Joo. Ensi viikolla starttaa Suomen Cup ja matka (toivottavasti) kohti Oberstdorfin MM-kisoja. Kansainvälinen kilpailukalenteri on totuttuun tapaan erittäin tiivis, mikä on herättänyt kritiikkiä johtuen koronatilanteesta. Mutta näillä alustavasti mennään:
27.11 - 29.11 Ruka
4.12 - 6.12 Lillehammer
12.12 - 13.12 Davos
19.12 - 20.12 Dresden
Tour De Ski
1.1 - 3.1 Val Müstair
5.1 - 6.1 Toblach
8.1 - 10.1 Val Di Fiemme
16.1 - 17.1 Ulricehamn
23.1 - 24.1 Lahti
30.1 - 31.1 Falun
20.2 - 21.2 Nove Mesto
23.2 - 7.3 Oberin MM-hiihdot
12.3 - 14.3 Oslo
19.3 - 21.3 Peking
Suomalaisittain tähän kauteen on ilman muuta lähdettävä vain yhdellä tavoitteella: edellisistä kausista on pistettävä paremmaksi. Suoritukset ovat olleet hyvin vaihtelevia, ja naisten puolella rosteri alkaa vanheta käsiin. Potentiaalia on edelleen, ja taustoiltaan uudistuneen joukkueen päävalmentaja Teemu Pasasen johdolla se pitäisi realisoida tuloksiksi. MM-kisoja ajatellen vahvimmat mitalisaumat lienevät Iivo Niskanen perinteisen 50 kilometrillä ja yhdistelmäkisassa sekä naisten viesti. Krista Pärmäkoskea ei missään nimessä tule laskea ulos, etenkin kun tiedot harjoituskaudelta ovat olleet positiivisia, mutta realismia lienee haastajan paikka kuhunkin kisaan. Toisaalta, eipä niistä Pärmäkosken mitaleista varsinaisesti odotettuja ollut kuin Korean hopea pitkältä matkalta, joten arvokisanäyttöjä on.
Miesten viesti on arvoitus. Niskanen, Hyvärinen ja Hakola pystyvät ehjänä talvena hyvään tasoon, mutta entäpä sitten neljäs kaveri? Vuorinen? Ojansivu? Mäki? Mikkonen? Vuorela? Eivät kauniisti sanottuna kovin luottamusta herättäviä nimiä. Suomen onni onkin se, että Ruotsin ja Ranskan tilanne on myös avoin. Toisaalta Sveitsi sai arvokisamitalisti Ilja Tshernusovista hyvän vahvistuksen, joten se pitää ehdottomasti nostaa isoksi haastajaksi kauden joukkuekilpailuihin.
Kansainvälisesti mielenkiintoista on nähdä, onko viime kauden ylivoimaisille ykkösille (Johaug ja Bolshunov) haastajia näköpiirissä. Ainakin Johaug on kärsinyt ylirasituksesta, mikä avaa mahdollisuuden muille. Samoin Norjan Östberg on kärsinyt rasitusmurtumista, joten naisten puolella saattaakin olla tällä kaudella sinikeltainen valta Frida Karlssonin ja Ebba Anderssonin muodossa. Miesten puolella Bolshunovin tilanne riippuu paljon kisaohjelmasta: jos se pystytään vetämään jotakuinkin normaalisti, uskoisin hänen vievän northugmäisellä monipuolisuudellaan kauden nimiinsä. Sen sijaan jos tulee paljon muutoksia, eräs Kläbo on valmis korjaamaan potin, koska hän voittaa sprinttejä ja lyhyitä ryhmähiihtoja käytännössä ilmottautumalla. Vai onko Sergei Ustjugov sittenkin valmis palaamaan pysyvästi kärkitaistoon kahden rikkonaisen kauden jälkeen? Vieläkö Sundby vertyisi? Se selviää ajan myötä.
Televisoinnista sen verran, että edessä on viimeinen kausi Ylen kanavilla ennen kuin laji siirtyy Viasatille. Ylen tuotanto on ollut todella laadukasta, ja etenkin Sami Jauhojärvi asiantuntijana on noussut kovaan arvoon ja varmasti kiinnostaa Viasatia.
Eipä tässä auta kuin toivoa, että kaudesta tulee mahdollisimman ehjä ja suomalaisittain onnistunut. Anita Korva vaikka voisi nousta ryminällä haastamaan kokenutta kaartia, samoin se viisi vuotta odotettu miesten sprintin palkintosija tekisi terää.
27.11 - 29.11 Ruka
4.12 - 6.12 Lillehammer
12.12 - 13.12 Davos
19.12 - 20.12 Dresden
Tour De Ski
1.1 - 3.1 Val Müstair
5.1 - 6.1 Toblach
8.1 - 10.1 Val Di Fiemme
16.1 - 17.1 Ulricehamn
23.1 - 24.1 Lahti
30.1 - 31.1 Falun
20.2 - 21.2 Nove Mesto
23.2 - 7.3 Oberin MM-hiihdot
12.3 - 14.3 Oslo
19.3 - 21.3 Peking
Suomalaisittain tähän kauteen on ilman muuta lähdettävä vain yhdellä tavoitteella: edellisistä kausista on pistettävä paremmaksi. Suoritukset ovat olleet hyvin vaihtelevia, ja naisten puolella rosteri alkaa vanheta käsiin. Potentiaalia on edelleen, ja taustoiltaan uudistuneen joukkueen päävalmentaja Teemu Pasasen johdolla se pitäisi realisoida tuloksiksi. MM-kisoja ajatellen vahvimmat mitalisaumat lienevät Iivo Niskanen perinteisen 50 kilometrillä ja yhdistelmäkisassa sekä naisten viesti. Krista Pärmäkoskea ei missään nimessä tule laskea ulos, etenkin kun tiedot harjoituskaudelta ovat olleet positiivisia, mutta realismia lienee haastajan paikka kuhunkin kisaan. Toisaalta, eipä niistä Pärmäkosken mitaleista varsinaisesti odotettuja ollut kuin Korean hopea pitkältä matkalta, joten arvokisanäyttöjä on.
Miesten viesti on arvoitus. Niskanen, Hyvärinen ja Hakola pystyvät ehjänä talvena hyvään tasoon, mutta entäpä sitten neljäs kaveri? Vuorinen? Ojansivu? Mäki? Mikkonen? Vuorela? Eivät kauniisti sanottuna kovin luottamusta herättäviä nimiä. Suomen onni onkin se, että Ruotsin ja Ranskan tilanne on myös avoin. Toisaalta Sveitsi sai arvokisamitalisti Ilja Tshernusovista hyvän vahvistuksen, joten se pitää ehdottomasti nostaa isoksi haastajaksi kauden joukkuekilpailuihin.
Kansainvälisesti mielenkiintoista on nähdä, onko viime kauden ylivoimaisille ykkösille (Johaug ja Bolshunov) haastajia näköpiirissä. Ainakin Johaug on kärsinyt ylirasituksesta, mikä avaa mahdollisuuden muille. Samoin Norjan Östberg on kärsinyt rasitusmurtumista, joten naisten puolella saattaakin olla tällä kaudella sinikeltainen valta Frida Karlssonin ja Ebba Anderssonin muodossa. Miesten puolella Bolshunovin tilanne riippuu paljon kisaohjelmasta: jos se pystytään vetämään jotakuinkin normaalisti, uskoisin hänen vievän northugmäisellä monipuolisuudellaan kauden nimiinsä. Sen sijaan jos tulee paljon muutoksia, eräs Kläbo on valmis korjaamaan potin, koska hän voittaa sprinttejä ja lyhyitä ryhmähiihtoja käytännössä ilmottautumalla. Vai onko Sergei Ustjugov sittenkin valmis palaamaan pysyvästi kärkitaistoon kahden rikkonaisen kauden jälkeen? Vieläkö Sundby vertyisi? Se selviää ajan myötä.
Televisoinnista sen verran, että edessä on viimeinen kausi Ylen kanavilla ennen kuin laji siirtyy Viasatille. Ylen tuotanto on ollut todella laadukasta, ja etenkin Sami Jauhojärvi asiantuntijana on noussut kovaan arvoon ja varmasti kiinnostaa Viasatia.
Eipä tässä auta kuin toivoa, että kaudesta tulee mahdollisimman ehjä ja suomalaisittain onnistunut. Anita Korva vaikka voisi nousta ryminällä haastamaan kokenutta kaartia, samoin se viisi vuotta odotettu miesten sprintin palkintosija tekisi terää.