Harkkamatsissa otettiin 3-2 voitto Jetsistä, joka pelasi varsin farmipainotteisella miehistöllä. Rathbone otti taas +3, kun Hunt -2. Esitysten perusteella Rathbone pitäisi olla varmuudella avauskokoonpanossa, mutta katsotaan nyt sitten.
Pitää sanoa, että tuo tehopörssi ei kyllä kertonut tuossa(kaan) tapauksessa lainkaan heidän pelin otteista. Rathbone pelasi ihan energisen pelin, mutta antoi pari harhasyöttöä ja noihin "plus-maaleihin" hänellä ei ollut osuutta. Burroughs-Hunt pakkipari pelasi puolestaan varsin hyvän pelin. En lähtisi heitä suuresti syyttämään ensimmäisestä osumasta ja toinen maaleista tuli suoraan hävityn oman pään aloituksen jälkeen. Pitää kuitenkin sanoa, että tuossa pelissä pidin tuon Hunt-Burroughs pakkiparin pakeista enemmän Burroughsista.
Pari omaa huomiota näistä kahdesta viimeisestä ottelusta Jetsia ja Seattlea vastaan:
- Horvat on ollut todella hyvä, vaikka tulos Seattlea vastaan jäi piippuun. Seattlea vastaan tuli kahdeksan laukausta ja Jetsia vastaan 1+1 tehot. Pelaaminen Höglanderin (joka pisti Jetsia vastaan pystyyn melkoisen "edistyneiden tilastojen klinikan" voittamalla corsinsa 20-3) sentterinä näyttää hyvältä ja ketjun toinen laituri Pearson on pelannut myös hyvän harjoituspelien pätkän.
- Garlandin pelaaminen (pelasi vain Jets-pelin näistä otteluista) on ollut myös positiivista ja Jetsia vastaan oli hieno nähdä häneltä fyysistäkin peliä. Greenin peluuttamista ihmettelin tuossa pelissä kuitenkin. Miksi peluuttaa häntä Di Giuseppen ja Dowlingin kanssa, kun hän ei tule kuitenkaan heidän kanssa pelaamaan? Toisaalta Millerille (joka puolestaan saattaa olla Garlandin ketjukaveri jos Canucks pitää tuon Horvat-Höglander-Pearson ketjun kasassa) peli näytti olevan pakkopullaa.
- Kolmosparin pakin tontti olisi edelleen ainakin minun papereissa aika auki. Toivon Rathbonea siihen edelleen, mutta muista pakeista omasta mielestäni esimerkiksi Burroughs on pelannut paremmin kuin Schenn näissä peleissä. Juolevikin oli Seattlea vastaan ihan hyvä. Kokemus ja/tai erikoistilanteiden mahdollinen käytettävyys saattaa ratkaista paikan.
- Myersia en noilla otteilla haluaisi nähdä lähelläkään joukkuetta, mutta Myers tulee kyllä varmasti pelaamaan ja toivottavasti parantaa sitten merkittävästi kun oikeat pelit alkavat.
- OEL on ollut joukkueen paras pakki näissä harjoituspeleissä. Seattlea vastaan tuli yli 25 minuuttia peliaikaa ja viisi laukausta.
- Podkolzinin otteet ovat vähän heitelleet. Jetsia vastaan ei nähty häneltä kovinkaan hyvää peliä, mutta Seattlea vastaan hän oli yksi joukkueen parhaista.
- Dickinson pelasi parhaan harjoituspelinsä Seattlea vastaan ja näytti fyysisyyttä hyvin, mutta toisaalta sai myös istua jäähyllä kuusi minuuttia. Näillä Seattle-pelin otteilla hänestä tulee olemaan kuitenkin apuja.
- Demkon pelissä oli Seattlea vastaan vähän hakemista ja Grubauer pelasi selvästi paremman pelin. Ehkä osasyynä tuohon saattoi olla toki myös Canucksin hyökkääjien tehottomuus.
- Sarjassa "erikoiset peluuttamiset" tuohon voisi lisätä myös Dowlingin peluuttamisen Seattlea vastaan. Dowling pelasi 19:35 ja noin 4:30 ylivoimalla, eli noin kolmisen minuuttia enemmän kuin esimerkiksi joukkueen pirtein hyökkääjä Horvat. Harjoituspelejä, mutta voisi sitä ainakin noissa kotona pelatuissa peleissä pistää jäälle parhaita enemmän kun Seattlella oli kuitenkin oikeastaan täysi NHL-rosteri vastassa. Peluuttamisten lisäksi Canucksilta vielä puuttuivat riveistä Miller, Garland, Pettersson, Hughes, Poolman, (Hamonic) ja loukkaantuneet Boeser, Sutter ja Motte.
Seuraavassa harjoituspelissä pitäisi olla sitten jo Pettersson ja Hughes jäällä. Canucks tulee nyt varmaan muutenkin tiivistämään rosteria.
