Katselin eilen aikani kuluksi uudelleen tuon Chelsea-pelin, koska siinä oli niin paljon mielenkiintoista opiskeltavaa. Erityisesti kiinnosti se, mistä syistä peli kääntyi Chelsean eduksi, ja luultavasti pystyin löytämään ainakin jonkinlaisen selittävän logiikan.
Keskeinen pelaaja tässä oli Spursin osalta Bissouma, ja nimenomaan pallottomana. Hänellä oli koko pelin aivan äärimmäisiä vaikeuksia pysyä tontillaan topparien edustalla - osin siksi, että Palmer lipui oikealle ja osin siksi että Sarr ja Udogie pelasivat erityisen kurittomasti.
Sivumennen sanoen erityisesti Sarrin, mutta ehdottomasti myös Udogien ongelmat vasemmalla laidalla Neton ja Palmerin kanssa olivat syy sille, miksi Son joutui valumaan koko pelin niin alas (käytännössä laitapakin tontille). Samalla Johnson jäi jossain määrin osattomaksi omalla laidallaan.
Pelissä oli varmasti toistakymmentä hetkeä, joina topparit viittoivat Bissoumalle, että hänen pitäisi pelata keskemmällä. Enzo sai monta kertaa todella vapaan tilan nimenomaan kasipaikalla, josta pelasi mm. Jacksonin läpi - kerran täysin ja kerran puolittain. Näitähän Spursin topparit joutuivat sitten paikkaamaan nousuillaan, mikä avasi puolustuslinjaa entisestään.
Chelsea on erittäin hyvä joukkue Marescan alaisuudessa, ja eritoten se on tulikuumassa vireessä. Sen onnistui pelaamaan taktisesti älykäs ja ehyt peli Spursia vastaan. Mutta silti Spursilla jäi paljon jossiteltavaa: se oli pallollisesti erinomainen varsinkin ensimmäisellä jaksolla, loi paremmat pelitilannemaalipaikat (ja kolme kertaa enemmän -odottamaa!), ja ylipäätään pelasi itsensä näköistä pallollista peliä.
Tämä hidastetun prässin purun malli toistui useamman kerran ja johti kahteen hyvään maalipaikkaan:
Kuten sanottu, pallollisena kenttätasapaino on erityisen hyvä - pallottomana sitten huonompi. Mutta mikä avuksi?
Itse en löydä suurta rakenteellista ongelmaa; on selvä, että keskikenttä vuotaa ja aiheuttaa ongelmia puolustuslinjalle, mutta näkisin tässä enemmän ongelmia pelaajistossa kuin taktiikassa. Jos yhden asian voisi muuttaa, niin painottoman puolen puolustuksen kannattaisi kaventaa keskemmälle enemmän - näinhän esim. Chelsea ja Liverpool tekevät. Tällöin keskusta olisi tiiviimpi eikä Chelsea-pelin kaltaisia läpijuoksuja tapahtuisi niin herkästi, jos keskikenttä repeilee.
Sen sijaan tuon isomman ongelman pystyy taatusti korjaamaan paremmalla keskikentän duolla. Bissouma on vähän kiikun kaakun - riippuu varmasti eniten roolista ja siten kaverista siinä vierellä - mutta Sarrin ei pitäisi kyllä olla lähelläkään avauskokoonpanon paikkaa. Jos vertaa vastustajan Caicedoon, Laviaan ja Enzoon, näkee heti, missä niin field tilt kuin xT:kin hävittiin.
Angen pelillinen aihio on silti täysin oikea. Suorittamisen taso voi heitellä ja tulokset ovat luonnollisesti vielä tässä vaiheessa täysin toissijaisia (pelaajisto on vielä täysin repaleinen niin loukkaantumisten kuin edellisten managerien aikaisten hankintojen vuoksi), mutta pelillinen identiteetti on olemassa. Pelaaminen on toisteista ja tunnistettavaa ja lukuun ottamatta tuota keskustan pallotonta puolustusasetelmaa, roolit ovat selkeitä.
Tarvitaan siis lisää sopivia pelaajia, jotta avauksessa ei ole varamiestason täytemiehiä, hiipuvia staroja tai rooliinsa epäsopivia kavereita. Tuuliajolla pidempään olleen pelaajiston korjaamiseen yhteinäiseksi joukkueeksi tarvitaan aikaa, rahaa ja selkeä identiteetti. Kahdesta ensimmäisestä en mene takuuseen, mutta viimeisin on kyllä löytymässä.
Loppuun jätän mielestäni täydellisen tiivistyksen, à la Carl Anka:
