Eikös tuossa Tynkkysen tekstissä juuri peräänkuulutettu lisää vuoropuhelua julistamisen sijaan?
En tajua, miten tuo Fatim Diarran taannoinen idioottimainen lausahdus liittyy tähän Tynkkysen kirjoitukseen, joka on asenteiltaan lähes vastakkainen Diarran ajattelulle.
Ilmaisin itseäni vähän puutteellisesti. Myös Oras Tynkkynen sortuu mielestäni julistamiseen pienesti siinä, että hän maalailee Vihreille kannatuspotentiaalia vähän kaikkialla, koska Vihreiden edustamille asioille on Tynkkysen mukaan kannatusta enemmän kuin Vihreille puolueena. Määrätyllä tavalla näin tietysti on, aivan kuten monet muutkin erilaiset arvot ja tavoitteet ovat vaihtelevin painotuksin merkityksellisiä useammille kuin vain yhdelle puolueelle.
Tynkkynen myös aivan oikein päättelee, että ”maaseudulla asuvat suomalaiset eivät välttämättä vaikuta Vihreille otollisimmalta kohderyhmältä.” Miksiköhän on näin? Tynkkysen mielestä moni välittää siitä, että maallakin ihmisillä on hyvä elää, mutta käytännössä Vihreiden politiikka tukee tätä huonosti. Vihreät suhtautuvat pääsääntöisesti vaihtelevan kielteisesti lihantuotantoon, kunnollisena elinkeinona toimivaan metsätalouteen sekä taajamien ulkopuolella asumiseen. Sama koskee suurta osaa maataloustuotannosta. KunTynkkynen kerran vahvistaa, ettei Vihreiden kuitenkaan tule tinkiä arvoistaan kalastellessaan uusia äänestäjiä, niin samalla hän voisi vähän suitsia tuota joka suuntaan kumartelua ja viestinsä pyöristelyä, koska Vihreät on käytännössä maaseutuvastainen puolue, niin hölmöltä kuin se kuulostaakin. En tarkoita tällä esim. sitä, että luontoa erityisesti kuormittavat tuotantotavat tulisi nekin hyväksyä mukisematta maaseutuelinkeinojen turvaamiseksi, mutta kylläkin sitä, että vaikkapa Vihreiden kategorisen ankara suhtautuminen talousmetsänhoitoon ja sen edellyttämään puunkorjuuseen on luonteeltaan propagandistista sekä epäisänmaallista. Tämä mm. siksi, että Suomessa metsät ovat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen kasvaneet enemmän kuin mitä metsistä on puuta kaadettu. Toki paikallisesti tehty laajahko hakkuu muuttaa pitkäksi aikaa sikäläisiä metsäluonto-olosuhteita, mutta jos tarkastellaan asiaa Suomen tasolla, niin ilmastonäkökulmasta suomalainen metsätalous toimii vallan hyvin kestävällä pohjalla. Sitä on typerää koettaa alistaa eteläisemmän Euroopan maiden puolueellisen ja mielivaltaisen ”suojelukohtelun” alaisuuteen, varsinkin kun muutamissa ko. maissa metsätalous ei ollut kovin kestävää suunnilleen alkaen teollistumisen varhaisvuosikymmenistä. Paremminkin on niin, että eri puolilta Eurooppaa olisi syytä tulla Suomeen saamaan perehdytystä kestävään metsätalouteen, toisin kuin mm. Ville Niinistö virheellisesti uskottelee.
Diarran mölinät toin esille siksi, että Oras Tynkkynen ja kumppanit saavat Tynkkysen sinänsä asiallisen kirjoituksen lisäksi tehdä vielä urakalla sisäistä markkinointia sen eteen, kuinka Tynkkysen peräänkuuluttamaa vuoropuhelua ”muiden” kanssa tulisi käydä. Vihreissä on liikaa tuota ylimielistä ja oikeauskoisten me vs. ne -asennetta, joka näkyy toisinaan myös silloin, kun toista osapuolta kannattaisi kuunnella ja pyrkiä ymmärtämään. Metsäkeskustelu on yksi esimerkki tästä. Diarran twiitti nyt oli jokin kuohuksissa näpytelty aivopieru, jota asianomainen katui eikä toivottavasti sorru enää vastaaviin. Ne kannattaa jättää vaikka sille yhdelle puolueelle, jonka muutamille edustajille aivopierut ovat leipälaji.
Olen ehdottomasti samaa mieltä Tynkkysen kanssa siitä, että Vihreät tarvitsevat tätä vuoropuhelua, samoin kuin aiempaa aktiivisempaa ja osaavampaa osallistumista myös muihin kuin ympäristö-, tasa-arvo-, vähemmistö- ja feminismiasioihin. Tuollaisella lähestymisellä politiikkaan Vihreät pyörivät samalla kupilla vasemmistopuolueiden kanssa, mutta häviävät uskottavuudessa, koska vahvaa osaamista esim. talousasioista, työllisyydestä, maanpuolustuksesta, sotilaallisen liittoutumattomuuden tarpeellisuudesta ym. ei joko ole ollenkaan, tai sitä ei jostakin syystä tuoda juuri esiin. Vihreät on täysin tyhjä porukka nykyisellään ajatellen mahdollisilta valtionhoitajapuolueilta vaadittavaa talouden ja työllisyyden vastuunottokykyä ja -halua. Tynkkysen kirjoituksesta näkyy huoli näistä kysymyksistä, mikä on hyvin fiksua. Feminismiä, seksuaali- ja muiden vähemmistöjen oikeuksia, rasismin vastustamista ja ilmastoasioita koskeva jatkuva pajattaminen ei konseptuaalisesti ole väheksyttävää, vaikka joistakin yksityiskohdista voi perustellusti olla myös eri mieltä, mutta melko yksipuolinen keskittyminen näihin asioihin maalaa Vihreät tietyllä tavalla nurkkaan. Kunnon vastuun kantaminen ja intressi keskustella vaikkapa juuri talous- ja työllisyysasioista tekisi Vihreistä uskottavamman puolueen poliittisena vaikuttajana.
/img-s3.ilcdn.fi/04704d4ac38aaf7507169e40db476f40915274c5199eef2a9f856d9dafa6b71f.jpg)
