TPS on kymmenen pelin jälkeen päästänyt 2,8 maalia per peli, minkä osalta taidetaan olla top6 joukkue päästetyissä. Puolustuspeli on ollut vaihtuvuus huomioiden ihan ok ja riittävän kilpailukykyistä kauden tässä vaiheessa, etenkin kun huomioidaan että TPS on pelannut jo 3 peliä kahta eniten maaleja tehnyttä joukkuetta (Lukko & Ilves) vastaan. Puolustusalueen puolustuspeli on ollut yllättävänkin valmista, poislukien ajoittaiset karusellit esim. eilen jossa homma levisi aika pahasti (mm. kouvolalaisten maaliin johtanut tilanne). Keskialueen puolustuspelin ja viisikon tasapainon osalta oltiin etenkin ensimmäisten pelien osalta aika hukassa, mutta tässä on tapahtunut selvää kehitystä. Viime aikoina on vastaanotettu selvästi vähemmän ylivoimahyökkäyksiä eikä niitä vastustajan läpiajojakaan enää ole ollut lukuisia joka ottelussa.
Kiekollinen peli onkin sitten vielä aika vaiheessa, mistä eilinen oli aika hyvä esimerkki (toki myös maalit per ottelu tähän mennessä kertoo tästä). Etäisyydet, viisikon tiiveys ja tuki kiekolliselle eivät vain ole riittävällä tasolla, jotta pystyttäisiin laadukasta kiekollista peliä tuottamaan. Hyökkäyksiinlähdöistä puuttuu suurimman osan ajasta tuki ja apu läheltä, mikä näkyy etenkin peräpään junnuosaston (Anttalainen, Viro) suurina vaikeuksina ja harhasyöttöinä pelinavaamisessa. Mun mielestä esim. jollain Virolla riittää kyllä luistelutaito ja kiekolliset taidot pelinavaamiseen ja kiekolliseen rooliin liigassa. Nyt esim. eilen antoi silti suuren määrän harhasyöttöjä ja menetti kiekkoja vaara-alueilla. Minusta tämä on nimenomaan valmennuksellinen ongelma, eli TPS:n avauspelistä puuttuu toisteisuus ja apu kiekolliselle, eikä siten pelitapa riittävissä määrin tue pelaajia. Etenkin Viron tapainen nuori pelaaja, jolta odotetaan kiekollisia ratkaisuja ajautuu tässä tilanteessa ongelmiin. Viro haluaa pelata kiekolla ja tehdä peliä edistäviä ratkaisuja, mutta se mitä voi tehdä ja mikä toimii liigatasolla ei ole vielä ihan selkäytimessä. Tällöin Viro joutuu toistuvasti liian hankaliin tilanteisiin ja tuolla kokemuksella luonnollisesti tekee välillä vääriä ratkaisuja. Kun tämä on toistuvaa, niin uhkana on, että tämä alkaa näkyä itseluottamuksessa ja johtaa esim. pelin pakottamiseen tai roiskimiseen silloinkin, kun tähän ei olisi tarvetta (mielestäni tätä oli jo eilen hiukan näkyvissä).
Minusta valmennus on edennyt sikäli loogisesti, että puolustuspeliä on pyritty laittamaan ensin kuntoon. Tässä on myös tulosten valossa kohtuullisesti onnistuttu. Kohtuullisella viisikkopuolustuksella ja yksilötaidolla napsii jo jonkin verran pisteitä, mutta jos halutaan pelejä kunnolla hallita ja voittaa säännöllisesti myös pudotuspelijoukkueita, niin kiekolliseenkin peliin pitäisi saada jotakin järkeä. Tämä taas kulminoituu aika pitkälti avauspelaamiseen. Hetkittäin joillakin ketjukoostumuksilla tämä on jopa toiminut (mm. Janatuinen, Kuru & Wirtanen kolmikolla muutamassa pelissä).
Olisi myös kiva, jos kokoonpanoon alkaisi pikku hiljaa löytyä jotakin pysyviä rakenteita ja toimivia ketjukoostumuksia. Se, että hyökkäyskolmikot laitetaan uusiksi joka otteluun ei oikein ikinä kerro siitä, että kiekollinen viisikkopeli olisi kunnossa. En tykännyt, että kohtuullisen hyvin omassa roolissaan suorittanut Wirtasen kenttä hajotettiin heti parin ottelun jälkeen.
Hyvää analyysiä. Puolustaminen nimenomaan puolustusalueella on minusta kehittynyt viime kaudesta melko selvästi. Nyt ei Tepsin maalin eteen tulla hääräämään niin helposti ja vapaasti kuin ennen. Vastustajat saavat vähemmän vaarallisia maalipaikkoja kuin ennen ja ylivoimahyökkäyksiä vastustaja saa tällä hetkellä ensimmäisiä pelejä vähemmän. Toki tässäkin tulee yksittäisiä repsahduksia ja pakka leviää, jolloin niitä vaarallisia maalipaikkoja tulee. Puolustuspelissä tulee virheitä, mutta on se kokonaisuudessaan paremmalla mallilla. Suurempana kehityskohteena näkisin sen, että miten keskialueella puolustetaan, vastaanotetaan hyökkäyksiä ja karvataan. Parannusta on tapahtunut tällä osa-alueella, mutta vastustajan hyökkäämistä voisi vieläkin tehokkaammin hyydyttää ja tällä ehkäistä sitä, ettei jouduta tilanteeseen, jossa vastustaja pyörittää puoliminuuuttia hyökkäystä Tepsin alueella. En ole mikään valmentaja- ja pelikirjaguru, mutta näkisin yhtenä syynä ajoittaisiin virheisiin ja repsahduksiin sen, että viisikko ei pelaa tarpeeksi hyvin yhteen, kun ollaan ilman kiekkoa ja kaveria ei tueta tarpeeksi.
Kiekollinen pelaaminen ja kiekolla tehtävät ratkaisut ovat sitten aika iso ongelma jokaisella kentän osa-alueella. Kun Tepsillä on kiekko, niin pakka leviää ihan totaalisesti, kiekollinen pelaaja ei saa tukea, pelaajien väliset etäisyydet kasvavat liian isoiksi. Näistä lähtökohdista on hankala tuottaa hyvää kiekollista peliä ja hyvien sekä vaarallisten hyökkäysten käynnistäminen käy vaikeaksi. Vähän kaksipiippuinen juttu, mutta ajattelisin puolustuspäässä tapahtuvat kiekollisen pelaajan huonojen syöttöjen tai roiskimisen johtuvan juuri siitä, että kiekollisella pelaajalla ei ole tarpeeksi apua lähettyvillä ja etäisyydet ovat muutekin liian pitkiä. Minun mielestäni jokaisella Tepsin puolustajalla riittää kiekollinen osaaminen käynnistää hyviä hyökkäyksiä. Tuo tapa, jolla nyt pelataan, niin ei tue ollenkaan yksittäisiä pelaajia. Tämä näkyy myös siinä, että meidän kiekollisesti taitavimmat puolustajat Larsson ja Lajunen ovat ajoittain vaikeuksissa kiekon kanssa ja mitä tulee hyökkäysten käynnistämiseen.
Anttalaisella ja Virolla on ollut ajoittain vaikeuksia käynnistää hyökkäyksiä ja harhasyöttöjä on tullut tasaiseen tahtiin. Liian paljon tulee myös näitä toivotaan toivotaan kiekkoja keskialueelle, joista ei voi mitään hyvää seurata. Virolla on vielä matkaa NHL-tasolle, mutta kyllä hänen osaamisensa ja liikkeensä pitäisi tällä hetkellä riittää hyvin kiekollisen puolustajan pelaamiseen liigassa. Nyt tulee harhasyöttöjä ja vaarallisia kiekonmenetyksiä. Minä näen nyt siis esim. Anttalaisen ja Viron kohdalla ongelman nimenomaan valmennuksellisena ja pelitapaan liittyvänä ongelmana. Olematon pelitapa ei tue yksittäisiä pelaajia, josta seuraa se, että pelaajat yrittävät itsekseen, mitä ihmeellisempiä ratkaisuja ja ajautuvat sitten ongelmiin. Nuorten pelaajien osalta on erityisen tärkeää se, että joukkueella on selkeä pelitapa ja ketjukaverien apu ja tuki on lähellä. Joku Miro Heiskanen nyt varmaan tekisi liigassa ihan mitä huvittaa.
Esimerkiksi Virolla ja Anttalaisella on paljon parannettavaa, mutta minusta on positiivista, että molemmat haluavat ottaa roolia ja pelata myös kiekolla. Erityisesti Viro haluaa tehdä peliä ja ottaa kiekollista vastuuta, mutta kokemattomuus näkyy vielä. Sitten, kun tähän lisää sen, ettei joukkueella ole hyvää ja selkeää pelitapaa, niin hankaluuksia tulee. Kyllä siellä Tepsin kokeneemmillekin puolustajille tulee vääriä ratkaisuja, kiekon roiskimisia keskualueella ja sellaiseen väkinäiseen yrittämiseen, jossa yritetään väkisin punnertaa kiekko keskialuelle. Koko joukkuetta ajatellen, niin olen välilä kiinnittänyt huomiota siihe, että Tepsi turhan helposti välillä luovuttaa kiekon vastustajalle, vaikka ei periaatteessa mitään paniikkia olisikaan. Keskialueellakin kiekkoa liian helposti vain heitetään päätyyn viime kauden tapaan.
Kuten jo aikaisemmin totesin, niin en usko, että Raipe pystyy Tepsin pelin organisoimaan samalle tasolle, kuin esim. Ahokas on organisoinut KooKoon pelaamisen. Kyllä kymmenen pelin aikana olisi pitänyt enemmän näkyä positiivista kehitystä. Se, että halutaan hallita pelejä ja voittaa säännöllisesti pudotuspelijoukkueita vastaan, niin siihen vaaditaan aika paljon vielä tekemistä ja ei nykyisen valmennuksen eväät siihen taida riittää.