiksi. Viimeisimpänä löytönä Ari Ahonen.

- Jo menetetyiksi pelimiehiksi nimettyjen Petri Pakaslahden ja Petri Variksen nousu korkeammalle tasolle.

- Jori Lehterän nousu pelaavaan kokoonpanoon ja pääosin todella näyttävät otteet. Samaan kastiin voi kaiketi lisätä myös viime kaudella lähinnä kauhun tunteita herättäneen Mikko Kaltevan pääosin varma puolustuspeli ja pakille kohtuulliset hyökkäyspään tehot.

- Kaikkiin näihin osatekijänä oleva, ilmeisen onnistunut valmentajahankinta naapurista, Doug Shedden. Thanks!

Ei hyvää, ellei sitten jotain huonoakin:

- Loukkaantumiset. Lista on pitkä kuin nälkävuosi. Pahin tilanne maalivahtien kohdalla, jolloin pahimmillaan taisi olla 4 molaria sairastuvalla samanaikaisesti.

- Yksittäisten pelien romahdukset: KalPalle hävittiin 5-1, Ilvekselle 7-2, sekä pahimpana käsittämätön murtuminen Kärppiä vastaan (0-3 --> 4-3)

- Hakuammunta ulkomaalaisten kanssa. Chiodo hankittiin puolikuntoisena, Dagenaisin heikkoudet tiedettiin, mutta hän osoittautui ehkä vieläkin huonommaksi, VandenBussche oli omalla tavallaan hyödyllinen... Onneksi Wilm ja Stapleton täyttävät ulkomaalaisvahvistuksen kriteerit sentään.

Mielestäni kokonaissuoritukseen nähden Jokerit on juurikin oikealla runkosarjasijoituksella tällä hetkellä.

Aika lailla samoilla linjoilla menen kuin ''Ikijokerikin''. Kokonaisuudessaan syyskaudesta jäi mieleen melko positiivinen ja ennekaikkea taisteleva kokonaisilme. Konkreettisesti käteen jäi liigan kolmospaikka, tosin edellä olevalla HPK:lla kolme peliä enemmän pelattuna. Kärpät näyttää karanneen, mutta kakkossijan pitäisi olla täysin realistinen. Syyskausi ylitti ainakin omat odotukseni. Tietysti myös naapurin rämpiminen lämmittää viime kauden jälkeen.

Vaikka yleensä olenkin Masaa kohtaan aika kriittinen pitää antaa miehelle myös krediittiä. Ja nimenomaan kotimaisten vahvistusten suhteen. Vaikka muutamat (mm. Rita ja Tuulola) tiedettiin pelimiehiksi jo ennen kauden alkua on heidän tasonsa jopa yllättänyt. Ridalla tällä hetkellä kasassa jo 21 maalia, joten 30 mennee helposti rikki. Suurin yllätys itselle on kuitenkin ollut Mikko Kuparinen, joka on luutinut omassa päässä todella varmasti, mistä kertoo jo huikea tehopörssi-lukema (+14, puolustajista toiseksi paras). Kannattaa suhteuttaa tuo vielä pelattujen pelien määrään (23). Muutenkin aika mukavaa luettavaa tuo tehopörssin top-25. Seitsemän jokeripelaajaa ja kärjessä on muuan hitaaksikin haukuttu Petri Varis. No on se ainakin puolustukseen ehtinyt.

Hirsosta en oikein osaa sanoa onko se lintu vai kala. Ei mies vielä saa minulta täysin varauksetonta hyväksyntää. Ihmettelen tosin miksi, koska 30p 30 pelissä ei pitäisi jättää hirveästi jossiteltavaa. Ehkä se jullitausta painaa vielä. No jos runkosarjan jälkeen on kasassa yli 50p niin eiköhän jullitaustakin äkkiä unohdu. Ehkä kuitenkin paras Masan hankinta oli Ahosen kaappaus Bluesista. Vaikeassa tilanteessa, jossa molemmat ykkösmaalivahdit olivat loukkaantuneita ja terveenä vain junnuja masa teki ehkä toimariuransa top-5 hankinnan.

Ulkkareiden kohdalla ei tilanne sitten olekaan näin valoisa. Wilm oli hyvä hankinta ja Staplea voidaan kai pitää jonkin sortin prospektina. Staplessa on kyllä potentiaalia ja välillä hän on väläytellytkin. Kunhan saadaan Dage pois siitä viereltä ja Lehterä sekä Andersson tai Koivisto samaan kenttään uskoisin Staplesta saatavan vielä enemmän irti. Edellä mainittu Dagenais on ollut suurin pettymys. Pitää ihmetellä, miksi Dagen try-outtia jatkettiin vielä vaikka nähtiin ettei miehestä ole mihinkään. Vauhtipuskassa saatiin se, mitä tiedettiin saatavan. Liigalle vauhtipuska ei tosin sopinut, joten ei siitä sen enempää.

Arvosanaksi 9-

Suhteellisen mukavasti on mennyt ja mitään todella huolestuttavaa tai negatiivista ei mieleen ole jäänyt. Totta kait romahdukset yksittäisissä peleissä jonkin verran mietityttävät, mutta vastineena on sitten hyvät pelit kärkijoukkueita vastaan.

Negatiivisin mieleen tuleva asia on loukkaantumiset. Niitä on kerta kaikkiaan liian paljon ja etenkin veskarien suhteen Jokerit on kyllä ollut perkeleen epäonninen. Vain Masan kylmän viileä ja päättäväinen asiantuntevuus pelasti tässä suhteessa Jokerit katastrofilta ;)

Positiivisinta antia jo mainitut Kuparinen, Paka ja Tuulola. Etenkin Kuparinen ihmetyttää, missä vaiheessa mies on oppinut kiekkoa pelaamaan, tuli ihan puskista. Toisaalta en kyllä löydä joukkueesta yhtään pelaajaa, jolle antaisin huonon arvosanan. Tämä sillä varauksella, että Dagea ei tarvitse arvostella.

Sen verran odotuksista tulevaan, että Wilm voisi jälleen pikkaisen petrata. Nyt mies on korvike-Pakaslahti, joskin 32,5% prosenttia heikompi versio. Enemmän on lupa odottaa.

Syyskausi on pulkassa, jonka perusteella uskaltaa kai varmasti sanoa sen, että Jokerit on taas tätä nykyä kärkiporukoita sarjassa, jota SM-liigakaksikin kutsutaan. Mihin rahkeet riittävät keväällä, jää nähtäväksi.

Itseäni mietityttää eniten Jokereiden tahtotila. Tuntuu, että joukkue voittaa, silloin kun haluaa, mutta vastaavasti tulee myös mystisiä romahduksia; esimerkkejä tästä: kauden alussa joukkue halusi saada kunnon startin ja voittoja tulikin viisi (?) putkeen. Juuri ennen Karjala-turnausta valitettiin väsymystä ja tauolle oli kiire - ei vähiten sen vuoksi, että Riksman oli loukkaantunut. Seurauksena tappiot Kärpille ja Bluesille. Hovisen pelaamassa Saipa-pelissä joukkuetta näytti mietityttävän maalivahtitilanne ja se näkyi valitettavasti myös tulostaululla. Ahoselle haluttiin antaa Jokeri-uralla lentävä lähtö ja se näkyikin koko joukkueen hyvänä pelaamisena A. A:n ensimmäisissä otteluissa. Kun sarjan kärkiporukat (HPK ja Kärpät) oli voitettu, uskallan väittää, että jengin puseroon tuli hyvänolon tunne siitä, että hyvänä päivänä he voivat voittaa kenet tahansa. Joukkue oli henkisesti joulutauolla Ilves ja Pelicans-peleissä ja se näkyi valitettavasti tulostaululla. Näin ei saisi tapahtua, jos tosissaan haluttaisiin taistella runkosarjan voitosta. Parannettavaa - toivottavasti loukkaantumisten muodossa mahdollisimman vähän - keväälle siis löytyy.

Alku oli tulosten valossa loistava. Sitten on ollut takkuisempaa. Huomasin muuan toisessa ketjussa Aamulehdestä poimitun maaottelutauon jälkeisen pistetaulukon: Tappara 26, Kärpät 22, Lukko 20, TPS 18, Ilves 18, Pelicans 16, Ässät 16, HPK 15, Jokerit 15, Blues 15, SaiPa 15, JYP 13, HIFK 9, KalPa 4.

Tuosta puuttuu toki Jyväskylän huoltoaseman tuhoaminen. Jos laskee mukaan kaksi mainittua maaottelutaukoa edeltänyttä tappiota, voisi todeta Jokerien pelanneen viimeisen tusinan säälipleijarivauhtia. Laitetaanko Pierren piikkiin?

Tehotilaston kärki: Varis +20 (liigan 1.), Kuparinen +14, Tuulola +14, Rita +14, Järventie +13. Tehotilaston pohja: Dagenais -2, VandenBussche -1, Stapleton 0, Koivisto 0. Pistepörssi: Hirschovits 11+19 (liigan 7.), Pakaslahti 8+21, Rita 21+7, Varis 5+21, Tuulola 6+14, Stapleton 5+15. Puolustajat: Tuulola 6+14 (liigan 5.), Järventie 6+10, Kankaanperä 6+5, Kalteva 3+5. Maalit: Rita 21 (liigan 1.), Hirschovits 11, Pakaslahti 8, Valtonen 8. Jäähyminuutit: Kankaanperä 112 (liigan 4.), Valtonen 71, Järventie 70. YV-pisteet: Tuulola 4+12 (liigan 17.), Hirschovits 5+8, Pakaslahti 4+8, Rita 7+4, Stapleton 2+8. AV-pisteet: Rita 3+0 (liigan 2.), Koivisto 0+3, Latvala, Kuki, Valtonen ja Wilm 1+1 per nenä. Pisteet voittomaaleissa: Varis 1+6 (liigan 2.), Hirschovits 2+4, Pakaslahti 1+5.

Suurimmat ilot: voitot, maalivahtipeli, Lehterä, Kuparinen, Kalteva, Pakaslahti, Hirschovitsin taso tunteita kuohuttaneen siirron jälkeen, valmennus, Variksen saavutukset, Jalkasen sopimus, Low-High'n Helsinkiin perille asti tullut asenne.
Murheet: joukkueen rakenne (jatko-osa), ulkomaalaisruletti, suoritustason heilahtelu, loukkaantumiset, Koiviston ja Anderssonin kyvyttömyys ottaa suurempaa roolia sen oltua alkukaudesta otilla, Kanteen umpikuja, Helkovaaran ja kumppaneiden lusikka Jokerien sopassa, päävalmentajan tapa arvostella Hovista julkisesti, Pierre "Hannes Hyvönen+" Dagenais.

Tässä vaiheessa kautta voi joka tapauksessa todeta valmentajavalinnan osuneen nappiin, etenkin kun ottaa huomioon joukkueen rakenteelliset ongelmat ja viime kauden räpellyksen. Touk Setten osaa.

Niin, numeroista ja sarjataulukosta katsoen ihan kohtuullinen jollei hyväkin syyskausi. Silti jossain määrin pessimistinen fiilis koko kautta ajatellen, ja se tulee aika pitkälti joukkueen peliesityksistä ja pelitavasta.

Jokereiden ilme on ollut varsin taisteleva ja yrittävä kaiken aikaa. Jotain aivan muuta kuin viime kaudella, ja siitä tunnustus Sheddenille ja pelaajille. Mutta sitten herää kysymys, miksi joukkue tuntuu ottavan kaikki voittonsa kovan väännön jälkeen ja romahtelee välillä aika pahasti?

Näköharhaa tietysti osittain, onhan niitä pelejä voitettu selvinkin numeroin. Kuitenkin joukkueen kova karvauspeli hyytyy jos pelaajilla ei ole ihan täyttä potkua pelissä, ja aika usein silloin myös puolustuspää alkaa vuotaa ja sahataan kovin helposti auki nopeilla vastahyökkäyksillä. Ja siitä taas seuraa pelko että keväällä tosiotteluissa Jokerit luistelee itsensä hapoille ja pihalle hyökkäyspäässä, ja katselee sen jälkeen maalintekoon kiitävien vastustajien selkiä. Ylimääräistä puristusta tarvittaisiin, mutta mistä sitä enää löytyy jos se on jouduttu kaivamaan jokaiseen runkosarjan peliin?

Turhaa pessimismiä toivottavasti, ja onhan joukkue kärsinyt pahasti loukkaantumisista. Lepistön ja Virran paluu on hieno asia joukkueen kannalta, ja itse olen sitä mieltä että Jyrki Louhi saattaisi olla Sheddenin pelityylille vielä tärkeämpi palanen.

Syyskauden plussat - odotuksiin suhteutettuna - Pakaslahdelle, Lehterälle, Varikselle ja Kupariselle. Miinus tuolle jumalattomalle loukkaantumissumalle. Jotain rajaa saisi epäonnellakin olla.

Syyskauden hyvät otteet ovat mukavasti piristäneet muuten niin mustaa ja pimeää syksyä/alkutalvea. Suurimman kunnian tästä saa ilman muuta MR.Fiasko a.k.a ECHL-pelikirjamies. Hän on tuonut viime kaudella rämpineeseen joukkueeseen paljon hyvää ja piristävää.

Ensinnäkin Sheddenin pelikirja - puutteistaan huolimatta - hakkaa Waden vastaavan 100-0 ja tämä on näkynyt myös peleissä sekä ennenkaikkea tuloksissa positiivisesti. Joukkue on ilmeeltään taisteleva. Sheddenin alaisuudessa tälläiset perusduunarit alá Valtonen, Louhi, Wilm, Paka sekä Koivisto tuppaavat yleensä loistamaan. Parasta Sheddenin pelikirjassa on maalinedustojen hallinta, kaksinkamppailuvoima - jota toki kauden alussa lanseerattu arpatoleranssi haittaa -, agressiivinen karvaus sekä fyysistä peliä suosiva asenne.

Heikkojakin asioita löytyy Doukin pelikirjasta. Niitä ovat paljon puhuttu avauspelaaminen pakilta vastustajan siniviivalla seisovalle hyökkääjälle, sekä yleisesti jäähyherkkyys.

Virmasesta on paljon puhuttu ja tällä kertaa annan täyden tunnustuksen miehelle siitä, että hänen hankkimansa kotimaiset pelaajat ovat olleet niinkin vahvasti esillä tähän asti. Rita, Tuulola, Hirsovitch, Riksman, Ahonen, Kuparinen sekä Louhi ovat kaikki täyttäneet paikkansa joukkueessa enemmän kuin odotetusti.

Ennenkaikkea Pakaslahden hieno alkukausi pisteiden valossa on ollut varmasti hyvin pitkälti valmentajan sekä Pakalle sopivan harjoittelun tulosta.

Jori Lehterän murtauminen kokoonpanoon on ollut hienoa seurattavaa, tosin pahoin pelkään, että miestä ei pleijareissa enää edustusjoukkueen mukana nähdä, kun loukkaantuneet pelaajat + mahdolliset "vahvistukset" täyttävät kokoonpanon. Shedden ei juurikaan ole sen tyylinen valmentaja, jota kiinnostaa seuran jatkuvuuden edistäminen antamalla omille lupaaville kasvateilla peliaikaa. Toki Doukin asenteen ymmärtää, sillä hän ei omaa mitään siteitä Jokereihin kuten esim. Immonen taikka Äikäs. Doukille tulos on tärkeintä ja jos hyvien tulosten saaminen vaatii sitä, että joukkueessa on valmiita pelaajia mahdollisimman paljon niin silloin junnut lyödään pois edestä.

Lopuksi vedän yhteen plussilla ja miinuksilla alkukauden:

+ valmennus
+ peli-ilme
+ onnistuneet Virmasen kotimaiset pelaajahankinnat
+ Yksittäisten pelaajien tasonnousu alá Paka, Lehterä, Kuparinen etc.

- pelikirjan puutteet pelinrakentamisessa
- jäähyherkkyys
- loukkaantumiset
- Virmanen
- Vandyn poispäästäminen

Syyskautta voidaan katsoa myös peliaikojen pohjalta. SM-liigan internetsivut tarjoavat jonkinlaiset peliaika keskiarvot. Jokereiden osalta pelaajat ovat saaneet peliaikaa seuraavasti syyskaudella.

1. Kankaanperä, Markus 23.03
2. Tuulola, Marko 22.58
3. Järventie, Martti 20.47
4. Rita, Jani 20.03
5. Pakaslahti, Petri 19.58
6. Valtonen, Tomek 18.49
7. Kuparinen, Mikko 18.46
8. Wilm, Clarke 18.40
9. Louhi, Jyrki 17.41
10. Hirschovits, Kim 17.02
11. Varis, Petri 16.40
12. Kalteva, Mikko 15.13
13. Stapleton, Tim 15.01
14. Dagenais, Pierre 13.41
15. Latvala, Jan 10.09
16. Vandenbussche, Ryan 10.02
17. Koivisto, Arto 8.44
18. Kuki, Arto 8.36
19. Lehterä, Jori 6.48
20. Andersson, Roni 6.24
21. Kantee, Kevin 4.49
22. Saarinen, Ossi 3.59
23. Jalkanen, Samuli 3.22
24. Strömberg, Kim 2.50
25. Pulkki, Simo 0.13

On mielenkiintoista nähdä miten kevätkaudella peliaikojen suhteen tapahtuu muutosta. Luulisi esimerkiksi Virran ja Lepistön sekoittavan pakkaa jonkin verran. Kunnossa ollessaan ainakin Lepistö tulee keräämään aivan kärkipeliaikoja.

ennustaja kirjoitti:

14. Dagenais, Pierre 13.41


17. Koivisto, Arto 8.44
19. Lehterä, Jori 6.48
20. Andersson, Roni 6.24
22. Saarinen, Ossi 3.59
24. Strömberg, Kim 2.50

Laajenna klikkaamalla

Snif. Ei näin.

Onneksi tämäkin asia on tullut korjatuksi. Toisaalta, nyt kun Toke tullee takaisin, niin eivätpähän nuo junnut saa hirveästi sen enempää jääaikaa. Vaikkakin alussa varsinkaan veikkaisin, että Toke ei pelaa ihan tuota varttia per peli.