Deep Purple

[heavy]

Tuskin jää viimeiseksi keilaksi Suomessa.

Bändihän ei varsinaisesti ole edes väittänyt että tämä olisi viimeinen kiertue, vaikka nini vihjailevakin on.

Siellä toki setti oli muutenkin hieman karsittu

Tuota en ollut tajunnutkaan että ei ollut jenkeissä täysin oma kiertue... Mutta itseäni ilahduttaisi erityisesti kokea "All I Got Is You", joka näemmä sai ensiesityksensä livenä eilen, ja on ehdoton suosikkibisini Infiniteltä.

 

[Jokeriarska]

Mutta itseäni ilahduttaisi erityisesti kokea "All I Got Is You", joka näemmä sai ensiesityksensä livenä eilen, ja on ehdoton suosikkibisini Infiniteltä.

Uskotaan ja toivotaan, että pysyy nyt setissä. Vastaavassa kohtaa taisi olla kesän aikana "Johnny's Band", joka sisältää pari hyvää riffiä mutta jäi itselleni vähän mitäänsanomattomaksi täytepalaksi. Now Whatin "Hell To Pay" oli vielä kesällä mukana, mielestäni saisi olla setissä edelleen.

Ehkä tuolta levyltä saattaa puuttua selkeämmin päähän jäävät riffit ja vähän omaan makuun jo liiankin progeiluksi välillä menee, mutta toisaalta sehän on myös bändin tavaramerkki ollut. Surprising ehkä oma suosikkini monine vivahteineen, jossa on taas arabivaikutteita hyödynnetty kiitettävästi. Uskon, että lauantaina liveveto voi olla aika sykähdyttävä.

 

[Sledge Hammer!]

Sellainen sitten oli Purplen luultavasti viimeinen visiitti Suomessa. Meille the Tapahtuma, bändille luultavasti vain yksi keikka keskellä kiertuetta ja mitenkään yhtye ei alleviivannut mahdollisia jäähyväisiä. Edellisissä Jäähallikeikoissa ollut yläkatsoimoissa tilaa, nyt oli loppuunmyyty ja kuulemma 7100 silmäparia todisti keikkaa, keski-ikä siinä viidenkympin hujakoilla eli mitenkään riehakkaasti ei yleisö rockannut lauantaista ja pitkistä kaljajonoista huolimatta.

Settilista ei tarjonnut suurempiä yllätyksiä. Viisi Morsen aikaista vetoa ja loput ns. klassikoita. Highway Star tosin loisti poissaolollaan kuten myös Ian Paicen ja Steve Morsen soolospotit. Paicen taannoiset terveysongelmat lienee syy että keskitytään komppiin ja Morsella ranteessa paha niveltulehdus vuosia kestäneestä tiluttelusta. Soolot korjasi kotiin Don Airey ja siinä ei voi mennä metsään vetämällä Finlandian. Glover pääsi encoressa hieman esiin bassottelullaan ja tässä oikeastaan ainoa valituksen aihe: loppuun vedetyt Hush ja Black Night eivät oikein encoreiksi kuulu kun varsinkin jälkimmäinen muuttunut tylsäksi jamitteluksi. Lähettäisivät mieluummin yleisön kotiin kunnon hittipotpurilla varsinkin kun on mistä ammentaa.

Vaikka on nähnyt bändin monta kertaa ja ikääkin on karttunut niin kyllä eilinen oli sykähdyttävä tapahtuma kuten @Jokeriarska ennusti.

 

[heavy]

Sellainen sitten oli Purplen luultavasti viimeinen visiitti Suomessa.

En usko hetkeäkään että oli viimeinen. Voi olla että joku hyppää junasta pois vapaaehtoisesti mutta muut jatkavat niin kauan kuin Gillan jaksaa. Jotain ongelmia tuolla vaikutti olevan kyllä eilen kurkkunsa kanssa, mutta soundiin ei se vaikuttanut.

Viisi Morsen aikaista vetoa ja loput ns. klassikoita.

Mulle kelpasi tämä setti, mainiolta Infinityltä parhaat neljä biisiä. Ilman muuta Morsen ajalta olisi voinut soittaa sen Sometimes I Feel Like Screaming kokonaan, nyt kuullun pikkupätkän sijaan.

Mutta olin illan antiin oikein tyytyväinen näinkin.

 

[Sledge Hammer!]

Sometimes I Feel Like Screaming kokonaan, nyt kuullun pikkupätkän sijaan.

Jep, ei liene soitettu sitten 2009. Minä ainakin luulin että nyt se vedetään, mutta Morse-piru huijasi. Muutenkin kyllä koko Purpendicular-levy menee jo klassikko-osastoon että sinne voisi yhtye kyllä palata vielä jos ehtii.

 

[Jokeriarska]

Jep, ei liene soitettu sitten 2009. Minä ainakin luulin että nyt se vedetään, mutta Morse-piru huijasi. Muutenkin kyllä koko Purpendicular-levy menee jo klassikko-osastoon että sinne voisi yhtye kyllä palata vielä jos ehtii.

Sieltä tuli teaserina myös Tarot Womania ja Mr. Crowleya :cool:

Itselleni kolmas kerta Purplea ja ehdottomasti se paras suoritus. Kappalevalinnat olivat onnistuneita, vaikka jäihän siellä klassikoita soittamatta. Uudet kappaleet nostivat kuitenkin upeasti päätään tuoden potkua jopa ikivihreisiin (The Surprising!). Mielestäni Ian Gillan suoriutui hienosti, vaikka korkeat kiekaisut ei enää tietysti lähdekään. Ehkä Bloodsucker ainoa, jota en laulajan nykyinen ääniala huomioiden ymmärrä vaikka hieno kappale onkin.

Roger Gloverin rituaaleihin on taitanut kuulua jo ainakin 90-luvulta asti jättää lava viimeisenä.

Enhän minä tuosta Hushista ja Black Nightista encoressa hirveästi innostu, mutta olihan tuota Morsen ja Aireyn yhteispeliä taas hienoa katsoa ja kuunnella. Sedillä on selkeästi kova buusti päällä ja se näkyy. Oli mahtava ilta.

 

[heavy]

Tätä Teosto ei ainakaan enää ole estänyt näkymästä Suomessa, BBC Radio 2:n tallentama keikka Lontoosta parin viikon takaa:

Deep Purple - London, UK (16.11.2017) [BBC Radio2: In Concert] Full Concert - YouTube

 

[Individual]

Deep Purple palaa Suomeen jo kesäksi 2018 soittaen kaksi keikkaa Haminassa ja Tammisaaressa. Etenkin tuo Hamina Bastionin veto kiinnostaa, kun on tuossa aika lähellä. Ilmeisen hyväksihavaittu konsepti on ollut tuoda Bastionin tapahtuma-areenalle noita ns. aikuisrokkareita; Scorpions, ZZ TOP, Toto, Nazareth, Suzi Quattro jne..

Deep Purple suorittaa pikaisen Suomi-uusinnan – soittaa ensi kesänä täällä kaksikin keikkaa - Soundi.fi

 

[Pavlikovsky]

Tämähän ei yllättänyt. DP koukkaa varmaan kolmannenkin kerran pitkällä "jäähyväiskiertueellaan" Suomen kautta, mutta mikäs siinä. Vanhat saurukset vedossa ja ilmeisesti edellinen keikka oli yhtyeen nykytasoon peilaten aika bueno, joten homma on perusteltua. Mennäänkö Infiniten hengessä edelleen vai kaivataanko klassikot esiin jälleen? Voi kun sen Demon's Eyen saisi sovitettua settilistaan.

 

[Jokeriarska]

Tämähän ei yllättänyt. DP koukkaa varmaan kolmannenkin kerran pitkällä "jäähyväiskiertueellaan" Suomen kautta, mutta mikäs siinä. Vanhat saurukset vedossa ja ilmeisesti edellinen keikka oli yhtyeen nykytasoon peilaten aika bueno, joten homma on perusteltua. Mennäänkö Infiniten hengessä edelleen vai kaivataanko klassikot esiin jälleen? Voi kun sen Demon's Eyen saisi sovitettua settilistaan.

No nyt on kyllä Etelä-Amerikan kiertueella aika pahaenteisesti soitettu taas vain best of -settiä, jossa toki Highway Star ja Pictures of Home ovat palanneet settiin. Eikä siinä mitään, mutta InFiniteltä on soitettu enää kokonaista yksi kappale, Birds of Prey. Samalla siis ajalta nykyisen kitaristin - joka on ollut bändissä yli 20 vuotta - tuo yksi ainoa. Eikä varmaan tarvinne mainita mitkä 2 kappaletta soivat encoressa. Näihin edes päivitystä pliis, niin menee harkintaan.

Edit: No on siellä nyt sentään Morsen aakkosten ajalta lisäksi Uncommon Man.

 

[PPK]

No nyt on kyllä Etelä-Amerikan kiertueella aika pahaenteisesti soitettu taas vain best of -settiä, jossa toki Highway Star ja Pictures of Home ovat palanneet settiin. Eikä siinä mitään, mutta InFiniteltä on soitettu enää kokonaista yksi kappale, Birds of Prey. Samalla siis ajalta nykyisen kitaristin - joka on ollut bändissä yli 20 vuotta - tuo yksi ainoa. Eikä varmaan tarvinne mainita mitkä 2 kappaletta soivat encoressa. Näihin edes päivitystä pliis, niin menee harkintaan.

Edit: No on siellä nyt sentään Morsen aakkosten ajalta lisäksi Uncommon Man.

Aika hyvältä nuo Etelä-Amerikan setit näyttävät omiin silmiin. Varsinkin kun Jäähalllissa kuultiin vähän useampi uudempi biisi. Fireball on tiputettu pois, mutta Highway Star ja Pictures of Home korvaavat sen. Speed King ja Demon's Eye vielä settiin niin avot.

 

[teroz]

Highway Staria ei vain enää kyllä kannattaisi vetää. Gillan pärjää hyvin äänen kuntoonsa nähden ja on osannut sovittaa sen käyttöä fiksusti. Kuitenkin Highway Star on vain liikaa, sitä ei edes ok:ksi soviteta.

 

[Jokeriarska]

Viime syksyn keikan innoittamana sain viimeinkin myös InFinite-levyn haltuuni ja se on nyt pari päivää soinut tehokuuntelussa. Toki noin puolet materiaalista oli etukäteen tuttuja ja keikallakin näistä tuli 4. Tyytyväinen olen. Onhan tälläkin kiekolla muutamat selkeät täytepalat kierrätetyn kuuloisilla jamitteluilla, jotka viestivät toki hyväntuulisuudesta studiossa ja muualla. "One Night in Vegas" on puolestaan onnistunein esimerkki näistä ja mietinkin, että miten kappale kuulosti kovin tutulta. 100% varma en ole, mutta jotenkin muistelisin bändin Kaisaniemessä 2016 jo jamitelleen tämän säveltä Hushin introna.

Levyn päättävä kappalehan oli sitten jonkunlaisena yllätyksenä cover Doorsin Roadhouse Bluesista. Monelle ehkä täysin turha ja selvä täytepala. Itselläni ei ole mitään periaatteesta covereita vastaan, mutta siinä rima on luonnollisesti korkeammalla ja bändin oman kädenjäljen on näyttävä onnistuneesti. Ja tässä Purple onnistuukin erinomaisesti, eikä tee mitään pelkkää turhaa kopiota alkuperäisestä. Hyvin tunnistaa Deep Purpleksi taitavine soittajineen.

Kun sopivan pituisella levyllä on omasta mielestäni muutama kokoelmallekin kevyesti kelpaava huippukappale ja puolet tai yli puolet onnistuneita, niin ei voi liikaa valittaa. Näitä ei ole Perfect Strangersin jälkeen turhan usein tullut. Hyvä oli toki edellinenkin. Siinä tosin oli materiaalia tunnin verran ja osa materiaalista juuri kuulostikin siltä (Rapture of the Deepissä vielä korostetummin), että levy on ollut "pakko" saada täyteen. Tämä 45-minuuttinen tiiviimpi paketti toimii huomattavasti paremmin.

Kun pohdin kaikkia 20 bändin studioalbumia, niin kyllä tämä omassa mielessäni mahtuu helposti top kymppiin.

 

[oiler99]

Ian Paice täyttää tänään 70 vuotta. Isot onnittelut rumpalilegendalle. Paljon onnea Ian Paice, 70 vuotta! - Fiilistelläänpä merkkipäivän kunniaksi hetki Deep Purple -rumpalin taidonnäytteitä - Soundi.fi

 

[heavy]

Morsen ajalta olisi voinut soittaa sen Sometimes I Feel Like Screaming kokonaan, nyt kuullun pikkupätkän sijaan.

Nyt näyttää tämä mestariteos tehneen paluun settilistaan, mieleni minun tekevi suunnistaa Tammisaareen lauantaina... Pari muutakin muutosta syksyn settiin on tullut, harmillisesti All I Got Is You on pudonnut pois.

 

[heavy]

Tammisaareen

Jaa, siellä on näemmä sellainen lavajärjestely että pitäisi ostaa kalliimpi lippu päästäkseen lavan etupuolelle... Pitäkööt tunkkinsa.

 

[Pavlikovsky]

Jaa, siellä on näemmä sellainen lavajärjestely että pitäisi ostaa kalliimpi lippu päästäkseen lavan etupuolelle... Pitäkööt tunkkinsa.

Kappas, onko DP alkanut rahastamaan. Purplen keikoilla on tärkeintä että jytä kuuluu. Vanhat kikat on vahnhoilta jermuilta jo nähty ajat sitten ja Ian Gillanin pyjama-look on niin epärock kuin vai voi olla. Settilista on edelleen hienoa luettavaa, nyt kuitenkin itse skippasin keikan. Neljästi on DP nähty ja viimeisin 2016, joten pieni breikki tekee hyvää. Olenkin keskittynyt enemmän yhtyeen uusimpiin studiolevyihin, jotka ovat hienosti kuuntelua kestäneetkin.

 

[Jokeriarska]

Kappas, onko DP alkanut rahastamaan. Purplen keikoilla on tärkeintä että jytä kuuluu. Vanhat kikat on vahnhoilta jermuilta jo nähty ajat sitten ja Ian Gillanin pyjama-look on niin epärock kuin vai voi olla. Settilista on edelleen hienoa luettavaa, nyt kuitenkin itse skippasin keikan. Neljästi on DP nähty ja viimeisin 2016, joten pieni breikki tekee hyvää. Olenkin keskittynyt enemmän yhtyeen uusimpiin studiolevyihin, jotka ovat hienosti kuuntelua kestäneetkin.

Samoilla linjoilla. Viime marraskuun keikalta kokonaista 2 kappaletta vaihtunut settiin ja tuolloin tuli kuultua tuoreimmankin levyn materiaalia kohtuullisesti, joten menköön tällä kertaa he joilta kenties hieno bändi on vielä kokonaan näkemättä tai edelliskerrasta enemmän aikaa. Sitä paitsi, ei aiheuttaisi mietaa-efektiä jos Purplelta vahvistuisi melko pian ensi talveksi taas pari jäähallikeikkaa..

 

[heavy]

Viime marraskuun keikalta kokonaista 2 kappaletta vaihtunut settiin

Minä laskin kolme, Highway Star, Pictures of Home ja Sometimes...

 

[Jokeriarska]

Minä laskin kolme, Highway Star, Pictures of Home ja Sometimes...

No niinpäs olikin. Kyllähän nuo pari viimeisintä olisi ollut mukava kuulla, Highway Star ei puolestaan ole aikoihin toiminut. Jokaisella bändillä on tietysti ne tunnetummat kappaleensa, jotka on soitettava jokaisella keikalla, mutta tämän huilille laittamista viime vuosina en ole ihmetellyt.

 

[Sledge Hammer!]

Kun Gillan ei suostu laulamaan muuta kuin itse kirjoittamaansa materiaalia niin on vain oikein että MK3 ja 4 miehet aktivoituivat esittämään omaa Purple-matskua. Kolmisen vuotta sitten Coverdale teki Purple-levyn sekä kiertueen ja nyt Glenn Hughes on kolmen vuoden kiertueella esittämässä parhaat palat Burnilta, Stormbringeriltä ja Come Taste Bandiltä . Jälkimmäisen kiertue osui Kamppiin eilen. Circuksessa oli keskiviikoksi mukavasti porukkaa ja solisti taustabändeineen hyvässä vedossa. GH tietenkin keskiössä näyttäen enemmänkin 36-vuotiaalta kalifornialaishipiltä kuin 66 vuotiaalta brittirokkarilta. Kun ikäisensä muut laulajat ovat joko kupsahtaneet tai näkevät enää unta vanhoista ylärekistereistänsä vetää Hughes edelleen halutessaan kovaa ja korkealta ihan kuin oltaisiin keskellä California Jamia.

Keikka kesti kaksi tuntia mutta sisälsi vain 9 biisiä koska vanhaan Purple-henkeen piti kaikkien saada oma soolospottinsa (pelkästään You Fool No One kesti reilu puoli tuntia). Näistä voi olla aina montaa mieltä, itse kuulisin mielelläni niiden tilalla muita biisejä kun on mistä ottaa vaikka Hammondiaan rääkännyt kaveri hoiti kyllä homman hienosti ja kitaristi oli opetellut Bolin/Blackmore maneerit erinomaisesti. Kyllä kai tuo loputon sooloilu kuuluu 70-luvun Purpleen, mille tässä kunniaa tehtiin.

Hughes on tuottelias artisti soolona sekä Black Country Communionissa. Levyjä kun ei enää ostella ja Bonamassa on tähti yksinäänkin niin leipä hankitaan sitten tukeutumalla bändiin jossa soitti kolme vuotta yli 40-vuotta sitten

Biisit:
Stormbringer
Might Just Take Your Life
Sail Away
Getting Tighter
You Fool No One
You Keep on Moving
Mistreated
Smoke on the Water
encore:
Burn

Onhan tämä fanille kuitenkin hienoa aikaa. Hughes heittää tribuuttia vanhalle bändilleen, Joe Lynn Turner ramppaa täällä vähän väliä, Whitesnakelta tulee uusi levy Flesh and Blood ensi toukokuussa, Riku tuo kesällä Rainbow'n taas Suomeen ja emäbändi vihjailee uudesta levystä Bob Ezrinin kanssa. Vielä kun saataisiin Suomeen Nick Simper & Nasty Habitsin MkI-keikka.

Mutta missä on Rod Evans?

 

[Pavlikovsky]

Biisit:
Stormbringer
Might Just Take Your Life
Sail Away
Getting Tighter
You Fool No One
You Keep on Moving
Mistreated
Smoke on the Water
encore:
Burn

Mielenkiintoisen lyhyt setti tosiaan, mutta ilmaa biisien sisällä näytti olevan. Joku Soldier Of Fortune ja Lay Down, Stay Down olisi voinut sooloiluilta sujahtaa jonnekin tuonne väliin, mutta antaa esiintyvän artistin päättää keikan pelikirjasta. Hughes on tosiaan ihmeellinen ikihonka. Säilynyt kaikin puolin freesinä äijänä ja polkenut musiikkia ulos hyvin kiitettävällä tahdilla eikä ole tyytynyt vain oman historiansa aneemiseksi tulkiksi. Saataisiinkohan California Breedkin jollain aikataululla vielä elvytettyä kalmistosta? Siinä oli varsin käypää nakit ja muusi - hard rockia koko yhden ainoan äänitteen osalta.

Nyt eletään tosiaan mielenkiintoisia 70-luvun rockin "uutta tulemista" vai sanoisiko vanhan ajan kierrättämistä. Moni ko. aikakauden orkka vietää about viisikymppisiään ja monet kulttilevyt täyttävät pyöreitä mikä saa nämä jytäseniilit liikkeelle varsin tarmokkaasti tänne Pohjolan perukoille asti. Moni ikoninen yhtye uusine miehityksineen käytännössä jo asuu Suomessa (Heep, Purple), mutta on ollut hienoa nähdä, että näitä eri inkarnaatioita akselilta Rainbow - Whitesnake - Deep Purple jne. myös keikkailee eri jäsenineen aktiivisesti. Seuraavaksi voisi Nazareth tehdä pienin klubiajelun Suomeen, kun ovat levyllisen räyhäkkää rockia tutuin maneerein julkaisseet.

 

[Jokeriarska]

GH tietenkin keskiössä näyttäen enemmänkin 36-vuotiaalta kalifornialaishipiltä kuin 66 vuotiaalta brittirokkarilta. Kun ikäisensä muut laulajat ovat joko kupsahtaneet tai näkevät enää unta vanhoista ylärekistereistänsä vetää Hughes edelleen halutessaan kovaa ja korkealta ihan kuin oltaisiin keskellä California Jamia.

Hyvin sanottu! Settilistaan vain pieni korjaus, että "You Keep on Moving" tuli "Gettin' Tighter" -biisin jälkeen viidentenä. Sen jälkeen "You Fool No One". Oma keikkaraporttini Circuksesta seuraavanlainen joka sopii tännekin:

Olinko mä päässyt California Jamiin vuodelle 1974? Tuo basisti-laulaja kuulosti aivan samalta kuin tuossa legendaarisessa taltioinnissa. Bluesrockia raskaalla poljennolla. Ainoa "kaahauskappale" oli illan päättänyt "Burn" - hyvä rähinä loppuun! Ensimmäisen kerran kuulin livenä kappaleet "Might Just Take Your Life", "Sail Away", "Gettin' Tighter" ja ennen kaikkea illan avannut "Stormbringer". Silti, paras itselleni taas kerran tuo tummasävyinen valkoisen miehen blues, "Mistreated". Ei nuoren Coverdalen kanssa pysty kilpailemaan enää herra itsekään, mutta hieno oli tämäkin!

Soolonumerot sisältäneen kappaleen "You Fool No One" loppuun soitettiin muuten pari tahtia kappaletta "High Ball Shooter" joka löytyy Stormbringer-albumilta.

Monelle kaksi tuntia ja 9 kappaletta sisältänyt keikka ei varmasti ole helpoimmasta päästä. Mutta: kertaakaan ei tullut keikan aikana se fiilis, että lähdenpä tästä tuopin tilaamaan. Silloinhan keikan on täytynyt olla loistava!

Tuopista tulikin mieleen, että onneksi myivät tuolla Circuksessa vain muovituoppeja. Lasit olisivat särkyneet Glenn Hughesin useaan kertaan kuuluneissa falseteissa. ROCK!

 

[Jokeriarska]

Purple kiertää jälleen. Silmään pisti melkoisena yllätyksenä vähemmän tunnettu kappale "No No No". Soitettu edellisen kerran keikalla kuulemma 1972. Videota en ole löytänyt. Samalta levyltä (Fireball) mukana oleva "Demon's Eye" ei sekään ole turhan usein keikkasetissä ollut.

Fireball taisi muutenkin jakaa mielipiteet sekä bändin sisällä että fanipiireissä. Gillanin suosikkilevy kyseessä. Itsekin kyllä pidän kovasti, vaikka sisältää hieman erilaisia kappaleita mitä bändiltä on totuttu kuulemaan. In Rockin jälkeen taisi olla monelle kova pettymys.

 

[Pavlikovsky]

Purple kiertää jälleen. Silmään pisti melkoisena yllätyksenä vähemmän tunnettu kappale "No No No".
Fireball taisi muutenkin jakaa mielipiteet sekä bändin sisällä että fanipiireissä. Gillanin suosikkilevy kyseessä. Itsekin kyllä pidän kovasti, vaikka sisältää hieman erilaisia kappaleita mitä bändiltä on totuttu kuulemaan. In Rockin jälkeen taisi olla monelle kova pettymys.

Tätähän on odotettu kuin sote-uudistusta eli jos DP pystyisi vähän järeämmällä otteella tuulettamaan mukavoitunutta settilistaansa. Tahti on ollut sen verran velttoisa, että lienee yhtyeen tarina ehtiä päättymään ennen kuin pääsisivät livenä oikeasti harvinaisuuksien kimppuun, jos nyt kokivat ahaa-elämyksen sen suhteen. Noh, hyvä näin. Fireball on kyllä kokonaisuudessaan sitä lujaa kallioperää mistä on louhittu Deep Purplen ydin. Jos unohdetaan räyhäkkäästi potkiva nimikko, niin levyhän on täynnä flirttailua progen ja funkahtavan jamin parissa pitäen silti taustalla suht tunnistettavan Lordin luoman DP-soundin ja rokkimeiningin hyvällä maulla. Vähän mitä Bolinin aikakausi toi sitten tullessaan. Jopa hieman kokeileva levy tuohon väliin, mutta pidän isosti.