Breeze Harbour
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lahen Pelicans, Dallas Stars, Leksands IF
Ei toden totta tarvi hävetä pätkääkään, vaikkei sitä omaa juttuaan/kutsumustaan heti 18 vuotta täytettyään tietäisikään. Kaikilla meistä on oma tarinansa ja osa saattaa menestyä hyvin ja edetä pitkällekin työelämässä, vaikka ei nuorena olisi tiennyt lainkaan, mikä hänen paikkansa tässä maailmassa on. Olemme täällä ennen kaikkea kasvamassa ja oppimassa niin itsestämme kuin toisistamme.Mutta minä olin nuoruudessani todella ujo, pahasti kiusattu, syrjäytynyt ja eksyksissäkin elämässäni mutta kyllä minäkin lopulta elämäni raiteilleen sain. Pääpointti varmaan siinä että ei nuorten kannata ottaa mielestäni painetta siitä jos se oma juttu ei heti löydykään. Kyllä se sieltä sitten ajan kanssa tulee, jos vaan vielä auttaa sitä tulemista rohkeasti ja avoimesti kokeilemalla erilaisia asioita ja elämällä. Mutta siitä nuoruudestakin kannattaa nauttia, jos on sellainen tilanne että siitä voi nauttia täysin siemauksin. Minulle nuoruus oli vaikeaa aikaa, mutta en ole kuitenkaan katkera.
Nykyisin somekin asettaa nuorille paineita saavuttaa kaikki tässä nyt ja heti. Kun nähdään instassa kuvia menestyneestä liikemiehestä, joka 25-vuotiaana omistaa kaksi yritystä, omakotitalon, urheiluauton, on naimisissa ja vaimonsa saamassa pian toisen lapsen (tämä oli siis täysin kuvitteellinen esimerkki, mutta perustuu tosiasioihin), niin helposti tällainen elämä nähdään ihanteellisena ja kun itse ei ollakaan saavutettu mitään noista, niin syntyy alemmuuskompleksi, kenties jopa arvottomuuden tunne.
Ei ole kuitenkaan mikään häpeä edetä elämässään ja urapolullaan täysin omaa tahtiaan. Ei ole väliä, miten pääset päämäärääsi, vaan se että sulla on joku päämäärä, jonka eteen paiskit töitä itses kanssa joka päivä. Monella mun ikäsellä on ollu jo ainakin se pari-kolme parisuhdetta, joten munkin olisi helppo kokea itseni elämässä epäonnistuneeksi, kun olen vielä pian 26 vuotta täyttävänä sinkku ja vailla omaa asuntoa. Asian voi kuitenkin nähdä toisinkin; olen kasvanut, oivaltanut kuka mä olen ja mitä mä haluan elämältä sekä sosiaalisoitunut aivan huikeasti viimeisen viiden vuoden aikana. "Ei päämäärä vaan se matka" kuten vanha sanonta kuuluu.
Kaikista meistä ei tule maailmanvaltiaita, mutta tärkeintä on se että elämme, koemme ja opimme. Tärkeintä on että löydämme sen, mikä tekee meidät onnelliseksi, kunnes löydämme sen yhden ihmisen rinnalle, joka tukee onnellisuuttamme ja toisin päin.
Lisätään tähän loppuun vielä että mäkin olin nuorempana kiusattu ja syrjitty. Mua pompoteltiin koska olin kiltti enkä uskaltanut panna hanttiin. Mut saatiin jo nuorena tuntemaan että olen huonompi kuin muut. Mutta mä hankin apua ja löysin apua, pääsin lopulta teini-iän traumoista ylitse ja nyt pian 26 täyttävänä olen löytänyt ympärilleni ihmisiä, jotka tukevat kasvuani ja sulkenut pois elämästäni sellaiset, jotka eivät halua nähdä minun menestyvän. Olen tällä hetkellä sinkku ja työtön, mutta olen onnellinen, toiveikas ja tiedän olevani oikealla tiellä.
Nuoruuden demonit lannistavat sinut ainoastaan jos annat niiden. Jos olet valmis kipuamaan tiesi ylös pohjalta ylös, niin vaikeistakin lähtökohdista voi rakentaa hyvän elämän. Ja hyvä elämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan sellainen, mistä itse nautit ja tunnet kuuluvasi.
Viimeksi muokattu: