Nightwish

  • 819 725
  • 3 706

Siivu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs, Ilves
Otin tässä sunnuntai-illan ratoksi session käydä teos läpi taas kerran lyriikat edellä ja pölähdin genius.comin sivustolle. Tuolla sanoitusten osiin on tägätty mukavasti selityksiä ja viittauksia erinäisiin asioihin, jotka eivät ainakaan itselle puhtaasti lyriikoita lukemalla aukene. Suosittelen kuuntelemaan ja lukemaan lähteet ajatuksella läpi.

Procession tiivistää koko teoksen sanoman jokseenkin täydellisesti, kun sitä tulkitsee ajatus matkassa. Aivan huikea biisi, joka tuskin mihinkään livesettiin tulee mahtumaan.
 
Suosikkijoukkue
Steelborn, Ich bin ein mouhijärveläinen
Kun nopealla otannalla katsoo kritiikkejä, niin ainakaan ne eivät ole yksimielisen ylistäviä. Paljon näkee 3/5. Tämäntyyppinen arviointiaste on tyypillistä tällaiselle, sanoisinko vähän pömpöösille mahtipontisuudelle, kaikella kunnioituksella tämä.

Sen sijaan taviskommentit kautta netin näyttävän kertovat poikkeuksellisesta hurmioitumisesta. Toki ei sekään palaute yksimielistä ole, mutta harvoin tällaista kuitenkaan näkee.

Yksi selitys voisi olla se, että fanit näkevät tässä kokonaisvaltaisen tarinan (musiikki ja sanat), kun taas kriitikot arviovat yleensä vain musiikkia.
 

Nosebleed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, San Jose Sharks
En tiedä , että ehtivätkö kriitikot välttämättä kovin montaa kertaa kuunnella levyä tai kuinka hyvin paneutua ennen kuin siirtyvät seuraavaan projektiin. Varsinkin vanhemmille bändeille, joka Nightwishkin on, annetaan uudesta levystä yleensä lyhyt arvio ja turvalliset 3 tähteä. Uusille indiebändeille sitten paukutetaan 4 ja 5 tähteä. "New band you must know now!" ja "Tässä rokin uusi pelastaja!".

Lisäksi monestihan Rolling Stonesit ja muut ovat saattaneet antaa levylle, jota nykyään pidetään klassikkona yhden tähden arvioita, mutta sitten levy killuu saman lehden 500 Greatest Albums of all Time listoilla 20-30 vuotta myöhemmin, joten mitäpä nuo puupäät tietää sen paremmin kuin fanitkaan.
 
Suosikkijoukkue
Steelborn, Ich bin ein mouhijärveläinen
En tiedä , että ehtivätkö kriitikot välttämättä kovin montaa kertaa kuunnella levyä tai kuinka hyvin paneutua ennen kuin siirtyvät seuraavaan projektiin.

Tätä mietin itsekin, että kuunteluaika voi olla usein varsin lyhyt. Ja on ehdottomasti totta, että jos vanha bändi ei ole keksinyt jotain ihan uutta, niin se näkyy heti arvosanassa.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Nyt kun tätä uutta levyä on reilun viikon kunnellut niin pakko kehua Hahdon panosta, paljon parempaa kannuttelua kuin edellisellä levyllä ja paremmin saundein. Todella tanakkaa soittoa ja hauska pieni kunnianosoitus edesmenneelle Rush-rumpali Peartille tuossa Tribalin keskiosassa. Peart oli elävien kirjoissa vielä silloin kun rumpuraidat äänitettiin.
 

Hööty

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Penguins
Nyt kun tätä uutta levyä on reilun viikon kunnellut niin pakko kehua Hahdon panosta, paljon parempaa kannuttelua kuin edellisellä levyllä ja paremmin saundein. Todella tanakkaa soittoa ja hauska pieni kunnianosoitus edesmenneelle Rush-rumpali Peartille tuossa Tribalin keskiosassa. Peart oli elävien kirjoissa vielä silloin kun rumpuraidat äänitettiin.
Mihin viittaat tuolla kunnianosoituksella?
 

Hööty

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Penguins

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti

Saksa on aina ollut hyvä markkina NW:lle eivätkä nahkahousut petä tälläkään kertaa. Osaako joku kertoa miten tuo uutukainen on myynyt muissa maissa?
 

MVP8

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko

Saksa on aina ollut hyvä markkina NW:lle eivätkä nahkahousut petä tälläkään kertaa. Osaako joku kertoa miten tuo uutukainen on myynyt muissa maissa?

Wikipediasta löytyy jonkin verran eri maiden listasijoituksia, ja joku taitaa ihan päivittäin niitä sinne lisäillä.
 

BaronFIN

Jäsen
Miten levymyyntiä enää voidaan laskea/verrata esim. 2012 vuoteen? 2015 ostanut edellisen levyn missään muodossa (sattuikin olemaan EFMB) ja tämän jälkeen menty vain suoratoiston kautta.

Tänään tein poikkeaman kun lähdin koiran kanssa lenkille ilman kiirettä koskemattomaan korpeen ja kuulokkeisiin All the Works of Nature... Kyllä tuosta saa oikeassa ympäristössä vaikka mitä irti. Sanat vaan loppuu kesken... Klassisen musiikin ystävälle tuo on muutakin kuin kuin ”leffamusiikkia”. Ei ole pikaruokaa tämä levy.

Ja sitten koira piehtaroi hevosen läjässä.... Elämän ihme...
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Miten levymyyntiä enää voidaan laskea/verrata esim. 2012 vuoteen? 2015 ostanut edellisen levyn missään muodossa (sattuikin olemaan EFMB) ja tämän jälkeen menty vain suoratoiston kautta.
Kyllä niitä levyjä edellen joku ostaa (minä mukaan lukien), ja niitä voi laskea. Myyntimäärät eivät varmasti ole verrannollisia vaikka siihen kahdeksan vuoden takaiseen, mutta listasijoitukset kertovat suosiosta edes jotain. Myyntilistat ja streamauslistat yhdessä kertovat toki enemmän.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ei muuten näy Nightwish Spotifyn listoilla, Suomen lisäksi tarkistin muutamia muita satunnaisia maita, mutta ei ole 50 kuunnelluimman joukossa missään. Suomessa esimerkiksi Turmion kätilöt on "Naitu" kappaleellaan kerännyt yli 17000 päivittäistä streamausta. Kertooko tämä sitten siitä että Nightwish ei isommin kiinnosta vai ostavatko yhtyeen kuuntelijat levynsä edelleen fyysisinä tallenteina?
 

RockTheRink

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, NHL
Onhan tuo Suomessa, Saksassa ja briteissäkin listaykkönen. Tällä hetkellä Billboardin viikon myydyimpien listalla sijalla 5 jenkeissä, kokonaissijoitus taitaa olla sijalla 117.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Ei muuten näy Nightwish Spotifyn listoilla, Suomen lisäksi tarkistin muutamia muita satunnaisia maita, mutta ei ole 50 kuunnelluimman joukossa missään. Suomessa esimerkiksi Turmion kätilöt on "Naitu" kappaleellaan kerännyt yli 17000 päivittäistä streamausta. Kertooko tämä sitten siitä että Nightwish ei isommin kiinnosta vai ostavatko yhtyeen kuuntelijat levynsä edelleen fyysisinä tallenteina?


Tällaiseen sivustoon törmäsin matkattuani intterwebin syövereissä. Uskon että suurin osa hc Nightwish-faneista haluaa fyysisen tuotteen kansitaiteineen bookletteineen. Katsoin YT:sta jonkun Troy Donockleyn haastattelun jossa hän mainitsi asiasta. Viikko sitten discordin puolella oli maininta että uusi albumi oli kakkosena ilmeisesti jenkkien iTunesissa.
 

Zeic

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, JHT
Kun nopealla otannalla katsoo kritiikkejä, niin ainakaan ne eivät ole yksimielisen ylistäviä. Paljon näkee 3/5. Tämäntyyppinen arviointiaste on tyypillistä tällaiselle, sanoisinko vähän pömpöösille mahtipontisuudelle, kaikella kunnioituksella tämä.

Sen sijaan taviskommentit kautta netin näyttävän kertovat poikkeuksellisesta hurmioitumisesta. Toki ei sekään palaute yksimielistä ole, mutta harvoin tällaista kuitenkaan näkee.

Yksi selitys voisi olla se, että fanit näkevät tässä kokonaisvaltaisen tarinan (musiikki ja sanat), kun taas kriitikot arviovat yleensä vain musiikkia.
Musiikkikriitikon kannalta sallittuja inspiraation aiheita taiteilijalle ovat tunteiden käsittely, populaarikulttuuriviittaukset ja seksuaalisen identiteetin pohtiminen. Tällöin liikutaan aiheissa, jotka toimittaja tietää. Sen sijaan teknologia ja tiede ovat toimittajalle täysin vierasta sekä vihamielistä ja Netflix sarjat halpaa kansan huvia. Niistä ei sovi aiheita ottaa tai punakynä heiluu. Oikein ajattelijaa on muiden samanmoisten helppoa taputella selkään. Lievänä analogiana esimerkiksi viimeisin Musen levy oli minusta parempi mitä muutama edellinen, mutta toimittaja ei erityisesti ilahtunut soundissa.

Pidin jo näytepaloista Noise ja Harvest. Black Mirror on minusta hieno sarja ja teknologia dystopia on aihe joka on lähellä. Myös biisinä näistä ammentanut Noise on tarttuva. Kuulemma myös Stranger Thingsin koskettimet olivat inspiroineet Holopaista. Shoemaker kertoo tähtitieteilijä Eugene Shoemakerista, kuten jo kaikki täällä kai tietää. Eugenen suureksi pettymykseksi hän ei päässyt Apollo lennolle. Kuoleman jälkeen hänen tuhkansa vietiin kuuhun ja täten hän on siis maailman ainoa ihminen joka on haudattu jollekin muulle planeetalle mitä maahan ja tämä on laulun aihe. How is the heart noussee lopulta helppona kappaleena levyn suurimmaksi hitiksi. Kappale on jopa hieman iskelmällinen, niin että vaikkapa Suvi Teräsniska voisi sen levyttää nimellä Sydän sanoo niin. Muutenkin minusta lähes joka biisillä on muutaman kuuntelun jälkeen oma profiilinsa, josta ne muistaa.

Kyseessä ei ole enää lähellekään mikään metallibändi johon on lisätty sinfonisia elementtejä päälle. Normi bändisoittimet kitara, basso, rummut ja koskettimet ovat epäilemättä Holopaisen mielessä samalla viivalla Troyn pillien ja klassisen musiikin soittimien (kuten sello ja viulu) kanssa ja näitä kaikkia käytetään biiseissä sen mukaan mitä kappaleet ja sävellykset kulloinkin vaativat. Toki muutkin osallistuvat tieten sovittamiseen. Sama koskee myös laulua, sillä vaikka Floor Jansen on yksi parhaista tällä hetkellä, tätä ässää ei pelata joka välissä. Kakkoslevyn soittaminen läpi olisi helppo keino popularisoida klassista musiikkia jollekin sinfoniaorkesterille tai jopa nokkahuilu kvartetille. Tässä pari sanaa ei Nightwish fanilta, tosin myönnettäköön että liput sittemmin siirtyneelle keikalle vetivät aiheen pariin.
 
Viimeksi muokattu:

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti

Tämä biisi on siis mielikuvituksen ylistys. Lyriikka on täynnä viittauksia muiden mielikuvituksen tuotoksiin, "something wicked their way came" on Shakespearen Macbethista lainattu. Keystone Earth on Stephen Kingin Dark Tower-sarjasta ja tekstissä esiintyvä "pale blue theatre stage" on viittaus Carl Saganin Ad Astralla siteerattavaan tekstiin tarkoittaen luonnollisesti tätä näyttämöä jolla me kaikki elämme, maapalloa. Sivustokin on sopivasti genius.com, sopii tähän kuin nenä päähän.
 
Suosikkijoukkue
Steelborn, Ich bin ein mouhijärveläinen
Katsottuani tämän reaktiovideon ymmärsin mistä Music kertoo. Tämä aussiheppu on nopea-älyinen, lukenut ja sivistynyt kaveri vaikka ulkoinen habitus muistuttaa metsänpeikkoa. Näin sen täytyy olla, tässä biisissä kertojana on musiikki itse. Holopainen on nero.

Katsoin noin viikko sitten jannun reaktiovideon Shoemakeriin. Hämmästytti kaverin tietämys, ulkoinen habitus kun muistutti lähinnä limaista lädiä tai mouhislaista perusjamppaa. Linkkaamasi Music-video vahvisti näkemystä.

Eilen katsoin Pan-videon ja siinä jannu antoi lennosta puolisen tusinaa referenssiä Shakespearesta Potteriin. Jälkeenpäin tuli mieleen, että olisikohan kuitenkin katsonut videon etukäteen ja luntannut vaikkapa Genius.comista? Eipä silti, kaveri on erittäin sivistyneen oloinen ja tietää mistä puhuu. Vaikka olisikin "luntannut" niin ei asiasta tietämätön pysty puhumaan tuohon tapaan.

Yleisesti ottaen suhtaudun reaktiovideoihin ristiriitaisesti. Niiden valtavaksi yltynyt suosiohan perustuu siihen, että ihminen tykkää siitä kun auktoriteetti tai auktoriteetinomainen tykkää siitä mistä itse tykkää. Tämä on luonut reaktiovideoihin valtavan kirjon. Karkeasti ottaen 80 prosenttia on vastenmielistä klikkihuorausta ja perseennuolentaa, viidesosa erittäin pätevää ja viihdyttävää tarinointia.
 

RockTheRink

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, NHL
Yleisesti ottaen suhtaudun reaktiovideoihin ristiriitaisesti. Niiden valtavaksi yltynyt suosiohan perustuu siihen, että ihminen tykkää siitä kun auktoriteetti tai auktoriteetinomainen tykkää siitä mistä itse tykkää. Tämä on luonut reaktiovideoihin valtavan kirjon. Karkeasti ottaen 80 prosenttia on vastenmielistä klikkihuorausta ja perseennuolentaa, viidesosa erittäin pätevää ja viihdyttävää tarinointia.

Hyvin pitkälti samaa mieltä, toisaalta tässä 20% on myöskin se syy miksi en kokonaan reaktiovideoita tuomitsekaan. Tästä aussihepusta olen pitänyt jo pidemmän aikaa.

Tämä tyyppi on myös mielenkiintoinen, kanadalainen fransiskaani-munkki(?) joka tykkää rock-musiikista. Pureutuu myös aika syvälle biiseihin, hiljattain löysi Nightwishin musiikin.

Shoemaker:




Shoemaker pt.2:




En tiedä voiko tuota ihan pelkäksi "reaktioksi" enää kutsua, näitä voi näköjään tehdä niin monella eri tavalla. On niitä täysiä turhakkeita, sitten on pelkästään viihdyttämiseen panostavia sirkusheppuja kuten Mr. Rock n' Roll, ja osa pyrkii etsimään jotain uutta ja erilaista musiikkia mihin ei muuten välttämättä omassa elämässään edes törmäisi.
 

rpeez

Jäsen
Joo se aussikaveri on fiksu tapaus.

Olly The Rock on myös hyvin miellyttävän ja fiksun oloinen kaveri, joka on reaktoinut paljon Nightwish videoita, suosittelen.

Jostain syystä näitä reaktiovideoita on tullut yllättävän paljon katsottua parhaimmilta tapauksilta. Pahimmat on niitä, jotka on pilvessä mumisten jotain perussettiä. Voice coachit on aika tunteettomia ja rupeaa pahimmillaan esittelemään kuinka he laulavat saman pätkän kuin Floor, ei jatkoon paitsi jos on viehättävä.

Nightwish on hyvä kohde näille kun NW jengi on aika innokkaasti klikkaa reaktiovideoita. Ghost Love Score Wackenista on ihan puhki kaluttu.
 
Suosikkijoukkue
Steelborn, Ich bin ein mouhijärveläinen
En tiedä voiko tuota ihan pelkäksi "reaktioksi" enää kutsua, näitä voi näköjään tehdä niin monella eri tavalla.

Haluaisin nähdä tämän veljen analysoimassa Leijonien voitokkaan 2024 MM-välierän esteettisiä ulottuvuuksia yhdessä Juhani Tammisen kanssa. Tamihan pamlaa täydellistä pariisia. Koko analyysin ajan kuva olisi Tamissa.

Oli muuten yllättävän haastavaa kuunnella ranskaa ja lukea englantia. Ehkä analyysin taiteellinen taso teki sen. Oli pakko laittaa ääni pois, jotta pystyi keskittymään.
 
Suosikkijoukkue
Steelborn, Ich bin ein mouhijärveläinen
Yleensä kiinnitän paljon huomiota sanoituksiin, mutta Nightwishin kohdalla tätä en aiemmin ole tehnyt. Syynä on ehkä Elvenpathin tyyppiset lyriikat, jossa pidetään menninkäiselle saunaa lämpimänä. Fantasiamaailma ei ole minulle missään nimessä vastenmielinen, mutta tämäntyyppinen matsku ei ole uponnut. Olen pitänyt Nightwishiä sanoitusten näkökulmasta tonttumetallina, mitä se tietysti onkin, mutta uuden levyn myötä olen ymmärtänyt paremmin mitä Holopainen ajaa takaa.

Harvestiä en pysty kuuntelemaan. Se kun tuo mieleen Toton Afrikan, josta taas tulee mieleen Juha Väätäinen munasillaan savannilla. Harvestista tulee mieleen Holopainen savannilla kulkuset vilkkuen. Mielikuva, josta Holopainen maahismaailman edustajana voisi jopa olla mielissään. Kulkuset, kulkuset, kilvan...
 

MäkisAtte

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko , O.Jokisen Jukurit, SJS
Music uppoaa niin lujaa nykyään, että oksat alta pois. Vielä kun sen kuuntelee Youtuben kautta ja keskittyy pelkästään katsomaan videota ja kuuntelemaan tarkasti niin avot.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku, Miljoonamiehistö, Ranska, KuPS
Olen pitänyt Nightwishiä sanoitusten näkökulmasta tonttumetallina, mitä se tietysti onkin, mutta uuden levyn myötä olen ymmärtänyt paremmin mitä Holopainen ajaa takaa.
Kannattaa toki jossain vaiheessa tätäkin päivittää. Kahdella viimeisellä levyllä ei paljon tontuista lauleta ja vähenemään päin ne muutenkin oli tuon alun jälkeen, vaikka toki fantasiateemoja jokaisella levyllä ennen kahta viimeisintä olikin.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Yleensä kiinnitän paljon huomiota sanoituksiin, mutta Nightwishin kohdalla tätä en aiemmin ole tehnyt. Syynä on ehkä Elvenpathin tyyppiset lyriikat, jossa pidetään menninkäiselle saunaa lämpimänä. Fantasiamaailma ei ole minulle missään nimessä vastenmielinen, mutta tämäntyyppinen matsku ei ole uponnut. Olen pitänyt Nightwishiä sanoitusten näkökulmasta tonttumetallina, mitä se tietysti onkin, mutta uuden levyn myötä olen ymmärtänyt paremmin mitä Holopainen ajaa takaa.

Harvestiä en pysty kuuntelemaan. Se kun tuo mieleen Toton Afrikan, josta taas tulee mieleen Juha Väätäinen munasillaan savannilla. Harvestista tulee mieleen Holopainen savannilla kulkuset vilkkuen. Mielikuva, josta Holopainen maahismaailman edustajana voisi jopa olla mielissään. Kulkuset, kulkuset, kilvan...

Tonttumetallia osittain kyllä mutta sitten siellä on monia hyvin henkilökohtaisia lyriikoita kuten "Dead Boys Poem", "Poet And The Pendulum", "Ever Dream" etc. Tämä uusi kahden edellisen levyn linja on mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja kuten olemme saaneet lukea trilogia täydentyy. Se mikä hyviä tekstintekijöitä yleensä yhdistää on lukeneisuus, sekä Leskinen että Holopainen luke(i)vat paljon ja jossain kohtaa se sisään mennyt informaatio purkautuu tekstinä ulos. En jaksa olla hämmästelemättä miten englantia äidinkielenään puhuvat puhkeavat kyyneliin kuunnellessaan/lukiessaan suomalaisen englanniksi kirjoittamaa tekstiä. Minusta se on yksinkertaisesti käsittämätöntä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös