...
Tuota minä en ihan ymmärrä, miksi pelaajilla pitäisi olla jokin velvoite pelastaa seurat. Nykyään kaikki Liigassa toimivat organisaatiot ovat osakeyhtiöitä, joiden tehtävänä on lain mukaan tuottaa omistajilleen voittoa. Nyt sinun ja joidenkin muiden tähän ketjuun kirjoittavien retoriikka on sen kaltaista, että Liigaseurat olisivat joitain yleishyödyllisiä hyväntekeväisyysjärjestöjä, joiden pelastamiseen olisi jokin moraalinen velvollisuus pelaajilla osallistua ja työnantajilla sitten taas oikeus polkea työehtoja jopa osin lainsäädännöstä piittaamatta.
Ei pelaajilla ole velvollisuutta pelastaa seuroja, mutta seurojen pelastuminen on hyvin todennäköisesti heidän etujensa mukaista huomioiden Liigan 15 seuran merkitys Pelaajayhdistyksen jäsenten työllistämisessä. Esim. kahden Liiga-seuran romahtamisen mukana menisi kymmeniä hyväpalkkaisia työpaikkoja, jotka todennäköisesti eivät hetkeen korvaantuisi edes yhteiskunnan tilanteen normalisoituessa. Kun maassa on käytännössä vain 16 täysammattilaisuuden kaikille pelaajilleen mahdollistavaa työnantajaa, niin yksittäisenkin organisaation kaatumisen merkitys olisi suuri pelaajien kannalta. Ei ole realismia, että Mestiksestä nousisi yht'äkkiä seuroja korvaamaan työpaikat vastaavan tasoisilla pelaajabudjeteilla tai että työpaikkansa menettäneet pelaajat voisivat jotenkin kivuttomasti siirtyä ulkomaille pelaamaan tai töihin toiselle alalle. Suurimalla osalla suomalaispelaajista ei ole mahdollisuutta saada yhtä hyväpalkkaista työtä toiselta alalta, ulkomaalaisseurasta tai muiden tekijöiden, esim perheen, takia halukkuutta ylipäätään siirtyä ulkomaille.
Saarelan kommenteista paistaa näkemys, ettei hän - tai Pelaajayhdistys laajemmin - näe seurojen tilannetta kriittiseksi.
Viimeksi muokattu: